<Opening with Naruto's POV>

"Sasuke, mikä sul on?" mä kysyin oudoksuen siltä. Sen ilme oli kuin aaveen nähneellä.

"Tiiätsä paljon kello on?" se kysy.

"Kohta ykstoista, kuinka niin?" mä kysyin vastineeks kummastuneena. Mä korjasin asennon pois sen päältä ja katoin ympärilleni. Huoneen nurkassa mua odotti koulureppu. Sit mä tajusin.

"Voi helvetti." me sanottiin yhtäaikaa.

"Nyt tuli kiire."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Me kirottiin yhtäaikaa ja ponkastii sohvalta ylös suunnistaen eri huoneisiin. Naruto meni makuuhuoneeseensa pukee paksummin päälle ja mä juoksin eteiseen hakemaan mun vaatekassin. Mä pengoin kassia paniikissa ja valkkasin sitte mustan t-paidan ja valkoset farkut, vaikka niillä ei pitkälle pötkittäis tällä ilmalla. Mut mä olin onnekseni kuitenki varautunu ja ottanu mustan karvahuppusen toppatakin mukaan.

Ku me oltiin molemmat saatu ulkovaatteet päälle ja koulureput selkään, jonka mäkin olin muistanu ottaa, me lähettii kävelemää samaa matkaa koululle, tai no kävelemää, juoksemaa pikemminki. Me oltiin jo valmiiksi ainaki kolme tuntia myöhässä, eikä meillä ollu paljoo varaa myöhästyy neljännettäki.

Vaikka mä olisin paljon mieluummin lintsannu koko päivän ku ollu koulussa arvosanojen kannalta ja tyttöjen piirittämänä nii oli mun pakko päästä jonnekki jossa mä voisin lopettaa mun viimeyön painajaisen ajattelemisen. Pian me oltiiki jo koulun pihalla ja tuttu porukka tuli meitä vastaan.

"Sasuke, Naruto, miks te vasta nyt tulitte?" kysy ruskeehiuksinen poika, Kiba. Se oli ollu meidän kaveri jo ekasta luokasta lähtien ja me oltiin vieläki samalla luokalla vaikka luokios oltiiki.

"Öh... Tota, me yövyttii Narutolla pari päivää ja... Öm..." mä rupesin selittää, mut huomasin et mun selitykset meni heti kuuroille korville ku olin maininnu Narutolla yöpymisestä. Koko kaverijoukkio näytti iha räjähtäneeltä, niiden suut oli kirjaimellisesti loksahtanu auki ja ne tuijotti mua ja Narutoa uskomatta kuulemaansa.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä en voinu uskoo sitä, miten pienestä ihmisten epäilykset heräs nykyään. Oli tosin surkuhupaisaa, et ne oli ihan oikeessa.

Just kun mä olin aloittamassa selitystä, niin Tsunade tuli paikalle. Se oli meiän koulun pelätyin henkilö: reksi.

Kun tyypit huomas sen tulevan, niin ne teki heti tilaa ja anto sen mennä läpi massasta. Se katto mua ja Sasukee vähän oudosti, mut ei sanonu mitään vaan jatko matkaansa kohti virka-autoaan, kai sillä oli jo loppunu työt. Siinä samalla mulla ja Sasukella oli hyvä mahdollisuus liueta paikalta.

Me päästiin koulun pihakatoksen etäiseen nurkkaan karkuun. Mä otin Sasukee kädestä kiinni, kun kukaan ei nähny ja se hymyili mulle. Mäkin hymyilin sille kanssa ja painauduin lähemmäs sitä vasten, painaen pienen suukon sen poskelle.

Harmi vaan, et mä en ollu huomannu sitä et Temari oli tullu paikalle. Se katto meitä oudosti noin viiden metrin päästä. Just kun mä oli ottamassa etäisyyttä Sasukest, nii se virnisti ja juoksi meiän luo vetäen kummatkin halaukseen.

"Hienoo, et te viimein ootte löytäny toisenne! Awww, te ootte niin täydellinen pari!" se hihkui meiän korvan juures ja otti sitten etäisyyttä.

"Te-Temari-san? Se ei siis... haittaa sua?" mä kysyin. Temari oli hyvä tyyppi, joskus jopa kuin isosisko, mut mistäköhän nyt tuuli?

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä säikähdin toden teolla Temarin ''kohtausta''. Mä otin vähän etäisyyttä Narutoon, ja annoin sille merkittävän katseen. Mä en halunnut ilmiantaa meidän suhdetta vielä.

"Temari, lupaaksä ettet kerro kenellekkää tästä?" mä kysyin Temarilta totisena, tympeellä äänensävyllä josta kuulsi kuitenki pieni anovaisuus.

Mä olin muuttunu taas siks kylmäks, tunteettomaks Sasukeks, jollanen mä olin kaikkii muita kohtaa, paitsi Narutoo. Temari nyökkäs mulle totisena, ja mä tiesin kyllä että voisin luottaa siihen.

Temari sitte lähtiki vähin äänin ja me päästiin jatkamaan meidän juttuu Naruton kanssa. Se paino mut hellästi seinämää vasten ja suukotti mua hellästi huulille. Ja mä vastasin siihen suudelmaan mielissäni. Mut sit tapahtu kauheita. Koulun kiusaajapojat löys meidät kun me oltiin alotettu just uus nälkänen suudelma, ja sai meidän salaisuuden selville.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä havahduin vasta, kun kuulin takaata yökötteleviä ääniä. Mä käännyin ja näin meiän koulun 'pahisjengin'. Se yksinkertasesti koostu pelkistä tyypeistä, jolla ei ollu enää omaa elämää. En mä tuntenu niitä sen enempää, mut ne oli aika usein kiusannu mua ala-asteella mm. mun laihuuden takia, ja kiusas kyl nykyäänki. Ja nyt varsinki alkais kiusaa.

"Hyi, hinttejä meiän koulussa!"

"Vois painuu helvettii mun puolesta."

"Uchihan poika, eikö tytöt enää riittäny, vaan piti turvautuu toiseen joka antaa vähän enemmän?"

Mä kuuntelin hetken niitten puheita, ja mun raivo kohos yhä enemmän. Sit se yks käveli kohti ja sylkäs Sasukee melkeen naamaan. Se näytti olevan kans just ja just itsehillinnän rajamailla, niinkun mäkin. Ne uhkas juoruu koko koululle meidän suhteesta ja kääntää kaikki meitä vastaan.

Sit mulla naksahti niin, et hyvä kun ees ite muistan puoliikaa mitä tapahtu. Mä meni, haukuin, huusin, sanoin kaiken mitä pysty sanomaan. Mä sanoin, et eikö oo sentään parempi hyväksyy ittensä sellasena kun on, mieluumin kuin olla elämätön kuin ne. Vaikka kuinka me oltais jumalaa vastaan, niin silti me rakastetaan toisiamme, toisinkuin ne, jotka vaan sulkee tunteensa ja väittää elävänsä täysillä.

Ne järkytty ihan totaalisesti mun purkausta, ja niin varmaan Sasukekin. Ne ei enää uskaltanu ees sanoo mitään, vaan ne vaan tuijotti meitä hölmistyneenä. Mä tartuin Sasukee hihasta ja sanoin:

"Mennään. Mua ei kiinnosta enää paskan vertaa, mitä noi aikoo ikinä tehdäkään elämällään."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä pelästyin totaalisesti Naruton purkauksesta. Mä en ollu koskaa nähny sitä tollasena, noin rajuna. Nyt se haistatteli ku ammattilainen niille jätkille ja ne luikki pois vähin äänin. Naruton raivokohtaus oli keränny paikalle uteliaita tyyppejä, muun muuassa Kibat ja nää. Hitto että mua kyllä otti päähän, nyt mun tekiki mieli paljastaa mut ja Naruto, mut ei. No, sit kellot soi, ja me kiirehdittii sisälle.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mun olo oli kuin mä olisin juonu neljätoista kuppia kahvia peräkanaa. Toi raivokohtaus oli tehny hyvää mulle, vaikka ite sanoinkin. Vaikka ihmiset katokkin mua ja Sasukee oudosti vielä pitkään sinä päivänä, mä en jaksanu välittää. Mua ei yksinkertasesti kiinnostanu.

Eka tunti meni ihan hyvin. Meillä oli historiaa, ja Kakashi, joka sitä siis opetti meille, oli kolmasosan tunnista myöhässä. Kukaan ei siis ollu huomannu meidän poissaoloo.

Ongelmii tuli vasta seuraavalla tunnilla. Meillä oli liikuntaa, ja Iruka, joka oli meillä ollu myös aamulla luokanvalvojana, kiinnitti huomioo meihin kahteen. Se ei kyselly sen enempää, koska kerroin sille olleeni kipeenä. Ainut joka haittas asiaa oli Sasukenkin myöhästyminen, ja se johtikin sit siihen, et me jouduttais huomenna rehtorin puheille. Tosi kivaa.

Liikunnassa meillä oli uintia. Onneks mä olin pakannu kamat aamulla mukaan, niin nähtävästi Sasukekin. Tosin huonoja puolia löyty tästäkin; vaikka mä tykkäsin uinnista, niin mä saisin sadan prosentin todennäköisyydellä muilta pojilta huomautuksia ja ihmettelyjä mun laihuuden suhteen. Niin oli käyny viimekskin, kun meillä oli ollu uintia. Tais olla viime vuonna, kun tyypit oli sanonu mua 'kukkakepiks'.

Sit mä muistin, että Sasukehan oli ollu viime vuonna eri luokalla kuin mä. Miten mä voisin selitää sille mun laihuuden? Haloo, miten sä ite reagoisit jos sun rakkaallas olis syömisongelma?

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Nii, meillä oli liikunnassa uintia, ja arvatkaa vaan tekikö mun ollenkaan mieli rypeä kloorivedessä just nyt. Vaikka uinti oliki iha OK, mun ei tehny mieli olla siellä muiden töllisteltävänä, kuten viime vuonna.

Kaiken huippu oli se että tytöillä ja pojilla oli yhteisesti liikuntaa; yksi liikunnanopettaja, tytöt ja pojat samassa liikuntaryhmässä. Kävi kyllä pirusti kateeksi muita luokkia joilla oli erikseen tyttöjen ja poikien liikuntaryhmät.

No, menihän meillä hetki et päästiin lähimmälle uimahallille, maksettii ittemme sisää, eihän me sentää mikää ekaluokka oltu jotka pääs ilmatteeks uimakouluu, ja et päästii pukukoppeihi vaihtamaa uimakamppeita päälle.

Mä ja Naruto hakeuduttiiki kopin syrjäisimpään nurkkaan et me saatais olla rauhassa muiden katseilta. Mut mikä oliki pahinta, se pahisjengi oli meidän luokalla, ja ne katto meitä ohimennessään ilkkuvasti. Just sillä hetkellä mä meinasin hyökätä niiden kimppuun mut Naruto kerkes just ja just estää mun aikeet.

Mua ei hävettäny pätkääkään mun toimintatavat, mut jotenki mä onnistuin hillitsemää itteni, ihan Naruton takia. Mä hautasin mun kasvot käsiini ja ärähtelin itekseni ja kirosin koulun alimpaan helvettiin. Mä ja Naruto ei oltu saatu ees simmareita päälle ku meidän liikunnanope tuli jo ilmottaa että pitäis kokoontuu altaalle.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä ja Sasuke ei oltu ees keritty tehä mitään kunnes ope tuli jo käskeen meiät altaalle. Sasuke kiros taas ja puki uikkarit nopeesti päälleen, toisin kuin mä, joka vaan olin omissa maailmoissani ja epäroin, kannattaisiko mun ees mennä uimaan. Pitäis olla puolalastomana tyttöjen eessä ja selittää niille et olin ihan kunnossa, enkä mikään anorektikko, ei kiitos.

"Naruto, tuutsä?" Sasuke kysy multa. Mä hiukan emmin samalla kun otin hupparia pois t-paidan päältä, mut en varsinaisest vastannu mitään.

"Onks kaikki kunnossa?" se kyseli taas multa. Mä oisin tehny mitä vaan, et mä oisin voinu sanoo ihan vaan pelkästään 'kyllä'. En voinu paeta tästä tilanteesta enää. Mun ois pakko kertoo sille.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä huomasin empivän katseen sen blondin kasvoilla ku se tarttu t-paitansa helmoihin ja oli kiskomassa sitä pahasti epäröiden pois. Ku se riisu paitansa nii mun silmät laajeni varmaa lautasen kokosiks. Naruto näytti iha anoreksiaa sairastavalta. Ei ihme että se oli ollu nii maassa ku me oltii tultu tänne, se ei halunnu paljastaa sen synkkää salaisuutta syömishäiriöstä.

"Naruto..." mä kuiskasin. "Mikset sä oo kertonu mulle aiemmin..?"
Mä kohtasin ne surulliset siniset silmät ja mulle nous pala kurkkuun. Mä käänsin selkäni sille ja lähin suunnilleen juoksuaskelin suihkujen läpi kohti altaita, joilla meidän liikunnanopettaja ja muut odotti mua ja Narutoa. Kun mä saavuin altaille nii tytöt alko huokailee ihastuneina ku ne huomas mut ja mun ''ihkut vatsalihakset''. Mä mulkasin niitä mut ne vähät välitti vaan jatko ihailemista.

Mä ilmotin meidän liikunnanopelle että mä ja Naruto ei osallistuttais tän päivän tunnille henkilökohtasista syistä, ja maikka nyökkäs vaa myöntymyksen merkiks. Mä suunnistin kohti pukukoppeja ja tunsin selässäni pistäviä katseita, ihan arvatenki tytöiltä mulle suunnattuja mulkaisuja, ja ehkä siltä pahisjengiltä mulle suunnattuja ilkkuvia katseita jotka sai mut raivon partaalle.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä olin eka saanu melkeen sydärin ku Sasuke oli lähteny vaan juoksee kohti altaita, mikäköhän sille oli tullu? Pian mä huomasin sen kuitenkin tulevan takasin, mut mun helpotus hautautu mun häpeän alle. Taas mä oli salannu siltä asioita.

"Tuu, me voidaan lähtee nyt." se sano mulle. Mä säpsähdin ja aloin pukee päälleni takasin sitä hupparia. Pian me kumpikin oltiin jo kävelemässä poispäin uimahallista kohti Sasuken taloo. Se oli nimittäin sanonu et me mentäis niille.
Se käveli mun edellä ja mä katoin sen hiuksia takaatapäin. Sen liikeistä päätellen se oli tosi vihasen olonen, eikä ihmekään. Mun ois tehny mieli vaan pyytää anteeks jälleen kerran.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä kävelin melkein raivostuneena, kädet farkkujen taskuissa eteenpäin. Mua raivostutti suunnattomasti se ettei Naruto voinu luottaa muhun vielä täysin, eikä kertonu mulle asioita joita olis pitäny. Mut toisaalta mua vähän hävetti mun tunteet. Jos Naruto vaa ei ollu uskaltanu kertoo? Mä kyl ymmärtäisin sen, olihan se kuitenki aika henkilökohtasta kuitenki, ja sitä varmaan pelotti.

Me oltiinki pian meillä, mä kaivoin avaimet taskustani ja avasin oven. Mä olin just menossa sisään mut huomasin et Naruto ei tullu perässä. Se katto mua apeana ku mä käännyin katsomaan sitä.

"Hei söpönassu, tuuksä?" mä sanoin hellä hymy kasvoilla.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä en voinu olla nauramatta Sasuken kommentille. Sitäpaitsi se helpotti mun oloo pikkasen; ainakaan se ei kantanu kaunaa mulle siitä etten ollu kertonu.

Mä astuin sisään sen taloon. Se oli valtava, ihan kuin joku kartano. Mult pääsi semmoinen pitkä 'Wau,' kun mä kattelin ympärilleni.

"Asutsä täällä yksin?" mä kysyin kun olin jo riisunu mun ulkovaatteet pois. Se nyökkäs ja kehotti olemaan kuin kotonaan, samalla kun se meni keittämään teetä. Mä katoin haikeena sen keittiön puolelle häviävää selkää ja ajattelin, mitä mun pitäis sanoo. Mut ensin mä kattelisin vähän ympärilleni, se oli selvä.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä huokailin yksinäisyyttäni keittiössä ku odotin teeveden lämpeemistä. Naruto oli menny tutkimaan paikkoja ajan kuluks, mut mä sen sijaan kykin keittiössä.

Vesipannu piippas, vesi oli lämmenny. Mä kaadoin kahteen kuppiin vettä ja upotin teepussit niihin. Naruto ilmesty vähän ajan päästä keittiöön ja sillä oli vieläki silmät selällään hämmästyksestä.

"Miten sä voit asua näin isossa paikassa yksin? Eiks sulle tuu vähän... yksinäistä täällä?" se kysy. Mä nyökkäsin vaisusti ja otin teepussit pois lillumasta vedestä ja heitin ne roskikseen.

Huomaamattani mä olin kääntäny selkäni Narutolle, ja se oli kävelly mun taakse ja kietonu kätensä mun ympärille. Se paino posken mun selkää vasten, ja se sai mut hymyilemään.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

"Sasuke..." mä aloitin ja halasin sitä. Mä olin tajunnu tärkeen asian näin yhtäkkiä. Mä en ollut ainoo, kenellä oli vaikeeta. Miten mä olinkin ollu niin tyhmä? Ihan sama oltiinko me Sasuken luona nyt mun takia vai ei, mä tiesin, että silläkin oli murheita.

"Säkin voit sitten kertoo mulle ihan kaiken... Mä en haluu että sulla on yksinäistä..." mä kuiskasin sille ja otin sen kädestä kiinni.

"Mäkin oon ollu jo niin pitkään yksin, mut en enää. Meillähän on nyt toisemme, eiks niin?"
Se kääns kasvot mua kohti ja hymyili. Mä puristin hellästi sen kättä ja jatkoin taas.

"Oonko oikeassa? Ja onhan sulla kaikki hyvin?"

Mun katse laskeutu alas ja sit mä sanoin vielä jotain, ennenkuin Sasuke kerkes ees avata suutaan.

"Aamulla... kun sä vielä nukuit... Mä tulin herättämään sua."

"Niin, mitä siitä?" se kysy multa kummastuneena.

"Mä näin sun kasvoistas... säkin näit painajaista, eikö niin?"

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

..Mä olin sanaton. Oliko mun ilmeestäni aamulla nähnyt että mä olin nähny painajaista..? Eihän se voinu olla niin. Mä tuijotin Narutoa suoraan silmiin ja nyökkäsin. Se puristi mun kättä kovempaa ja huokas hiljaa.

Mä puristin myös sen kättä. Mun ei tarvis kuitenkaa hävetä sitä että olin nähny painajaista, eikä mun tarvinu paisutella sitä sisälläni ku Naruto oli kuuntelemassa.

"Mitä siinä sun unessa tapahtu?" se kysy varovasti. Mä huokasin hiljaa ja johdatin sen olohuoneeseen. Me istuuduttiin sohvalle ja mä kerroin kaiken mitä unessa oli tapahtunu. Se tuijotti mua hetken, otti sitte mun toisestaki kädestä kiinni. Me huokastii molemmat ja käperryttii sohvalle vierekkäin.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Häpeä kasvo mun sisimmässä kuin syöpä. Alle vuorokaus oltu yhdessä, ja olin jo nyt suunnilleen sen elämän tämänhetken suurin ongelma. Loistavaa.

"Mä oon pahoillani..." kuiskasin sile ja se puristi mun kättä. Kulu hetken hiljaisuus, ja sit se sano:

"Naruto... ota sun paita pois."

Mä hämmästyin. Mitä ihmettä?

"Mut... miks?" mä kysyin.

"Mä haluun nähdä sen vielä kerran," se sano totisena. Mä olin ihan hiljaa ja aloin ottaa paitaa jälleen pois päältä.

Kun se oli poissa, mä huomasin jälleen Sasuken kasvoilla lievän järkytyksen. Mä katoin poispäin siitä ja suljin häpeissäni silmät.
Mut samalla mä värähdin, kun tunsin sen lämpimän käden mun paljaalla vatsalla. Niin lämmin. Mä inahdin hiljaa, mut en reagonu muuten.

"Voi luoja..." mä kuulin sen suusta karkaavan.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä olin sataprosenttisen järkyttynyt; Narutohan oli vain luuta ja nahkaa! Hetken mä jo luulin ettei se syö mitään, mut mä peruin sen ajatuksen jo melko peloissani. Mä vedin käteni pois sen vatsalta, siirsin sen Naruton leualle ja käänsin sen katseen muhun.

"Hei, avaa silmäs." mä sanoin sille. Hetken epäröityään se avas silmänsä ja katto mua. Se oli niin vähällä ettei se alkais itkemää. Mä hymyilin sille rohkaisevasti ja suukotin sitä huulille.

"Ei sun tarvi hävetä mitään. Ei edes tätä." mä sanoin, tökkäsin sen vatsaa ja kutitin sitä hieman. Naruton suusta pääs naurunpyrskähdys ja se läimäytti mun käden hellästi pois.

Mä olin mielissäni siitä että Naruto hymyili taas. Se oli ollu melkein koko aamupäivän maassa, se harmitti. Mun ajatukset keskeyty kun mä tunsin sen huulet omillani. Me lysähdettiin päällekkäin, mä alla ja Naruto päällä. Se pellavapää hymyili aurinkoista hymyään ja sai mutkin hymyilemään.

"Voi Sasuke, sä et tiedäkkää kuinka paljon mä sua rakastan." se kuiskas mulle.

"Sä et tiedäkkään kuinka paljon mä sua rakastan, senkin yli-ihana pellavapääni." mä sanoin sille ja painoin huuleni sen huulille, johdatellen sen intohimoseen suudelmaan.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Me suudeltiin jälleen, ja musta tuntu et mä olisin voinut jäädä siihen ikuisiks ajoiks. Siinä me oltiin, toistemme lähellä ja paineltiin suukkoja toistemme huulille.

Mut miten yleensäkin, kuten nyt, tämäkin hetki keskeytyi. Ovikello soi, ja Sasukelt pääsi tympääntyny huokaus.

"Oota siinä, mä meen avaamaan." se sano ja lähti, väläyttäen vielä mulle hymyn. Mä jäin sohvalle istumaan ja odotin kiltisti.

Siinä samalla mä kattelin itteeni. Mul ei ollu vieläkään paitaa päällä, joten ajattelin laittaa sen takas. Kun mä olin just vetämässä sitä takasin päälle, mä tunsin pienen pistoksen rinnassa. Mä älähdin hiljaa ja vein käden suunnilleen sydämen kohdalle, missä se kipukin oli ollu.
Mitä ihmettä?

End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä avasin oven ja samassa mun silmät laajentu suoraan sanottuna kauhusta. Sakura, Ino, kaikki tytöt oli mun oven takana. Ne lopetti ulkonäkönsä kohentamisen oitis ja väläyttivät kaikki mulle säihkyvän hymyn. Mä katsoin niitä epäileväisenä.

"Iruka käski tulla hakemaan teidät." Sakura töksäytti, ja kertoessaan asiansa se mutristi suutansa jotenkin oudosti mikä sai sen huulet näyttämään suuremmilta. Mä nyökkäsin.

Olin sulkemassa ovea mut Sakura työns jalkansa väliin. Mä mulkasin sitä vielä ja huomasin sen kasvoilla pirullisen ilmeen. Samassa mä kuulin Naruton huutavan olohuoneesta. Sakuran suu loksahti auki.

"Mä tulen kohta." mä sanoin hätääntyneenä ja kiirehdin olohuoneeseen. Naruto oli kippuralla sohvalla ja piteli kättänsä sydämensä kohdalla. Mä olin ihan avuton, en tienny todellakaan mitä tehdä. Aivot raksutti tyhjää mut sit välähti; hätänumero!

Pari tuntia myöhemmin.

Mä istuin Naruton sängyn vierellä ku se raukka nukku sikeesti. Me oltiin sairaalassa, Naruton huonekki näytti avuttoman elottomalta. Eli just samanlaiselta miltä Naruto näytti just nyt. Mä pitelin sen kädestä kiinni ja silitin peukalollani sen kämmenselkää. Se oli ihan kalpee ja sen käsiki oli melko kylmä. Koneet piipitti vieressä ja Naruto tuhis hiljaa taustalla. Mä tuhahdin; ennenku ambulanssi oli tullu nii Sakura oli pyytäny mua treffeille. Mä olin sanonu että ihan sama, kunhan se nyt vaan auttaa huolehtimaan Narutosta. Torstai-iltana kahdeksalta tapaaminen Ichirakun edessä. Ei hyvä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä muistan et oli pimeää. Kauhee steriili haju joka puolella.

Missä mä olen...

Tuntu et jokanen ruuminosa oli jäätyny. Tunsin vaan toisessa kädessä pientä lämpöä, ikäänkuin joku olis pitäny kiinni siitä.
Kuulu murinaa. Avasin silmäni.
Kettu oli taas siinä. Tosin tää oli jotain erilaista taas. Se ei näyttäny uhkaavalta eikä hyökkäävältä, peräti rauhalliselta.
Se tuli ihan lähelle, ja mä näin sen punaset silmät. Pala nous kurkkuun. Ehkä hirvittävimmät kasvot ikinä.

Sit mä kuulin sanat. En ollu varma, oliko kettu sanonu ne, mutta niillä oli selvä tarkotus.

Sulla on nyt uusi elämä. Joten unohda vanha yksinäisyys. Niin sä voit selvitä vielä.

Mä avasin mun silmät hitaasti. Oli hämärää, ja mä huomasin olevani jossain valkosessa huoneessa, en kyl nähny kovin tarkasti.
Mä katoin mun käsiä. Toises oli tiputus, toisella puolella joku piti kiinni mun kädestä. Mun katse oli yhä epätarkka, mut mä näin Sasuken. Oli siel joitai muitakin. Mä kuulin sen mustahiuksisen helpottuneen huokauksen.

"Onks kaikki ok, Naruto-kun?" mä kuulin Inon huolestuneen äänen vasemmalta puolelta. Mukava tyttö, koulussakin aina oltu hyviä kavereita, mutta mitä se täällä teki?
Mä tarkensin hiukan katsettani ja huomasin Temarinkin siinä Inon vieressä. Ne kaikki kolme katto mua ihan kuin aaveen nähneenä ja mä en tajunnu mistään mitään.

"M...mitä on tapahtunu...?"

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Multa pääs helpottunu huokaus ja mä puristin hellästi Naruton kättä.
"Luojan kiitos sä oot kunnossa..." mä mumisin ja nojauduin suukottamaan sitä huulille.

Mä olin tyystin unohtanu että Ino ja Temari oli siinä vieressä, mut en mä ois välittäny muutenkaa. Inolta tais narahtaa korot alta, mä mietin ja hymyilin itsekseni.

Sakurakin tuli hetken päästä kattomaan Narutoa. Kun se istuutu mua vastapäätä, Naruton toiselle puolelle mä sain siltä irstaan virneen. Mä irvistin hieman ällöävästi mut pidin itteni sen verran kurissa ettei ällötystä pystyny lukemaan mun kasvoilta.

Naruto oli nyt mun ykköshuolenaihe. Toinen taas oli se, että miten mä saisin kerrottua sille mun ja Sakuran treffeistä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Seuraava hetki jonka mä muistan herättyäni, oli sen jälkeinen keskustelu kun Sakura oli tullu.

"Naruto, ootko sä jo ihan kunnossa?" se pinkkipää kysy multa tekohuolehtivaisella äänellä. Niin no, vähän vaikee mun oli vastata, kun en ees tienny mitä oli tapahtunu.

"Sakura, Naruton on ny parasta levätä. Se vasta heräs, ja mä uskon et se jaksa nyt jutella." Ino sano sille. Se vaan hymähti.

"No okei, mä voinkin varmaan lähtee sitten, kun ei mua täällä kaivata. Moi." se sano ja lähti sanomatta mitään.
Pian sen jälkeen Ino melkeen räjähti.

"Ei vittu mun tekis mieli hakata toi saatanan narttu! Ei se ees välittäny yhtään! Tuskin ees tarkotti sanojaan." se kihisi ja Temarilla oli työtä pitää se aisoissaan.

"Ino." Sasuke sano yhtäkkii ja se rauhottu heti.

"Vaikka tää tuskin enää hirveen pitkään salaisuudeks jää, nii voisitsä olla puhumatta tästä? Siis mun ja Naruton suhteesta."

Se likka laitto kätensä rinnan pälle ja sano totisesti.

"Käsi raamatulla, en hiiskahdakaan."

Mä näin kuinka Sasuke hymähti, mutta pysy silti vakavana.
Hetken hiljaisuuden jälkeen mä alotin saman kuin viimeks.

"Hei... Voisko oikeesti joku kertoo, mitä tapahtu? Kun mä en tajua vieläkään." mä älähin. Mä näin kun tytöt säpsähti ja Sasuken ilme muuttu kiviseks.

"Niin no... meiänkin pitää varmaan nyt mennä. Moi." Ino sano ja veti Temarin mukanaan.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä kerroin hiljasella äänellä kaiken tapahtuneen, vaikka Naruto tuskin tajus puoliakaan. Se oli viel ihan lääkehuumassa vaikka se näyttiki aika virkeeltä. Ku mun olis ollu aika tunnustaa se treffiasia, mä epäilin pahasti. Mä siirsin katseeni Narutosta masentavan harmaaseen lattiaan ja yskähdin. Se katto muhun kysyvästi.

"Naruto... Mä en nyt oikeen tiiä miten sä tähän reagoit, mut toivottavasti et pahalla. Siinä kaikessa vilskeessä ku sua tultii kuskaamaa sairaalaa, Sakura kysy et tulisinks mä sen kanssa treffeille. Ja, no... Mä sanoin et ihan miten vaan, kunhan se pysyy poissa tieltä. Meillä on siis treffit tän viikon torstaina, me tavataan... Um... Ichirakulla." mä selitin hiljaa ja hitaasti. Mun sydän särky miljooniin kappaleisiin.

Ichiraku oli Naruton lempipaikka, vaan mitenkähän nyt olis ku mun ja Sakuran treffit alkaa sieltä.
"Mä... Mä oon pahoillani Naruto." mä sanoin. "En mä haluu pettää sua."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>
  
Kun mä olin kuullu mitä Sasuke oli sanonu, mun aivot raksutti hetken, kunnes mä sain ihan älyttömän naurukohtauksen. Se vaan katto muhun häpeävästi kun mä meinasin hohottaa keuhkot ulos. Voi sitä, se oli niin varma että mä suuttuisin sille.
Kun mä olin vihdoin saanu lopetettuu nauramisen, etten tukehtuis niin mä otin sen kädestä kiinni ja virnistin sille väsyneesti.

"Kuule, ei mitään hätää. Vietä vaikka koko päivä treffeillä, mua ei haittaa olleskaan." mä sanoin sille. Se näytti eka ihan hämmentyneeltä mut väkers kasvoilleen sitten kysyvän ilmeen.

"Mun mielestä sun kyl pitääkin nyt vähän rauhottua. Mä pärjään täällä sairaalas kyl yksin, ei sun tartte siitä huolta kantaa. Kunhan et ihan retkahda siihen." mä jatkoin ja annoin suukon sen poskelle. Se hymyili mulle nolosti ja mä menin takasin makuulleni. Eiköhän kaikki menis ihan ok, niin mä uskoin. Tuskin sellainen mun ja Sasuken rakkautta rikkois.

<End of Naruto's POV>
*******************************''
Shiroi: *mussuttaa suklaata* Mä en oikeen osaa sanoo tähän mitään. Ainoastaan että saimme tämän tänne deadlinea ennen, nee, vai mitä?? Majire?

Majire: yeah ^w^ *pöllii shiroin suklaat ja mussuttaa ne suihinsa* nam... mietin tässä että onkohan Naruto vähän lääkepöllyissä?? XD

Shiroi: *mussuttaa popparia* Hmmm.. ei aavistustakaan. Mitä lie syötin sille XD Mutta joo. Alkaa heti mieli tehä kirjottaa taas uutta osaa *hykertää popcornit suussa*