Se oli liikaa sulatettavaksi. Narutosta tuntui kuin kaikki se, mikä oli hänelle tuttua ja rakasta pyyhkäistäisiin pois: kuin hän seisoisi jäällä katsomassa, miten halkeamat haarautuvat kuin salamat jalkojen alla. Silmiin sattui liiasta itkemisestä. Se, mistä he olivat riidelleet, oli ollut liikaa. Hinata oli kävellyt pois.

Riita alkoi kun Naruto oli vahingossa kaatunut kohti Sakuraa ikään kuin halatakseen tätä. Siinä oli se minkä Hinata oli nähnyt. Ei Naruto edes pitänyt Sakurasta muuten kuin ystävänä.

Hinata itki, hän itkisi niin kauan, ettei enää pystyisi siihen. Hän muisti kuinka Naruto oli roikkunut Sakurassa, niinkuin rakastetut yleensä tekivät. Hinata oli juossut suoraan kotiinsa ja istui nyt suihkun nurkassa.

Naruto tiesi minne Hinata olisi mennyt, ja juoksikin suoraan sinne. Mutta kun hän aukaisi oven ja rupesi etsimään ketään ei näkynyt, ei niin ketään. Hinata ei ollut siellä. Seuraavaksi Naruto käveli kylässä ja huhuili Hinataa, ketään ei tullut esiin. Taas kerran kyyneleet tulivat, ne tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta tuoden mukanaan epätoivon. Se oli kamalaa, Naruto ei kestänyt sitä.

Hinata juoksi kohti kylän portteja, mutta törmäsi matkalla Kibaan, joka rupesi kyselemään, että mikä oli hätänä. Hinata selitti kaiken ja Kiba halasi häntä. Hinata itki edelleen, miten hän eläisi ilman Narutoa. Juuri silloin Naruto juoksi paikalle.

Kiba nosti katseensa kohti Narutoa ja irvisti. Naruto oli kauhusta jäykkänä. Mitä tapahtuisi? Miksi Hinata halasi Kibaa? Silloin Hinata kääntyi ja huusi: ” Minä inhoan sinua, Naruto!”

Naruto hätkähti. Mutta heillä meni niin hyvin. Mitä nyt? Naruto kääntyi poispäin ja lähti kävelemään. Hän mietti mitä sanoisi ennen kuin aloittaisi juoksun. Sitten hän kääntyi, ja huusi: ” Hinata, mi-minä rakastan sinua!” Sitten Naruto juoksi pois.

Hinata katsoi vain ja tönäisi Kiban syrjään, Lopulta hänkin lähti juoksemaan Naruton perään.