<Opening with Naruto's POV>

Mä heräsin oudost lämpimästä tunteest. Se oli aika omituista, koska yleensä aina mun herätessä mä olin suunnilleen puolkuollut. Outoo.

Kun mä käänsin mun katseen ylös, mä tajusin syyn. Mä näin Sasuken. Se nukku viel ihan sikeesti, tuhisten hiljaa. Sit mä aloin kattoo tarkemmin ympärilleni. Mä olin näköjään nukkunu koko yön sen sylissä, ja se oli valvonu mun unta. Mua alko hymyilyttää.

Hetken pääst mä nousin ylös sängystä kuitenkaan herättämättä sitä, suunistaen sit keittiöön. Mä olin kattonu mun huoneen kellosta, se oli näyttäny jotain yhdeksän aamulla. Päätin keittää kahvit ja mitata kuumeen, jos sitä nyt sattuis olemaan. Oksetus oli ainakin nähtävästi vielä hetkellisesti poissa, ja mun olo oli muutenkin parempi, lähes inhimillinen, muttei kuitenkaan täysin terve.

Kuumemittari piippas ja näytti 37.9 astetta. Mä huokaisin ja otin pienen hörpyn mun kahvista. Olin kipeenä tai en, kahvii oli pakko saada.

Mä aloin miettii eilistä yötä. Sasuke oli varmaan saanu sydärin siitä. Se kadutti mua, mä olisin halunnu pyytää siltä anteeks ja kiittää samaan aikaan. Eilinen painajainen oli ollu nimittäin tuplasti pahempi kuin monet muut mun unet.

Ilman Sasukee mä olisin varmaan vielkin ihan shokissa. Raasu, valvonu varmaan pari-kolme tuntii ihan vaan mun takii. Parasta nyt ees antaa sen nukkuu, se oli tällä hetkellä ainut asia miten mä pystyin kiittämään sitä.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä nukuinki sikeesti sen yöllisen fiaskon jälkeen, jota mä en kyllä edes muistanukkaa. Mä olin vaan yksinkertasesti simahtanu ja herätessäni mulla oli taivaallisen levännyt olo ja mä olin valmis kohtaamaan päivän haasteet.

Mä puristin hiljaa valkosia lakanoita ja venyttelin paikoillani. Vähitellen mä avasin mun silmät ja kauhukseni tajusin et olin Naruton makuuhuoneessa. Mut kuten aiemmin todettiinki niin en muistanu mitä viime yönä oli tapahtunu.

Hitaasti mä nousin ylös ja astelin kauhusta kankeena keittiöön missä se pellavapää parhaillaa veti sumppia. Onnekseni mä en saanut paheksuvaa mulkausta vaan pikemminki kiittävän hymyn. Mun epäilyt heräs.

Mitä viime yönä oikee tapahtu, sen mä totisesti halusin tietää.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Sasuke tuli keittiöön ja mä en voinu olla hymyilemättä sille. Se oli auttanu mua, ja mä tunsin entistä vahvempana sen kiitollisuuden mitä mä koin sille siitä 'tapauksesta'. Se näytti kaikenlisäks niin söpöltäkin näin aamulla.

Mä heräsin vasta mietteistäni kun näin sen oudoksuvan ilmeen. Mikäköhän sillä oli?

"Mitä viime yönä tapahtu?" se kysy. Mä vähän yllätyin, eiks todellakaan muistanu? Mä punastuin vähän ja vastasin:

"No siis... Kun mä näin sitä unta ja sä tulit..." mä sopersin. Koht se varmaan kysyis mitä siinä unessa oikeen tapahtukaan kun mä kerran semmosessa tilassa kerran olin ollu. Mä en tiedä haluaisinko oikeen kertoo sille, tai halusko se ees oikeesti tietää.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä vähän mietin ensin että mistä unesta Naruto oikee puhu, ja mitä ihmettä se oikee höpis siitä että mä olin tullut sen luokse? Yhtäkkiä mä tunsin kuinka mun iho nous kananlihalle ja huomasin et mulla oli vaa mun mustat bokserit jalassa.

Mä varmaan räjähdin tulipunaseks naamaltani ku huomasin mun vähäisen vaatetuksen. Naruto virnisti mulle, ja mun ilmeelle. Jotenki mä kuitenki erotin niiltä kasvoilta jotenki unelmoivan, haikeen ilmeen.

Sit mä rysähdin taas todellisuuteen kovalla vauhdilla ja päätin vaan keskittyä viimeyön tapahtumiin. Mä otin itelleniki sumppia ja istuuduin pöytään, Narutoo vastapäätä.

Hiljallee vedellessäni sumppii kitaani ja Naruton kertoessa viimeyön tapahtumista mä aloin vähitellen itsekin muistamaan mitä sillon oikeestaan tapahtu. Mun mieleen palautui väkevästi se huuto jonka mä olin kuullut silloin yöllä, ja se huutaja.

Sit mä hahmotin vähitellen mielessäni kuka se huutaja oli ollu. Se oli ollu Naruto.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä selitin Sasukelle lyhyesti mitä oli tapahtunu, ja pian sekin näytti tajuavan pian viime yön tapahtumat. Kun mä pidin tauon puheessani ja otin pienen hörpyn taas mun kahvista, mä huomasin koko ajan vilkuilevani sen paljasta yläkroppaa. Mä räjähdin varmaan ihan tulipunaseks samalla kun yritin pidätellä nenäverenvuotoo. Se huomas sen ja katto mua taas oudosti. Mä vaan sanoin siihen että ei mulla mikään ollu, ja nousin sit pöydästä ja lähin käymään vessas.

"Mä tuun kohta, puhutaan sit lisää," mä sanoin sille ja kävelin vessan ovee kohti. Vessan oven avattuani mä katoin itteeni heti vasemmalla olevasta peilistä.
Mä näytin kyl aika kauheelta. Nenä tukossa ja kalpeet kasvot. Hiuksetki korosti mun uupunutta olemusta: Ihan sekasinhan ne oli kuten aina, mut tällä kertaa ne ei sojottanu ittestään ylöspäin niin ku yleensä, vaan ne oli ihan lässähtäny ja sojottivat masentavasti maata kohti.

Mä huuhdoin kasvot vedellä ja kuivasin ne sitte karheeseen pyyhkeeseen. Mä katoin mun päällä olevaa paitaa ja ajattelin vaihtaa sen. Otettuani sen mun päältä mä asetin sen pyykkikorin päälle ja nappasin siitä kasan päältä yhden mustan villapaidan, jonka aattelin laittavani päälle. Samalla tulin kattoneeni itteeni taas vaihteeks peilistä. Vaikka ihminen ei sitä ite usein huomaa, mä olin huomasin olevani laihtunu. Pitäis varmaan alkaa syödä enemmän, ettei ihmiset luulis mua anorektikoks.

Samalla kun mä vedin sitä paitaa päälleni, mä avasin vessan oven ja kävelin ruokapöytää kohti, jossa Sasuke istu.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>
Mä pyörittelin kahvikuppia kädessäni ja tuijotin sitä inhaa ruskeeta nestettä mikä siellä lillu. Mä en tykänny sumpista ollenkaa mut pakkoha sitä oli jotaa juoda, maitookaa ei paljaseltaa viittiny juoda.

Kun mä huomasin Naruton tulevan pöytää kohti ja tappelevan samalla sen paitansa kanssa mun kasvoille nous varmaan mitä pirullisin hymy mitä oltii koskaa nähty.

Mä nousin pöydästä ja avitin paidan sen päälle. Naruton kasvoille nous aika raju puna ja mun teki mieli nauraa sille, pelkällä hyvällä tietty.

Me istuuduttii takasin pöytään ja mä tunsin ku vähän väliä Naruton varpaat hipo mun jalkapohjia ja se kutitti. Yritin pitää mun naaman pokkana etten vaa hymyilis ja alkais nauraa, ja kipristelin mun varpaita tuskistellen kutituksen alaisena.

Mä olin nielemässä mun kahveja kunnes mä tunsin taas sen saman kutittavan tunteen mun jalkapohjissa ja kahvit meni henkitorvee. Kauhee yskintä alko ja mä pikaseltaa huomasin Naruton kasvoille ilmestyneen kauhistuneen katseen ku mun köhintä ei meinannu millään loppuu.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä säikähin eka kun näin Sasuken yskivän, ja eka ajatus oli, että en kai mä nyt oo tartuttanu sitä. Sit mä kuitenkin tajusin et sillä olikin menny vaan kahvii väärään kurkkuun ja avitin sitä vähän. Sit kun sen köhä loppu, niin me kummatki revettiin ihan totaalisesti.

"Sori, mun ei ois pitäny kutittaa sua," mä sanoin nauruntyrskähdyksien välistä.

"Ei se mitään, kunhan sä et tee sitä enää toiste," se sano ja naurahti.

"Ootko sä muuten jo ihan kunnossa?" se kysy multa vaihtaen puheenaihetta. Mä nyökkäsin ja tuhahdin.

"Joo, mul on viel kuumetta jonkun verran."

"En mä sitä tarkottanu, vaan... ootsä jo ihan kunnossa siitä viimeöisestä?"

Nyt mullakin meinas mennä jo kahvit väärään kurkkuun. Oishan mun pitäny arvata, että se kysyy tota vielä.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä tutkin hetken sen kasvoja jotka vääristyivät kauhusta. Olinko mä kysynyt jotain väärin? Se painoi päänsä alas ja huokaisi.

"Mä arvasin että sä vielä kysyisit tota", se sanoi. Mä hymähdin hiljaa.

"No, ootsä?", mä kysyin, ja odotin sen vastausta. Se nyökkäs vaisusti, ehkä vähän epäröiden.

"Naruto, sä voit kyllä kertoo mulle kaiken." mä sanoin sille, ja siirsin mun jalkani sen jalan viereen, painaen sen sitte siihen kiinni.

Mut mä irrotin jalkani pian sen jalasta ja aloin tekemään pientä edestakasinliikettä, kuin mä silittäisin sen jalkaa mun jalallani.

Naruton kasvoille nous pehmee hymy ja mun teki yhtäkkiä vaan mieli suudella sitä, sen punasia ja täyteläisii huulii, ja mä tuskin olisin viisveisannukkaa siitä jos se olis ollu kipeenä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mua inhotti ajatus, et mä joutuisin kertoo Sasukelle mun unista, mut samaan aikaan mun teki vaan mieli suudella sitä, heittäytyy sen syliin ja puhuu suu puhtaaks. Tuntu niin uskomattomalt tuntee sen läheisyys ja ymmärtäväisyys näin yhtäkkii. Ihan kuin sit ois ikuisuus kun viimeks joku sano kuuntelevansa mua. Ja niinhän siitä olikin.

Sit mä tein asian, jota en ois uskonu kyl tekeväni.
Mä puhuin.

"Niin siitä unest..." mä alotin ja sai Sasuken huomion itteeni. Mä jatkoin ennen kuin kerkesin ajatellakaan jänistämistä.

"Siinä unessa on aina semmoinen kettu... Sellainen valtavan iso. Mä en oikeestaan ymmärrä sitä ite... Sen mä vaan tiiän, et se on valtavan karmiva punasine silmiineen... Noloo myöntää, mut mä inhoon sitä siinä. Sillä on yhdeksän häntääki, joten kai se on joku demoni."

Mä tunsin kun pala tunki mun kurkkuun. Vatsaan alko koskea inhottavasti. Mä tiesin mikä tää tunne oli. Se oli pelko. Mä pelkäsin mun unta. Todellakin, mä pelkäsin sitä, pelkkää ajatustakin siitä. Ihme, et mä olin päässy näinkin pitkälle jo.

"Ja siinä unes on sen ketun lisäks..."

Mä pidin tauon ja huokaisin.

"..myös mun vanhemmat."
Ton sanottua mun kehoo kulki inhottava väristys. Mä tunsin, kuinka mun nenä alko menee entistä tukkosemmaks ja mun silmiin tuli polttava tunne. Ei helvetti, en mä voinu alkaa itkee nyt!

Sasuke oli näyttäny ymmärtäneen mitä mä olin tarkottanu edellisellä lauseella. Varmaan pelkkä mun äänensävy oli kertonu sen.

"Milloin sulla on alkanu noi unet?" se kysy multa ymmärtävällä äänellä.
Mä nielaisin taas.

"Heti sen jälkeen kun mun vanhemmat kuoli."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä näin ku se teki itkun alkua, se täris ja sen ääni särähti kun se oli taas aloittamassa sanomaan jotain. Mä nousin pöydän äärestä ja kävelin sen tuolin vierelle kääntäen sen tuolin niin että Naruto oli ny kasvot muhun päin.

Mä kyykistyin ja tuijotin sitä suoraan niihin surullisiin silmiin. Mun kävi sitä sääliks ihan hirveesti. Mä laitoin mun kädet sen polvien päälle ja katoin sitä totisena.

"Haluisitsä puhua siitä? Sun vanhemmista, niiden kuolemasta? Jos se vaikka vähän helpottais sun oloa ku saisit jutella jonkun kanssa." mä sanoin sille.

Naruton kasvoille nous pieni hymy, ja ku se räpäytti silmiään sen poskille valu kyyneleitä. Mä nousin ja hymyilin sille todeten itsekseni kuinka pitkälle meidän suhde oli edenny yhdessä yössä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Kuten sanottu, mä ja Sasuke ollaan aina oltu ns. 'kavereita' toisillemme. Etäisii, mut kavereita.
Mut nyt tän yhden vuorokauden aikana mul oli semmoinen tunne et meidän välillä ois jo jotain muutakin kun pelkkää ystävyyttä.
Ehkä jopa rakkautta?

Mä hymyilin sille takasin. Se oli kysyny haluaisinks mä puhuu mun vanhemmista sille. Se oli sanonu, että mä voisin kertoo sille mikä mua pelottaa.

Se välitti siis musta. Ja mä tiesin, että mä myös välitin siitä. Mä annoin kyynelten valua. Mä halusin olla ajattelematta kyyneleitä; mä uskaltaisin näyttää tunteeni Sasukelle.

Ja niin uskalsinkin.
Hetkeekään epäröimättä mä katsoin sitä silmiin, hymyilin, vaikka mä itkinkin edelleen. Mä nojasin sen kasvoja kohti, tulin lähemmäs.
Suutelin sitä.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä pelästyin ensin kun mä tunsin Naruton huulet mun huulillani, mut kun totuttelin hetken siihen niin homma sujui muitta mutkitta. Se suudelma oli pitkä ja intohimoo täynnä.

Mä laitoin toisen käteni sen kyyneleistä märälle poskelle ja pyyhin sen poskelle valuvii kyyneleitä pois samalla ku pidin sen huulia tiukasti mut hellästi omillani.

Mä olisin halunnu jatkaa sitä suudelmaa vaikka kuinka pitkää mut oli meillä ihmisilläki tarve saada happee.

Ennen ku me lopetettii se suudelma, mä hellästi näykkäsin sen alahuulta ja hymyilin sille. Sen posket oli vaihtanu värii kalpeista tulenpunasiin, ja sen kasvoilla säteili aurinkoinen hymy.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä tunsin kuinka mun kasvoja kuumotti, mut täl kertaa se ei johtunu kuumeesta. Mulla kesti vielä muutama sekunti tajuu, et mä todellakin olis suudellu sitä. Ja se oli vastannu siihen, kaiken lisäks! Se piti sen kättään vielkin mun poskella, ja mä laitoin käteni kans sen käden päälle.

"Kiitti..." mä kuiskasin. Vaikka mä olin onnellinen, mun kyynelille ei vaan tuntunu tulevan loppua, ja mun ääni oli ihan särkyny. Vaikka oli käynykin hyvin, tää oli koetellu mua henkisesti ihan hirveesti. Nyt ku viimenenkin jännityksen hippunen oli hävinny, niin näin se varmaan sit purkautu ulospäin.

Sasuke nousi ylös ja halas mua hellästi. Mäkin halasin sitä takas, enkä ois halunnu sen loppuvan.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä rutistin Narutoa itteeni vasten enkä olis halunnu päästää siitä irti vaan pitää sen mun syleilyssäni koko päivän, koko loppuelämäni, ikuisuuden.

Mä lupasin itelleni että tätä hetkee ei tultais unohtamaan, ei ikinä. Samassa mä päästin suustani jotaan ihan ennenkuulumatonta, jotaan sellasta mitä mä en ollu koskaan sanonu. En kenellekkää tätä ennemmi.

"Naruto... Mä tiiän että tää tulee ihan liian nopeeta, mut mä taidan rakastaa sua." mä kuiskasin sen korvaan ja rutistin sitä lujempaa.

Mä tunsin kuinka se pellavapää hätkähti mun syleilyssä, ja kohotti sen päätä jotta näkis mun kasvot, jotta se näkis mun ilmeestä että olisinko mä tosissani. Mä hymyilin sille lempeesti. Tää oli varmaan mun elämäni parhain aamu.

<End of Sasuke's POV>



****************************************************

Shiroi: *puree kiihtyneenä rättiä* Majiren mokoma kerkesi tehdä tunnustuksen ennen minua! XD *reps* Tämä oli yhtä kivaa kuin viimeksi! Otetaanhan vielä joku päivä uudestaan, nee~?

Maji-chan: näähää näähää! XD *pahiskäkätys* totta kai otetaan uusiksi 83 ja kivaa tää tulee olemaanki. ootan innolla seuraavaa ropea. XD

Shiroi: Niin miekin! Tosin seuraavaa osaa joudutte oottamaan vähintään päivän enemmän, koska Shiroilla sattuu olemaan juuri tässä välissä iki-ihastuttava-ja-odotettu siivouspäivä! ;___; Mutta vähintään aloitetaan seuraavaa pian jos ei valmiiksi saada, vai mitä?
Pidämme teitä jännityksessä! Yoosh! ^o^