K/K: Osa kolme, toivottavasti taso ei ole laskenut (kuten mun ficeille yleensä käy). Virheet johtuu sitten väsymyksestä! Rääkkäätte minut ihan naattiin... Olkaa hyvä ja nauttikaa, jos voitte!



Naruto makasi selällään sängyllään kädet päänsä alla ja katseli huoneensa kattoa miettien. Jostain syystä hän ei saanut unta, vaikka kello oli jo lähemmäs kaksi yöllä. Yksi ja sama henkilö palasi hänen mieleensä yhä uudelleen ja uudelleen.

Oli 13.10., päivä, jona Gaara, tuo salaperäinen poika, oli jo kahtena vuonna peräkkäin vieraillut hänen luonaan. Naruto ei saanut ajatuksiaan pois tuosta punapäästä. Jotenkin blondi tunsi olonsa likaiseksi; eikö hänen olisi pitänyt ajatella enemmänkin poikaystäväänsä Sasukea, kuin jotain puolituntematonta raiskaajaa?

Naruto tajusi kaipaavansa Gaaraa. Tämä ei ollut tapansa mukaan tullut, eikä Naruto tiennyt siihen syytä. Hän oli jopa mennyt aikaisin huoneeseensa pysytellen siellä koko illan, jotta Gaara saisi tulla ilman, että Naruton vanhemmat huomaisivat mitään.

Huokaisten Naruto kääntyi kyljelleen selkä seinään päin, veti peiton korviinsa ja sulki silmänsä. Olkoon, ei Gaara tulisi, vaikka hän kuinka odottaisi.

Narutosta tuntui, että hän oli vasta sulkenut silmänsä, kun hän heräsi siihen, kuinka hän tunsi jonkun tuijottavan itseään. Se ei ole mukava tunne, varsinkin kun siihen herää keskellä yötä. Hitaasti Naruto raotti silmiään, ja säpsähti nähdessään muutaman sentin päässä itsestään vihreät silmät, jotka näyttivät ikään kuin hohtavan pimeässä huoneessa.

Nopeasti Naruto napsautti valon yöpöydällään olevaan pöytälamppuunsa. Hetken kirkkaassa valossa silmiään räpyteltyään hän tunnisti henkilön, jolle vihreät silmät kuuluivat. Silmien omistajalla oli punaiset hiukset, musta T-paita sekä vaaleansiniset farkut. Pieni hymy kohosi Naruton kasvoille tämän noustessa istumaan selkä sängynviereiseen seinään päin. Blondi nojasi seinään ja hieraisi silmiään.

"Hei Gaara", hän tervehti poikaa, joka nousi seisomaan oltuaan kyykyssä blondin sängyn vieressä.

"Hei Naruto. Anteeksi että olen myöhässä", Gaara vastasi ja hymyili pojalle.

"En odottanut sinua", Naruto valehteli ja yritti pyyhkiä hymynsä kasvoiltaan. Siinä hän ei onnistunut kovinkaan hyvin.

"Minä taas odotin kuollakseni, että pääsen luoksesi", Gaara sanoi ja istui sängyn laidalle.

"Ikävä tuottaa pettymys, mutta vanhempani ovat kotona", Naruto sanoi viskaten peittonsa päältään sänkynsä jalkopäähän. "He ovat alakerrassa, suoraan huoneeni alapuolella. He kuulevat varmasti, jos huudan apua."

"Miksi huutaisit apua?"

Seurasi hetken hiljaisuus.

"No, he kuulisivat, jos huutaisin jostain muusta syystä."

Gaara katsoi poikaa syvälle silmiin. Tämä katsoi häntä takaisin vakavana.

"Siinä tapauksessa olen hieman pettynyt", Gaara sanoi ja nosti myös jalkansa sängylle. "Entä jos vain juttelisimme tällä kertaa?"

Hän veti peiton jalkopäästä itsensä päälle.

"Tule sinäkin tänne peiton alle", Gaara maanitteli Narutoa, joka istui yhä seinään nojaten. "Täällä on oikein lämmintä."

Tietämättä itsekään, miksi hän teki sen, Naruto todellakin kävi jälleen makaamaan sängylle. Hän nosti peiton reunaa ja tuli lähes kiinni Gaaraan. Pojat makasivat aivan lähekkäin, kasvot toisiaan kohti ja yrittäen mahtua olemaan pää samalla tyynyllä.

“Nyt on hyvä, eikö olekin?”

Naruto ei vastannut mitään. Hän tunsi Gaaran kietovan kätensä hänen keskivartalonsa ympäri.

“Varoitan sinua. Osaan huutaa lujaa”, Naruto sanoi vakavana.

“Ja minä osaan rakastella lujaa. Olemme tasoissa, vai mitä?”

“Onko niissä muka jotain yhteistä?”

Gaara ei vastannut Naruton kysymykseen, virnisti vain tavalliseen
tapaansa. Punapään kädet pysyivät yhä toisen pojan vartalon ympärillä. Gaara painautui lähemmäs Narutoa.

“Nyt lopetat, tai huudan oikeasti.”

“Et sinä huuda, tunnen sinut.”

“Etkä tunne!” Naruto huudahti. Samassa hän alkoi huutaa niin lujaa kuin pystyi. Gaara tuijotti poikaa tekemättä mitään. Kun blondi lopetti muutaman sekunnin mittaisen huutonsa, joka oli varmasti kuulunut alakertaan asti, pojat tuijottivat jälleen toisiaan.

“Miksi sinä noin teit? Nyt minä olen surullinen”, Gaara sanoi. Hymy hänen kasvoltaan oli kadonnut, ja tilalla oli apea ja kysyvä katse. Naruton huoneen ulkopuolelta alkoi kuului töminää, josta päätellen joku tuli juosten portaita ylös. Naruto nousi istumaan ja tuijotti ovea tiiviisti. Pian huoneeseen ryntäsi keski-ikäinen nainen, jolla oli olkapäihin ylettyvät, punaiset hiukset, sekä yllään vaaleansininen, silkkinen aamutakki. Hän oli Naruton äiti, Uzumaki Kushina.

“Naruto, onko jokin hätänä?” nainen kysyi huolissaan ja tuli sängyn viereen. Naruto vilkaisi paikkaa, jossa Gaara makasi. Tai oli maannut, poikaa ei nimittäin näkynyt enää missään.

“Öh, näin vain painajaista”, blondi vastasi ja katsoi äitiään yrittäen saada muodostettua pientä hymyntapaista. Kushina katsoi poikaansa huolestuneena kädet puuskassa.

“Sinun ei pitäisi katsoa niitä jännityselokuvia myöhään”, hän sanoi viimein.

“Äiti! Olen jo viisitoista!” Naruto sanoi ja naurahti.

“Niinhän sinä olet. No, hyvää yötä.”

“Öitä.”

Kushina lähti huoneesta sulkien oven perässään. Naruto huokaisi ja katsoi uudelleen kohtaa, jossa Gaara oli hetki sitten maannut.

“Olen yllättynyt”, kuului Gaaran ääni aivan Naruton takaa. Yllättyneenä tämä kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja kohtasi sängyn jalkopäässä istuvan Gaaran hymyilevät kasvot.

“Valehtelit äidillesi. Järkyttävää”, Gaara jatkoi muka kauhistuneena ja virnisti. Naruto tuhahti ja kävi jälleen pitkäkseen sängylle. Gaara konttasi hänen viereensä ja pian pojat makasivat jälleen yhdessä saman peiton alla.

“Kuinka sinä teet tuon?” Naruto kysyi maatessaan selällään ja katsellessaan valkoista puukattoa.

“Minkä? Hurmaan kaikki ihanuudellani, vai?”

“Ei, kun ilmestyt ja katoat yllättäen.”

Naruto käänsi päänsä katsoakseen Gaaraa. Tämä hymyili blondille.

“En kerro.”

Naruto pyöräytti silmiään.

“Okei, kysyn sitten jotain muuta. Miksi tulet aina juuri minun luokseni?”

“Miksen tulisi?”

“Ei tämä etene!” Naruto huudahti tuskastuneena. Gaara painoi sormensa hänen huulilleen.

“Ethän halua rakkaan äitikultasi tulevan jälleen tänne?” hän kysyi. Naruto pudisti päätään ja Gaara laittoi kätensä takaisin peiton alle.

“Valitettavasti en voi kertoa”, punapää sanoi. Naruto aikoi juuri sanoa jotain vastaan, kun Gaara suuteli häntä. Naruto sulki silmänsä ja suuteli takaisin. Tavallaan hän ei tiennyt, miksi hän edes teki sen. Oikeastaan hän ei pitänyt tilanteesta ollenkaan. Jälleen Gaara ahdisteli häntä, ja suuteli häntä vasten hänen tahtoaan. Toisaalta, se tuntui todella hyvältä. Vihdoinkin, vuoden odotuksen jälkeen, Naruto sai tuntea Gaaran kosteat huulet omiaan vasten. Se oli kuin Joulupukin odotus. Kerran vuodessa hän sai oman lahjansa, tosin hieman ennen joulua.

Naruton mieleen nousi kesken suudelman kuva Gaarasta punainen takki ja tonttulakki päässään ja valkoinen parta leuassa. Se sai hänet tirskahtamaan, mikä kuulosti melko oudolta poikien suutelemisen takia. Gaara irtautui pojasta ja katsoi häntä yllättyneenä.

“Olenko noin hyvä suutelija?”

“Et, ta-tai siis olet kyllä hyvä”, Naruto yritti naurunsa pidättelyn seasta selittää. “Mu-mutta olet ihan kuin Joulupukki!”

Gaara katsoi Narutoa yllättyneenä. Tämä hautasi päänsä tyynyynsä vaimentaakseen äänensä ja nauroi vedet silmissä.

“Enkai minä nyt NIIN lihava sentään ole? Eikä partaakaan ole kuin todella lyhyt sänki...”

Tämä sai Naruton nauramaan entistä enemmän. Välillä tämän piti nostaa kasvonsa tyynystä ja haukata happea, ja sitten hekotus tyynyyn jatkui. Gaara huokaisi päätään pudistaen ja nousi istumaan.

“Hei, mihin sinä menet?” Naruto kysyi kuivaten silmiään. Gaara katsoi poikaa olkansa yli.

“Mitäs se sinua liikuttaa?” hän kysyi muka loukkaantuneena. “Vertasit minua juuri Joulupukkiin! Kiitos hirveästi!”

Naruto sai vaivoin estettyä uutta naurunpuuskaa tulemasta. Nielaisten naurunsa hän tarttui Gaaran käsivarteen ja kiskaisi pojan takaisin viereensä. Hän painoi huulensa tämän huulia vasten ja he suutelivat pitkään ja hartaasti.

"Et saa lähteä vielä mihinkään", Naruto sanoi hymyillen. "On paljon asioita, joita haluan tietää."

Gaara hymähti.

"Et taida paljon kysymyksilläsi kostua. En nimittäin aio kertoa mitään."

Naruto nyrpisti nenäänsä.

"Olet epäreilu", hän valitti tahallisen lapsellisesti. "Sinä tiedät minusta melkein kaiken, ja minä en tiedä sinusta lähes mitään!"

"Olen pahoillani, mutten voi kertoa sinulle mitään. En ainakaan vielä", Gaara sanoi ja hipaisi Naruton poskea. Naruto muisti Gaaran tehneen niin aiemmillakin kerroilla, vaikkei sillä nyt niin väliä ollutkaan. Olivathan he tehneet paljon muitakin asioita, jotka alkoivat jo tuntua rutiineilta.

Gaara nousi istumaan ja siirtäen peiton syrjään nousi seisomaan.

"Joko sinä menet?" Naruto kysyi siirtyen keskemmälle sänkyä. Paikka, jossa Gaara oli maannut, oli ihanan lämmin. Gaara katsoi poikaa ja hymyili hiukan. Sitten hän meni huoneen ovelle. Sanaakaan sanomatta poika tarttui ovenkahvaan ja kääntyi katsomaan Narutoa, joka nousi kyynärpäidensä varaan.

"Hyvää yötä, Naruto", Gaara sanoi lähes kuiskaten, ja hymyillen ojensi toisen kätensä kohti poikaa. Samassa Naruto tunsi väsymyksen aallon pyyhkäisevän ylitseen, ja hän lysähti takaisin sängyn pohjalle. Poika oli jo syvässä unessa ja tuhisi rauhallisesti.

Seuraavaksi Gaara ojensi kätensä kohti yöpöydällä yhä palavaa pöytälamppua. Hän napsautti sormiaan ja lamppu sammui. Silmänräpäyksessä myös punapää oli poissa, ja talossa oli jälleen täysin hiljaista.


Seuraavana aamuna, kun Naruto kello kuudelta heräsi kellonsa soittoon, hän kuvitteli edellisyön tapahtumien olleen unta. Kuvitelma kuitenkin tuhoutui, kun hän löysi kirjoituspöydältään käsinkirjoitetun lapun, jossa luki:

"Jos tahdot vielä nähdä minut, tule vuoden kuluttua puron yli vievälle sillalle. Odotan sinua.

Joulupukkisi Gaara"

Naruto ei osannut muuta kuin tuijottaa lappua kädessään. Hän tiesi kyllä, mitä puroa ja siltaa Gaara viestissään tarkoitti. Lähellä Naruton taloa, noin kilometrin päässä oli vain yksi puro, jonka yli meni vanha, pieni silta.

Naruto rutisteli lapun ja viskasi sen pöytänsä alla olevaan roskakoriin. Hänellähän oli jo Sasuke, joka oli ollut hänen oma poikaystävänsä jo neljä kuukautta, eikä hän tanssisi kenenkään hullun raiskaajan pillin mukaan.

'Raiskaajajoulupukin', Naruto ajatteli, eikä voinut olla hymyilemättä. Pojalla ei ollut aavistustakaan, mitä hän tekisi. Eihän hän kahden pojan kanssa voinut olla, eihän? Tai no, miksi ei, eihän sitä kukaan kieltänyt...



K/K: Noin. Kommentteja, pisteitä, neuvoja ym. kivaa. Sori ettei tuossa kappaleessa oikein tapahtunut mitään... u.u Ja gomen tosta joulupukkivitsijutusta! Seuraavan osan tulosta ei ole varmuutta, mutta toivossa on hyvä elää. ^^