Naruto-Chanilla on asiaa: Tästä tarinasta saan kiittää parasta ystävääni Sussu-Yashaa, jonka unesta sain inspiksen kirjoittaa tällaisen tarinan. Olkaa hyvä ja nauttikaa!



Naruto kiirehti märkää katua pitkin kohti kotiaan taistellen hyytävää syyssadetta vastaan. Kello oli noin kymmenen illalla ja pimeys oli laskenut tumman verhonsa koko kylän ylle. Onneksi katujen varsilla oli sentään muutama katulamppu valaisemassa kulkijoita.

Suojaten toisella kädellä silmiään lähes vaakasuorassa lentäviltä vesipisaroilta blondi poika yritti nähdä eteensä parhaansa mukaan. Toisessa kädessä pojalla oli muovikassi, joka sisälsi muutaman energiajuomatölkin sekä kahvipaketin. Naruto oli tulossa lähikaupasta, joka sattui onneksi olemaan auki melko myöhään. Hän oli unohtanut käydä päivällä hakemassa itselleen hieman "apuvälineitä", joilla pysyä koko yö hereillä. Naruton epäonneksi hänen vanhempansa, jotka olivat jyrkästi energiajuomia vastaan, olivat lähteneet kahdestaan illanviettoon vasta yhdeksän aikoihin, joten Naruton kauppaanlähtö oli siitä syystä viivästynyt. Kahvipaketti oli taas ollut Naruton saamassa kauppalistassa, jonka hänen äitinsä Kushina oli hätäisesti ennen hänen ja miehensä lähtöä kirjoittanut.

"Käythän huomenna aikaisin kaupassa, jotta me saamme herättyämme aamukahvimme?" oli Kushina sanonut. "Hyvityksenä siitä, että saat jäädä yöksi yksin, annat meidän nukkua pitkään, joohan kulta?"

"Pah, taitaa ensi kerralla jäädä kahvit saamatta", Naruto mutisi itsekseen. Vesipisarat iskeytyivät hänen kasvoihinsa kuin tuhannet neulat ja satunnaiset, kylmät tuulenpuuskat saivat hänen blondit hiuksensa menemään entistä pahemmin sekaisin.



Viimein, vartin kuluttua Naruto pääsi tutun talon pihaan. Hän asui vanhempiensa kanssa hieman syrjässä, johon Naruto ei tosin tiennyt syytä. Eikö Konohan Hokagen olisi ollut järkevämpi asua lähempänä kyläänsä? No, se oli Yondaimen tahto, ja sitä oli noudatettava.

Naruto kiipesi portaat kuistille ja alkoi kaivella taskujaan avaimiaan etsien, kun hänelle yllättäen tuli paha aavistus. Vapaalla kädellään hän kokeili etuoven kahvaa, vaikka hän olikin täysin varma siitä, että oli lukinnut oven lähtiessään. Naruton aavistukset osuivat ikävä kyllä oikeaan, sillä ovi aukesi hiljaa narahtaen. Naruto tuijotti pimeää eteistä, muttei erottanut mitään. Hiljaa hän astui sisälle taloon ja sulki oven perässään. Yrittäen yhä olla mahdollisimman hiljaa hän hiipi edes kenkiään riisumatta eteisen poikki keittiön ovelle. Valoja hän ei uskaltanut sytyttää, sillä jos talossa olisi tunkeilija, hän ei halunnut todellakaan päästää tätä karkuun. Pimeässä hän ei kuitenkaan erottanut keittiössä yhtään mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Samassa hänen isänsä työhuoneesta kuulunut kolahdus sai pojan säpsähtämään. Kuulosti aivan siltä, kuin jokin olisi pudonnut lattialle. Ja blondi oli lähes varma siitä, ettei se jokin ollut pudonnut itsekseen.

Käsi isänsä työhuoneen oven kahvalla Naruto keräsi rohkeutta oven avatakseen. Ei hän pelännyt, ainakaan paljoa, mutta jos tunkeilija olisi häntä voimakkaampi ja pääsisi yllättämään pojan, voisi tämä tehdä hänelle paljon pahaa. Ja lähin talo sijaitsi puolen kilometrin päässä.

'Okei, tästä lähtee', Naruto ajatteli ja painoi oven metallisen kahvan hitaasti alas. Hän työnsi oven auki tuijottaen pimeään huoneeseen. Hänen silmänsä olivat jo ehtineet tottua pimeään, mutta siitäkään huolimatta hän ei nähnyt mitään. Edes ikkunasta ei tullut valoa huoneeseen, sillä taivaskin oli tummien sadepilvien peitossa. Naruto huokaisi helpotuksesta. Ehkä hän olikin vain unohtanut lukita talon oven. Ja ehkä jokin hänen isänsä tavaroista oli sittenkin pudonnut vaikkapa tämän työpöydältä ilman mitään syytä.

"Kappas kappas", pimeästä huoneesta kuuluva, nuoren miehen ääni sai Naruton tarrautumaan vaistomaisesti ovenkahvaan, josta hän yhä piti kiinni. Toisella kädellään hän puristi muovikassin ripaa, josta ei syystä tai toisesta ollut luopunut kotiinsa tullessaan. Naruto irrotti otteensa ovesta ja napsautti huoneeseen valot. Hetkeen hän ei erottanut mitään, mutta kun hänen silmänsä tottuivat jälleen valoon, hän näki pienen huoneen perällä, puisen kirjoituspöydän kulmalla istuvan noin hänen ikäisensä pojan. Pojalla oli punaiset, lyhyet hiukset, mustat vaatteet ja ilkeä virnistys naamallaan.

"Kuka hitto sinä olet?!" Naruto huudahti pudottaen muovikassin kädestään lattialle. Tölkit kolahtivat lattiaan ja vierivät ulos pussista, mutta Naruto vähät välitti niistä. Tai siitä kirotusta kahvipaketista, joka varmaankin oli hajonnut muovikassiin.

"Hmh, voit kutsua minua Gaaraksi", punahiuksinen poika vastasi ja loikkasi alas pöydältä. Poika oli hieman Narutosta pidempi.

"Mi-miten sinä pääsit tänne?" Naruto kysyi tältä. Gaara ei vastannut mitään, vaan asteli rauhallisin askelin huoneen poikki blondin teinin luo.

"Tulin ovesta, kuten sinäkin", hän lähes kuiskasi Narutolle kasvot aivan lähellä tämän kasvoja. Naruto haistoi pojasta hennon partaveden tuoksun.

"Mikä sinun nimesi on, kaunokainen?" Gaara kysyi ja siveli kädellään Naruton poskea. Tämä värähti äkillistä kosketusta ja uskaltamatta liikahtaakaan hän nielaisi.

"Naruto", hän vastasi.

"Aah, Naruto", Gaara toisti laskien kätensä Naruton rinnalle. "Pidän siitä nimestä. Sanohan Naruto, oletko koskaan leikkinyt vähän... no, tiedäthän... tuhmia leikkejä?"
Kiireesti Naruto pudisti päätään. Gaara piti yhä toista kämmentään vasten pojan rintaa, saaden blondin tuntemaan olonsa rauhattomaksi.

"Sääli", Gaara jatkoi ja tarttui Narutoa tämän takinkauluksesta. "Salli minun opettaa sinua hieman."
Voimakkaasti kiskaisten Gaara veti Naruton perässään kirjoituspöydän luo. Hän tönäisi blondin sitä vasten selkä kirjoituspöytään päin.

"Hei, lopeta!" Naruto huudahti ja yritti käsillään työntää toista poikaa kauemmas. Tämä kuitenkin kietoi kätensä hänen ympärilleen tehden paon lähes mahdottomaksi. Vaikka Naruto kuinka yritti rimpuilla, potkia, hakata ja tehdä ties mitä, ei mikään tuntunut hetkauttavan Gaaraa, joka vain piti Narutoa tiukassa halausotteessaan.

"Minä voin huutaa apua", Naruto varoitti.

"Hah, kukaan ei kuule sinua. Asut keskellä korpea, tiedäthän sen?"

"No voin soittaa vanhemmilleni."

Naruto yritti kurkotella työpöydällä olevaa lankapuhelinta, mutta Gaara oli nopeampi. Hän huitaisi sen rennolla kädenliikkeellä alas pöydältä saaden sen putoamaan kolinalla lattialle.

"Ja ilmeisesti sinulla ei ole puhelinta mukanasi?" Gaara kysyi virnistäen ja pitäen yhä Naruton olkapäistä tiukasti kiinni otti sen verran väliä poikaan, että näki tämän kasvot. Naruto tuijotti Gaaraa vihaisena silmiin.

"Et sinä voi tehdä minulle mitään", blondi uhosi.

"Katsotaan, onko asia todella noin."

Voimakkaasti ensin Narutoa rinnuksista kiskaisten ja sitten tätä tönäisten Gaara sai pojan lentämään selälleen lattialle. Tämä ei ehtinyt edes yrittää nousta, kun Gaara jo istui haarat levällään hänen vatsansa päällä. Äkillisestä painosta päällään johtuen kaikki happi oli hetkeksi kadonnut Naruton keuhkoista, ja tämän vetäessä henkeä Gaara kumartui lähes makaamaan hänen päälleen.

"Mitä sinä...?"

Gaara keskeytti pojan lauseen painamalla huulensa tämän huulia vasten. Naruton silmät laajenivat, ja tilanteen tajutessaan hän yritti rimpuilla itsensä irti, muttei kerta kaikkiaan onnistunut. Joko Gaara oli liian vahva hänelle, tai edellisyön valvominen kostautui Narutolle, sillä hän ei päässyt pakoon poikaa, joka suuteli häntä yhä kiihkeämmin. Naruto painoi silmänsä kiinni ja toivoi hartaasti näkevänsä painajaista. Hän tunsi Gaaran kosteat huulet ja lämmön pojan ylävartalon ollessa aivan kiinni hänessä. Hän kuuli tämän kiihkeän hengityksen ja haistoi yhä partaveden tuoksun. Gaara tarttui Naruton käsiin, jotka vain rentoina olivat tämän vartalon vierellä, ja nosti ne blondin pään yläpuolelle. Naruto ei vastustellut, sillä hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut estellä teiniä. Hän vain toivoi piinan loppuvan sitten, kun Gaara olisi saanut tehtyä sen, mitä halusi. Gaaran huulet irtaantuivat hänen huulistaan, mutta Naruto tunsi Gaaran kasvot yhä lähellään, vaikka makasikin silmät kiinni.

"Nyt pidetäänkin vähän hauskaa, söpöliini", tämä kuiskasi ja nousi istumaan jälleen Naruton vatsan päälle. Sitten hän nousi polviensa varaan, jotta sai nostettua Naruton ulkotakkia sekä T-paitaa ylemmäs niin, että tämän lihaksikas vatsa paljastui. Gaara kumartui ja nuolaisi kalpeaa ihoa saaden Naruton värähtämään. Tämä ei kuitenkaan tehnyt elettäkään paetakseen.

"Olisit nyt hieman enemmän mukana tässä", Gaara sanoi ja hymyili. Hän siveli sormellaan Naruton vatsaa tämän navan ympäriltä ja tunsi pojan menevän kananlihalle. Naruton suusta karkasi voihkaus, jota tämä ei saanut estettyä.

"Juuri noin. Alathan sinäkin vähitellen päästä jyvälle."

Naruto avasi silmänsä ja tuijotti vain kohti yläpuolellaan näkyvää valkoista kattoa. Hän ei tosin erottanut sitä kunnolla, sillä hänen silmänsä olivat täysin sumeat kyynelistä. Pian ne valuivat hänen silmäkulmistaan, eikä blondilla ollut aikomustakaan estää niitä tulemasta. Hän tunsi, kuinka Gaara näpersi hänen housujensa kimpussa, mutta hän vähät välitti. Hän vain halusi pois tästä tilanteesta.

'No ei siitä ainakaan näin pääse pois', hän ajatteli vihaisena itselleen, ja yritti pyörähtää kyljelleen, mutta Gaara tarttui häntä lantiosta painaen hänet lattiaan, kuin olisi aavistanut pojan aikeet.

"Nyt alat saada minut suuttumaan. Jos yrität vielä jotain temppuja, tapan sinut", kuului Gaaran jäiseksi muuttunut ääni. Narutolla ei ollut hajuakaan, kuinka voimakas vastustaja kiskoi hänen farkkujaan parhaillaan pois hänen päältään, joten Naruto ei viitsinyt alkaa leikkiä hengellään, vaan jäi vain makaamaan kovalle puulattialle. Lisää kyyneliä valui hänen silmistään. Muutama nyyhkäys karkasi hänen suustaan.

"Päästelet vääriä ääniä, pojuseni."

Gaara kuljetti kättään pitkin hänen paljasta vatsaansa kohti hänen henkilökohtaista aluettaan. Tämä sai Naruton jälleen voihkaisemaan ja Gaaran kasvoille ilmestyi jälleen ilkeä virne.



"Onpa todellakin koiranilma", totesi mustahiuksinen poika katsoessaan ulos kotinsa olohuoneen ikkunasta.
Hän oli jäänyt yksin kotiin hänen vanhempiensa ollessa yötöissä ja isoveljensä lähdettyä ulos. Ulko-ovelta kuuluva, vaitonainen koputus sai pojan lähes juoksemaan ovelle. Kuka ihme siellä tähän aikaan olisi, kellohan oli jo kaksitoista? Ellei Itachi sitten olisi tulossa jo kotiin, ja on hukannut humalapäissään avaimensa...
Oven avattuaan poika ei osannut muuta kuin tuijottaa; hänen edessään seisoi kylmästä värisevä, läpimärkä Naruto, joka näytti aivan siltä, kuin voisi lyyhistyä koska vain yrittäessään pysyä jaloillaan. Vaikka tämä olikin kastunut sateessa, näki blondista selvästi, että tämä oli itkenyt.

"Sa-sasuke..." Naruto lähes kuiskasi ja otti tukea ovenpielestä mustahiuksista poikaa tuijottaen.

"Naruto?" Sasukeksi kutsuttu teinipoika kysyi hämmästyneenä. "Mitä sinä täällä teet?"

Vastaamatta Sasuken kysymykseen Naruto vain lähes kaatui kynnyksen yli suoraan kyseisen pojan syliin. Tämä otti hänestä kiinni ja auttoi nyyhkyttävää poikaa pysymään pystyssä. Toisella kädellä Sasuke sulki ulko-oven lohduttaessaan Narutoa.

"Voi sinua raukkaa, kuka teki sinulle tämän?" Sasuke kysyi hellästi ja istahti eteisen lattialle vetäen Naruton mukanaan syliinsä. "Anna kun minä lohdutan. No niin, ei hätää, olen tässä, enkä lähde koskaan pois."

"Sasuke..." Naruto mutisi haudaten kasvonsa kyseisen pojan olkapäähän. Hänen oma Sasukensa...



Naruto-Chanilla on asiaa: Anteeksi NaruGaa- ja GaaNaru-fanit! Ei minulla ole mitään tuota paritusta vastaan, päinvastoin! xD Kirjoitettu yöllä, eikä kukaan ole toiminut betaajana, joten jos korjattavaa löytyy, kertokaa siitä ihmeessä. Meikäläinen menee nyt nukkumaan pommisuojaan, ennen kuin nukahdan istualtani. Risut ja ruusut ym. ylimääräiset roinat ovat tervetulleita, kunhan ette anna karkkia (olen laihiksella, TAAS ;P ). *haukotus*