Heippatirallaa~! Joulu ja uusi vuosi tulivat ja menivät, ja osalla jatkuu jo koulu (kuten meikäläisellä). Siis jos joillakin on joulufobia, ettekä halua kärsiä siitä kuin kerran vuodessa, kiertäkää tämä ficci kaukaa! xD Ja muistakaa raportoida virheistä, kiitos! No, lukemaan siitä! ^^

♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀♀(<-- en vihjaa mitään, oikeesti! xD)

Jouluaattoilta. Ihmiset ovat hiljentyneet koteihinsa ja viettävät rauhallista perheiltaa pelaillen pelejä, laulaen lauluja tai tehden jotain muuta hauskaa yhdessä joulupukin tuloa odotellessaan. Vanhemmat ovat jo ostaneet lahjat lapsilleen, ja kuusikin on jo aikoja sitten koristeltu. Kaikkialla muualla, paitsi yhdessä talossa.


"Sasuke, hoi Sasuke!" Naruto huusi poikaystävälleen, joka oli juuri mennyt keittiöön. "Tule antamaan minulle koristeita!"

Blondi seisoi huterilla, seinään nojaavilla tikkailla selkä seinään päin ja yritti laittaa yli kaksimetriseen kuuseen tähteä latvaan. Edes kultainen tähti tuuhean kuusen latvassa ei yltänyt kattoon asti. Eikä mikään ihme; olivathan he sentään Uchihojen talossa, jos sitä nyt enää taloksi laskettiin. Naruton mielestä se alkoi jo muistuttaa enemmänkin kartanoa.

"Sasuke, tänne ja heti!" Naruto huusi saatuaan tähden paikalleen. Se oli hieman vinossa, ja Naruto kurottautui suoristamaan sitä. Innokas koiranpennun haukunta sai blondin säpsähtämään niin pahasti, että hän joutui tarraamaan kiinni kuusen oksista, jottei olisi pudonnut tikkaiden toiseksi ylimmältä askelmalta. Kuusen neulaset pistelivät pojan kättä, ja hän voihkaisi harmistuneena irrottaen otteensa puusta. Haukkuminen kuului uudelleen, ja olohuoneeseen ryntäsi eteisestä kultaisennoutajan pentu Pallero. Se ryntäsi suoraan kuusen luo ja tapitti tikkailla taiteilevaa Narutoa nappisilmillään.

"Sasuke!" poika huusi vaativasti ja katsoi alas koiraan. "Ja sinä. Uskallakin yrittää kaataa kuusi!"

"Etkö sinä osaa edes yhtä kuusta koristella ilman apua?" Sasuken ääni kuului olohuoneen ovelta. Kyseinen poika tuli huoneeseen kantaen tarjotinta, jolla oli kaksi höyryävää mukia, joissa kummassakin oli lusikat, sekä kasa poikien kahdestaan leipomia pipareita. Hän laski tarjottimen sohvapöydälle ja tuli Palleron, Naruton ja kuusen luo.

"Antaisitko nuo pallot tuolta", Naruto pyysi osoittaen pahvilaatikkoa lattialla. Sasuke otti laatikosta neljä lasista koristepalloa ja ojensi ne pojalle, joka piti toisella kädellään tiukasti kiinni tikkaista selkänsä takana. Vapaalla kädellään hän kurottui ottamaan poikaystävältään oranssin pallon, jonka hän ripusti lähes latvaan. Muut kolme, sinisen, punaisen ja vihreän hän laittoi hieman alemmas.

"Noin, nyt se on täydellinen!" Naruto sanoi hymyillen ja katsoi kuusta. Sen oksille oli laitettu hopean ja kullan väristä koristenauhaa, sekä erivärisiä palloja ja muita pieniä koristeita. Myös sähköiset kynttilät olivat paikoillaan kuusen oksilla, mutteivät vielä palaneet. Naruto kääntyi seinään päin tikkailla ja lähti laskeutumaan alas. Sillä välin Sasuke kiersi nurkkaan kuusen taakse ja työnsi kynttilöiden johdon pistorasiaan. Kaksikymmentä kynttilää syttyi yhtä aikaa palamaan kirkkaasti. Pallero haukahti iloisesti ja nuuhkaisi alaoksalla olevaa kynttilää.

"Vaikka oletkin lähes kaikkiruokainen, ja söit minun toisen sukkani, niin voisitko jättää kuusen koristeet rauhaan, jooko?" Naruto puhui koiralle, joka kääntyi katsomaan poikaa pää kallellaan. Hymähtäen blondi meni olohuoneen ovelle ja napsautti huoneen valot pois. Kuusen kynttilät riittivät valaisemaan tarpeeksi hyvin koko huoneen, ja lisäksi kirjahyllyssä sekä sohvapöydällä olevat oikeat kynttilät loivat huoneeseen omaa tunnelmallista valoaan.

Kumpikin teinipoika meni istumaan mustalle kangassohvalle. He ottivat pöydältä itselleen mukit, joissa oli lämmintä glögiä.

"Eikö se olekin hieno?" Naruto kysyi Sasukelta poikien katsoessa suurta joulukuusta, jonka Naruto oli koristellut kokonaan itse.

"No jaa, minusta tuonne yläoksille olisi voinut laittaa vielä muutaman tontun roikkumaan", Sasuke vastasi ja kääntyi katsomaan hymyillen blondia, joka näytti hänelle kieltään. Naruto sieppasi sohvalta vierestään sohvatyynyn ja löi sillä toista poikaa päähän niin, että tämä lähes läikytti glöginsä syliinsä.

"Ettäs kehtaat! Minulla meni koko ilta tuon samperin kuusen koristelussa!" Naruto sanoi happamana ja viskasi tyynyn kädestään kuusen juurelle. Se osui melkein Palleroon, joka oli tuijottanut kuusta haltioituneena. Se uikahti tyynyn tömähtäessä lattiaan aivan sen vieressä, mutta pian koira jo valtasi punaisen tyynyn itselleen käyden nukkumaan sen päälle.

"Hyvä on, kyllä se on hieno", Sasuke myöntyi ja joi kulauksen mukistaan, jonka Naruto oli antanut hänelle viime kesänä syntymäpäivälahjaksi. Mukia koristivat kaksi valokuvaa, joissa kummassakin olivat Naruto ja Sasuke. Toisessa he olivat noin viiden vanhoja, ja kuva oli otettu päiväkodin pihassa. He olivat tunteneet toisensa jo silloin, ja juuri tuossa päiväkodissa se olivat alunperin tutustuneetkin. Toinen kuva oli otettu viime kesän alussa poikien lempipaikassa, läheisessä metsässä puron rannalla.

Naruto tuijotti kyseistä kuvaa mukissa ja hänen mielialansa laski hieman. Hänelle nimittäin nousivat reilun kuukauden takaiset muistot mieleen. Se, kuinka heidän viimeksi siellä ollessaan oli vanha silta sortunut Sasuken alla, ja poika oli pudonnut veteen lyöden päänsä pinnan alaisiin, teräviin kiviin.

Naruto nielaisi. Hän oli todella pelännyt Sasuken kuolevan tuolloin. Onneksi tämä oli saatu pian sairaalaan, eikä hän ollut lyönyt päätään kovin pahasti.

"Hei, onko jokin vialla?" Sasuke havahdutti kysymyksellään Naruton muistelmistaan. Tämä hätkähti ja tuijotti hetken mustahiuksista poikaa. Sitten hän ravisti kiireesti päätään ja hymyili.

"Ei tietenkään. Tajusin vain, ettei meillä vielä ole tonttulakkeja!" hän sanoi ja virnisti leveästi. Sasuke huokaisi.

"Olet aivan mahdoton."

"Tiedän."

Sasuke yritti pitää ilmeensä vakavana. Hän ei edes juurikaan pitänyt joulusta, joten se, että Naruto sai leipoa pipareita ja koristella kuusen, sai riittää. Tonttulakkia hän ei suostuisi pitämään. Syrjäsilmällään hän vilkaisi Narutoa. Tämä ei ollut lopettanut tuijotustaan, vaan yhä virnistäen katsoi poikaa. Sasuke ei voinut itselleen mitään, vaan alkoi yllättäen nauraa.

"Mikä naurattaa?"

"Sinä", Sasuke vastasi blondille nauraen ja laittoi mukinsa takaisin pöydällä olevalle tarjottimelle. Naruto mutristi suutaan muka suuttuneena. Sasuke nousi ylös sohvalta ja lähti naureskellen olohuoneesta etsimään jostain tuolle sinisilmäiselle, koiranpennun nappisilmillään tuijottavalle joulufriikille tonttulakkia.



Noin tunnin kuluttua, kellon ollessa puoli kahdeksan, alkoi talon etuovelta kuulua töminää ja Pallero juoksi kuusen alta haukkuen eteiseen. Naruto luuli Joulupukin laskeutuneen rekensä ja porojensa kanssa kuistille, ja Sasuke taas arveli norsulauman olevan tulossa sisälle. Kumpikin arvasi väärin, sillä ovella olivatkin vain Sasuken äiti Mikoto, isä Fugaku sekä isoveli Itachi, jotka tulivat kotiin oltuaan koko iltapäivän ja illan käymässä sukulaisten luona. Sasuke oli saanut erityisluvan jäädä kotiin Naruton tulon vuoksi, eikä hän ollut asiasta ollenkaan pahoillaan, päinvastoin.

"No onkos täällä kilttejä lapsia?" Fukagu kysyi hymyillen olohuoneeseen kurkistaessaan. Hänen katseensa osui koristeltuun kuuseen. "Oho, täällähän on jo kuuset ja kaikki. Odottakaapas kun kaivelen vanhan Joulupukin pukuni esiin, niin voidaankin aloittaa lahjojen jakaminen.”

Naureskellen mies meni takaisin eteiseen riisumaan ulkotakkiaan, ja nyt vuorostaan Mikoto tuli katsomaan ovelta, kuinka paljon pojat olivat saaneet tuhoa aikaan.

"Onpa kaunis kuusi!" hän huudahti ja katsoi poikia hymyillen. "Koristelitteko te sen yhdessä?"

"Naruto hoiti sen homman, syytä häntä", Sasuke vastasi nyökäten kohti poikaystäväänsä, joka vilkaisi häntä murhaavasti. Nyt oli Sasuken vuoro näyttää kieltä hänelle.

"Ahaa. Näimme muuten Joulupukkia tuossa matkalla ja hän antoi meille muutaman paketin mukaan", Mikoto sanoi iskien silmää. "Myös Narutolle taitaa olla siellä jotain."

Sen sanottuaan hän lähti ovelta ja meni keittiöön miehensä perässä. Myös perheen viimeinen jäsen, Itachi, tuli vuorostaan norkoilemaan ovensuuhun.

"Oii, miten söpöä", hän sanoi ivallisesti. "Pikkuveli on saanut oikein tonttulakinkin päähänsä."

"Hmph, turpa kiinni", Sasuke puuskahti, ja vastusti vain vaivoin kiusausta kiskaista punavalkoinen tonttulakki päästään ja tunkea se niin syvälle Itachin kurkkuun kuin vain pystyi.

"Jännittääkö kun Pukki tulee?" Itachi jatkoi ivailuaan ja virnuili. Naruto ei voinut olla ajattelematta, kuinka veljekset muistuttivat paljon toisiaan. Kummallakin oli samanlainen, ilkikurinen virne lähes jatkuvasti naamallaan.

"Sinä ainakin odotat Pukkia niin innoissasi, ettet ole malttanut edes muuttaa pois kotoa, kun pelkäät, ettei Pukki sitten enää tiedä, missä asut", Sasuke ivaili takaisin.

"Itachi ei sinun takiasi ole muuttanut pois, sillä sittenhän ei jäisi ketään, joka esittäisi sinun mieliksesi Joulupukkia", Naruto totesi väliin. “Nimittäin omien sanojesi mukaan isäsi on surkea Joulupukin esittäjä.”

Naruto iski Itachille silmää tämän naureskellessa ovenkarmiin nojaten.

"Pah, kenen puolella oikein olet?" nuorin Uchiha puuskahti, muttei voinut olla hymyilemättä.

"Itachi! Lopeta se lorviminen ja tule auttamaan keittiössä!" kuului veljesten äidin huuto. Huokaisten Itachi lähti jättäen joukon nuorimmaiset kahdestaan.

"Ovatko sukulaisesi hankkineet minullekin lahjoja?" Naruto kysyi hämmästyneenä Sasukelta.

"No tätini oli aivan innoissaan, kun kuuli minun seurustelevan, eikä häntä lannistanut edes se, että seurustelen pojan kanssa, joten häneltä ainakin on lahja sinulle. Mummoni taas pyörtyi, aivan, pyörtyi meillä käydessään, kun Itachi meni ja möläytti minun olevan homo, joten häneltä ei huonolla tuurilla tule lahjaa kummallekaan meistä."

Naruto alkoi nauraa hervottomasti, ja sai Sasukelta kysyvän katseen.

"Voin kuvitella mummosi pyörtyvän!" blondi kikatti kaksin kerroin. “Mahtoi olla näky!”

"Minua ei kuule naurattanut yhtään", Sasuke puuskahti. "Oli siinä isällä, äidillä, minulla ja Itachilla kantamista, kun toimme hänet keittiöstä olohuoneen sohvalle. Mummoni painaa ainakin sata kiloa!"

Naruto nauroi niin, että oli tukehtua, ja Sasukenkin kasvoille kohosi hymy.

“Parasta jutussa oli se, että Itachi sai kahden viikon tietokonekiellon ja isältä käskyn pitää ‘suuren turpansa jatkossa kiinni‘.”

“Sa-sanoiko isäsi todella noin?” Naruto sanoi hihityksensä lomasta. Sasuke nyökkäsi. Samassa ovikello soi äänekkäästi ja Pallero alkoi jälleen haukkua eteisessä.

“Sasuke-kulta, olisitko kiltti ja avaisit oven?” Mikoto huusi koiranpennun haukkumisen yli. 'Sasuke-kulta' huokaisi ja kampesi itsensä ylös sohvalta. Hän vei Palleron pois eteisestä keittiöön ja ojensi sen isälleen, ettei se söisi ovella olevaa vierasta elävältä. Siis ettei Pallero söisi, ei Sasuken isä (A/N: Hahhah, oli aivan pakko :P). Sitten teinipoika palasi eteiseen ja avasi oven.

Ensimmäisenä hän kohtasi vangitsevat, vihreät silmät, jotka tuntuivat tuijottavan häntä niin syvälle, että ne näkivät hänen lävitseen suoraan talon suureen eteiseen. Vihreät silmät omistava henkilö oli poika, jolla oli yllään joulunpunaiset kangashousut sekä villapaita. Päässään pojalla oli punainen tonttulakki, jossa oli valkoinen karvareunus ja tupsu. Se sattui olemaan täsmälleen samanlainen kuin Sasuken tonttulakki. Kuistilla seisovan pojan lakin alta pilkottivat räikeän punaiset hiukset.

“Iltaa, onkos täällä kilttejä lapsia?” tämä kysyi hymyillen. Poika piti toisessa kädessään muovikassia, jossa hänellä ilmeisesti oli muutama lahjapaketti.

“Joulupukki on tainnut tulla väärään taloon”, Sasuke sanoi ja hymyili ystävällisesti. Hän arvioi pojan olevan noin hänen ikäisensä, sillä tämä näytti melko nuorelta, ja kuulostikin myös siltä.

“Olen tonttu!” tuntematon poika tokaisi tuhahtaen. “Ja ei, kyllä minä tulin aivan oikeaan taloon. Tai ainakin minut neuvottiin tänne.”

“Kuka sinut tänne neuvoi?” Sasuke kysyi hämmästyneenä. Hän arveli asialla olleen joko vanhempiensa, jotka olivat halunneet yllättää “iloisesti” kaksi poikaansa, tai sitten isoveljensä, jolla oli tunnetusti huono huumori.

“Uzumaki Kushina”, kuului vastaus.

“Naruton äiti!” Sasuke huudahti.

“Aivan. No, onko täällä kilttejä lapsia vai ei? Minulla olisi lahja Uzumaki Narutolle ja Uchiha Sasukelle, oletko kumpikaan heistä? Naruto et kyllä ainakaan ole, ainakin muistelisin niin.”

“Sasuke, kuka siellä on? Sano vain, ettet osta mitään ja paiskaa ovi kiinni!” kuului Naruton kärsimätön huuto olohuoneesta.

“En ole myymässäkään mitään!” Gaara huusi Sasuken ohi niin, että Naruto varmasti kuuli. Ja ilmeisestikin hän kuuli, sillä ei mennyt kahta sekuntiakaan, kun Naruto jo ryntäsi olohuoneesta eteiseen ja tuli ovelle kurkkimaan Sasuken olan yli, kuka ovella oikein oli.

“Gaara!”

“Terve Naruto.”

“Naruto, tunnetko sinä tämän pojan?” Sasuke kysyi kääntyen katsomaan kysyvästi poikaystäväänsä. Naruto meni sanattomaksi. Miten hän selittäisi, mistä tunsi Gaaran? Jos hän valehtelisi, uskoisiko Sasuke? Vai tiesikö tämä jo totuuden heistä, ja halusi nyt vain kuulla Naruton kertovan sen itse.

Vaaleahiuksinen poika nielaisi ja katsoi vuoroin Sasukea, ja vuoroin Gaaraa, jotka kumpikin tuijottivat häntä odottaen.

“No Naruto, kerrohan hänelle, kuka olen, vai kerronko minä?” Gaara sanoi kulmiaan kohottaen.

Naruto veti henkeä, ja päätti kertoa koko totuuden.

µµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµµ(<-- tykkään leikkiä noilla merkeillä ^^)

Että sellaista tällä kertaa. ^^ Kommenttia tai pisteitä en pyydä, mutta saahan (ja pitääkin *nielaus*) niitä antaa! Kertokaa virheistä ja antakaan vinkkejä! Rakastan (pelkään) niitä, kuten kommenttejakin! ^^' Meikä menee nyt 'tekemään läksyt'. Bye bye~! *vilkutus* *lähtee repimään p***amaisen uuden lukkarinsa* *mutisee mennessään: 'Neljä kahdeksaan menoa?! Kaksi seitsemän tunnin päivää?! Ja nyt joudun kulkemaan perjantaiaamuisin linkulla! Ja ehkä keskiviikkoisinkin! Ei hyvä!'* :P