Kakashi katsahti kelloonsa. Kahtakymmentä vaille. Täytyy toivoa, että Iruka herää ajoissa. Kakashi otti maasta lunta ja pyöritteli siitä pallon. Hän katsahti palloon ilkikurisesti ja heitti sen Irukan ikkunaan.

Tumps. Pallo kolahti ikkunaan. Huoneessa nukkuva Iruka säpsähti hieman hereille.
Tumps. Toinen pallo. Nyt Iruka avasi silmänsä kunnolla ja nousi istumaan.
Kuka heittelee palloja ikkunaan tähän aikaan yöstä?
Iruka käveli ikkunalle. Niinpä tietysti, Kakashi. Iruka ryhtyi avaamaan ikkunaa ja aikoi huutaa Kakashille jotakin, kunnes tunsi lumipallon osuvan naamaansa.
Iruka katosi ikkunasta älähdyksen säestämänä.
Ups. Kakashi katseli ikkunaan ja odotti milloin huutava Iruka ilmestyisi ikkunaan.

Hänen ei tarvinnut odotella kauaa kun kiroileva Iruka ilmestyi ikkunaan.
“Oliko tuo sinusta hauskaa vai?” Iruka rähjäsi.
Kakashi kohautti harteitaan. “Sen piti osua ikkunaan.” Iruka katsahti Kakashiin kärsimättömästi.
“Etkö muka huomannut kun avasin ikkunaa?”
Kakashi virnisti. Iruka tuhahti. “Mitä sinä oikeastaan teet täällä?”
“Tulin heittelemään lumipalloja ikkunaasi”, Kakashi vastasi. Iruka ei näyttänyt huvittuneelta. Kakashi rykäisi ja sanoi. “Tule ulos.”
“Miksi? Nyt on keskiyö Kakashi!” Iruka sanoi.
“Mutta ei mikä tahansa keskiyö,” Kakashi vastasi. “Tänään vaihtuu vuosi jos et tiedä.”
Iruka löi käden otsaansa. Uusivuosi! Hän oli unohtanut sen aivan kokonaan. Hänellä oli ollut töissä paljon kiireitä, joten sen oli jotenkin päässyt unohtumaan.
“Sinä teet liikaa töitä”, Kakashi sanoi. “ne hirviöt tekevät sinut hulluksi. Unohdat kohta varmaan nimesikin.”
Iruka punastui hieman.
“Tulisit nyt ulos”, Kakashi aneli. Iruka mietti miksi Kakashi pyysi häntä ulos.
“Katselemaan ilotulitusta”, Kakashi lisäsi. Iruka punastui, hänen kasvonsa olivat tainneet paljastaa hänen ajatuksensa.
“Ehkä tämän kerran..”, Iruka sulki ikkunan ja siirtyi pukemaan.

Kakashi odotteli kärsimättömänä ulkona. Oli alkanut sataa lunta. Muutama lumihiutale laskeutui Kakashin kädelle ja suli heti. Pian kuului oven avaamisen ääni ja Iruka astui ulos pukien takkia ylleen.
“Sinullahan kesti”, Kakashi sanoi. Yleensä hän oli se jolla kesti ja Iruka se joka sai odottaa häntä. “Anteeksi, että jouduit odottamaan”, Iruka sanoi. “mennäänkö?”
Kakashi ja Iruka kävelivät hiljaisina Konohan katuja. Iruka oli kääntymässä Konohan keskustaan päin, mutta Kakashi jatkoi matkaa eteenpäin.
“Hei Kakashi, eikö ilotulitus ole keskustassa?” Iruka ihmetteli.
“On, mutta me emme ole menossa sinne”, Kakashi sanoi pysähtymättä. Iruka näytti epäilevältä. “Tule nyt vaan.”
Iruka lähti hieman vastahakoisesti kävelemään Kakashin perään. Kakashi pysähtyi metsän reunaan odottamaan Irukaa. “M-mennäänkö me tuonne?” Iruka kysyi pelkoa äänessään. “Jep”, Kakashi vastasi tyynesti.
“Miksi me menemme metsään, vaikka ilotulitus on keskustassa?” Irukan äänestä huomasi selvästi ettei hän halunnut mennä metsään.
“Löysin täältä pari päivää sitten hyvän paikan josta ilotulituksen näkee paremmin kuin keskustasta”, Kakashi vastasi. Iruka näytti epäilevältä.
“Älä huoli, minä suojelen sinua”, Kakashi lisäsi.

Kakashi käveli edellä ja Iruka tuli perässä pelokkaan näköisenä. Kuu loisti kelmeään valoa heidän ylleen. Iruka käveli eteenpäin varuillaan katsoen koko ajan ympärilleen, hän piteli kunnaita vasemmassa kädessään, koska eihän sitä tiedä mitä metsässä lymyää. Kakashi huomasi Irukan pitelevän kunnaita kädessään ja katselevan hermostuneesti ympärilleen. Kakashi pudisti hieman päätään. Hupsu Iruka.

Iruka huomasi jääneensä Kakashista hieman jälkeen ja juoksi tämän kiinni. Irukaa puistatti. Hänen mielessään pyöri kaikenlaisia otuksia joita metsässä sillä hetkellä saattoi olla ja mitä ne tekisivät jos
huomaisivat kaksi ninjaa metsässä, pimeällä, kaksistaan.

“AAAAAHH!!” Iruka kiljaisi ja pomppasi ainakin metrin ilmaan. Iruka heitti kunain, mutta Kakashi väisti sen.
“Rauhoitu Iruka, se olen vain minä”, Kakashi rauhoitteli. Kakashi oli ottanut yhtäkkiä Irukan kädestä kiinni. Iruka hengitti tiheään ja hän oli aivan valkoinen.
“Kakashi… älä… tee… noin… enää… koskaan!” Iruka sai sanottua tiheän hengityksensä välissä. “Anteeksi, olit vain niin ajatuksissasi, tarkoituksenani ei ollut pelästyttää”, Kakashi sanoi anteeksipyytelevään sävyyn. Irukan hengitys alkoi tasaantua pikkuhiljaa.
“Jatketaanko matkaa?” Kakashi kysyi. Iruka nyökkäsi.

Loppumatkan Iruka piti kiinni Kakashin kädestä, ettei tämä pääsisi pelästyttämään häntä uudelleen. Lopulta he pääsivät ulos metsästä. He seisoivat metsän laidassa, noin 10 metrin päästä heistä oli jyrkänne, ei kovin suuri tai jyrkkäkään. Lunta oli alkanut satamaan enemmän.

Kakashi vilkaisi kelloa. Minuuttia vaille. “Iruka, tule”, Kakashi sanoi ja käveli jyrkänteen reunalle. Kakashi vilkaisi alas ja virnisti itsekseen. “Kakashi? Mitä siellä on?” Iruka kysyi tullessaan Kakashin viereen. Kakashi virnisti Irukalle ja törkkäsi tämän jyrkänteeltä alas.

Iruka lensi naama edellä lumeen. Lunta oli onneksi paljon, joten Irukaa ei sattunut paremmin. Iruka nousi istumaan ja pyyhki lunta naamaltaan. Hän aikoi juuri kääntyä huutamaan Kakashille kun hän huomasi maassa shurikenin. Shuriken? Iruka ei oikein ymmärtänyt. Samassa ensimmäinen raketti lensi taivaalle muodostaen kauniin värikkään kuvion taivaalle.
Iruka katseli hämmästyneenä eteensä. Raketin räjähdyksen tuoman valon ansiosta Iruka näki miksi hänen edessään oli shuriken; heittotähti piteli paikallaan yhtä ruusua, jossa oli lappu. Iruka nousi hieman nähdäkseen mitä paperissa luki;
Rakkaudella Kakashi
Iruka punastui.

Irukan selälle lensi lunta, kun Kakashi hyppi hänen viereensä.
“Hmp. Etkö olisi voinut antaa ruusua tuolla ylhäällä, eikä tönäistä minua tänne alas?” Iruka kysyi.
“Ehkä. Mutta se olisi ollut liian tavallista”, Kakashi sanoi ja katsoi taivaalle jonne oli taas ammuttu raketti.

Tumps. Kakashin naamaan osui lumipallo. Kakashin toinen näkyvissä oleva silmä laajeni hieman. Iruka seisoi Kakashin edessä hieman ilkikurinen hymy kasvoillaan ja pyöritteli toista lumipalloa. Kakashi virnisti.
“Itsepähän tätä kerjäsit”, Kakashi nousi nopeasti maasta ottaen lunta käsiinsä. Kakashi viskasi lumet Irukan naamalle ja sieppasi Irukan syliinsä. Iruka yritti kiemurrella irti.
“Kakashi päästä irti”, Iruka sanoi, tosin ei kovin uskottavasti. Kakashi päästi Irukan irti ja polvistui maahan. Kakashi otti ruusun käteensä ja katsoi Irukaan.
“Iruka..”, Kakashi aloitti. “menetkö kanssani naimisiin?”
Irukan sydän jätti lyönnin väliin. Kakashi? Irukan kasvoille nousi hymy.
“Totta kai menen!” Iruka syöksyin halaamaan Kakashia. Kakashi älähti, kun hän kaatui Iruka päällään lumihankeen.

Pienen hiljaisuuden jälkeen Kakashi nousi kyynärpäidensä varaan ja suuteli Irukaa hellästi huulille.
“Hyvää uutta vuotta Iruka.”

----------------
Että semmonen pätkä. Lopusta tuli erilainen kuin alunperin suunnittelin. Mutta ihan hyvä se on noinkin :D
*Juoksee sinne tuttuun pommisuojaan*