Haaste ficci Millieltä.;D Anteeksi että kesti.D: Koulukiireitä ja Bleachin kattelua jne.  Haaste kuuluu:
Jee!! No olen ikuinen romantikko joten haluan paritusficin, mutta olen niin kyllästynyt iänkaikkisiin parituksiin, joita olen itsekin kirjoittaut puhki, joten valitse seuraavista SasuChouji, ItaKaka, OrochimaruNeji. Jos nämä tuntuvat todella pahalta niin hieman yleisimpiä ItaKisa ja anteeksi, että tämä on ainut heteroparitus (Mutta shounen-aita on helpompi keksiä) Hinata Rock-Lee (ei niin yleinen...) Haluan ficciin onnellisen lopun on juoni sitten miten masentava tai iloinen tahansa. Saa olla monta osaa jos olet hehtaarikirjoittaja kuten minä. Muutkin paritukset (Sekä hetero, shounen ja shoujo-ai sallittua, mutta joku edellisistä on pakko toteutua lopussa ja olla pääosassa tarinassa.) Aikarajaa en anna, koska myöhästelen niistä itse tajuttomasti, mutta olisitko ihana ja kertoisit kun se valmistuu (Jos otat haasteen vastaan) ja minkä parin valitsit(sen voit kertoa vaikka heti jos valitsit jo).
Eli valitsin ItaKakan, muuta tässä ei tule olemaan.
_______________________________________________________________

”Ymmärsitkö, Hatake?” tiukka ääni sanoi. Ääni kuului blondihiuksiselle naiselle joka istui tuolissa kasvot kohti miestä. Nainen oli Konohan kylän viides Hokage, Tsunade. Tsunade katsoi edessään hopeahiuksista shinobia, joka seisoi tämän pöydän edessä selkä suorana, katse suoraan Tsunadeen. Miehen kasvoilla oli maski peittäen nenän ja suun. Miehellä oli myös Konohan symbolilla varustettu hitai-ate joka oli aseteltu vasemman silmän päällä jättäen vain oikean silmän näkösälle. Tämän harmaat hiukset sojottivat suoraan ylöspäin, jokainen eri suuntaan. Mies oli Hatake Kakashi, Team 7 jounin.
Kakashi nyökkäsi Tsunadelle ja pyysi:
”Voinko nyt poistua?”
”Voit”, Tsunade huokaisi ja kääntyi tuolillaan kohti ikkunaa, josta seurasi auringonnousua aamuisessa, hiljaisessa Konohassa. Pian hän kuului oven pamahtavan ja vielä hetken askeleita, jotka kaikkosivat poispäin. Tsunade huokaisi ja katsoi auringon ensi sarastuksien valaisevaa Konohaa.


Kakashi käveli Konohan katuja miettien Tsunaden juuri antamaa tehtävää.

”Kakashi, sinun tulee löytää Itachi, ainoa elossa oleva Akatsuki. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko tuot hänet kylään keinolla millä hyvänsä ja tarjoat hänelle antautumista. Toinen vaihtoehto on se että tapat hänet.  Kakashi, olet ainoa joka siihen pystyy. Luotamme sinuun.”


Kakashi saapui kohtalaisen pienen kerrostalon eteen. Kerrostalo oli vaaleanruskea ja siinä oli vain kolme kerrosta. Kakashi avasi oven rappukäytävään ja astui pieneen eteiseen jossa luki talon asukkaiden nimet ja ovi joka johti  varastoon ja pesutiloihin. Kakashi käveli portaat ylös, aina kolmanteen kerrokseen asti ja jatkoi kävelyään rappusista kolmannen oven luo ja seisahtui vaaleankeltaisten oven eteen. Hän kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven huoneistoon. Ensimmäiseksi Kakashi näki eteisen jossa oli siististi muutama pari kenkiä rivissä ja riisui kenkänsä ja laittoi mustat sisätohvelit jalkaan. Mies käveli ensimmäiseksi keittiöön ja otti keittiön pöydälle muutaman säilykkeen ja viereensä tehtävissään käytettävän retkiruuanlaitto välineen, pakin. Hän otti myös haarukan, kantoi ne mukanaan makuuhuoneeseensa ja tiputti ne sängyn päälle. Kakashi kääntyi kaivelemaan kaappiaan ja otti sieltä repun jota hän käytti tehtävissään ja pakkasi keittiöstään tuomat tavarat sinne sekä muutaman vaatteen ja viltin jonka kanssa voisi yön nukkua. Kakashi heitti repun selkään, sammutti valot huoneistosta, käveli eteiseen, laittoi kengät jalkaan ja käveli ulos. Ulkona paistoi jo aurinko. Ei kovin korkealta mutta se loi Konohaan aamuista auringonpaistetta. Kakashi hengitti syvään sisään ja sen jälkeen ulos. Sitten Kakashi kääntyi, laittoi oven takaansa lukkoon ja tunki avaimensa kunaikoteloon.


Kakashi hyppäsi alas maahan ja lähti kävelemään porteille päin. Pian hän saapuikin Konohaan vieville ja pois vieville porteille, joita vartioivat kaverukset Izumo ja Kotetsu. Kakashi piti heistä, vaikka olivatkin muutaman vuoden nuorempia. Kakashi pysähtyi Kotetsun ja Izumon eteen ja Kotetsu avasi heti suunsa.
”Tehtävään lähdössä?”
”Sinne juuri”, Kakashi vastasi ja soi miehille yhden silmän hymynsä.
”Okei, toivotamme Kotetsun kanssa onnea”, Izumo sanoi ja katsahti Kotetsuun joka kirjoitti Kakashin nimeä kylästä poistuneiden listaan. Kakashi nyökkäsi kiitokseksi, hymyili vielä kerran ja vilkutti kaksikolle jotka nyökkäsivät kerran ja syventyivät taas paperitöihinsä.

Kakashi nosti repun paremmin selkäänsä, ja lähti juoksemaan kohti Akatsukien piilopaikkaa, missä hän oli vasta kaksi vuotta sitten käynyt, kun Naruto oli palannut kolmen vuoden harjoitusmatkalta Jiraiyan kanssa. Nykyään Naruto ja Sakura olivat jo jounintasolla, joten he eivät enää olleet Kakashin oppilaita, mutta tulivat edelleen toimeen tämän kanssa. Kun kaksi vuotta sitten he olivat menneet Akatsukien luo, heidän piilopaikkaan oli vaikea päästä eikä mistään olisi tullut mitään ilman Nejiä ja tämän byakugania. Tällä kertaa Kakashilla oli vain Sharingan joten hänen tuli pärjätä sillä. Mies huokaisi ja jatkoi matkaansa.

Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta Kakashilla ei ollut aikomustakaan pysähtyä. Hän välillä hyppi pitkin puita, välillä hypähti maahan ja juoksi sitä pitkin kun puut olivat vähissä. Lopulta kun auringon laskusta oli kulunut kaksi tuntia, Kakashi pysähtyi ja istahti maahan huokaisemaan. Hän oli väsynyt koska ei ollut Konohasta lähdön jälkeen pitänyt taukoja. Kakashi nojasi puuhun ja otti repustaan juoma pullon, josta hörppäsi aimo kulauksen ja pyyhkäisi käden selkäpuolella suunsa. Pian hänen hengityksensä alkoi tasaantumaan ja päätti pystyttää leirin ja alkaa nukkumaan.

Pian keskellä öistä metsää paloi pieni nuotio, jonka päällä oli keppien varaan viritetty pakki, jossa oli teevettä kiehumassa. Kakashi katsoi liekkeihin näkemättä niitä. Hän ajatteli ensimmäisen kerran kunnolla Itachia, miestä jonka perässä hän tällä hetkellä oli. Hän muisti kun oli kuullut Uchihan klaanin kuolleen lukuun ottamatta Sasukea. Se oli tapahtunut Itachin toimesta ja silloin Itachi oli lähtenyt kylästä liittyäkseen Akatsukiin. Koko Konoha oli silloin järkyttynyt, kukaan ei ollut uskonut Itachista sellaista. Hän oli nero ja jo 13-vuotiaana ANBU kapteeni. Kakashin ajatukset alkoivat yhtäkkiä harhailemaan sivupoluille.
”Minusta hän on ihan hyvännäköinen. Hyvä kroppa ja ihanat hiukset. Haluaisin silittää niitä ja ne huulet. Melkeinpä tahtoisin suudella niitä…. EI HELVETTI MITÄ OIKEIN AJATTELEN?!?” Kakashi alkoi ravistelulla päätään ja yritti päästä eroon mielikuvastaan Itachista alastomana.
”Rauhoitu, Kakashi, olet vain väsynyt, siksi sinulla liikkuu tuollaista päässä. Minun pitäisi nukkua vähän…”

Kakashi joi vähän teetä, jätti nuotion kytemään ja laittoi itse nukkumaan. Hän otti repusta viltin ja käpertyi  sen alle. Mies kääntyi kasvot kohti tähtitaivasta ja katseli tähtien tuiketta. ”Tuo yksi tähtikuvio muistuttaa ihan Itachin… EI TAAS.” Pian Kakashi nukahti ja unessaan hän näki levottomia unia Itachista.
Aamuauringon tuikkiessa Kakashin suljettujen luomien takaa, tämä avasi silmänsä ja katsoi suoraan ylöspäin.                                                                                                                                                                    ”Ihana aamuauringon paiste. Aurinko on niin korkealla… Paljonkohan kello mahtaa olla?” Kakashi ajatteli ja nousi istumaan. Hän käänsi päänsä  kohti nuotiota. Kakashin ainut näkyvä silmä levisi apposen auki. Nuotiolla istui Itachi, vain viiden metrin päästä Kakashista. Itachi kääntyi katsomaan Kakashi, hymyili pienesti  ja käänsi katseensa takaisiin nuotion jäännöksiin.    

                                                                                                                             ”Itachi… Mitä sinä luulet tekeväsi täällä?” Kakashi takelteli. Hänen kitalakensa oli kuiva ja hän nielaisi hieman piinallisesti.  Itachi hymyili ja nousi kiveltä, jolla oli istunut ja käveli maassa istuvan Kakashin luokse. Ennen kun Kakashi ehti tajuta mitään, Itachi oli istunut tämän jalkojen päälle, vetäissyt Kakashin maskin alas ja suudellut tätä. Kakashi hämmentyi Itachin yhtäkkisestä hyökkäyksestä mutta ei yrittänytkään estää miestä. Päinvastoin, Kakashi vastasi suudelmaan ja laittoi kätensä Itachin pään taakse samalla kun Itachi painoi Kakashin kädet maata vasten ja nousi kunnolla Kakashin päälle. Silloin Kakashi tajusi tilanteen ja potkaisi Itachia mahaan. Ei kovin lujaa mutta tarpeeksi lujaa että Itachin piti perääntyä  ja Kakashi pääsi vapaaksi miehen otteesta.

  
”Mitä luulet tekeväsi?” Kakashi karjui ja katsoi maasta hitaasti nousevaa miestä, joka pyyhkäisi vaatteista pölyjä ja katsoi Kakashiin. Mies hymyili.                                                                                                                ”Entä itse?” hän kysyi perverssi virne naamallaan ja jatkoi ”vastasit suudelmaan, aika intohimoisesti.” Kakashi punastui ja vetäisi maskin takaisin paikalleen peittääkseen sen.                                                                                                                                                    ”Hetken mielijohde…” Kakashi vastasi hiljaa ja nousi ylös maasta. Itachi virnisti ilkikurisesti Kakashin vastaukselle ja vastasi:                                                                                                                                            ”Mutta tykkäsit kuitenkin…”  Kakashi punehtui syvemmin ja mulkaisi edessään istuvaa miestä.            
”Miksi edes tulit tänne, Itachi?” Kakashi kysyi viritellessään uutta nuotiota.  Itachi katsahti Kakashia sivusilmästä ja läsähti maahan makaamaan.                                                                                                     ”Arvaa.” Kakashi katsahti tuskastuneena  Itachia ja puuskahti:                                                                        ”Mistä minä semmoisia tietäisin?”  Itachi katsoi Kakashia hetken ja vastasi tälle:                                                                                ”Etsin sinua tietenkin.”  Kakashi katsoi Itachia pitkään.                                                                                      ”Miten niin ’tietenkin’?”                                                                                                                                                  ”Etkö tiennyt? Akatsukia ei enää ole”, Itachi kysyi hiljaa Kakashilta. Kakashi katsoi Itachi pitkään.                                                       ”Miten niin ’ei enää ole’?”  Itachi huokaisi raskaasti Kakashin loputtomalle kysymystulvalle.                                                  ”Akatsukien kaikki muut jäsenet ovat kuolleet. Paitsi minä”, Itachi sanoi huokaisten ja kääntyi selittäin Kakashiin kädet puuskassa. Kakashi katosi Itachia pitkään ja muisti vasta silloin Tsunaden antaman ohjeen.                                                 ”Mutta… miten?”                                                                                                                                                                   ”No, melkein kaikki Akatsukit ovat kuolleet Konohan ninjojen takia. Jokainen, kukistettu yksitellen. Lopulta Kisamenkin kuoltua, sen Hyuugan toimesta, ketään ei ollut enää jäljellä, paitsi minä”, Itachi sanoi hiljaa. Kakashi katsoi hiljaa Itachin selkää.  Tämä astui askeleen lähemmäs, toisen askeleen, kolmannen askeleen. Lopulta hän oli vain puolen metrin päästä Itachin selästä. Kakashi kiersi kätensä Itachin vatsan ympärille ja halasi tätä. Itachi avasi kätensä puuskasta ja kampesi  Kakashin kädet irti vatsansa ympäriltä  kääntyen samalla Kakashiin päin.  Kakashi katsoi Itachia suoraan tämän silmiin. Itachi hymyili tälle ja sanoi:  

    
”Siksi päätin etsiä sinut. Aion palata takaisin Konohaan.”  Kakashi katsoi Itachia pitkään.                                                                                    ”Juuri siksi minut lähetettiin tähän tehtävään.  Jotta saisin sinut takaisin Konohaan, hyvien puolelle. Olisit todella hyvä vakooja”, Kakashi sanoi Itachille ja hymähti.  Itachi otti peukalollaan Kakashin leuasta kiinni ja vetäisi tämän maskin alas. Kakashi sulki silmänsä ja tunsi Itachin pehmeiden huulien painautuen omiaan vasten. Sillä kerralla Kakashi vastasi suudelmaan iloisena. Hän oli onnistunut tehtävässään ja saisi Itachin takaisin Konohaan.  Hetken päästä irtauduttuaan, kumpikaan ei sanonut mitään. Kakashi otti reppunsa ja nakkasi sen selkäänsä. Itachi odotti Kakashia jalkaterät suunattuna Konohaan päin. Kakashi tuli Itachin luo ja otti tämän kädestä kiinni. Kaksikko lähti kulkemaan kohti Konohaa käsi kädessä, vaille huolia tai murheita.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        
________________________________________________________________

Siin olisi. Oikeesti, vihaan tätä ficciä melkeinpä. XD Tai ainakin sen kirjoitusta vihasin. Sori vielä kerran Millielle, että meni näin kauan. Ja kommenttia olisi aina kiva saada. ^____^ Ficci betattu by amadare.