N-C: Teki vain kauheasti mieli kirjoittaa jotain, ja tällainen syntyi. Ei yhtä hyvä kuin ykkösosa (vai?), mutta jos se nyt kelpaa (ottakaa huomioon etten aluksi aikonut kirjoittaa enempää osia!). Eka ficci, johon oon kirjottanu kunnon yaoita. Vinkkejä saa antaa (siis ihan kirjottamiseen!! Pervot >.< )!



Naruto veti syvään henkeä. Hänen oli sanottava se. Hänen oli pakko. Hän halkeaisi pian, jollei hän saisi sanoa sitä. Poika rykäisi selvittääkseen kurkkuaan.

"Sa-sasuke..."

"Hei, haluaisitko lähteä kanssani tänään elokuviin?" kyseinen poika keskeytti hänet. "Siellä on menossa eräs elokuva, jonka olen halunnut jo kauan nähdä."

Naruto ei vastannut mitään, tuijotti vain tiukasti hiekkatietä, jotka pitkin hän oli Sasuken kanssa kävelemässä bussipysäkiltä kohti kummankin pojan koteja. He olivat tulossa koulusta, ja kummallakin oli selässään reppu, joka painoi ainakin kilon tai kaksi.

"Öh, mikäs siinä", oli Naruton vastaus. Hän tunsi olonsa yhtä aikaa sekä tyhmäksi että onnelliseksi.

"Keskeytinkö minä muuten sinut?" Sasuke kysyi katsoen kysyvästi blondia. Tämä pudisti päätään nostamatta katsettaan tiestä. Hän oli nimittäin aikonut juuri kysyä Sasukea ulos, vaikkapa elokuviin tai jonnekin muualle.

Pojat olivat olleet hyviä ystäviä niin kauan kuin he vain muistivat, mutta muutama kuukausi sitten he olivat huomanneet, kuinka heistä oli tullut läheisemmät. Naruto piti Sasukesta paljon, muttei uskaltanut kertoa tätä hänelle. Useaan kertaan Naruto oli halunnut pyytää Sasukea ulos, uskaltamatta tehdä sitä. Nyt hänen tilaisuutensa saada viettää laatuaikaa parhaan ystävänsä kanssa oli koittanut.

“Tavataanko meillä kuudelta?” Sasuke kysyi.

“Okei.”

“Selvä. Tule sitten. Nähdään!” mustahiuksinen poika heilautti kättään ja kääntyi kapealle pihatielle, jonka päässä näkyi suuri, punainen omakotitalo, jossa Sasuke perheineen asui. Naruto jatkoi matkaansa tietä pitkin, sillä hän asui vanhempiensa kanssa aivan hiekkatien päässä, noin puolen kilometrin päässä Sasuken talosta.

Kädet mustien housujensa taskuissa hän käveli ajatuksissaan. Sasuke oli viimeinkin pyytänyt häntä ulos! Hän ei voinut uskoa sitä todeksi.

‘Mutta eihän se välttämättä tarkoita, että Sasukekin pitää minusta’, hän ajatteli ja huokaisi.



Mukava asento sohvalla, jalat lukuisista kielloista huolimatta sohvapöydällä, kaukosäädin toisessa kädessä ja energiajuomatölkki toisessa. Televisiosta tuli juuri jotain piirrettyjä, eivätkä vanhemmat tulisi kotiin moneen tuntiin. Täydellistä.

Naruto joi kulauksen energiajuomastaan ja laittoi tölkin sohvapöydälle. Kello oli vasta puoli neljä, joten elokuviin lähtemiseen oli aikaa vielä reilusti. Läksyt olisi tietenkin voinut tehdä, mutta ei teini-ikäisen pojalta kannata odottaa, että hän jaksaa tehdä kaiken.

“Nyt tekisi mieli suklaata”, Naruto sanoi itsekseen ja nousi ylös sohvalta. Olkansa yli hän viskasi kaukosäätimen sohvalle, josta se ponnahti suoraan lattialle.

“Oho”, blondi totesi tyynesti ja lähti olohuoneesta. Hän meni pimeän eteisen poikki yhtä pimeän keittiön ovelle. Ainoa valo koko talossa tuli televisiosta, ja ulkonakin oli jo pian hämärää, varsinkin, kun puut estivät tehokkaasti auringonvaloa valaisemasta. Syksy oli jo pitkällä, ja kaikkialla oli synkkää ja märkää. Naruto napsautti keittiöön valot ja oli saada sydänkohtauksen. Keskellä keittiötä seisoi hänen ikäisensä poika, jolla oli punaiset hiukset ja ilkeä virne kasvoillaan. Pojalla oli pitkä, punainen takki yllään. Saamatta sanaakaan suustaan Naruto tuijotti poikaa, joka tuijotti häntä takaisin.

“Siitä on tasan vuosi aikaa, Naruto”, poika sanoi yhä hymyillen. Naruto mietti päänsä puhki, kuka tuo poika oli ja mistä tämä tiesi hänen nimensä, kunnes vuoden takaisen illan muisto iski häneen kuin salama.

“Si-sinä olet se sama poika, joka tunkeutui tänne vuosi sitten!” Naruto huudahti osoittaen punahiuksista teiniä.

“Oh, olen otettu että muistat. Olet ilmeisesti merkinnyt sen päivän kalenteriisi, vai kuinka?”

“No en todellakaan ole!”

“Luulin että pidit siitä”, poika sanoi hieman alakuloisena.

“No tiedoksi sinulle: en pitänyt siitä yhtään! Senkin tunkeilija!”

“Etkö sinä enää muista nimeäni? Surullista”, poika sanoi ja asteli hitaasti paikalleen jämähtäneen Naruton luo. “Olen Gaara. Hauska nähdä sinua jälleen.”

Gaara toi kasvonsa aivan lähelle Naruton kasvoja. Hän hymyili pojan vihaiselle ilmeelle.

“Kuinka sinä pääsit sisään?” blondi kysyi häneltä tuikeasti. Gaara hymähti ja astui askeleen päähän pojasta.

“Ovesta.”

“Älä valehtele! Ovi oli lukossa, kuten viime kerrallakin! Vastaa kysymykseeni!”

Gaara naurahti ja hieroi niskaansa.

“Oma on vikasi, jollet usko”, hän sanoi. Naruto mulkoili häntä vihaisena ja laittoi kätensä puuskaan. Hetken heidän välilleen laskeutui hiljaisuus. Ainoat kuuluvat äänet olivat keittiön seinällä raksuttava seinäkello sekä olohuoneessa pauhaavasta televisiosta kuuluvat äänet.

“Sinuna häipyisin täältä”, Naruto tokaisi ja nyökkäsi ulko-ovelle päin. “Ja äkkiä. Voin soittaa vanhempani paikalle koska vain. Ja nyt minulla on kännykkä taskussa!”

“Voi, älä pilaa jälleen kaikkea hauskaa”, Gaara sanoi ja ojensi kätensä kohti Narutoa. Tämä tarttui häntä ranteesta.

“Älä kuvittelekaan!” hän sanoi yhä vihaisena. Gaara katsoi häntä pää hieman kallellaan.

“Oletko sinä vihainen minulle?” hän kysyi muka surullisena.

“Olen, saamari soikoon! Murtaudut meille kahdesti ja ensimmäisellä kerralla raiskaat minut! Tietenkin olen vihainen sinulle!”

Naruto piteli yhä Gaaran ranteesta kiinni ja tiukensi vain otettaan. Gaara katsoi Narutoa syvälle tämän sinisiin silmiin. Yllättäen hän kumartui suutelemaan blondia poikaa. Tämä äännähti ja päästi irti Gaaran ranteesta yllättyneenä. Hän laittoi molemmat kätensä punapään olkapäille, muttei työntänytkään tätä kauemmas, kuten oli aikonut. Gaara yritti kielellään raottaa hänen tiukasti yhdessä olevia huuliaan onnistumatta. Hän lopetti suudelman ja katsoi Narutoa vakavana. Sitten hän naurahti ja virne palasi hänen kasvoilleen.

“Vai heittäydyt sinä hankalaksi?”

Naruto katsoi häntä uhmakkaasti, kuin viisivuotias, joka väkisin yrittää saada vanhemmiltaan karkkia keskellä viikkoa. Vaikka hän olikin jo neljätoista, tuo ilme sai hänet näyttämään yhtä söpöltä, kuin hän oli pienenä. Myös Gaara huomasi tuon söpöyden.

"Aww, vai olet sinä pahalla tuulella?" hän kysyi leikkisästi astuen askeleen eteenpäin niin, että oli aivan kiinni Narutossa. Tämä henkäisi syvään, mutta pysyi täysin liikkumatta. Gaara painoi huulensa jälleen hänen huulilleen, ja Naruto sulki silmänsä. Hän oli aivan sekaisin, sillä hän yhtäaikaa nautti tilanteesta sekä halusi siitä pois. Jälleen Gaara yritti päästä tutkimaan kielellään hänen suutaan. Varovasti Naruto raotti huuliaan, ja Gaara käytti tilaisuutta hyväkseen syventäen suudelmaa. Hetken heidän kielensä kävivät kiivasta kamppailua, kun Naruto yllättäen irrottautui toisesta pojasta tönäisten tämän kauemmas.

“Ei, ei, nyt riittää”, hän sanoi hieman huohottaen. “Tämä ei ole oikein.”

“Miksei?” Gaara kysyi jälleen pää hieman kallellaan. Hän näytti niin vietävän söpöltä, että Naruton teki mieli vain syöksyä hänen kimppuunsa... Hetkinen, hänhän tuskin tunsi Gaaraa! Ja tämähän oli viime kerralla väkisin raiskannut hänet! Naruto ei ollut uskaltanut kertoa asiasta vanhemmilleen, ja hän oli kuukausien ajan nähnyt lähes joka yö painajaisia tuosta karmeasta illasta, kunnes ne unet olivat muuttuneet painajaisista ihaniksi uniksi.

Naruto ravisteli päätään. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Vaivihkaa hän vilkaisi keittiön seinäkelloa. Se näytti neljää. Kaksi tuntia tapaamiseen Sasuken kanssa.

“Minä haluan sinut”, Gaara sanoi sivellen kämmenselällään Naruton poskea. “Haluan sinut, vain sinut, nyt, tässä ja heti.”

“Ei, lopeta”, Naruto sanoi, mutta Gaara painoi sormensa hänen huulilleen. Punapää laittoi toisen kätensä Naruton takapuolelle ja puristi hyvin hellästi ja varovaisesti. Naruto henkäisi.

“Eiköhän aloiteta”, Gaara kuiskasi Naruton korvaan.



“E-eih, Gaaraah”, Naruto voihki. Hän makasi täysin alastomana olohuoneen mustalla nahkasohvalla Gaaran touhutessa omiaan hänen alapäänsä luona. Huoneessa ja ulkona oli lähes täysin pimeää, mikä teki tilanteesta vielä kiihkeämmän.

“Lopetaah.”

“Nyt on kulunut vasta tunti. Etkai sinä nyt jo väsähdä?” Gaara kysyi ja kumartui nuolaisemaan Naruton vatsaa tämän navan luota. Siitä hän alkoi laskeutua yhä alemmas nuollen Naruton lihaksikasta ja laihaa vatsaa pienillä nuolaisuilla kuin kissa turkkiaan. Naruto huudahti ja luuli pian halkeavansa. Jos Gaara ei pian lopettaisi tuota härkkimistään, hän ei vastaisi seurauksista.

Gaara nousi seisomaan. Hänellä oli yllään farkut, sekä näiden alla alushousut, mutta punainen takki sekä sen alla ollut valkoinen T-paita olivat jääneet jo eteisen lattialle yhdeksi mytyksi.

“No, hyvä on. Ehkä sinut pitää päästää tuskistasi.”

Gaara laskeutui polvilleen puiselle lattialle sohvan eteen ja kumartui kohti Naruton haaraväliä, jossa pojan elin oli valmiina Gaaraa varten. Tämä nuolaisi sitä vielä kerran, ennenkuin otti sen suuhunsa. Naruto parkaisi. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa, eikä hänellä ollut hajuakaan, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Viimein, piinallisen ajan jälkeen hän laukesi suoraan Gaaran suuhun, ja pakotus hänen haaroissaan helpotti.

“Luoja”, oli ainoa sana, jonka Naruto sai suustaan. Huohottaen hän makasi selällään sohvalla ja sulki silmänsä antaen Gaaran hoitaa loput. Tämä vilkaisi Narutoa puuhailujensa lomasta. Vuosi on pitkä aika, vaikka hyvää kannattaakin odottaa.



“Minä menen nyt”, Gaaran ääni havahdutti Naruton. Tämä avasi silmänsä ja hahmotti täysissä pukeissa olevan Gaaran edessään. Hänellä itsellään ei ollut vaatteita yllään, vaan ne olivat yhdessä läjässä hänen vatsansa päällä. Sanaakaan sanomatta blondi nousi istumaan ja etsi vaateläjästä mustat alushousunsa. Hän nousi seisomaan ja veti ne haparoiden jalkaansa.

“Minusta tuntuu, että en pääse sinusta vielä eroon”, hän mutisi ja vilkaisi Gaaraa silmäkulmastaan. Tämä hymähti kädet puuskassa.

“Voi olla. Olet mukavaa seuraa.”

Naruto kääntyi selin poikaan ottaakseen sohvalta mustat housunsa. Ne kädessään hän kääntyi ympäri odottaen näkevänsä Gaaran virneen, mutta punapää olikin poissa. Sekalaiset tunteen risteilivät Naruton päässä. Eräänlainen haikeus oli eräs niistä.

Huokaisten Naruto veti housut jalkaansa ja katsoi olohuoneen seinälle yrittäen pimeässä erottaa sieltä seinäkellon. Se oli pian kuusi. Narutolle tuli kiire, hänenhän oli määrä tavata Sasuke kuudelta. Pikaisesti Naruto alkoi kiskoa loputkin vaatteet niskaansa.



Naruto saapui juosten Sasuken talon pihaan hieman yli kello kuuden. Hän veti sormiaan hiustensa läpi kuin kammaten pehkonsa, ettei se olisi niin sekaisin. Se ei tosin kauheasti auttanut, sillä hänen vaaleat hiuksensa olivat aina pystyssä ja täysin sotkussa.

Hengästyneenä hän loikki kuistin puiset portaat ylös ja soitti ovikelloa. Hän kuuli sen soivan sisällä talossa kimeästi. Pian joku ryntäsi tömisten ovelle ja avasi sen. Naruto kohtasi Sasuken hymyilevät kasvot.

“Tulithan sinä viimein”, tämä sanoi ja viittoi Naruton sisälle sulkien oven tämän perässä. “Pelkäsin jo, että jotain on sattunut.”

“Äh, hukkasin kenkäni ja aika meni niitä etsiessä”, Naruto valehteli äkkiä. Hän oli tunnetusti huono valehtelemaan, sillä hän teki sitä harvoin.

“Olitko sinä sitten koulussa ilman kenkiä, vai?” Sasuke kysyi naurahtaen pojalta, joka punastui lievästi. Sasuke alkoi laittaa omia kenkiään jalkoihinsa.

“Me menemme nyt!” mustahiuksinen poika huusi.

“Älkää viipykö myöhään, tai tapattako itseänne. Mutsi tappaa minut, jos tulet luulihamössönä takaisin”, kuului vanhemman pojan vastaus yläkerrasta.

“Joo joo, Itachi. No niin Naruto, mennään.”
Naruto avasi ulko-oven ja pojat astuivat viileään syysiltaan. Sasuke paiskasi oven kiinni perässään ja loikki Naruton ohi kuistin portaat alas.

“Toivottavasti bussi on tälläkertaa ajoissa, en haluaisi joutua odottamaan viittätoista minuuttia tässä säässä”, Sasuke totesi kylmän tuulenpuuskan puhaltaessa pihan poikki. Naruto nyökkäsi ja tunki kädet housujensa taskuihin. Yhdessä he lähtivät kävelemään pihatietä pitkin jutellen mukavia. Illasta tulisi upea, eikä edes Gaara voinut pilata sitä. Korkeintaan punapää pystyi tekemään siitä entistä paremman.



N-C: Että sellainen tuli. Kommentit, pisteet ja kaikki muu on tervetullutta! Voisin kirjottaa lisää, jos saisin vaan Mad Crocoo... Sussu-Yasha, ostaisikko mulle tölkin? *puppyeyes* Jos haluutte jatkoo, pakottakaa Sussu-Yasha tarjoomaan mulle joku energiajuoma! >:D