”Konohamaru, istu alas! En millään viitsisi jäädä koulun jälkeen valvomaan jälki-istuntoa, mutta teen sen varmasti, jos vielä nouset ilman lupaa.”
Konohamaru istui alas, mutisten mielenosoituksellisesti:
”Kun minusta tulee Hokage, istutan vain opettajia kuumassa luokassa keskellä kesää.”
Iruka oli kuin ei olisi kuullutkaan ja palasi takaisin chakran käytön teoriaan.
”Olisin minäkin missä tahansa muualla mielummin kuin täällä”, hän ajatteli, vaikkei ilmastoitu luokka ollutkaan varsinaisesti kuuma. Asian laita vain oli siten, että Tsunade oli kieltänyt häneltä kaikki fyysiset harjoitukset, mukaan lukien esimerkkisuoritukset Akatemiassa. Niinpä ainoa asia, mitä hän sai tehdä, oli teorioiden opettaminen, mikä oli kuolettavan tylsää jo itsessään. Toisekseen myös oppilaat olivat huomanneet, ettei Iruka-sensei käyttänyt enää kattoja ja seiniä oikoreitteinä, metsästäessään karkulaisia takaisin tunnille.
”Jos käännän hetkeksikään huomioni toisaalle,heistä ainakin kolme ehtii karata enkä minä voi käyttää edes klooneja apuna”, Iruka totesi itsekseen, piirtäessään toista kaaviokuvaa taululle.

”Iruka-sensei”, ovelta kuulunut huikkaus herätti brunetin ajatuksistaan. Ovensuussa seisoi tummansiniseen paitaan ja housuihin sekä huiviin ja aurinkolaiseihin pukeutunut mies.
”Ebisu-sensei. Voinko auttaa jotenkin?” Iruka kysyi hämillään. Oli outoa nähdä Ebisu Akatemiassa, vieläpä kesken tuntien.
”Anteeksi, että häiritsen oppituntiasi, mutta veisin oppilaasi nyt ulos harjoittelemaan kunain heittämistä”, Ebisun hymyili ystävällisesti, viitaten kintaalla sille tosiseikalle, että Iruka oli juuri opettanut chakran hallintaa. Hänen äänessään oli häivähdys sarkasmia sanan ’oppituntiasi’-kohdalla. Iruka tiesi kyllä, että monet hänen työtovereistaan olivat naureskelleet pilkallisesti keskenään, kun Tsunadelta oli tullut määräys saada joku tuuraamaan Irukaa käytännönharjoitusten ajaksi. Ilmeisesti Ebisu oli ilmoittautunut.
”Mielellään nyt heti, jollei sinulta jäänyt jotain kesken”, erikois-jounin hymyili leveämmin, ivallisuus jo selvästi kuultavissa. Yhtä hyvin tämä olisi voinut sanoa: ’Kiva juttu, mutta olet täysin hyödytön. Minä otankin tästä ohjat, heippa!’ Iruka kuitenkin nieli harminsa ja kiukkunsa, ja hymyili ystävällisesti miehelle.
”Toki. Läksyksi jää sitten kirjoittaa essee chakran oikeaoppisesta käytöstä. Sivut 56-70”, Iruka huikkasi luokalle, joka livahti nopeasti ulos Ebisu kannoillaan.

Iruka jäi yksin luokkaan. Kukaan tuskin olisi huomannut sitä ulkoa päin, mutta hän kiehui raivosta. Kuka Ebisu luuli olevansa, voidessaan arvostella hänen työtään? Ei toinen tosin ollut mitään suoraan sanonut, mutta Iruka tunnisti kyllä ivan, kun sellaisen kuuli. Toivottavasti luokka näyttäisi tälle nyt ’parhaat puolensa’. Muutama hyvin tähdätty harjoittelu-kunai takapuoleen ja...
”Iruka-sensei?” kuului ovelta jo toistamiseen. Tällä kertaa ääni kuului toiselle chuuninille, Iwashille.
”Anteeksi häiriö, mutta voisitko ottaa tänään tehtävätoimiston iltapäivävuoron? Izumo ei ole vieläkään tarpeeksi terve työhön eikä kukaan muu ehdi tuuraamaan”, Iwashin äänessä ei onneksi ollut ilkeyden häivääkään. Iruka kelasi mielessään kalenteriaan.
”Kaipa minä voin. Kerään vain tavarani, käyn syömässä ja tulen sitten”, Iruka lupasi. Iwashi näytti helpottuneelta.
”Kiitos, Iruka-sensei.”


”Kiitos kovasta työstänne”, Iruka hymyili lämpimästi uudelle genin-joukkueelle, joka oli juuri palauttanut tehtäväraportin. Kolmikko häkeltyi hiukkasen, saadessaan saman kohtelun kuin heitä edellä ollut jouninkin.
”Seuraava!” Iruka huusi, geninien pinkaistessa ulos, jounin-sensei perässään. Seuraavana jonossa oli Genma. Tämä ojensi - ilmeisesti mudassa sotkeutuneen raporttinsa - joka oli täynnä pieniä reikiä.
”Ei ollut kynää, joten...tuota...käytin neulaa kirjoittamiseen”, mies mutisi, huomatessaan Irukan odottavan selitystä.
”Mitenköhän sellainen tilanne on sattunut?” Iruka kysyi, kohottaen kulmiaan. Genma ei vastannut, otti vain paperi takaisin ja mutisi punastuneena:
”Kirjoitan sen uudestaan.”
”Tee se, ja puhtaalle paperille, kiitos”, Iruka hymyili leppoisasti, mutta sillä oli päinvastainen vaikutus. Kaikki muut jonossa olleet alkoivat äkisti tarkistella omia raporttejaan. Muutamat poistuivat suosiolla kirjoittamaan raporttia uudestaan.
”Seuraava!” Irukasta tuntui, että hänen päivänsä saattaisi sittenkin muuttua ihan mukavaksi.


Kakashi oli juuri vapautunut yli kuusi tuntia kestäneestä palaveristaan Hokagen kanssa. Että ne osasivatkin olla tylsiä. Sakea, puhetta, lisää sakea, paperien läpikäymistä ja vielä lisää sakea. Onneksi Tsunade joi itse niin paljon, ettei huomannut Kakashin kupin pysyvän lähes koskemattomana. Ainoa hyvä asia oli, että Tsunade oli saanut Hiekkakylästä tiedon karkurininjoista, jotka olivat jääneet kiinni kylän lähellä. Kuvaus sopi täydellisesti niihin ninjoihin, jotka olivat käyneet Irukan tiiminkin kimppuun.
”Mutta nyt vihdoinkin kotiin rakkaan Irukani luo! Hän on kyllä varmaan vielä töissä. Ehkä luen vähän Icha ichaa odottaessani. Sitten, kun hän tulee, voin –”, Kakashin unelmointi jäi pahasti kesken jonkun huutaessa hänen nimeään.
”KAKASHI! ARKKIVIHOLLISENI, MINULLA ON SINULLE UUSI HAASTE!!!” Gai karjui keuhkojensa täydeltä.
”Voi hitto”, Kakashilta pääsi.


”Öitä, Iruka-sensei”, viimeisin huoneesta lähtenyt toivotti.
”Öitä”, Iruka vastasi, järjestellessään viimeisiä raportteja paikoilleen. Ulkona oli jo pimeää, ja koko muu rakennus oli varmaan tyhjillään. Hänenkin pitäisi poistua pikapuoliin, tai vartijat tulisivat huomauttelemaan.
”Viimeinen raportti”, Iruka huokaisi helpottuneena, ja alkoi keräillä tavaroitaan. Ehkä Kakashi oli laittanut ruuan valmiiksi.
Päättäväiset askeleet saivat Irukan säpsähtämään. Oliko joku vielä tuomassa raporttiaan?! Saisi kyllä odottaa aamuun. Iruka kääntyi ilmoittaakseen tämä tulijalle, muttei ehtinyt saada sanaa suustaan, kun kuului kova mäiskähdys. Iruka tunsi päänsä nytkähtävän sivulle ja kompuroi iskun voimasta muutaman askeleen taaemmas. Heti sen jälkeen hänen poskeaan alkoi koskea polttavasti.

”Senkin sydämetön, itsekäs, omahyväinen kusipää!”
Iruka katsoi aivan ymmällään edessään huutavaa Ankoa. Tämä oli puristanut kätensä nyrkkiin ja selvästi pidätteli itseään tarttumasta kunaihin.
”Anko, mistä hyvästä tuo oli?” Iruka tivasi, tuntiessaan etäisesti pienen verijuovan poskellaan.
”Kehtaatkin vielä! Olet kuin et tietäisi!” Anko huusi. Irukan mitta alkoi täyttyä.
”En tiedäkään! Mikä oikeus sinulla on tulla lyömään minua ilman varoitusta, ja ilman syytä?” chuunin karjui takaisin.
”Ansaitsit sen! Kehtaatkin pakottaa Kakashin naimisiin kanssasi! Eikö riitä, että viettelit jo hänet?! Kuka luulet olevasi?!!” purppuratukkainen nainen kirkui.
”Kuka itse luulet olevasi, kun tulet ahdistelemaan minua typerillä, kateellisen teorioillasi, työpaikalleni?!” Iruka suuttui. Anko läimäytti häntä uudestaan, hiljentäen brunetin tehokkaasti.
”Mieleni tekisi vain silppoa sinut siihen paikkaan. Olet pohjasakkaa, oikea alhainen liero. Käytit hyväksesi Kakashin heikkoa hetkeä, päästäksesi parempiin piireihin. Luulet ehkä, että kukaan ei ole huomannut, mutta –.”

”Mitä täällä tapahtuu?” ovelle ilmestynyt vartija kysyi, vilkuillen kahden ninjan välillä. Anko livautti kunainsa nopeasti piiloon.
”Ei mitään, keskustelimme vain ’asioista’”, Anko vastasi, tuijottaen Irukaa tiiviisti, selkä vartijaan päin.
”Ahaa. Teidän pitäisi kuitenkin ruveta lähtemään. Lukitsemme ovet näillä minuuteilla”, vartija ilmoitti, vilkaisten kelloa. Anko mulkoili Irukaa hyytävästi ja tämä vastasi samalla mitalla.
”Olinkin juuri lähdössä.Taisi jäädä hella päälle”, nainen sanoi, luoden viimeisen inhoavan katseen Irukaan, ennen kuin katosi rakennuksesta.
”Tuletteko ovesta, sensei?” vartija kysyi, pitäen ovea auki. Iruka nyökkäsi, heittäen laukun olalleen. Kävellessään vartijan ohi, hän huomasi tämän vilkuilevan epäilevästi naarmua hänen poskessaan. Kuitenkaan mies ei sanonut mitään, ja Iruka poistui rakennuksesta katulamppujen valaisemille kaduille.


Kakashi asetteli juuri astioita pöytään, kun ovi kävi ja kassi pudotettiin eteisen lattialle. Kuului hiljaista sandaalien riisumista ja vetoketjun avaus.
”Kotona ollaan”, tuli pian väsynyt huudahdus. Kakashi käänsi lämmön poikki hellasta ja kiirehti eteiseen. Hän oli ollut aivan varma, että Iruka olisi jo ehtinyt olla pitkään kotona, kun Gain haaste saataisiin selvitettyä. Nyt chuunin sitten palasi, monta tuntia Kakashin jälkeen.
”Missä olet ollut? Koulunhan piti loppua jo tunteja sitten. Ruokakin on ollut hellalla jo –”, Kakashi aloitti kuulustelun, välittämättä tippaakaan että kuulosti joltain kiukkuiselta kotirouvalta. Samassa hän huomasi Irukan kasvot. Tämän vasen poski ja silmäkulma olivat ilkeän liilan värisiä ja poskessa oli verinen viilto. Oikeastaan chuuninin koko vasen kasvonpuolisko oli mustelmilla.
”Taivaan tähden! Mitä sinulle on sattunut?!” Kakashi parahti, ottaessaan kiinni Irukan leuasta, alkaen tutkia mustelmaa. Iruka ynähti hiukan kivusta, kun toinen tökkäsi turvonnutta ihoa vahingossa liian kovaa.
”Anteeksi”, Kakashi pyysi ja päästi irti toisen kasvoista, tarttuen tätä sen sijaan ranteesta.
”Kuka teki tämän sinulle, Iruka? Kerro minulle.”
”Ei sillä ole väliä, Kakashi”, Iruka vastasi rauhallisesti. Hän oli saanut paljon pahempiakin vammoja kuin tämä.
”Tietysti sillä on väliä! Kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa sinua! Panen heidät maksamaan teostaan!” Kakashi huusi.
”Miksi? Mitä hyötyä siitä on, että hakkaisit hänet?” Iruka tokaisi. Kakashin ei tarvinut edes miettiä vastausta.
”Oppisi ainakin, ettei lyö sinua enää ikinä. Tai edes tule lähellesi.”

Iruka huokaisi raskaasti ja hieroi silmiään väsyneesti. Kyllä hän tiesi, ettei Kakashi luovuttaisi ennen kuin saisi totuuden ulos.
”Kakashi, lupaatko olla järjestämättä kohtausta, jos kerron?” chuunin kysyi, nostaen katseensa takaisin toisen silmiin. Kakashi epäröi hetken, mutta nyökkäsi sitten. Iruka oli vain kieltänyt kohtauksen järjestämisen, ei kostoa.
”Kuka se oli?” Kakashi kysyi, odotettuaan vastausta jo hyvän aikaa. Iruka mietti vielä hetken, mutta mutisi sitten:
”Anko.”
Kakashilta oli loksahtaa suu auki. Minkä ihmeen takia Anko olisi käynyt Irukan kimppuun? Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysyä, kun brunetti jatkoi:
”Hän tuli äsken toimistolle kertomaan, mitä minusta ajatellaan ihailijoidesi keskuudessa. Ilmeisesti ei kovin hyvää, tervehdyksestä päätellen”, Iruka totesi kuivasti ja osoitti poskeaan.
”Hän siis vain tuli ja mottasi sinua?!” Kakashi ei ollut uskoa korviaan. Iruka kohautti harteitaan.
”Hän oli kovin huolestunut sinusta. Ilmeisesti minä olen hävyttömästi vietellyt sinut, ja nyt olen tarpeeksi sydämetön pakottaakseni vielä naimisiinkin. Anko oli suorastaan tuohuksissaan tästä tiedosta. Hänestä yritän vain päästä avullasi parempiin piireihin enkä ihmettelisi yhtään, vaikka loput ihailija-kerhostasi olisivat samaa mieltä.”
Kakashi puristi käsiään nyrkkiin. Kuinka se nainen kehtasi?! Sanoa tuollaisi törkeyksiä Irukalle.
”Se ämmä saa katua”, hopeahiuksinen uhkasi, aikoen selvästi lähteä siltä seisomalta ulos. Iruka pysäytti hänet, tarttumalla paidan hihasta.
”Anna olla. Et voi tehdä asialle yhtään mitään. Tosiasia on että Anko vihaa minua, etkä sinä voi sitä muuttaa.”
”Mutta se nainen löi sinua!” Kakashi intti. Iruka ei enää vastannut, vaan laahusti lopen uupuneena keittiöön. Kakashi vilkuili hetken ovea. Hän voisi vain lähteä ja mennä vähän valistamaan Ankoa, mutta Iruka selvästi luotti ettei hän tekisi sitä.

”Mikset vain antanut takaisin samalla mitalla?” Kakashi kysyi, tultuaan keittiöön. Hän kaivoi pakastimesta jääpalapussin, kietoi sen käsipyyhkeeseen ja painoi Irukan kasvoille. Tämä tarttui siihen ja painoi mustelmiaan vasten.
”Minä en lyö naisia”, oli Irukan ytimekäs vastaus. Hänen kasvonsa vääntyivät hivenen kylmän jään aiheuttamasta särystä. Kakashi veti oman kätensä pois.
”Sinun ei pitäisi olla niin kiltti. Jos nainen käy kimppuusi, saat puolustaa itseäsi, jopa voimakeinoin. Sinun pitääkin puolustaa itseäsi”, Kakashi vakuutti, särppien keittoa suuhunsa. Irukan huulille ilmestyi pieni hymy.
”Niin kai sitten”, hän hymyili, jatkaen hiljaista syömistä. Häntä väsytti niin hirveästi. Riitely Ankon kanssa oli totisesti kuluttanut voimia, sillä Iruka oli ollut koko ajan jännittänyt ja valmistautunut oikeaan tappeluun. Vähempikin jännitys kulutti chakraa ja lääkärit olivat kieltäneet chakran turhan käsittelyn. Kaiken lisäksi häneltä kuluisi chakraa mustelmien parantamiseen. Se oli jotain, mihin hän ei voinut edes vaikuttaa. Keho oli luotu parantamaan itseään, mikä oli tietysti hyvä, mutta nyt... Huomisesta tulisi pitkä päivä.

Kakashi istui lukemassa sohvalla, kun Iruka tuli suihkusta. Hän vilkaisi syrjäsilmällään kuinka chuunin veti tummat pyjamahousut jalkaansa ja kiskoi valkean t-paidan päänsä yli. Tämä näytti hirveä väsyneeltä kadotessaan vessaan hampaiden pesulle. Kakashi katsahti kelloon, jonka viisarit lähenivät kymmentä. Ehkä hänen pitäisi sammuttaa valot ja mennä aikaisin nukkumaan, ihan jo Irukankin takia. Niinpä hän pani kirjansa pois, ja vaihtoi housujensa tilalle harmaat pyjamahousut ja pitkän paidan tilalle hihattoman.
Iruka tuli vessasta ja marssi suoraan sängylle. Hän yllättyi huomatessaan, että Kakashi oli jo omalla puolellaan. Yleensä jounin valvoi jonkin aikaa ja luki. Iruka ei kuitenkaan jaksanut miettiä tarkemmin, vaan kömpi pedille, aivan Kakashin kylkeen.
”Hyvää yötä”, Kakashi kuiskasi, ottaen paremman asennon.
”Öitä”, Iruka vastasi ja nukahti lähes saman tien.

***

Taas tämä on myöhässä. Alunperin ajattelin lisätä tämän perjantaina, mutta koulu tuli tielle ja tämä päivä hurahti ensiapu-kurssilla. Mutta sain sentään laitettua tänään vähän pidemmän pätkän. Kommentoikaa jälleen, vaikka, mistä piditte, mistä ette jne.