I have a shallow dream and grieve eternally

Minulla on uni… Uni, joka vainoaa minua alituiseen. En näe sitä joka yö, mutta se vainoaa minua. Uni jota en pääse pakoon. Uni, joka saa minut aina kiinni.
  En tiedä enää, kuinka kauan olen nähnyt sitä… Mutta siinä on sitä jotain, joka pakottaa minut näkemään uudestaan ja uudestaan.

The moonlight illuminates my heart
The dance of the burning flowers guides my path

Kuunvalo… Luo varjon ylleni. Tiedän, etten ole yksin siinä unessa. Siinä on myös joku muu. Joku, joka odottaa minua. Olen nähnyt jossain, mutta en muista enää. En muista enää kuka olen ja kuka hän on. Tiedän vain, että hän on tärkeä minulle. Juoksen häntä kohti, mutta yhtäkkiä välillemme tulee valtaisa liekkimuuri, joka estää minua näkemästä sinua. Huudan nimeäsi, mutta et vastaa. Kuinka edes muistan nimesi, kun en muista kasvojasi edes.


The poem of the intertwining mistakes binds my chest

Vajoan polvilleni… Lasken pääni alas… Haluan itkeä, mutta en voi. Kyyneleet eivät tule silmistäni enää. Tuijotan maata ilmeettömästi liekkien luodessa ainoaa valoa kuun lisäksi. Nostan katseeni ja huomaan, että olet lähdössä. Nousen nopeasti ylös ja huudan perääsi jälleen. Et vastaa minulle, vaikka kuinka huudan. Silloin kyyneleet alkavat jälleen valua silmistäni. Tuska ja epäonnistumiseni palaavat mieleeni.
  Miksi en voi jo saada anteeksi?


I reach my hands into the endless river and let them drift
The words filled with thoughts are dyed indigo

Kohtaus vaihtuu… Makaan veneessä ja katson tähtitaivasta. Tuntuu kuin kaikki äskeinen olisi ollut pelkkää pahaa unta. Tunnen, kuinka ilma on viileä ja kirpeä. Hengitykseni muuttuu höyryksi kylmässä ilmassa. Tunnen, kuinka silmä luomeni haluavat painua kiinni ja nukahtaa laineiden keinuttaessa minua.
Sanat tuntuvat kuolleen päästäni.. Ajatukseni tuntuvat pysähtyneen. Tuntuu ettei mitään ole enää jäljellä. Paitsi autio meri ja tämä pieni vene, joka seilaa tyhjyyden poikki.

Passing each other by weakens my heart
While I remain without a place to be, the wind blows

Näen kuvasi, kuinka se piirtyy yönsiniselle taivaalle. Kuulen sinun tuttuja lausahduksiasi ja asioita, joita olet sanonut minulle. Jälleen alan itkeä… En halunnut elää enää tässä haavemaailmassa, jossa me emme kohtaa ja jos kohtaamme tulen vain heikommaksi ja heikommaksi, kunnes sydämeni sekä uskoni antaa periksi.
  Minulla… Meillä ei ole paikkaa, minne voisimme kuulua. Sillä maailmamme eivät koskaan kohtaa. Olemme liian erilaisia… Kuiskaan nimesi tuuleen ja se vie sen mennessään. Tiedän jälleen ettei se tavoita sinua. En tule koskaan tavoittamaan sinua, vaikka kuinka haluaisin.
   Kuiskaan jälleen ne tutut sanat, joita et voi koskaan kuulua… Sanoja, joita et halua kuulla:
Rakastan sinua…




On the red road, my gait heavily faces the darkness

Kohtaan jälleen pimeyden, jonka jälkeen minulla ei ole mitään… Ei enää mitään, jota tarvitsisin elääkseni. Ilman sinua… Ei ole toivoa eikä elämää. Ei mitään, mikä pitäisi minut hengissä enää.


If I'm set adrift for once, then I'll never return again
The destiny that my fingers strum is dyed indigo

Jälleen uusi kohtaus ja viimeinen. Seison kuilun reunalla. Näen sinut vihdoin. Katsot suoraan sinisiin silmiini ja minä sinun tummiin silmiin. Et hymyile, mutta pystyn sanomaan, että odotat… Odotat jotain. Toivon, että se olisin minä. Hymyilen sinulle ja lausun jälleen nimesi. Painat pääsi alas, etkä tohdi enää katsoa minuun päin. Hymyni hyytyy pois ja tilalle nousee hämmennys. Sanon jälleen nimesi… Et vastaa.   Painan myös pääni alas… Sillä nyt vasta todella ymmärrän, mitä tarkoitit silloin joskus, kun sanoit ettei tiemme koskaan kohtaa.
   Olit oikeassa…. Olemme liian erilaisia olaksemme yhdessä ja samalla puolella kuilua. Tämä kuilu kuvastaa meitä ja sitä, mitä on meidän välillä.
  Tyhjyyttä, jota emme voi täyttää…

How many endless nights do I accumulate?
Will the indigo grief disappear soon?

En kestä enää tätä tuskaa… Kuinka monta yötä minun pitää vielä nähdä tätä unta ennen kuin tajuan ettei mitään ole tehtävissä. Pyristän käteeni nyrkkiin ja nostan katseeni jälleen sinuun. Tunnen kuinka itsevarmuuteni virtaa minuun takaisin. En luovuta, vaikka minun pitäisi nähdä tätä unta ikuisesti. Sekä elää tässä valheessa aina elämäni loppuun saakka.
  
I reach my hands into the endless river and let them drift
Colours fade, and will someday scatter and paint

Sanon jälleen nimesi, mutta nyt varmalla äänellä. Kohotat katseesi jälleen minuun. Olet kuitenkin edelleen ilmeetön. Sanon uudestaan nimesi ja kerään kaiken rohkeuteni sanoakseni sen: ” Minä en luovuta!! Löydän sinut vielä! Löydän sinut vielä kuilun toiselta puolelta! ”
   Katsot minua hämmentyneenä, mutta kasvoillesi nousee pieni hymy. Hämmennyn täysin, kun kuiskaat yhden sanan:  ” Kiitos. ”
   Aion alkaa itkeä taas, kun tunnen kuinka maa pettää jalkojeni ja imaisee minut pimeyteen..



Dyed in indigo...

Herään  omasta sängystäni huohottaen. Nousen nopeasti ylös ja katson ulos ikkunasta. Aamu ei ole vielä vähään aikaan. Käännyn katsomaan ja huomaan kädessäni olevan  otsasuojuksen, jonka yli kulkee viiva. Puristan suojusta kädessäni katsoen sitä entistä päättäväisemmällä katseella.
   ‘ Minä en luovuta, Sasuke… En, vaikka minun pitäisi astua pimeyteen ja reunan yli. Minä löydän sinut vielä… Lupaan sen. ‘

--------------------

Nämä jälkisanat...
  Biisi on Jigoku Shoujon ending aizome esittäjänä savage genius.
No niin, kommentteja tulemaan ^^" Älkää murhatko minua tämän myötä..