Turvassa

Leikittelit hengelläsi, tuotit muille tuskaa ja huolta.
Sanoit haluavasi pois, pois tästä elämästä.
Ikuiseen pimeyteen, loppumattomaan uneen.
Mietit, jospa elämä kuoleman jälkeen sittenkin jatkuisi.
Olit utelias, halusit tietää sen.
Juuri niin kuin minä nyt.

Oli joulukuun toinen päivä.
Kadut kaikuivat tyhjyytään.
Me oleskelimme sisällä kahden,
nauttien toistemme läheisyydestä ja lämmöstä.
Sitten kysyit minulta: ”Millainenkohan elämä on kuoleman jälkeen?”.
Katsoin ulos ikkunasta haikeana, sinä istuit sylissäni.
Kohautin olkiani, vastasin etten tietäisi, sanoin että siitä pitää ottaa selvää.
Nyökkäsit hiljaa, ja painauduit minua vasten.
Me nukahdimme toistemme syleilyyn.

Jouluaatto.
Iloisinta aikaa vuodessa.
Vai onko sittenkään?
Seisoin hiljaa valkoinen ruusu kädessäni purppuranpunaisen hautakiven edessä.
Siihen oli kaiverrettu sinun nimesi.
”Uchiha Sasuke”, siinä luki, valkoisin kursivoiduin kirjaimin.
Puristin ruusua kädessäni, sen piikit tunkeutuivat lihaani.
Ainakin olisin halunnut että tunkeutuisivat.
Olit kuollut juuri ennen jouluaattoa, se itketti.
Olisin halunnut viettää kanssasi aaton kaksin, kynttilän valossa.

Mutta nyt olit poissa.
Teit itsemurhan juuri päivän ennen aattoa.
Miksi?
Huokaisin hiljaa ja laskin ruusun hautakiven eteen.
Polttavat kyyneleet silmissäni alkoivat valua hiljaa poskilleni.
Pyyhkäisin kyyneleet pois, hymyilin surullisesti.
Pystyin näkemään ajatuksissani hymysi.
Kauniin hymysi, kun olisimme sylikkäin joulukuusen vieressä.
Ihastelemassa lahjoja jotka olisimme antaneet toisillemme.
Mutta olit poissa.

Olit turvassa Jumalan huomassa.
Rakastan sinua ikuisesti, Uchiha Sasuke.

Hyvää joulua rakas.
Naruto.