<Opening with Naruto's POV>

Kun mä kiskoin itteni ylös sohvalta, kello oli jotain varttia yli viis. Mä vilkuilin ympärile ja kohtasin Sasuken.

"Miten sulla meni niin pitkään?" mä kysyin ekana herättyäni.

"No hyvää huomenta vaan sullekkin," se naurahti eikä vastannu heti. Mä mulkasin sitä ja ynähti vastaten:

"Koulujuttuja..." se sano ja suuntas kohti eteistä.

"No mitä sä nyt?"

"Eh..."

"Tupakalle?"

"Joo."

Mä huokasin. Nii, Sasuke poltti yhä. Olihan se yrittäny lopettaa, muttei ollu vielä onnistunu. Se oli jo menny ulos ja sytyttäny yhen sätkän. Mä nousin sohvalta ylös ja kävin nappaamassa keittiöstä pienen palan talouspaperia. Sit mä suuntasin katseen kohti eteistä.

Mä olin jo pitkään miettiny keinoa miten Sasuke vois lopettaa tupakoinnin, sillä olihan se itekki pyytäny sitä, ja olin päätyny vaihtoehtoon, joka oli muhun tepsiny sillon kerran. Eihän se kaikkiin, mut jos ihminen vähänkään osas hahmottaa tilannetta, nii se saatto olla tehokaskin keino.

Sauhutellessaan se ei huomannu kuinka mäkin tuli ulos, kengät nopeesti vedettynä jalassa. Mä istuin kuistilla olevalle kesällä siihen siirretylle puutarhatuolille ja otin savukkeen askista, joka lepäs siinä pöydällä, tuolin vieressä. Sekin oli varmaan kesän peruja alun perin.

"Ai, Naruto. Miks säkin..?" se kysy huomattuaan mut. Sen kysyvä ilme vaihtu hämmennykses kun se huomas mun sytyttävän tupakkaa.

"Istu tohon viereen hetkeks", mä sanoin ja osotin peukalolla pöydän toisella puolella olevaa tuolia. Sasuke meni istuun siihen hämmennyksissään. Se ei ees yrittäny estää kun huomas mun vetävän siitä tupakasta sauhut sisääni. Se ei tienny yhtään miten reagoida. Imastuani savua vähän, niin mä kaivoin taskustani sen talouspaperin palan ja puhalsin siihen henkeä. Sit mä annoin sen paperin Sasukelle.

"Katoppa", mä sanoin ja osotin paperin keskellä olevaa läikkää, just sitä kohtaa mihin mä olin henkässy. Se oli likaisen tervan värinen. Sasuken silmät laajeni.

"Siis... tuliks toi siitä kun sä..? Yhen kerran..?" se änkytti. Mä naurahin kuivasti.

"Tota sä vedät henkees aina kun poltat. Ei ne turhaan saarnaa polttamisen lopettamisesta..." mä sanoin hajamielisesti ja tumppasin sätkän astiaan. Sasuke oli ihan hiljaa. Sit se nauro.

"Kieltämättä tehokas esitys", se sano. Mä hymähdin.

"Tuus nyt. Mennään sisälle, ennenkun vilustutaan."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Me oltiin siirrytty olohuoneeseen katteleen telkkarii. Musiikkikanaval pauhas Britney Spearsin 'Girls & boys'.

"Bad girls, and bad little boys won't last forever, but good girls, and good little boys will make love together..." Naruto hyräili hiljaa. Mä katsahdin siihen ja virnistin pienesti. Naruto huomas sen ja punastu hennosti. Mä näpersin Naruton hiuksia siinä missä se keskitty hyräilemään sitä kappaletta.

"Do it again, do it again..."

Noi sanat kuulosti yllättävän pervoilta Naruton suusta vaikka olihan sitä tullu kuultua yhtä jos toista sen suusta.

"I like this..."

Mä yskähdin nyrkkiini ja Naruto käänty kattomaan mua. Sen silmät laajentu ihan selällee ku se tajus miltä se oli kuulostanu ku se oli hyräilly sitä kappaletta. Mä virnistin ja pörrötin sen hiuksia.

"Sun olis pitäny nähdä sun ilme", mä naurahdin. Naruto punastu hiusrajaa myöten. Mä vedin kasvoilleni kiusoittelevan ilmeen ja selätin sen.

"Oh, do you like this~?" mä kuiskasin hymyillen ja nuolasin sen kaulaa. Naruto naurahti ja asetti kätensä mun vyötärölle vetäen mut kiinni itteensä, virnisti sitte aika metkasti. Mä katoin sitä vähän kysyvästi ja muka pälyilin ympärilleni kuin joku ois ollu lähistölläki. Sit mä keskitin katseeni takas kikattavaan Narutoon.

"Mitä sulla on mielessä Naruto?", mä kysyin ja tapitin Narutoa. Sen kasvoille nous viaton hymy.

"Ei mitään... Erikoista", se kikatti ja paino nopean suukon mun huulille.

"Epäilen", mä sanoin ja hymyilin.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä hymyilin Sasuken kaksimieliselle ajattelulle, ja tulin siinä samalla ajatelleeks kelloa. Mä katsahdin seinälle, jossa yks semmonen tikitti.

"Oho, se on jo seittemän", mä tokasin ja nousin pois Sasuken päältä. Mä olin jo painelemassa yläkertaan kunnes se halas mua takaapäin alkaen yhtäkkiä suukottamaan mun niskaa.

"Nhh... Teme", mä hymähdin. Niinpä tietysti. Se ei vastannu vaan alko tekeen perhossuudelmia pitkin mun kaulaa ja niskaa. Mä punastuin.

"Sasuke... miten sä noin yhtäkkiä..?" mä mumisin. Se ei vastannu vieläkään vaan paino mut selälleen sohvalle. Pian se lopetti ja sano:

"Naruto... ollaan täs vielä hetki. Jooko?"

Mä emmin hetken, kyl mä ymmärsin mihin se tähtäs.

"Hy-hyvä on."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Me oltiin ihan hiljaa. Naruto hengitti rauhallisesti ja silitti mun hiuksia ku mä pidin päätäni sen rintakehällä. Välillä se hymähteli ja pörrötti mun hiuksia, jatkaen sitte silitysliikettä.

"Kuule, Sasuke...", Naruto mumis. Mä äännähdin kysyvästi.

"Mitä sä luulet kavereiden ajattelevan meistä? Ku nehän tietää", se kysy ja liu'utti kätensä mun niskalle alkaen hipelemään sitä. Se liike kutitti ja mä hymähdin hiljaa.

"Ei sitä koskaan tiiä. Ei ne välttämättä hyvää ajattele mut ei ne välttämättä pahaakaan", mä vastasin hymyillen. Naruto hymähti hiljaa ja keskitty mun niskan hyväilemiseen. Mä suukotin pari kertaa pehmeesti sen rintakehää, saaden sen ynähtämään hiljaa.

"Hn. Teme", Naruto sano hiljaa, melkeen kuiskas.

"No?"

"Mä haluun kaakaota. Kurkkuun sattuu..."

"No mennää laittamaan", mä sanoin. Me noustiin sohvalta ja käveltiin käsi kädessä keittiöön.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä hörpin hiljakseni kaakaota keittiön pöydällä. Nyt oli jo tosi myöhä, ainakin ikkunasta ulos katsoessa oli ihan pimeää.

Sasuke katto mua tutkailevasti. Mä huomasin sen ja hymyilin sille hillitysti, laittaen käden pöydälle. Sekin laitto omansa ja alko hipelöimään sillä mun kämmentä. Mä laskin toisessa kädessä olleen mukin pöydälle sitten myös. Mun katse harhaili vaan pöydässä ja Sasuken sekä mun omassa kädessä.

"Susta on tullu jotenkin hirveen hiljanen nykyään..." se sano yhtäkkiä, muttei lopettanu mun käden hiplaamista.

"Vaivaako sua jokin?" se kysy lopetettuaan räpläämisen, ottaen sitte kiinni mun kädestä huomaamattomasti ja kattoen mua silmiin. Mä katoin takas. Niist mustista silmistä paisto uteliaisuus.

"Ehm, ei varsinaisesti, mut... Sakuraa käy jotenki sääliks..." mä mumisin. Sasuke katto mua oudoksuen.

"Sakura? Sen jälkeen mitä kaikkee se sulle teki?"

"Nii... "

Sasuke oli ihan ällikällä lyöty. Mä huokasin.

"Teme, älä kato mua noin. Ihan oikeesti, Sakura menetti kaikki ystävyyssuhteensa sen takia kun mä en vaan kestäny sen pientä lyöntiä! Mun pitäis puuttua asiaan", mä sanoin katuvasti, vaikkakin aika hiljaa, sillä kurkkuun koski vielä vähäsen.

"Naruto, eihän tää oo sun vikas", Sasuke sano henkeään haukkoen. Mä katoin sitä eka, ja laskin sit mun katseen maahan. Empien hetken mä sit sanoin:

"Se vaan... tuntuu siltä..."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mun aivot jylläs tyhjää ja mä huokasin hiljaa. Ei Narutolle kannattanu sanoo vastaan ku se itekki sit kuitenki jäkättää aina vastaan, mikä oli aina välillä ärsyttävää. Mut mä tiesin kyl miltä Narutosta tuntu, Sakura oli ollu ennen tätä sotkua - vai pitäiskö sanoa mun ja Naruton suhdetta - kuin isosisko.

Mut sitku mä ja Naruto lyöttäydyttii yhteen nii Sakurasta tuli hiljasempi eikä pitäny enää paljoo yhteyttä Narutoon. Kunnes sit tapahtu, mitä oli odotettavissa.

"Teme, mä tiiän mitä sä ajattelet tästä koko jutusta mut mun on pakko pyytää Sakuralta anteeks", Naruto selitti ja katto mua vaativasti. Mä nyökkäsin vaa tylysti ja keskityin sit kattomaan ikkunasta ulos. Mä tiesin et mä vaikutin töykeeltä mut anteekspyytäminen Sakuralta ei mua paljoo innostanu.

"Sasu-koi...", Naruto yritti.

"Mä taidan mennä nukkumaan. Öitä", mä keskeytin ja nousin pöydästä, suunnistaen yläkertaan.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä huokasin. Mä huokasin todella, todella raskaasti.

Mä jäin istumaan vielä hetkeks keittiön pöydän ääreen hörppimään kaakaota, jota mä kaadoin kuppiin vielä lisääki. Huomenna mun ei ois pakko vielä mennä kouluun, mutta kyl mä sit kuitenki ajattelin että ehkä mun pitäis. Ei niitä kipujakaan enää paljoo ollu, eikä Sakurakaan enää varmaan uskaltais tehä mulle mitään.

Mä olin ollu surullisen oikeassa tossa asiassa. Nii, eihän se MULLE tekis mitään, mutta...

Seuraava koulupäivä

Me käveltiin hiljakseen Sasuken kanssa koulun pihalla. Kiba, Hinata, Temari ja Ino tuli meitä vastaan, kuten yleisesti. Juteltiin siitä, kuinka mä olin kerranki koulussa aina siihen, kuinka pahalta maksalaatikko maistuu. Aikaa koulun alkamista odotellessa oli kulunu varmaan vartti, ja kerranki mulla oli normaali olo, että mitään ei sattuis. Ja juteltiin kerranki niinku aina ennenki.

Mä huomasin Sakuran kävelevän meiän ohi siitä. Mä kokosin itteni, ihan vaan anteekspyyntöö varten, ja olin just lähössä kävelee sitä kohti, kunnes se alkoki sitte kävelee meitä kohti. Tosiaan, meitä, ei mua kohti. Tarkemmin sanottuna se juoksi mun ohi, vilauttaen mulle omahyväsen virneen, juosten suoraan Sasuken syliin. Mä vaan tuijotin niitä.

"Sasuke, vieläkö sä oot ton vammasen eunukin kaa?!" se elämöi Sasuken kaulassa. Sasukella oli järkyttyny ilme naamallaan ja se selkeesti yritti työntää Sakuraa pois. Mä vaan katoin niitä, ilmekään värähtämättä.

"Äh, Sakura-" se sano ärsyyntyneenä, mutta ei saanu vieläkään sitä irti ittestään.

"Sasuke! Myönnä jo! Narutonki kuullen!"

Mä aloin lähestyä.

"Mitä helvettiä sä höpiset--!"

Sasuken lause keskeyty, kun Sakura alko suutelee sitä intohimosesti, päästämättä irti. Koko väkijoukosta kuulu melkonen kohahdus, sillä suurin osa oli alkanu taas seuramaan sitä showta, joka jostain syystä alko nykyään aina kun mä jalallani astuin koulun pihalle. Kymmenen sekunnin jälkeen Sasuke sai työnnettyä Sakuran vihdoin pois, joka katto mua nyt omahyväsemmin kun koskaan. Tosin ei pitkään. Mä en ees näyttäny mun katkeruutta sille. Se tuijotti mua oudoksuen, ja Sasuke oli ihan punanen, sekä kiukusta että jostain muusta.

"No, mitäs tohon sanot, huora?" se sähähti mulle, vetäen naamalleen taas ilkikurisen tekohymyn. Tosiasiassa sitä inhotti mun mitäänsanomaton reaktio.

Mä katoin sitä pinkkipäätä kahen metrin etäisyydeltä, sanomatta yhtään mitään, ja kattoen sitä suoraan silmiin.

Kulu varmaan puol minuuttia, ja sit se hermostu todella. Se huus mulle ihan täysiä, haukkuen mua mitä pahimmilla nimillä. Koko piha oli ihan hiljaa. Sasuke oli jo hakkausvalmiina, mutta mä mulkasin sitä pahasti, viestittäen ettei se tekis mtään.

Sit mä vihdoin huomioin Sakuran, ja aloin kävelee sitä kohti. Mä kävelin ihan sen vierelle, vasemmalle puolelle, laittaen mun käden sen olkapäälle. Mä hymyilin surullisesti, vaikkakin hyvin huomattavasti, ja Sakura alko tärisemään. Mä huomasin kuinka se pidätti kyyneliä.

"Sakura. Rauhotu."

Se tyttö henkäs terävästi ja alko melkeen itkemään. Mä siirryin sen eteen ja laitoin nyt kummatkin kädet sen olkapäille, ja mä katoin sitä suoraan silmiin. Sen silmistä säteili pelko, ja sen kyllä huomas. Se oli ollu ihan liian kauan yksin, ja ihan liian kauan ilman tukea. Mä olin tienny tän ja ennakoinu luojan kiitos oikeeseen aikaan. Vähänkin oltais odoteltu niin ois voinu sattuu vaikka mitä.

"Sun pitää ihan oikeesti kasvaa aikuseks", mä toruin, ja katoin sitä entistä tiiviimmin silmiin. Se katto takas kyyneleet valuen. Sit mä hymyilin sille.

"Ok?" mä kysyin siltä mahdollisimman pehmeesti. Se oli hämmentyny, se ei ymmärtäny mun reaktiota.

Mä tuijotin sitä edelleen vaativasti, ja lopulta se purskahti itkuun. Se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa ja katottavaa, joten mä otin se kaverilliseen halaukseen. Ja yllätyksenä tuli, et se halas takas.

"Sun pitää ymmärtää asiat semmosina kuin ne on."

Se nyökkäs, ja nosti katseensa muhun. Se katto mua anteekspyytäväks, ja siitä näki, et se katu.

"M-mä oon pahoillani..." se sano ääni väristen. Sasuke tuli meiän lähelle, kattoen ihan ihmeissään. Se ei voinu uskoo et mä olin onnistunu sopimaan Sakuran kanssa, enkä oikeastaan heti mäkään.

Mä irrotin vähän Sakuraa meiän halauksesta, hymyilin sille ja sanoin:

"Saat anteeks. Mäkin oon pahoillani."

<End of Naruto's POV>

***************************************'*
Kabi: Tästä osasta saatto kyllä tulla lyhyempi ku aijemmista kun minä Jumalatar Siivousnarkomaanin tytär ja orja en ole oikein ollut inspiraation kourissa. D: Mutta iloitkaa, mulla ja Shiroilla on teille ihan ikioma yllätys! :D (Ja iloitkaa toki siitäkin ettei Sakura enää manipuloi Sasuken ja Naruton suhdetta)

Shiroi: Puhutsä nyt... siitä yllätyksestä? *kukukuku* Kyllä.... Tavataan taas ensi osassa ;D

Kabi: Nii se yllätys... Mä ajattelin... Sitä uudempaa yllätystä joka on kohtapuolin valmis... Vai onko? *Grin* Parhaimmat viimeiseksi... *Raaputtaa poskeansa mysteerisenä*

Shiroi: *palaa maanpinnalle* Aa, joo, niin, se uudempi... Krhm. *peittelee nenäverenvuotoaan* mä luulin et sä tarkotit sitä... 'VANHEMPAA' yllätystä... *kukukuku* Mutta kyllä se uudempikin on ihana. Haluatteko tietää mitkä nämä kaksi yllätystä ovat? Se selviää vielä joskus. *evil grin*

Kabi: *tukkii Shiroin suun* nyt höpiset jo liikaa. ^^'''' *poistuu takavasemmalle pidellen Shiroin suuta kiinni*

Shiroi: *mumisee epäselvästi jotain jatkosta ja odottelusta* Mmmf! Mphfmm!