Sade ropisi katolle ja piiskasi ikkunoita. Tuuli ulvoi ja silloin tällöin jyrisi ukkonen. Varsinainen koiranilma, vaikkei yksikään koira taatusti haluaisi lähteä ulos. Kakashi tuskaili kovaa meteliä. Miten kukaan ninja voisi nukkua, kun salamat välähtelivät ja niiden perään jyrisi kuin maanjäristyksen keskuksessa?
Kakashin ei tarvinnut edes katsoa Irukaan tietääkseen, että tämä oli hereillä, vaikkei liikkunutkaan. Hän tiesi myös, että Irukakin tiesi hänen olevan hereillä. He tunsivat toisensa liian hyvin. Tuntui jokseenkin tarpeettomalta puhua yhdentekevistä asioista, joista juuri seurustelemaan alkaneet parit puhuivat kaiken aikaa, välttääkseen hiljaisia hetkiä. Kakashista oli mukavaa voida olla välillä ihan hiljaa ja hän tiesi, että Iruka tunsi samoin. He olivat niin tottuneet hiljaisuuteen – jäätyään nuorina orvoiksi – että pienet hiljaiset hetket eivät ahdistaneet. Niinpä hän vain painautui tiukemmin brunettia vasten, sipaisten huulillaan kevyesti tämän ruskeaa niskaa.

Myrsky jatkoi riehumistaan ulkona, mutta Iruka teki parhaansa jättääkseen sen huomiotta. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kauanko he olivat maanneet täysin hereillä, kääntämättä silti edes kylkeä. Viimein Kakashi irrotti otteensa Irukasta ja nousi. Iruka katsoi kuinka tämä kaivoi vaatekaapista puhtaita vaatteita.
”Minulla on kauhea nälkä. Jäätkö vielä makoilemaan?” jounin kysyi ja heitti pyjamahousunsa sängylle, vaivautumatta edes viikkaamaan niitä.
”En. Ei tässä pysty kuitenkaan nukkumaan”, Iruka vastasi ja nousi istumaan. Kakashi alkoi penkoa sukkalaatikkoaan.
”Mitä sanoisit sitten, jos söisimme oikein kunnon aamiaisen? Paahtoleipää, paistettuja ja keitettyjä munia, appelsiinimehua ja -!” kääntyessään taas Irukaan päin, Kakashi huomasi tämän horjahtavan eteenpäin tuskaisen ähkäisyn kera. Silmänräpäyksessä hän oli sängyn vierellä ja otti chuuninin vastaan, ennen kuin tämä osuisi lattiaan. Vilkaisu sharinganilla varmisti hänen epäilyksensä todeksi.
Keho käyttää yhä chakraa mustelmien hoitoon. Eikä edes kunnon yöunia takana, Kakashi valitteli ääneti, laskiessaan Irukan nojaamaan sänkyä vasten.

Iruka virkosi hetkeä myöhemmin, huomaten ensimmäisenä Kakashin kasvot. Jouninin ilmeestä hän saattoi päätellä, mitä oli tapahtunut.
”Anteeksi”, Iruka huokaisi. Kakashi ei näyttänyt ymmärtävän.
”Mistä?”
”Pyörryin taas, vai mitä?” Iruka kysyi, alkaen nousta. Kakashi vahti hänen jokaista liikettään kuin odottaen, että chuuninilta lähtisi taju millä hetkellä hyvänsä.
”Ei se ole sinun vikasi”, Kakashi lohdutti ja ojensi kätensä, auttaakseen Irukan ylös.Tämä kohautti harteitaan kuin ei olisi niinkään varma. Kakashi arveli, että nyt olisi sopiva hetki pienelle pusu-terapialle ja suuteli pehmeästi chuuninia, silittäen samalla tämän selkää. Kaikki olisi jatkunut hyvin, jollei Kakashin vatsa olisi päättänut kurista äänekkäästi. Molemmat pysähtyivät ja tuijottivat kyseistä mahaa.
”Taitaa olla sen aamiaisen aika”, Iruka naurahti.


”Tuntuu ihan kauhealta lähettää sinut ulos tuolla ilmalla”, Iruka pudisteli päätään ja ojensi sateenvarjon eteisessä seisovalle kopio-ninjalle.
”Pakkohan minun on viedä se raportti, tai vanha harppu nylkee minut elävältä”, Kakashi hymyili huolettomasti.
”Kakashi, et voi kutsua Hokagea tuolla lailla!” Iruka järkyttyi, vaikkei suinkaan ensimmäistä kertaa.
”Viivyn vain hetken”, jounin sanoi kuin ei olisi kuullutkaan, suikkasi vain nopean suukon chuuninin huulille ja katosi sateeseen. Iruka hymähti itsekseen ja sulki oven. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes olohuoneeseen asti, kun oveen koputettiin terävästi.
”Unohtiko Kakashi avaimet?” Iruka ihmetteli ja kääntyi takaisin ovelle. Jounin osasi joskus olla kamalan huolimaton.
”Unohditko jotain, Kakas -!” Irukan silmät laajenivat, kun hän näki koputtajan.
”Hei vain, Iruka”, karkea miesääni tervehti. Mizuki seisoi laiskasti sateessa, ilkeä hymy kasvoillaan.

Iruka reagoi vaistonvaraisesti ja paiskasi oven kiinni, vain huomatakseen, että Mizuki oli nopeampi. Tämä tarttui oveen ja tunki sisälle, pakottaen Irukan perääntymään eteiseen.
”Kuinka epäkohtelias sinusta on tullutkaan, Iruka. Yrittää nyt paiskata ovi kiinni ja jättää minut sateeseen. Saan vielä keuhkokuumeen, tiedätkö”, Mizuki puheli toruvasti. Iruka tiesi tärisevänsä kauttaaltaan, mutta pakotti itsensä näyttämään vakaalta.
”Olet näköjään muuttanut. Minua loukkaa kovasti, ettet kertonut uutta osoitettasi. Olen sentään ystäväsi”, viimeisin sana tuli niin inhottavan, likaisella äänensävyllä, että Irukaa oksetti.
”Et ole ystäväni”, brunetti sanoi painokkaasti. Mizuki näytti yllättyneeltä.
”Enkö? Voi sentään, minä kun luulin...Ai, mutta eihän sinulla ole ystäviä!”
”Kyllä minulla on”, Iruka pani vastaan. Hän ei antaisi Mizukin saada yliotetta. Toisen hymy hyytyi hetkeksi, mutta palasi pian.

”Näin muuten kuinka se Hataken penikka lähti täältä. Mahtoi olla kiire pois, kun sellaista vauhtia pinkoi. Ei tainnut kestää seurassasi. Ja vielä alttarille aioitte! Hah, unohda se, Iruka! Et sinä ansaitse ketään”, Mizuki nauroi paskaista nauruaan. Iruka puristi kätensä vihaisena nyrkkiin.
”Pää kiinni, Mizuki!” brunetti ärähti, vihan velloessa sisällään. Nyt Mizuki hämmästyi tosissaan.
”Mitä sanoit?” tämä kysyi epäuskoisena.
”Käskin tukkia turpasi! Sinulla ei ole mitään asiaa tänne! Nyt ulos, häivy!” Iruka huusi, tyrkäten toisen ovesta ulos. Mizuki ei tajunnut edes tunkea jalkaansa oven väliin, kun Iruka oli paiskannut sen kiinni ja laittanut varmuusketjun.
”Ala painu, äläkä enää ikinä tule lähellekään meitä!” Iruka karjui ovenraosta, varmuusketju lukittuna. Sitten hän kiskaisi oven kiinni ja sulki sälekaihtimet ikkunoista, virittäen ansat muutamalla käsisinetillä. Mizuki seisoi tyrmistyneenä sateessa, mutta virne levisi pian hänen kasvoilleen.
”Luulet voittaneesi, Iruka, mutta sota on vasta alkanut.”

Sisällä asunnossa Iruka tärisi kauttaaltaan. Ei pelosta, vaan innosta. Hän oli tehnyt sen, käskenyt Mizukin häipymään elämästään. Hän oli rohjennut vastustaa tätä ja heittää ulos talosta. Se oli sanoinkuvaamaton helpotuksen hetki, ja tietysti ylpeyden. Hän oli päässyt irti Mizukin otteesta, vastustanut tätä avoimesti ja lujasti. Ja se tuntui hyvältä.


”Ja muista, että saat tämän ’loman’ vain, koska jonkun täytyy katsoa Irukan perään, ettei hän loukkaa itseään pudotessaan ikkunasta, tai kaadu suihkun lattialle”, Tsunade muistutti ärtyneenä. Hän oli jo pitkään odottanut tilaisuutta karata töistä, mutta Shizune oli ollut koko ajan paikalla. Nyt, kun tämä oli vihdoin poissa, niin eikös Hatake tullut sisään myöhästyneen raportin kanssa. Tsunade yritti hoitaa jutun nopeasti, käski Kakashin lomalle ja pitämään Irukaa silmällä.
”Ei Iruka tarvitse vahtimista. Suuttuu vain liiasta huolenpidosta”, Kakashi huomautti. Tsunade olisi halunnut kiljua. Eikö tuo ääliö voisi kerrankin vain kiittää kauniisti ja lähteä kotiin?!
”Tiedän, siksi valitsinkin sinut enkä esimerkiksi Narutoa. Asutte muutenkin samassa huushollissa”, Tsunade totesi ja tyhjensi sakekuppinsa. Tällaiset neuvonpidot kävivät hermoille. Ja kun Kakashi näytti aikovan väittää yhä vastaan, hän hermostui.
”Haluatko noin kovasti, että sulhasesi halkaisee kallonsa kaatuessaan, ja kuolee sitten verenhukkaan, kun kukaan ei ole toimittamassa hoitoon?!” hän huusi, saaden kopio-ninjan hätkähtämään. Äkkiä toinen kuppi sakea.
”No, jos lähdet mielummin suorittamaan A-luokan tehtävää Sumukylään, niin en voi muuta kuin suostua. Täytyy kai sitten etsiä joku muu auttamaan Iruka-senseitä poissaollessasi. Naruto ei ehdi, mutta katsotaan...Gai näyttäisi olevan vapaana, hän tekee ilomielin palveluksen oppilaidensa entiselle opettajalle. Lähetänkin hänelle viesti, että pakkaa hammasharjansa ja lähtee viipymättä –.”
”Minä menen, minä menen”, Kakashi keskeytti ja kiirehti ovelle. Tuo haahka ärsytti häntä tahallaan. Hän oli vain yrittänyt sanoa, että Iruka saisi raivarin jos saisi tietää, että Tsunade oli käskenyt Kakashin vahtia häntä.
”Olisin vahtinut häntä joka tapauksessa. Miten vastuuttomana ja välinpitämättömänä ihmisenä tuo akka oikein pitää minua?” Kakashi manasi, loikkiessaan lätäköiden yli.

Päästyään kotiovelleen, Kakashi ravisteli sateenvarjon ja pyyhki jalkansa ovimattoon. Turha sitä kuraa oli puhtaaseen eteiseen viedä.
Paitsi, ettei eteinen ollutkaan puhdas.
Kakashi seisoi kummastuneena oviaukossa ja tuijotti kuraisia kengänjälkiä lattialla. Edempänä oli myös valtava vesilätäkkö. Iruka ilmestyi eteiseen, roikottaen pyyhettä kädessään. Tämä säpsähti, nähdessään jonkun ovella.
”Ah, tulitkin jo takaisin. Oliko Hokage vihainen?” Iruka hymyili, tunnistettuaan tulijan. Hän alkoi kuivata lätäkköä pyyhkeeseen. Kakashi vain seisoi hölmistyneenä paikoillaan, saamatta sanaa suustaan.
”Mizuki kävi täällä”, Iruka kertoi viimein, huomattuaan kysyvän katseen. Kakashin suu loksahti auki.
”Oletko kunnossa?” hän kysyi nopeasti, saaden Irukalta nyökkäyksen.
”Heitin hänet ulos”, Irukan äänessä oli ylpeyttä.
”Heitit ulos? Ihan itse?” Kakashi varmisti, että oli kuullut oikein. Iruka nyökkäsi tyytyväisenä.
”Sehän on upeaa”, Kakashi hymyili, ja astui viimeinkin sisälle asti. Iruka sai eteisen kuivaksi ja vei pyyhkeen pyykkiin.

”Miten hän osasi tulla tänne?” Kakashi ihmetteli, avatessaan sateenvarjon kylpyhuoneessa.
”Kuullut varmaan joltakulta. Ainakin hän tiesi kihlauksesta”, Iruka vastasi myös miettiväisenä.
”Hän sanoi pahasti sinulle, vai mitä?” Kakashi arvasi, ottaen brunetin kädet omiinsa. Iruka nyökkäsi.
”Muista, että ne ovat vain likaisia valheita. Älä usko häntä”, Kakashi muistutti ja halasi tätä.
”Tiedän. Mitä meidän pitäisi nyt tehdä?” chuunin kysyi. Hän tunsi Mizukin liian hyvin uskoakseen, että tämä olisi luovuttanut. Se mies oli aina keksinyt jonkin keinon saada tahtonsa läpi.
”Seurataan tilannetta, ja viritetään uudet ansat oville ja ikkunoille. Lukkoja tuskin tarvitsee vaihtaa, mutta naapureita voisi informoida asiasta. Jos Mizuki yrittää sisään, kun emme ole kotona, niin osaavat toimia”, Kakashi kertoi ajatuksistaan.
”Kunhan selität, miten ansasi toimivat, että osaan käyttää niitä. En haluaisi roikkua katosta montaa tuntia, joka kerta kun tulen sisään”, Iruka naurahti ja Kakashi punastui, muistaessaan, miten Iruka oli kerran - vara-avaimella sisälle tullessaan - jäänyt ansaan ja joutunut odottamaan muutaman tunnin katossa, kunnes Kakashi oli tullut auttamaan tämän alas. Se oli ollut kieltämättä noloa. Kakashi oli tarjoutunut hieromaan Irukan tunnottomia jalkoja, hyvityksenä tapahtuneesta. Mikä oli loppujen lopuksi johtanut siihen, että Kakashi löysi itsensä kieriskelemästä sohvalta, erittäin halukas chuunin päällään.

”Huhuu, Iruka kutsuu Kakashia!” Kakashi heräsi muistelmistaan Irukan heilutellessa kättään hänen kasvojensa edessä.
”Kuuntelitko lainkaan, mitä sanoin?” Iruka kysyi päätään pudistellen. Kakashi hymyili pahoittelevasti ja raapi niskaansa.
”Taisin olla omissa maailmoisssani, anteeksi. Mitä sanoitkaan?”
”Sanoin, että sinun pitää mennä suihkuun, ennen kuin saat keuhkokuumeen”, Iruka toisti, viitaten toisen märkiin jalkoihin. Kakashi vilkaisi jalkojaan.
”Lähdetkö seuraksi?” jounin käytännöllisesti katsoen kehräsi toisen korvaan. Iruka kohotti kulmiaan, muttei suinkaan sillä ’mitä-sinä-nyt-horiset’-ilmeellä, vaan ’sait-täyden-mielenkiintoni’-ilmeellä.
”Meillä on vain yksi suihku”, Iruka huomautti teeskennellen, ettei ymmärtänyt vihjettä.
”Ah, mutta hyvinhän me olemme sinne ennenkin mahtuneet”, Kakashi vastasi, liikuttaen kylmiä sormiaan pitkin brunetin niskaa. Iruka virnisti.
”Olen avoin ehdotuksille.”
Kakashi lähestulkoon lennätti chuuninin kylpyhuoneeseen. Lattialle jäi vain vana vaatteita ja Irukan hiuslenkki. Vesilasku nousisi taas.