Luku 2

Naruto katseli ympärilleen. Kaikkialla toistuivat samat värit, tumman ruskea, punainen, sininen ja valkoinen. Sohvan hän erotti sivusilmällään ruskeaksi, kuten monen muunkin asian ympärillään.
“Ja mitenköhän herra Uchiha aikoo selittää että mitä helvettiä minä täällä teidän talossanne teen?” Naruto kysyi ivallisesti.
Hänen pieneen pää koppaansa ei mahtunut selitystä sille mitä hän teki Sasuken kotona, ja mitä Sasuken naama teki noin lähellä hänen omaansa
“Mistä sinä tiesit että tämä on minun kotini? Et sinä minun tietääkseni täällä ole ennen käynyt”, Sasuke kysyi hieman hämmästyneenä.
Naruto ärähti ja osoitti laiskasti kattolamppua. Sininen Uchihan suvun merkeillä kirjailtu lamppu.
“Ja muutenkin, tämä talo näyttää ihan sinulta”, Naruto kohautti olkiaan ja nousi istumaan sohvalla. “Odotan muuten vieläkin vastausta siihen, että mitä minä täällä teen?” hän jatkoi.
Sasuke katsoi hetken Narutoa silmiin. Naruto katsoi hämmentyneenä toista ja tunsi punan leviävän poskilleen.
“Sullon kauniit silmät”, Sasuke sanoi venyttäen sanoja turhaan.
“Tuo ei liittynyt mitenkään asiaan”, Naruto tokaisi ja yritti pysyä rauhallisena.
“Tarvitseeko sen edes?” Sasuke kysyi kaikista pervoin virne naamallansa.
“Ä-ääh, minun pitää kuitenkin lähteä, en minä tännekään voi jäädä vetelehtimään”, Naruto änkytti vaivautuneena noustessaan sohvalta.
“Minä lähden saattamaan, mistä tietää vaikka eksyisit. Baka”, Sasuke sanoi ja käveli eteiseen.
Naruto oli aikeissa sanoa jotain vastaan, mutta toisen itsepäinen virnistys sai hänen mielensä muuttumaan.
‘Se tulisi vaikka kieltäisin, tch”, Naruto tuhahti ja lähti Sasuken perään kohti eteistä.

“Teme, ei olisi tarvinnut tunkea mukaan”, Naruto valitti.
Päivä oli jo kerinnyt pitkälle, Naruto oli ollut enemmän tai vähemmän tajuissaan Sasukella hänen mielestään aivan liian kauan. Sasuke ei viitsinyt vastata pienemmälle, vaan tyytyi vain murahtamaan. Muutama ohitse kulkeva ihminen oli erottavinaan Sasuken silmistä hieman epätavallista hilpeyttä, mutta pojan mulkaistua heihin päin he jättivät kummemman miettimisen sikseen. Hetken käveltyään he olivat jo Naruton talolla, ja he suuntasivat kohti ovea. Naruton ilme muuttui erittäin epäilyttäväksi ja Sasuken ilme oli näkemisen arvoinen.
“Oi baka. Mikä tuo on?” Sasuke kysyi ja katseli epämääräisiä oven kappaleita oviaukossa.
‘Oh shit, kyläläisillä taisi olla hauskaa. Ja oliko Sasuken pakko tulla mukaan?’ Naruto ajatteli raivostuneena.
Hän ei todellakaan halunnut näyttää elämänsä varjopuolia rakastamalleen pojalle, vaikka tiesi ettei saisi tältä vastakaikua. Naruto päätti olla vastaamatta Sasukelle, vaan meni tarkastamaan pienen makuuhuoneensa kunnon.
“Shit”, Naruto sanoi ja valui polvilleen maahan.
Kyläläisillä oli tosiaan ollut hauskaa, Naruton sänkykin nimittäin hakattu palasiksi. Tällä hetkellä se tosin muistutti enemmän polttopuita kuin sänkyä. Jos Naruto ei olisi tiennyt kyläläisten käyneen talossaan, hän olisi luullut humalaisen nuorisojengin käyneen hajottamassa hänen taloaan.
“Minä kyllä tiesin että et ole kovinkaan rikas, mutta että näin. Millaista on nukkua puu kasassa?” Sasuke kysyi hiivittyään ensin kurkistamaan pojan huoneeseen tämän selän takaa.
“En minä pyytänyt sinulta mitään ilmaisia tilannekommentteja! Nyt, häivy. Sinunhan piti tulla vain saattamaan”, Naruto raivosi.
“Ei tuo ole hyvä suu raivostua noin. Eikö sinun pitäisi ennemmin huolehtia kodistasi”, Sasuke sanoi viileästi katsoen toisen raivosta palavia silmiä.
“HÄIVY!”
Sasuke raotti suutaan kommentoidakseen jotenkin, mutta päätti jättää sen väliin huomattuaan toisen olevan tosissaan.
“Baka”, Sasuke sanoi ja lähti.
Naruto odotti hetken ja varmistuakseen että toinen lähti, hän kävi vielä tarkistamassa asian laidan ‘oven’ ulkopuolellakin.
“Waa~h, onneksi se lähti”, Naruto huokaisi helpottuneena. ‘Ja nyt pitäisi vielä saada jokin lämmin paikka nukkumiseen’, Naruto ajatteli harmissaan, ja ehkä hieman raivoissaan.
Eihän se hänen vikansa ollut että hänellä oli Kyuubi sinetöitynä itseensä.
Samoihin aikoihin Sasuke oli jo kerinnyt kotiinsa. Hän istui sohvalla juoden vanilja teetä ja miettien.
‘Selviääköhän se baka ensi yötä hengissä, yöksi on luvattu pakkasta…’
“Hm? Taasko minä huolehdin siitä ääliöstä. En minä välitä mistään, en minä välitä mistään…” Sasuke yritti takoa järkeä päähänsä, kuitenkaan onnistumatta.
‘En minä mistään välitä, en minä mistään välitä, paitsi Narutosta…’
Sasuke huokaisi raskaasti, hän ei voinut pakoilla enää. Hän, Uchihan nerolapsi, oli homo, ja rakastunut palavasti koko kylän oudoimpaan ninjaan.