<Opening with Naruto's POV>

Sasuke oli yhtäkkiä jotenkin oudon hiljaa. Mä vähän ihmettelin sitä, kunnes se kysy:

"Hei... mitä sä uskot, et muut ajattelee meistä?"

Mä en osannu vastata. En yksinkertaisesti osannu.

"En tiedä... järkytyshän se varmaan kaikille on, olettaen tietenkin ettei kaikki oo samanlaisia kuin Temari."

"Mä mietin... haluaisitsä jo kertoo? Vaikka kyllähän osa meistä jo tietää. Ihme et huhut ei oo levinny pidemmälle." Sasuke kysy.

"Mulle on ihan sama... On muutenkin jo niin paljon salaisuuksia, ei niitä kaikkia voi pitää sisällään."

Sasuke näytti tajuuvan mitä mä tarkotin.  

"Mä mietin... Aiotko jo tänään puhuu siitä mistä sä silloin päivällä lupasit?"


Mä olin jo melkeen unohtanu. Hemmetti.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Naruton ilme muuttu aika vaivaantuneeks ku mä kysyin siitä jutusta minkä se oli luvannu kertoo.

"Nii... Se juttu." se sano hiljasella äänellä. Mä katoin sitä odottavaisesti. Naruto kääns katseensa siniseen kaakeliseinään ja tuijotti sitä.

"Hei, ei sun oo pakko kertoo nyt heti tänään jos sä et haluu." mä sanoin sille. Naruto kääns oitis katseensa muhun ja hymyili helpottuneesti.

"Joo... Kiitti." se vastas hiljaa. Mä rutistin sitä varovasti ja se rutisti takas. Me kykittiin suihkus ainaki tunti ennenku mä kysyin et joko mentäis. Naruto nyökkäs ja sammutti suihkun astuen apeesti ulos. Mä seurasin perässä. Me otettiin molemmat pyyhenaulakosta pyyhkeet ja kuivatettiin ihan ensitöiksemme meidän hiukset.

Mun hiukset näyttikin tosi tyylikkäiltä kun mä sain pyyhkeen pois päästäni. Naruto alko nauraan ihan hervottomasti kun mun hiukset muistutti suunnilleen sen omia, kun ne siis oli kuivat. Eli sellaset just pystyssä olevat pörröhiukset.

"Nää hiukset on mun periaatteiden vastaiset." mä mumisin kuin itkun partaalla. Naruto tirskahti ja nous varpailleen, ja pörrötti mun hiuksia enemmän.

"Hei, ei saa!" mä huudahdin ihan kauhuissani ja nappasin kikattavan Naruton ranteesta kiinni. Tästä yöstä tulis ehkä sittenkin ihan mukava.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä kiljuin ja nauroin kyllä ihan kybällä kun me telmittii Sasuken kanssa täysin yliväsyneinä illalla. Kuinka monta kertaa juostiinki silloin pakoon toisiamme ja oltiin kuin pikkulapsia. Nauroin ehkä enemmän kuin koskaan.

Lopulta me kuitenki väsähdettiin ja kaaduttiin Sasuken sängylle selälleen. Mua hengästytti vielä, ja naurattikin kyl. Sasuke hymyili mun vieressä ilosesti. Sen hiuksetki alko pikkuhiljaa jo asettuu paikoilleen.

"Mikä ihmeen permanentti sul on tos fledas?" mä kysyin.

"Pata kattilaa soimaan," se sano mulle ja teki kirppurallia mun hiuksille. Mä kiljahdin ja repesin taas.

"Au! Au! Ei saa, temeee~!!"

Lopult me kummatkin alettiin jo rauhottua. Me sammutettiin valot ja tuijotettii ikkunasta ulos. Uhkaavia pilviä oli Konohan yläpuolel, ja mä aavistin pahoin, et lunta alkais sataa taas. Mutta kyllä tässä vielä pärjättiin.

Sasuke nukahti ennen mua. Ihan väsyny, raasu. Tuntu jotenkin hassulta olla hereillä vielä samal kun se nukku, niin ei ollu käyny pitkään aikaan. Yleensä se valvo niin pitkään et mä nukahin, niinku painajaisien varalta. Kuin nukuttaisi pikkulasta.

Mäkin painoin silmät kiinni. Pimeys palasi taas.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mukava päivä takana, vielä mukavempi päivä edessä. Tuli kyl nukuttuu kunnon yöunet. Mä heräsin vasta joskus yli puolen päivän. Mä nousin hitaasti ylös ja sitä hitaammin mä tassutin kohti alakertaa, keittiötä. Kun mä pääsin keittiöön, Naruto käänty kattoo mua.

"Huomenta... Pörröpää." se sano ja hymyili aurinkoisesti. Mä tuhahdin muka vihaisena ja pistin kädet puuskaan.

"Kukakohan tässä se pörröpää on?" mä kysyin sarkastisesti ja virnistin. Ennenku mä tajusinkaa nii Naruto hyppäs mun kaulaan roikkuun ja mä horjahdin pari askelta taaksepäin ennenku me sit kaaduttiin päällekäin eteisen pehmeelle matolle, Naruto alempana.

"Ei kai sattunu?" mä kysyin siltä. Se pudisti päätään.

"Ei sattunu, ei." se vastas ja hymyili aurinkoisesti. Kaipa se oli sit vaan uskottava. Mä pälyilin hetken ympärilleni.

"Mä tarvin kahvia." mä sanoin ja yritin nousta, mut Naruto roikku sitkeesti mun kaulassa. Mä tarrasin sitä perseestä saaden sen kiljasemaan ja irrottamaan otteensa. Mä käytin tietysti tilanteen hyväkseni ja pakenin vessaan lukiten oven perässäni.

Ei kulunukkaa kauaa ku Naruto paukutti nyrkein vessan ovea.

"Teme, tuu ulos sieltä!" se huus ja varmaa potkas vessan ovee, niin kova pamaus siit lähti. Mä melkein nauroin itteni kuoliaaks.

"Joo, kunhan et tapa mua." mä huusin takasin ja tirskuin.

"No en tapa!" se vakuutti. Mä etenin hitaasti ovelle ja avasin lukon, mut pidin silti kahvasta vahvasti kiinni ettei se pääsis hyökkään mun kimppuun. Sit mä päästin irti ja ennenku mä kerkesin silmiänikää räpäyttää nii Naruto oli taas mun kaulassa roikkumassa. Me molemmat naurettii naamat punasena.

"Sä et pääse musta noin helposti eroon, teme!" se huudahti naurun keskeltä.

"Huomaan." mä sanoin ja hiljensin sen painamalla mun huulet sen omia vasten.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Ihana tunne. Kaks vuorokautta tätä ihanaa läheisyyttä ja yhdessäoloo. Tuntu et mä oisin taivaassa. Teki mieli kiittää jumalaa.

Sit. Sit tapahtu jotain, mitä mä sillä hetkellä olisin vähiten halunnu tapahtuvan. Perun sanani: jumala ansaitsis tästä hyvästä potkun persuksille.

Kipu. Siinä rinnan kohalla taas.

Multa pääs semmonen pieni älähdys. Suudelma päätty äkisti. Mä kerkesin just ja just ottaa Sasukest kiinni ja se musta ennenkuin mä valahdin maahan.

"Naruto! Mitä nyt? Ei kai..."

Mä yritin vastata, mut se tuntu mahdottomalta. Hädissäni mä katoin sitä silmiin. Se vei mut sohvalle ja piti mua sylissään.

"Ei hätää... Mä oon tässä.. kyl se kohta menee ohi..." se sano mulle rauhallisella äänellä, mut jostain syvällä siellä erottui myös paniikki.

Se kipu tuntu aivan hirveeltä. Niinku sydäntä revittäis ulos rinnasta. Hengittäminen oli vaikeeta ja tuntu et taju menee kivun takia.

Miks maailma on näin julma aina? Miks? Miks just kun kaikki oli hyvin?

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Vittu perkele saatana VITTU. Just ku kaikki meni hyvin nii taas se alko. Se Naruton rintakipu. Mä uhosin mielessäni maailmankaikkeudelle ja teki miel ampuu haulikolla jumalaa perseeseen ja nauraa sit päin naamaa.

Mä pitelin Narutoo sylissäni varmaan järjenmenettämisen partaalla. Tää meidän tilanne oli muuttunu niin jyrkästi ja mä katoin parhaaks kutsuu Tsunaden paikalle niin nopeesti ku mahdollista. Se oli sentään jonkinmoinen äitihahmo Narutolle, kuin myöskin lääkärinkoulutuksen opiskellut.

"Mä jätän sut hetkeks tähän, mut älä pelkää, mä en lähde kotoota minnekkään." mä selitin sille. Naruto nyökkäs ja mä laskin sen makuuasentoon sohvalle ja lähin ettimään mun kännykkää.

Parin minuutin päästä mä löysinki sen ja aloin paniikissa ettimään Tsunaden puhelinnumeroa.

"Voi vittu, voi vittu, voi vittu..." mä manasin ja melkeen kiljasin onnesta ku löysin Tsunaden puhelinnumeron. Mä painoin vihreetä luurin kuvaa, painoin kännyn korvalle ja kuuntelin kynsiä pureskellen ku puhelin hälytti. Onneks Tsunade vastas. Herran jumala että mä olin pakahtua onnesta.

"Haloo?" Tsunade yrmähti toisesta päästä.

"Ne alko." mä sanoin nopeasti ja vilkasin olohuoneeseen.

"Mitkä?"

"Naruton kivut."

"Mä tulen oitis."

Siihen loppu meidän puhelu.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Sasuke palas pian takasin.

"Mä soitin Tsunadelle. Se lupas tulla heti, mut sil saattaa kestää vielä hetki, onhan tuol ulkona viel aika paljon lunta. Onneks auraajat kävi eilen hakemassa sentään osan lumesta pois. Tosin mä uskon, että Tsunade tulis joka tapauksessa läpi lumen ja jään sun vuokses," se selitti selvästi yrittäen olla panikoimatta. Se tarttu mun kädestä kiinni.

Samalla mä vein toisen käteni rinnan päälle ja puristauduin yhä enemmän sikiöasentoon. Mun käsi alko täristä. Voi helvetti. Sattui niin pirusti.

"Sä täriset." Sasuke sano huolestuneena mulle. Se tuli vähän lähemmäs pitäen edelleen mun tärisevästä kädestä kiinni.

Sit sen toinen käsi alko hivuttautua mun rintaa kohti, siinä missä mun oma käsikin oli. Mä tunsin sen mustahiuksisen kämmenen mun sydämen päällä.

"Sattuuko..?" se kysy hiljaa. Mä nyökkäsin. Käsi alko täriseen yhä enemmän.

"Mä ajattelin.. jos mä voisin vaikka käyttää sitä sulta oppimaani..."

Mä henkäsin. Sasuke oli alkanu hieromaan sitä rinnan kipukohtaa samalla tavalla miten mä olin silloin sen niskoja hieronu. Hellä, pyörivä liike peukaloilla. Oliko Sasuke oppinu ton multa?

"Auttaako..?" se kysy varovasti.

"J-joo... vähän..." mä vastasin. Kipu tuntu tosissaan ny vähän lievemmältä kuin äsken.

"Kiitos..."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mun paniikki laantu vähän ku Naruto sano ettei sitä sattunu enää nii paljon ku äsken. Ja ihan mun ihmeekseni ovikello soi.

"Mä meen avaamaan..." mä kuiskasin ja suukotin Naruton niskaa hellästi.

Ensimmäinen ajatus mikä mun päähän tunkeutu ku mä näin Tsunaden oven takana oli että voi helvetti. Miten se oli päässy näin nopee tulemaan? Ennenku mä kerkesin edes sanoa mitään, se tunkes sisälle ja potkas korkokengät pois jalastaan. Hullu akka, kaikella hyvällä. Se katto mua kysyvästi ja mä osotin shokissa olohuonetta kohti. Siinä se sit meni Naruton luo.

Mä menin hitaasti olohuoneen ovelle ja katoin ku Tsunade veti siel jotain hoitojuttua. Vähän ajan päästä Naruto näytti paljon paremmalta ja rauhallisemmalta ku hetki sitten. Mä huokasin helpotuksesta ja astelin sisemmälle olohuoneeseen. Tsunade kuiski siellä jotain Narutolle ja Naruto vaan nyökkäili. Tsunade nous sohvalta ja käänty kattoon mua.

"Isoveljesihän on myöskin joku psykologi, lääkärintapainen?" se kysy. Mulla ei ollu aavistustakaan mitä se aikois tehä sillä tiedolla, mut mä nyökkäsin. Tsunade kaivo puhelimensa, ja tekstas jollekki. Mä tuijotin sitä ilmeettömänä.

"Jään tänne hetkeksi, jos sopii?" se sano ja katto mua. Mä nyökkäsin taas.

Parin tunnin kuluttua

Tsunaden puhelin alko soimaan ja se meni syrjempää jutteleen jonkun kanssa. Mä makasin Naruton kanssa vierekkäin sohvalla. Tai no, itseasiassa se makas mun päällä. Ei kulunu kauaa ku Tsunade tuli takas olohuoneeseen.

"Se on sitten sillä selvä. Isoveljesi Itachi tulee tänne." Tsunade töksäytti. Mä olin jo aikeissa pistää vastaan mut Tsunaden katseesta huomas ettei ois kannattanu.

"Jos välität Narutosta, et pistä vastaan ja annat veljesi tulla tänne hoitamaan Naruton henkisesti kuntoon, tietysti sinun avullasi. Loput hoidetaan sairaalassa. Jos et välitä Narutosta, voit yhtä hyvin soittaa itse Itachille ja sanoa ettei tarvitse tulla hoitamaan pikku poitsuasi kuntoon vaan annat hänen kärsiä tuosta samasta vaivasta koko loppuelämänsä kunnes hän sitten kuolee lopulta, nuorena, kun ei saanut tarvitsemaansa hoitoa." Tsunade sanoi kylmästi ja ojensi puhelintaan.

"No, soita nyt ihmeessä, jos luulet pärjääväsi yksin."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Ensin Sasuke katto mua kuin aaven nähneenä. Sit se katto puhelinta. Sit taas mua. Ja niin edelleen.

Lopulta se myönty ja katto mua vaivaantuneesti hymyillen.

"Ei auta."

Tsunade hymyili voitonriemuisesti.

Parin päivän päästä.

Lumet oli saatu kolattua ja aurattua. Koulu oli taas alkanu, joten sinne sitten.

Meit katottii vähän oudosti välillä luokassa ja välitunnilla. Tai muahan ne oikeastaan katto eikä meitä. Jokanen ties, sehän oli selvä. Näytti olevan koko koulun puhutuin aihekin. Jopa Kibakaan ei tullu jutteleen, vaan vilkuili vähän väliä. Ja kaikista eniten mua vitutti se, että meillä ois ollu tänään liikkaakin. Luistelua, josta mä viel tykkäsinkin. Ei auttanu kuin jättää väliin. Sitäpaitsi Sasuken broidiki tulis illalla.

Mitähän tästä tulis.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Ilta läheni minuutti minuutilta, mua stressas ihan vittuna. Nojoo, koulupäivä oli viel kesken, liikuntaa. Ja kaikista eniten mua otti päähän se että Naruton piti jättää väliin ja mä en saanu, vaikka kuinka intin vastaa et mulla olis reksin lupa, jättää väliin.

Mut just mun onneks Tsunade tuli, ku sillä oli jotain asiaa mulle. Se veti mut syrjään muista.

"Te lähdette nyt jo kotiin Naruton kanssa." se sano mulle matalalla äänellä. Mä katoin sitä ihan pöllästyneenä.

"Ai miks?"

"Itachi tuleekin jo heti iltapäivästä."

"Voi helvetin hel---"

"Siisti suutasi."

"Joo, sori."

Voi helvetin helvetti. Mä kävin noutamassa Naruton kanssa Tsunaden opastuksella reput luokasta, jonne me ne oltiin jätetty. Sit me lähettiinki kävelee hitaasti kotiin päi. Kun me oltii jo edetty jonkun verran, nii meidän kohalle autotielle pysähty musta, vähän limusiinin tapanen auto. Ja niin pysähdyttiin mekin.

Meidän puoleinen etuikkuna aukes ja sisältä kuulu pian tuttu ääni.

"Käykää kyytiin pojat." mun isoveli sano matalalla äänellä sisältä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä astuin sisälle siihen mustaan autoon. Se oli sisältä yhtä siisti kuin ulkoa, ja lämminkin siel oli.

Sasuken veli käänty mua kohti ja hymyili. Se ojens kätensä ja sano:

"Hei, kuten varmaan tiedätkin, olen Sasuken isoveli Itachi. Sinähän olet Naruto?"

Mä nyökkäsin ja kättelin sitä vähän hölmistyneenä. Ulkokuori vaikutti tympeältä ja luotaantyöntävältä, mut suun auki saatuaan se vaikutti ihan erilaiselta. Vähän niinkuin Sasuke. Ei ihme, ettei se pitäny isobroidistaan: samanlaisethan tunnetusti hyljeksii toisiaan.

Sasuke ei edes tervehtiny sitä, vaan piti suun kiinni. Itachi ei näköjään reagoinu siihen sen ihmeellisemmin.

Mut mä tiesin, että Itachi olis vastaus meijän ongelmaan. Mä todellakin toivoin voivani puhuu sille avoimesti. Toivottavasti Sasukekin vois.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä en olis mistään hinnasta halunnu Itachia meille. Mä en voinu sietää sitä. Mut ihan Naruton takia, oli pakko.

"Miten koulupäivä meni?" Itachi kysy matalal äänellää edestä.

"Tosi hyvin." Naruto sano pirteesti. Mä tuijottelin synkkänä ikkunasta ulos enkä viittiny, jaksanu, vaivautunu avaamaa suutani. Pian näky tuttu kotitalo, joka ei tuntunukkaa enää niin kotoisalta ku Itachi tulis. Ja sitä paitsi entäs mun ja Naruton yksityiselämä? Kaivaisko Itachi senki esille?

Mä tuskin kertoisin Itachille mitään mun nykyisestä elämästä. Naruto sen sijaan vois avautua sille ja vuodattaa sille synkimmätki salaisuutensa, ehkä jotaan sellastaki mitä se ei haluu mun tietävän. Mua vähän mietitytti et sanoisko Naruto musta sit mitään.

"Me ollaan perillä." Naruto sano ottaen mua kädest kiinni. Mä ynähdin ja kömysin ulos siit autosta. Naruto tuli toiselta puolelta ulos ja ''juoksi'' heti mun luo ottaen molemmista käsistä kiinni, suukottaen poskelle.

"Entä jos Itachi ei tiiä meistä?" mä kuiskasin Narutolle varottavasti. Se vaa kohautti olkiaan.

"Kai me sit kerrotaan sille?"

"Niin no..." mä mumisin vähän empivästi. Naruto katto mua kysyvästi ja veti kätensä irti.

"Häpeetsä mua tai jotain?"

Mitä helvettiä?

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

"Mitä hel... mitä ihmettä sä puhut, höpsö? En tietenkään häpee, miks häpeisinkään?" se sano mulle ihmetellen. Itachi tuli just autosta ulos lämmin virne naamallaan. Se oli tainnu nähdä.

Mä olin ihan hiljaa ja lähdin kävelee ovee kohti niinkuin Itachikin. Sasuke käveli siinä vierellä sanomatta mitään, kattoen mua vähän huolestuneesti.

Mua hävetti taas. Ei ois varmaan pitäny kysyy sellasta. Mut entä jos se oikeesti häpee mua? Ei vaan kehtaa sanoo? Tai... Äh, en mä tiedä!

Kun me oltiin sisällä niin ekaks mä ja Sasuke käytiin viemässä reput ylös. Just kun mä sit tulin Itachin luo keittiöön ennen Sasukea, niin se kysy multa:

"Sinä ja Sasuke... olette yhdessä, eikö niin?"

Se kysymys. Ei se ollu mitenkään epämiellyttävästi sanottu eikä siinä kuulunu hämmennys eikä semmonen, enemmänkin pelkkä lempeys ja uteliaisuus.

"Joo, kyl me ollaan... oltu jo yli kaks kuukautta." mä sanoin punastuen. Itachi hymähti ja mä istuin pöydän ääreen tuolille. Samalla Sasukekin tuli keittiöön.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Kyllä, mä kuulin Itachin kysymyksen.
Kyllä, mä kuulin Naruton vastauksen.

Itachi nosti katseensa muhun ja hymyili. Sen silmissä välähti pieni pilkka. Mä tuhahdin ja käännyin lähteäkseni kunnes mä kuulin Naruton äänen.

"Sasuke, minne sä meet?" se kysy. Mä huokasin syvään ja käännyin kattomaan Narutoa hieman tympääntyneenä.

"Ulos." mä vastasin närkästyneenä, tympääntyneenä, ehkä vähän suutahtaneenakin. Naruto pelästy mun äänensävyn kylmyyttä, sen näki sen ilmeestä. Mä käännyin taas mut Naruto keskeytti mun lähtemisaikomukset. Taas.

"Miks? Vastahan me tultiin kotiin."

Mä käännyin tuijottamaan Narutoa häijysti.

"Ei kuulu sulle." mä vastasin kylmästi. "Pentu."

Naruto katto mua järkyttyneenä, shokissa. Se ei varmastikkaa voinu uskoo mitä se oli kuullu, enkä mäkään sitä mitä mä olin sanonu. Vähin äänin mä lähin ulos, ja otin kännyn mukaan, jos vaikka Narutolla ois ollu asiaaki. Mut tuskinpa.

Mä kävelin pitkin puistoteitä ja vilkuilin ohikulkevia nuorisopariskuntia masentuneena. Miksen mäkin vaan vois olla tavallinen nuori ilman ongelmia? Mä kaivoin mun puhelimen esiin, mulle oli tullu tekstari. Narutolta.

"Mikä sul on?" luki kännyn näytöllä. Mä hierasin silmiäni ja aloin näpyttämään vastausta.

"Ei mikään. Sori että haukuin pennuks. Rakastan sua."

Ei mikään täydellisin vastaus, mut kai se kelpas. Mä en kyllä tienny itekkää mikä mua vaivas, mut ihan sama.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Jos mä en ollu viel vähän aika sit varma siitä häpeskö Sasuke mua, niin nyt viimeistään. Pentu. Juuri niin.

Mähän aina olin aiheuttanu sen kaikki ongelmat tähän mennessä. Mä en ees tienny rakastiko se mua vielä. Jaksaisko se tätä enää?
Ei, en mä nyt sais ajatella tommosia.

"Niin mäkin sua." mä kirjotin sille takasin ja huokasin.

Itachi katto mua vähän surullisesti.

"Olen pahoillani Sasuken puolesta. Emme ole koskaan olleet missään erityisen hyvissä väleissä, joten minä varmaan aiheutin tuon. Tyypillistä veljesrakkautta."

"Ei se mitään. Sitäpaitsi mähän sen Sasuken stressaantuneeks sain. Must on muutenkin jo ollu niin paljon vaivaa, että pakotietä ei enää oo."

Itachi yllättyi mun vastauksesta. Sen ilme muuttu vakavaks, ikäänkuin se ois tajunnu jotain. Mä en tajunnu.

"Tämän takia minä olen täällä. Älä syytä itseäsi. Olen lukenut hiukan taustojasi läpi, ja ymmärrän tilanteesi. On ihmeellistä miten olet selvinnyt tähänkin asti jo."

Kun se oli sanonu sen, se meni istumaan nojatuolille jonka vieressä olevalla sohvalla mä istuin. Sil oli kädes semmonen pieni nippu jotain A-nelosia. Se selas niitä hetken ja sano sitten:

"No... haluaisitko jo että aloitamme vai odotammeko Sasuken tuloa?"

"...Mieluiten mä kyl oottaisin Sasukee..."

"Hyvä on. Ehkä niin on paras, jos se sille tuntuu. Tärkeintä on, että sinusta tuntuu turvallisimmalta." se sano ja hymyili. Mä en oikeen osannu hymyillä takas, mutta yritin.

"Kiitos... Toivottavasti Sasuke tulee..."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä olin varmaan kiertäny koko keskustan tunnissa. Mun jalat oli ihan spagettia ja mä halusin nukkumaa, vaikka kello oliki vasta jotaa yks päivällä. Päiväunet kyl ehkä tekis terää. Mä lähin kulkemaan kotia kohti, kunnes mä kuulin jonkun huutavan mua.

"Sasuke-kun!"

Mä käännyin ja huomasin Sakuran, Inon ja Hinatan juoksevan mua kohti. Mua alko yhtäkkii hymyillyttään. Miten noi tytöt jakso aina olla noin energisiä ja ilosia?

"Hei Sasuke-kun~!" jokanen sano vuorollaan. Mä hymyilin ja tervehdin takasin.

"Moi vaan."

"Miten menee?" Ino kysy hymyillen, sen siniset silmät säihky innokkuutta. Ino kaappas mut käsikynkkään, Hinata kaappas toiselta puolelta ja Sakura kaappas Inon. Me lähettiin käveleen joukkokäsikynkäs kohti sitä puistoo jossa mä olin vähän aikaa pyöriny ja hälistiin kovaan ääneen, naurettiinki välillä.

Tuntu kyl vaan vähän oudolta olla tyttöjen seurassa mut seki tunne unohtu naurun ja juttelun alla. Enää ei väsyttänykkää niin paljoo ja mä voisin kävellä näiden tyyppien kanssa vaikka maailman loppuun asti ilman minkäänlaista väsymystä.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä olin yksin kotona. Itachi oli kysyny et pärjäisinks mä pari tuntii nyt yksin, kun Sasukekaan ei ollu kotona. Sen oli pitäny tehdä äkkilähtö, sillä olihan sillä päällä ympärivuorokautinen päivystys. Kai sillä oli myös paljon vakavempia potilaita kuin pelkkiä masentuneita ihmisiä.

Nyt aattelin tehdä läksyjä. Tuijottelin hetken kirjoja, tein sitten pari tehtävää. Mutta en mä voinu keskittyä. Se tyssäs siihen.

Mä vaeltelin yksin Sasuken talossa, vai pitäiskö sitä sanoo kartanoks. Mä nousin rappuset ylös yläkertaan ja tutkiskelin niitä huoneita.

Sit mä päädyin erääseen varastontapaiseen huoneeseen. Mä avasin oven. Pöly pöllähti vaan ympärillä.

Mä yskin vähän ja kaivauduin tavaroiden läpi syvemmälle huoneeseen. Kaikkee rojua oli niin paljon, että ei sieltä ees paljoo mitään erottanu.

Sit mä näin jotain siistiä: suunnilleen siinä huoneen keskellä oli musta flyygeli. Mä olin vähän kummissani, eihän Uchihat ollu mitään erityistä soittajakansaa.

Mä menin lähemmäs sitä ja huomasin, että se ei ollu pölyinen niinkuin muut esineet. Päinvastoin, se kiilteli kauniisti.

Mä avasin kannen ja katselin koskettimia. Mä olin joskus osannu soittaa pianoo, tosin nykyään varmaan oli taidot aivan ruosteessa. Mä päätin kuitenkin kokeilla.

Istuuduin siihen jakkaralle joka oli sen edessä ja katoin jotain nuottikirjaa siinä vieressä. Kappaleen nimi oli venäläinen, en tajunnu siitä mitään, mutta nuotteja osasin lukea. Niinpä mä alotin.

(Tän kappaleen se niinku sit soitti ja tällä tavalla!)

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä palasin hyvällä mielellä. Mä ripustin nopeaan takin naulakkoon ja potkasin talvitennarit pois jalasta.

"Naruto!" mä huudahdin. Ei vastausta. Mä jähmetyin ihan kokonaan kun mä kuulin yläkerrasta flyygelin äänen. Oliks Naruto menny siihen huoneeseen..? Mä en koskaan ollu käyny siellä mitenkään useasti. Joskus mä kävin soittamassa siel sillä ikivanhalla flyygelillä.

Mä menin yläkertaan ja suunnistin sen huoneen ovelle. Mä seisoin siinä ovella karmeihin nojaten ja kuuntelin ku Naruto katto nuottei ja yritti soittaa sitä yhtä kappaletta, jonka soittaminen suju multa kuin tanssi.

Mä astelin hiljaa sen taakse, ja kun se veti kätensä pois koskettimilta huokaisten turhautuneesti, mä ujutin käteni sen omien käsien alta koskettimille.

"Näin." mä sanoin hiljasella äänellä ja ryhdyin soittamaan sitä kappaletta sen verran hitaasti et se näki miten se kappale kuuluis soittaa. Naruto hengähti hieman ja käänty sit pianotuolil kattoon mua. Mä menin kyykkyyn ja laitoin kädet sen polville. Hymyilin.

"Sori siitä mitä aikasemmin tapahtu." mä sanoin, hymy katos mun huulilta. Mut sen sijaan Naruto alko hymyileen ja pisti omat kätensä mun käsien päälle.

"Ei se mitää. Mä tiiän että mä oon joskus rasittava." se vastas ja silitti mun kämmenselkää. Hymy palas mun huulille.

"Etkä oo." mä vastasin ja kurotuin suutelemaan sitä. Se vastas mun suudelmaan.

"Haluutsä muuten vielä kerrata sitä kappaletta? Mä voin auttaa sua sen kanssa." mä kysyin ja Naruto nyökkäs hymysuin.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Sasuke näytti mulle hitaasti ne kohat ja selitti kaiken milloin pitäis painaa mistäkin. Mä kuuntelin tarkkaavaisesti. Eka, toka ja kolmas kerta meni vielä aika huonosti, mut sit neljännel kerralla...

Mä painoin silmät kiinni. Yiritin muistella koskettimien paikkoja ja kuuntelin flyygelin ääntä. Sasuke ei edes nyt yrittäny tulla väliin auttaa ja olla valmiina jos joku kohta meni vikaan. Se meni vähän kauemmas musta ja mä aloitin kunnolla.

Mä tunsin Sasuken katseen niskassani. Hassua. Kappale, jota mä en ollu koskaan edes kuunnellu loppuun asti, meni multa kuin itsestään. Jälkeenpäin mä mietin, miten.

<End of Naruto's POV>

************************************
Kabi: siinä se tältä kertaa! ^o^ *mässyttää geishasuklaata ja lukee yaoisarjista jälleen*

Shiroi: *makaa puolikuolleena lattialla veripussien vieressä* Mun veriryhmä vaihtuu varmaan kohta, liian monta kertaa olen nenäverenvuodon takia joutunut ottamaan lisäverta... *.*

Kabi: o.o ... älkää syyttäkö mua. *välttelee syyttäviä katseita* >~~<

Shiroi: Eiköhän se ollut tällä kertaa siinä... seuraava osa tulee, ellemme järjestä hautajaisia sitä ennen... uh... käsi tärisee nytkin...