Niin siis, tässä tulee nyt tämä haasteficsi x3  Tästä minä nyt sitten sain eniten inspistä kirjottaa.
Idea on siis tosiaan Shiroi Ookamin ja minä vastaan toteutuksesta^^


>Pakolliset< Hahmot: Itachi, Naruto & Kisame (ja vaikka muutkin Akatsukit) sivuhahmoja saa olla muita.

Genre: Lievä angst, draama, fluffi?

Paritus: joku lievenmoinen shouta-Naru-uke-paritus! Itanaru kielletty!

Pakolliset sanat/sanahdukset ja lauseet: Tuskallisen suloista, ketunkorvat, pikkupoika,

"Senkin suloinen pikku demoni perkele."

(ja noita sanoja ja lauseita saa totta kai myös taivuttaa...)
--------
Noin, eiköhän aleta x3



Haastetta kerrakseen

Puunlehdet havisivat heikossa tuulessa iltahämärän laskeuduttua metsän ylle. Tunnelma oli rauhallinen, kunnes äkkiä jostain kuului nopeita juoksuaskelia. Ne kovenivat koko ajan ja niiden aiheuttajan hengitys vinkui pienesti. Jokin oli tulossa, ja se jokin muuttaisi Akatsukien tavallisen iltarytmin totaalisesti.  

Kauempana metsässä Itachi raotti heikosti silmiään ja tunsi, kuinka kylmät väreet juoksivat pitkin selkäpiitä.
”Tästä yöstä tulee vielä helvetinmoinen”, mies mumisi ja aukaisi silmänsä kokonaan. Päivä oli jo kääntynyt iltaan ja kaikki valo oli kadonnut aikoja sitten.
”No, me pahiksethan nukumme päivisin ja valvomme öisin”, Itachi hymyili itsekseen ja nousi laittaakseen päälleen Akatsuki-viittansa.

Kisame puuhaili keittiössä omiaan hyräillen hiljaa.
”Voisitko kiltti lopettaa tuon..?” Sasori oli vasta noussut ja tapansa mukaan hän ei kestänyt pienintäkään melua iltaisin. Kisame mulkaisi häntä tylsästi ja jatkoi hyräilyään, vaikka Sasorin otsalla tykyttikin uhkaavasti verisuoni.

Juuri kun Sasori oli murskaamassa Kisamen kalloa, Itachi astui huoneeseen ja nappasi kalamiehen kovakouraisen punapään otteesta.
”Älä koske minun kalaani”, sharinganit loistaen mies halasi punaiseksi muuttunutta Kisamea.
”Ita-sama, ette viitsisi päästää irti”, mies pihisi haukkoen happea, kuin kala kuivalla maalla.

Itachi irrotti nopeasti otteensa pyydellen anteeksi, kun äkkiä Tobi juoksi sisään naamari puoliksi pudonneena.
”Pojat! Ulkona on joku pikkupoika, jolla on ketunkorvat ja – häntä!” nuorukainen huusi ja osoitti vauhkona ulko-ovelle.

Muut paikalla olevat Akatsukit katsoivat vuoroperään Tobia ja sitten toisiaan.
”Kai meidän pitää edes käydä katsomassa, että millainen ilmestys se oikein on”, Itachi sai suunsa ensimmäisenä auki, ja muut nyökkäilivät hyväksyvästi.

Ovella Deidara tuijotti pientä, hiukan palelevaa ja rääsyistä kitsunea, joka tillitti takaisin suurilla sinisillä silmillään.
”Mitä siinä mulkoilet?” blondi ärähti. Hän ei voinut yksinkertaisesti sietää jotain noin tuskallisen suloista ilmestystä.
”Dei-sama! Toin muut, aivan kuten pyysit”, Tobi hymyili maskinsa alla, jonka hän oli kerinnyt suoristaa.

Deidara tyytyi vain nyökkäämään ja osoitti pahoinvoivana pikkuista kettupoikaa.
Hetken aikaa oli aivan hiljaista, kaikki vain tuijottivat poikaa silmät pyöreinä.

”SEHÄN ON SULOINEN!”, Sasori huusi kaikkia tapojaan vastaan.
”Öö.. Sasori-sama, oletko nyt aivan kunnossa?” Deidara uskaltautui kysymään hiljaa. Sasori nyökkäsi ja hyökkäsi halaamaan kitsunea.
”Voin paremmin kuin ikinä <33”, punapää tilitti ja sai kettupojan raapimaan kasvojaan.
”Päästä irti Narutosta!”, poika inisi ja puraisi miestä nenään.
”Ai! Senkin suloinen pikku demoni, perkele!” Sasori parahti ja tarttui nenäänsä, kun taas Naruto tipahti maahan ja yritti lähteä karkuun.
”Ota se kiinni!” punapää huusi ja osoitti Deidaraa sormellaan. Kyseinen mies näytti järkyttyneeltä.
”Miksi juuri minäää~?” blondi huokaisi tuskallisen hitaasti ja sai palkakseen Sasorilta murhaavan katseen.
”Hyvä on, hyvä on..”, Dei mumisi ja lähti takaa-ajoon viitta liehuen.
”Da, da, da, da, da, da, da, daa, Batman!“ Tobi luritteli ja sai Itachilta hiljentävän katseen.
”Gomennasai”, nuori mies mumisi ja katseli varpaitaan, jotka pilkistelivät Akatsuki-viitan alta.
”Miksi sinulla ei ole kenkiä jalassa?!” Itachi huudahti, kun huomasi Tobin paljaat varpaat, joita koristivat violetit kynnet. Se sai Itachin hermostumaan entisestään.
”Minun. Kynsilakkani”, hän mumisi ja osoitti tärisevällä sormellaan nuoremman jalkoja.

”O-ouu”, Tobi huokasi ja lähti juoksemaan tukikohtaa ympäri raivostunut Itachi kannoillaan.

Sillä välin metsän siimeksessä:

”Missä se ketunkorvainen pikku pentu oikein on?”, Deidara kirosi hiljaa mielessään kitsunen maailman kaukaisimpaan rakoon.

Äkkiä hän kuuli viereisestä puskasta rapinaa ja avunhuutoja.
”Vai siellä sinä piileskelet”, Deidara virnisti tyytyväisenä ja lähti kädet ojossa kohti puskaa, joka hytisi ja tutisi uhkaavasti.
”A-haah!” blondi karjaisi ja veti lehväset sivuun. Hänen omahyväinen virnistyksensä tosin katosi saman tien, kun hän huomasi Orochimarun Naruton kimpussa.
”Ai hei Dei-Chan”, käärmemies sihisi hampaidensa välistä ja kietoi kielensä tiukemmin pyristelevän kitsunen ympärille.
”Päästä Narutosta irti! Naruto ei pidä sinusta”, blondi pikkupoika tuhisi ja sai Orochimarun suunnalta himokkaan katseen. (o-ouu)
”Opit kyllä vielä pitämään minusta, usko pois kettuseni”, käärme nousi ja roikutti edelleen sätkivää Narutoa kielessään.
”This is mine now”, Orochimaru sihisi ihmeen selvästi kieli ulkona roikkuen.
”Ei kuule varmaan ole! Tuo on Sasori-saman!”, Deidara sylkäisi suustaan hampaat kiiltäen.
”Ota ensin kiinni, senkin mandariini! Hohohohohoho!” käärmemies sanoi halveksuen ja siitä alkoi kaamea takaa-ajo, joka jatkui aina Akatsukien päämajalle asti.

Siellä:

”Dei-Chan! Miksi sinun piti ottaa TUO mukaasi?”, Sasori sihisi ja mulkaisi inhoksuen Orochimarua, joka yritti vaivihkaa nuolla Itachin poskea. Kyseinen mies tosin väisti joka kerta ja iski kunailla käärmeen kieltä, jolloin tämä ulvaisi kivusta.
”Se roikkui, tai no se roikutti Narutoa mukanaan”, Deidara mumisi ja loi katseen Sasorin sylissä makaavaan kitsuneen, joka oli käpertynyt punapään syliin yhdeksi pieneksi puolikarvaiseksi keräksi.
”Eikö se oli suloinen?” Sasori kuiskasi ja silitti vaivihkaa Naruton päälakea.

Deidara hymähti ja nousi paikaltaan.
”Minä menen nyt nukkumaan”, hän murisi ja venytteli.
”Mutta kellohan on vasta kolme yöllä”, Tobi sanoi ja keskeytti pelinsä pelaamisen hetkeksi. Deidara mumisi jotain epäselvää ja käveli portaille, jotka johtivat yläkertaan.

”Sillä on varmaan ollut huono päivä”, Sasori mutisi. Hänestä oli tullut uskomattoman hellämielinen, kun pikkuinen kitsune oli astunut hänen elämäänsä.

Vähän ajan päästä Sasori nousi ja otti Naruton paremmin syliinsä.
”Minne sinä nyt?”, Kisame kysyi.
”Vien Naruton nukkumaan”, punapää hymyili ja astui pois huoneesta jättäen taakseen hiljaisuuden.

Kisame uskalsi lopulta avata suunsa.
”Sasori käyttäytyy kuin mikäkin hyväntekijä”, hän kuiskasi varmistaakseen, ettei kyseinen puheenaihe kiirisi miehen korviin.
”Mm… Kaikki on sen pikku ketun syytä”, Itachi murahti ja peitti naamansa käsillään. Tästä yöstä oli todellakin tullut helvetinmoinen, aivan kuten hän oli illalla aavistanut.

Tobi piti katseensa tiukasti pelikoneen ruudussa, mutta kaikesta huomasi, että hän ei keskittynyt peliin ollenkaan.
”Game over, game over”, ruutu tilitti, mutta poika ei välittänyt. Hän mietti Deidaraa ja sitä, miten tämä oli suhtautunut kitsuneen.

Äkkiä Tobi nousi ja lähti kävelemään yläkertaan, suoraan kohti Deidaran huonetta.

”Nyt sekin sitten pimeni”, Kisame tuhahti ja nappasi kultakalan akvaariosta. Hän söi sen ja sai mulkaisun Itachin suunnalta.
”Ei syödä kaloja”, hän murisi ja lähti mielenosoituksellisesti yläkertaan. Kisame vain tuhahti. Kaikki tuntuivat olevan jotenkin outoja tänään.

Deidaran huoneen ovella Tobi pysähtyi. Pitäisikö hänen kuitenkin antaa asian olla?

Kolme koputusta ja ovi aukeni. Sen takana seisoi väsyneen näköinen Deidara silmät puoliummessa.
”Moi, voiko tulla sisään?” Tobi kysyi vihjailevasti ja riisui maskinsa.
Deidara kohotti toista kulmakarvaansa, mutta ei kerinnyt väittää vastaan, kun brunetti oli jo työntynyt hänen kanssaan huoneeseen.
”Olette ollut allapäin tänään”, Tobi sanoi käheästi ja silitti hellästi blondin poskea. Tämä värähti ja yritti perääntyä, mutta seinä esti sen tehokkaasti.
”Tobi, mitä sinä nyt---”, blondi yritti estellä, mutta Tobi oli jo painanut huulensa miehen huulia vasten.
Suudelma vaihtui kiihkeämpään ja lopulta kielet kävivät valtataistelua.

Deidara irrottautui suudelmasta ja lähti työntämään Tobia hitaasti sänkyä kohti.
”Dei-sama”, Tobi huokasi, kun tunsi perhossuudelmien peittävä kaulansa. Ne saivat ihon kihelmöimään ja haluamaan lisää.
Tobi kiersi kätensä blondin ympärille ja he kaatuivat sängylle Tobin jääden alimmaiseksi.
”Tehkää mitä ikinä tahdottekin”, brunetti huokasi ja tunsi pehmeät huulet omillaan.
”Itsepähän kerjäsit”, Deidara kuiskasi toisen korvaan ja alkoi suudella hitaasti toisen jokaista ruumiinosaa.

----------Alhaalla-----------

”Mitä ihmettä tuolla ylhäällä oikein tapahtuu?”, Kisame ihmetteli, kun jostain Deidaran huoneen suunnalta alkoi kuulua ääniä, joista ei voinut erehtyä.
”Akatsukilaisten ei kuulu elää puutteessa”, Itachi tyytyi sanomaan ja alkoi harjata hiuksiaan.
Kisame hymyili ja otti harjan Itachilta.
”Ai niinkö? Miksi sinä et sitten ole saanut kuukauteen?”, kalamies kysyi salaperäisesti ja suukotti nopeasti Itachin poskea.

Mies punastui ja alkoi kamppailla harjaansa takaisin.
”Anna se tänne!” Itachi sanoi mahdollisimman jäätävästi, mikä ei hetkauttanut Kisamea lainkaan.
”Yhdellä ehdolla”, kalamies virnisti ja nosti sormensa vaientaakseen tummanpuhuvan miehen.
”No?” Itachi kärtti ärtyneenä. Kisame virnisti entistä leveämmin ja otti vapaalla kädellään Itachia leuan alta kiinni.
”Suutele minua”, sinipää kuiskasi muutaman sentin päässä mustahiuksisen kasvoista. Itachi yritti hillitä punastumistaan, mutta ei onnistunut Kisamen ilmeestä päätellen kovin hyvin.
’Kyseessä on lempiharjani’, miehen pään sisällä raksutti ja lopulta hän nyökkäsi vaisusti toisella.

Tämä virnisti voitonriemuisesti ja hyökkäsi Itachin kimppuun, kaataen tämän sohvalle alimmaiseksi.

Pieni ähkäisi karkasi nuoremman huulilta, mutta suudelma peitti sen tehokkaasti alleen.
’No, ehkä tämä ei ole enää niin helvetinmoinen ilta’, Itachi hymyili sisäisesti ja antautui suudelman vietäväksi.

Tällä välin Orochimaru oli hiipinyt yläkertaan ja kahlinnut Sasorin siivouskomeroon, kun tämä oli ollut tulossa takaisin alas.

Käärmemies liikkui liukkaasti ohi Deidaran huoneen ja lähestyi joka askeleellaan Sasorin huonetta.
’Odotas vain, pikku kitsune’, Orochimaru nuolaisi huuliaan ja avasi näppärästi Sasorin huoneen lukon kielellään.

Sisällä miehen valtasi suloinen näky. Suurella sängyllä nukkui pienenpieni kettupoika, joka tuhisi hiljaa unissaan.
”Nyt olet minun”, Orochimaru kuiskasi mahdollisimman hiljaa, mutta Naruton herkät ketunkorvat kuulivat sen ja poika säpsähti hereille.
”Sinä et ole Sasori, sinä olet--- ” Naruto mumisi unenpöperössä ja tunnisti lopulta hahmon, jolloin hän yritti huutaa, mutta Orochimarun kieli esti sen. Se oli kietoutunut hänen päänsä ympärille, ja peitti hänen suunsa tehokkaasti.
”Shh, äläs nyt pikku kettuseni. Ei häiritä muiden rauhaa”, käärmemies käveli hitaasti aivan kiinni Narutoon, joka riuhtoi kieltä pois suunsa edestä.
”Ei onnistu”, Vanhempi naurahti ja alkoi silitellä hiljakseen Naruton kasvoja kielellään.

Naruto oli liian shokissa huutaakseen, vaikka hänen suunsa olikin lopulta vapaa.
”Oikein hyvä, ihan hiljaa vain”, Orochimaru kuiskasi ja laskeutui sängylle Naruton eteen. Hänen kätensä siirtyivät pojan vyötärölle ja availivat hiljakseen housunnappia, samalla kun kieli tunnusteli pojan vatsaa valkoisen paidan alta.
”Mm, oikein mukavaa”, Orochimaru mumisi ja liukui Naruton päälle pojan pystymättä estämään millään. Äkkiä Naruto yritti taas kirkua, mutta käärmemies oli nopeampi, hän tukki blondin suun omallaan.
Narutoa ällötti, hän halusi pois tilanteesta, ja heti!

Poika puraisi nopeasti miestä kielestä ja hyppäsi tilaisuuden koitettua ylös ja alkoi huutaa.
”Saatanan pentu! Turpa kiinni”, Orochimaru sihisi, mutta liian myöhään hän sai otteen Narutosta.
”Mitä täällä tapahtuu?”, Deidara ilmestyi ovelle pidellen housujaan ylhäällä kädellään. Tobi ilmestyi huoneeseen pelkkä tyyny peittonaan.
”Hitsin pimpulat”, käärmemies äyskäisi ja katosi nopeasti. Naruto lyyhistyi lattialle ja alkoi parkua kovaan ääneen.
”Mitä, mitä, mitä?” Sasori hyökkäsi huoneeseen ja sulki kitsunen lämpimään halaukseen.

Kisame ja Itachi juoksivat ylös pidellen toisiensa housuja kiinni.
”Mitä helvettiä! Eikö täällä saa edes rauhassa naida?” Itachi huusi naama punaisena ja punastui entisestään huomatessaan Tobin, joka yritti peitellä itseään paremmin. Deidara nappasi lopulta pojan mukaansa ja he lähtivät takaisin huoneeseensa ovet paukkuen.

-----  ja lopulta…-----

”On tämäkin ollut yksi yö…” Itachi huokasi maatessaan Kisamen sylissä.
”Mm”, Kisame mumisi.
”Mutta ilman sitä pikku demonia emme olisi päätyneet tähän”, kalamies sanoi ja suukotti rakkaansa otsaa hellästi. Itachi hymyili ja painautui tiukemmin toisen syliin ja nukahti tyytyväisenä.

----------- Sasorin huoneessa ---------------

”Nukutaan nyt, pikku kettuseni”, punapää huokasi ja otti Naruton pois jaloistaan, missä se oli kiehnännyt ja leikkinyt jo hyvän tovin.
”Hyvä on. Narutoa väsyttääkin jo”, blondi kuiskasi ja  sulki suuret silmänsä.

Yö oli ollut kyllä ihmeellinen.

------------------------------
Siinä se sitten on lopulta. Sain kirjotettuu, juuhuuuu<3

KOMMENTTIA x33