Mä täällä vaan taas: Hei kaikki! Ei, en ole unohtanut Yövieras-ficciäni, mutta nyt vain tuntui siltä, etten jaksa kirjoittaa sitä. ^^ Teksti on hieman outoa (?), mutta olkoon. Metsästäkää virheitä ritsat valmiina! >:)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viileä ilta, autio silta, kylmää, tummaa vettä virtasi sillan alla. "Suuri Naruton silta". Ansaitsiko hän kunnian saada oma nimikkosilta?

Mitä hyvää hän oli saanut aikaan? Ennen niin vihattu ja yksinäinen, kepposia tekevä poika. Mitä suurta hän oli tehnyt? Pelastanut Konohan Kyubilta? Ei, sen oli tehnyt neljäs Hokage, Yondaime. Hän oli ollut vain apuvälineenä, pedon talletuspaikkana.

Naruto seisoi sillan kaiteeseen nojaten ja katsoi jonnekin kauas. Hänen vaaleat hiuksensa heiluivat hennosti tuulessa, ja siniset silmänsä olivat surulliset.

Joku oli joskus sanonut häntä sankariksi, kertonut ihailevansa häntä. Mikä siihen oli syynä? Se, että hän oli ollut luokkansa surkein, ja päässyt silti shinobiksi? Se, että hän oli lujasti uskonut tavoitteeseensa? Kuka tahansa muu olisi voinut olla samanlainen. Silloin tuo joku olisi ihaillut jotain muuta henkilöä.

Naruto huokaisi hiljaa ja katsoi alas veteen. Joki virtasi hiljalleen hänen allaan. Oli lähes hiljaista, vain vesi kohisi hiljaa, kuin peläten rikkovansa kauniin öisen rauhan pitämällä liian kovaa ääntä.

Yksi on kaikki, kaikki on yksi. Missä hän olikaan kuullut tuon lauseen? Mitä tapahtuisi, jos hän yllättäen kuolisi? Ystävät surisivat häntä, jotkut ehkä masentuisivat pahasti. Tai sitten eivät. Maailma ei kuitenkaan muuttuisi siitä mihinkään. Elämä jatkuisi, ja sankarit painuivat unholaan.

Naruto laittoi jalkansa sillan betoniselle, kapealle kaiteelle ja ponnisti seisomaan sen päälle. Tuulenpuuska puhalsi hänen takaansa ja sai pojan avonaisen takin lepattamaan.

Naruto oli aina halunnut olla Hokage, jotta ihmiset oppisivat arvostamaan häntä. Se oli hänen "elämänsä tarkoitus". Kun Sasuke lähti Konohasta, oli Naruto tahtonut tuoda hänet takaisin, mitä tahansa se vaatisikaan. Mutta hän oli epäonnistunut. Entäpä jos hän epäonnistuisi Hokagena? Jos hänestä edes koskaan sellaista tulisi.

Naruto sulki silmänsä ja kohotti kasvonsa kohti tähtitaivasta. Hän veti syvään henkeä, ja nautti ihanan raikkaasta ilmasta.

Jos haluat saavuttaa jotain, on sinun myös yritettävä parhaasi. Jos epäonnistut, yritä uudelleen. Jos et vieläkään onnistu, on sinun hypättävä. Ja kun hyppäät, hyppää tyylillä.

Naruto katsoi vasemmalle puolelleen, sillan toiseen päähän, ja kohtasi pelokkaan tytön silmät, jotka olivat täyttyneet kyynelistä. Tyttö seisoi sillan päässä, ja piti käsiään suunsa edessä. Hän tuijotti Narutoa liikahtamatta.

"Hoi, Sakura!" Naruto huusi tytölle. Tämä säpsähti, muttei ottanut käsiään suunsa edestä. Naruto pakotti kasvoilleen oman Narutomaisen virnistyksensä.

"Kerro muille, että tein päätökseni. Minun on aika päästää itseni irti", hän huusi. Sakuraksi kutsutun tytön silmät laajenivat. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Tyttö ojensi toisen kätensä poikaa kohti, ja lähti juoksemaan. Samalla Naruto alkoi kaatua eteenpäin, alas sillankaiteelta kohti virtaavaa vettä, kädet suorina sivuillaan ja silmät visusti kiinni, kuitenkin pieni hymy kasvoillaan.

"Naruto!" Sakura huusi kyynelten virratessa hänen poskilleen. Hän juoksi sillan kaiteen luo, siihen kohti, josta Naruto oli hypännyt, ja katsoi alas veteen. Poikaa ei näkynyt missään.

Jos Naruto oli epäonnistunut tavoitteissaan, oli hän ainakin onnistunut yhdessä asiassa. Hän oli hypännyt tyylillä.

"Naruto!"

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Häiritsen teitä vielä hetken: Nii, ja jos joku ei tajunnu/tienny, nii toi "Suuren Naruton silta" on *SPOILER alkupään jaksoihin/chaptereihin* se yks silta, minkä yhtä rakentajaa ne joutu saattamaan sinne rakennuspaikalle. Tosin pelkästään tuo silta on siitä, paikka on jossain aivan muualla. Kysykää, jos ette tajua, mistä hölisen. ^^' Noin, risut, ruusut, pisteet ja kommentit on tervetulleita. Yksi syy tämän tekstin kirjoittamiseen oli varmaankin se, että sain tänään kuulla ukkini saaneen sydänkohatuksen viime yönä. Onneksi se ei tainnut olla mitään vakavaa, mutta kun on ollut tässä vähän kaikenlaista muutakin ongelmaa sukulaisten keskuudessa, niin kyllähän se järkytti. :/ No, taas minä höpötän sellaisia, mikä ei ketään kiinnosta! Gomen! *hakkaa päätään seinään ja virnistää typerästi*