Art and Artifice

Ikäraja: T, myöhemmin M (T=Teen, M=Mature)
Genre: Romance
Pairings: ItaNaru, yksipuol. SasuNaru, KibaHina, ZabuHaku
Summary: elämä ei ole ikinä kohdellut Narutoa kovin hyvin, mutta hänellä on taitoa ja päättäväisyyttä. Hän haluaa vain päästä haluamaansa yliopistoon. mutta hänen kaksoiselämänsä tuottaa ongelmia.
Disclaimer: Kishimoto, Dagget ja minä.

- 2 -

Vihdoin perjantai. Yleensä tämä sai Sasuken hyvälle tuulelle. Tänään kuitenkin, hänen äitinsä oli ilmoittanut että hänen isoveljensä, Itachi, olisi tulossa kotiin vierailemaan viikonlopuksi. Itse ilmoitus ei haittaisi Sasuken suunnitelmia viikonlopulle vähääkään. Itse ilmoitus Itachista vain sai Sasuken hermot kiristymään ja tunne olisi voinut olla lyhytikäinen muuten, mutta tieto että hän kuulisi tästä ja luultavasti myös näkisi tämän, joka kerta kun olisi kotona viikonloppuna riippuisi hänen ajatuksissaan koko päivän. Muutamat jalankulkijat olivat onnekkaita paetessaan henkensä edestä liukkaasti kulkevaa tummansinistä Ferrari 308 GTSi:tä tilausvalmisteisilla kilvillä joissa luki SASUKE1, kaahasi ympäri kulmien, heiluen hallitsemattomasti läpi liikenteen ja viitaten kintaalla suojateille koko matkan Shinobi-lukiolle.

”Jätkä, mikä sitoi puntit solmuun näin hienona perjantai-aamuna?”, kysyi Inuzuka Kiba kun hän huomasi mustan katseen Uchihan naamalla. Jättämättä tapaa miten hän sulki autonsa oven läimäisemällä arvokkaan autonsa ovet kiinni. Kiba oli ainoa hänen ystävistään, joka oli tarpeeksi harkitsematon ja rämäpäinen kuulustelemaan Sasukea, kun tämä oli selvästi vaarallisella tuulella. Suhteellisen iso joukko naispuolisia teinejä katsoi Kibaa vihaisesti, koska tämä oli häirinnyt heidän rakasta Sasuke-kuniaan. Sasuke jätti tytöt huomioimatta, kun hän painoi nappia avaimenperässään lukitessaan auton äänekkäällä sirinällä ja alkoi liikkua kohti koulun pääsisäänkäyntiä.

”Veljeni on tulossa käymään viikonlopuksi. Vihaan sitä kusipäätä.”

”Ai niin, hänhän käy sitä taideyliopistoa Konohassa, vai?” Kiba näytti mietteliäältä, ”Sinä et näe häntä kovin usein? Katso tänne päin, jos hän tulee kotiin nyt se tarkoittaa ettet näe häntä taas muutamaan kuukauteen.”, kohotettu kulma oli ainoa vastaus, jonka hän sai ja Kiba kohautti olkapäitään avuttomasti. ” Miten vaan. Mä yritän vaan auttaa.”, Sasuken tämänhetkinen tyttöystävä päätti valita tämän hetken puuttuakseen keskusteluun.

”Olet huono auttamaan Kiba! Jätä Sasuke-kun rauhaan.”, hän tarrautui Sasuken käsivarteen ja väläytti poikaystävälleen flirttailevan hymyn. ”Älä huoli, Sasuke-rakas, minä piristän sinut hetkessä.”

”Olen kieltänyt sinua aikaisemminkin kutsumasta minua siksi.”, Sasuke murisi. Sitten hän irrotti itsensä ja lisäsi kylmällä äänellä, ”En tarvitse sinun piristystäsi. Itse asiassa, olen enemmän kuin kypsä sinuun. Ajattele itsesi lempatuksi. Nyt häivy!” kauniin tytön silmät täyttyivät kyynelistä ja hänen kätensä peitti suun, mutta ei ajoissa estääkseen nyyhkäystä pakenemasta. Ilman muita sanoja tyttö kääntyi ja pakeni, luultavasti tyttöjenvessaan itkemään häpeänsä pois tutussa paikassa. Sasuke ei tuntenut hitustakaan katumusta. Eihän hän muistanut enää tytön nimeäkään ja kaikista tyttöystävistä tyttö oli ollut kaikkein ärsyttävin. Eikö tyttö voinut vain sulkea suutaan ja antaa hänen velloa rauhassa omissa vesissään? Herranen aika! Sasuke ei halunnut olla iloinen. Hän halusi murjottaa, hemmetti soikoon! Koko viikonloppu Itachi tätä ja Itachi tuota ja ylimielisten katseiden ja ärsyttävien huomautusten sietämistä. Oli kuin hän ajattelisi, että hänen pikkuveljensä oli joku köyhä, surullinen ja säälittävä olio. Sitä ei sietänyt!

Tietenkin, nyt hänen täytyisi etsiä uusi tyttöystävä. Hän huokaisi ajatuksissaan ajatukselle, antaen katseen pyyhkäistä tyttöjen yli. Ei. Ei mitään erityisen kiinnostavaa. Toisaalta, hän alkoi kyllästyä tyttöihin. Ehkä hän ottaisi seuraavaksi seuralaisekseen pojan. Hän pohti ajatusta innottomasti, sivuuttaen ystäviensä keskustelun, kun hän jatkoi lokerolleen ja nappasi seuraavalle tunnille tarvittavat tavarat.

Matkalla luokkaan, Sasuke paikansi täydellisen tavan purkaa ärtymystään. Uzumaki Naruto oli myöskin matkalla luokille. Sasuke laittoi jalkansa pienemmän nuoren jalan eteen ja tyrkkäsi hieman selästä, antaen pienen alkuvauhdin. Naruto kaatui naamalleen lattialle ja muut oppilaat naureskelivat hänelle ohimenneessään. Kun tämä nousi ylös sanomatta sanaakaan ja meni omalle paikalleen, pieni, tyytyväinen virnistys ylitti Sasuken huulet. Juuri näin! Hän tunsi olevansa jo hieman paremmalla tuulella. Muutama lisää, niin hänen päivänsä ei ehkä olisikaan niin huono loppujen lopuksi.

-------------------

”Hei, Kyuubi! Miten menee?” Haku pirteästi tervehti ystäväänsä, kun hän käveli Edistyneen Taiteen luokkaan. Tai siis pirteästi niin kauan kun huomasi Naruton varovan hieman toista jalkaansa. Hänen iloinen ilmeensä muuttui synkäksi hetkessä. ”Mitä sinulle tapahtui? Sattuuko sinuun?” Naruto laski huppunsa, paljastaen pehmeät kultaiset hiukset, jotka näyttivät liian aurinkoisilta Naruton tämänhetkiselle väsyneelle ilmeelle kasvoilla.

”Uskon, että paskiainen on huonolla tuulella.”, Naruto huokaisi. Muuta ei tarvinnut sanoa asiasta ja Haku viisaasti jätti kysymättä sen enempää kysymyksiä. He kaksi kiirehtivät työalueidensa valmistelemisessa miellyttävässä hiljaisuudessa, kuten tavallista, tekeminen sitä mitä hän rakasti eniten alkoi nostaa Naruton mielialaa kauemman masennuksesta. Haku hymyili, hän melkein tunsi ystävänsä energian muuttuvan. Oli uskomatonta kuinka Naruto, ollessaan hyvällä tuulella, tuntui nostavan koko huoneen kirkkaammalle tasolle. Hän päätti auttaa ennettä hieman.

”Ajattele sitä, Kyuu! Seuraavalla viikolla saamme kävellä tulevaisuutemme pyhiä käytäviä.! En malta odottaa näkeväni kaikkea!” Hakun innostus oli tarttuvaa ja sanottu saavutti haluamansa tavoitteen lähes samantien. Leveä hymy levisi blondin kasvoille, hänen silmänsä välkehtien innostuneena ilmeenä kun tämän ajatukset karkasivat pohtimaan, mitä seuraava vuosi voisi tuoda.

”Minkähän laisia muut oppilaat ovat?” hän pohti ääneen. Tämä yksi huone, jossa he seisoivat oli ainoa paikka koko koulussa joka tuntui mukavalta. Täällä hän pystyi näyttämään kasvonsa ja puhua ajatuksensa julki. Nämä ihmiset olivat hänen ystäviään, tai jakoivat ainakin saman kiinnostuksen aiheen ja he eivät halveeranneet tai arvostelleet. He jopa arvostivat häntä taidoistaan. He olivat yleensäkin ystävällisiä ja monet olivat napanneet Kyuubi lempinimen, kun Haku oli päässyt siitä perille ja alkoi käyttää sitä jatkuvasti (tosin he eivät tienneet tatuoinnista, josta se juontui). Jopa Gaara, hiljainen ja outo punapää nurkassa vaikutti pitävän hänestä. Oli vaikeaa kuvitella koulu, jossa kaikki olisivat kuin nämä täällä, missä hän voisi rauhassa kävellä muuallakin suurella kampuksella.

”Luulisin, että he ovat aika paljolti meidän kaltaisia… Suurimmaksi osaksi ainakin. Sinä tiedät mitä tarkoitan?” Naruto ei oikeastaan ollut odottanut vastausta ja oli yllättynyt Hakun ajatusten harhailevasta sävystä.

”Aa! Sanoin sen ääneen, enkö vain?” hän nauroi lammasmaisesti, tiedostamattaan samalla rapsuttaen päänsä takaosaa. Haku hymyili kuivasti ja ravisti päätään blondin toilailulle.

”Olet outo.”

”Hei! Sinulta sanottuna…” Naruton hyväluonteinen vastaus katkesi lyhyeen, kun vaalean blondin värinen sumentuma joka halasi Narutoa yllättäen (että nyt ikävöi sanaa glomp).

”Kyuubi-chan! Juuri se henkilö jota olen etsinyt!” Naruto vääntelehti tarpeeksi saadakseen kunnon kuvan siitä, kuka oli käärinyt itsensä Naruton ympärille niin totaalisesti. Hän löysi itsensä katsomasta pastellinsinisiin silmiin, aivan liian läheltä.

”Ino? Sinä tarvitset jotain, oletan?” hän kysyi hitaalla ja varovaisella äänellä, kuin toimisi ärsyyntyneen karhun kanssa.

”Mahtaa olla jotain isoa.”, Haku kikatti. ”En ole nähnyt kenenkään imaisevan noin… pakottavasti.”

”Hiljaa, sinä!” Ino mulkaisi häntä, mutta se ei oikein vaikuttanut, kun hän näki piilotetun huumorin sen takana. ”Etkö näe, että olen keskellä tärkeää työkeskustelua?”

”Oh, olet jo keskellä, ha? Sinun täytyy olla kovin varma itsestäsi.”, Haku hymyili jo kuin irvikissa.

”Ole hiljaa! Tämä on vakavaa!” Ino inisi. Naruto päätti astua väliin.

”Okei, Ino. Kuuntelen. Mitä asiaa? Hän kysyi samalla hankkiutuen eroon käsivarsista ympärillään.

”Okei. Minulla on upea idea valokuvasarjaan. Se tulee näyttämään niin loisteliaalta ja minulla on jo melkein kaikki valmiina sitä varten. Ainoa asia joka puuttuu on…malli.”

”Lasketko leikkiä?!” Naruton silmät levisivät sarjakuvamaisen isoiksi yllättäen. ”Sinä ’lasket’ leikkiä! Et todellakaan ole ehdottamassa…”

”Se ei sisällä alastomuutta. Lupaan sen! Tai siis ei koko alastomuutta.”

”Se ei olekaan se pointti!.. Enkä todellakaan ’koskaan’ poseeraisi alasti sinulle.”

”Sitten on toivoa, että muuten voisit?” Ino löi kätensä yhteen ja räpytti ripsiään Narutoon päin, laittaen naamalleen kaikista viattomimman ilmeen, samalla kun hän nautti Naruton takeltelussa pyrkien sanomaan vastaan.

”Se todellakin vaikuttaa asian pääkohdalta.”, mutisi Haku samalla virnistäen. Hän todella nautti, eikä ollut havaittavasti häiriintynyt mulkaisuista, jotka kaksikko lähetti hänen suuntaansa.

”Älä nyt viitsi, Kyuubi.”, Ino houkutteli rauhoittavalla äänellä, samalla hieroen ympyröitä pojan selkään kuin rauhoitteleva äiti lastaan. ”Olet täydellinen henkilö tähän työhön. Tarvitsen jonkun joka on todella kiinnostava ja ainutlaatuinen. Sinä voit tehdä sen. Oikeasti! Se ei ole mitään liian vaikeaa. Lupaus!”

”Miksi et pyydä Hakua tekemään sen? Hän on ainutlaatuinen, eikö? Ja hän on tarpeeksi nätti ollakseen malli.”, Naruto osoitti epäkohteliaasti ystäväänsä kasvoihin samalla väitellen. Hakun silmät menivät ristiin tämän katsoessa sormea, joka lähes kosketti tämän nenää, ennen kuin poika nosti katseensa Inoon ja nosti kulmakarvaansa. Hän levitti kädet sivuilleen ja pyörähti hitaasti ympäri, kuin esitellen itseään, Inon katsoessa tätä muka harkiten asiaa. Rehellisesti sanoen, Hakulla oli hyvin kauniit kasvot ja hänen tyyliään voisi ehdottomasti kutsua ainutlaatuiseksi, jos joku olisi tarpeeksi kohtelias ilmaistakseen asian sanoin. Tällä hetkellä hänellä oli kilttiä kulahtaneiden farkkujen päällä yhdessä metsänvihreän aluspaidan ja kokohihaisen kalanverkkopaidan kanssa. ’Tyyli’ oli viimeistelty runsailla määrillä Hakun omalla oudolla parodia ’bling’llä. Valitettavasti Narutolle, Ino ei uskonut Hakun olevan oikeanlaisen ainutlaatuinen hänen projektiinsa. Hän oli kuvitellut Naruton kuvissa jo toisella kerralla kun oli ajatellut projektiaan. Naruto oli niin ilmeikäs ja Ino halusi napata osan tätä persoonallisuutta kuvillaan. Sitä paitsi, Inon mielestä, Hakun kauneus ei ollut kykenevä sivuuttamaan Naruton…kiehtovia piirteitä.

”Hmmm… Ei. Sen on ehdottomasti oltava sinä.”, Naruton pettymyksen näki kasvoista ja Ino tunsi melkein katumusta. Hän tiesi, että Naruto oli ujo, mutta oli jo aika päästä siitä ylitse, vai mitä? ”Oh, älä ole vauva! Ei se aio satuttaa sinua.”. Oho! Se vaikutti väärältä tavalta lähestyä. Naruto oli jännittynyt, olkapäät vedetty taakse itsepäisesti.

”Ei! Minä en tee sitä. Minä ehdottomasti kieltäydyn ja se on lopullista!” Naruto huudahti periksi antamattomasti.

”Sinun on vain löydettävä joku toinen, Ino.”, Ino omaksui päättäväisen ilmeen kasvoilleen ja päätti että oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Ottaen syvän hengähdyksen, hän antoi silmiensä kyyneltyä hieman ja puri huultaan mutristaen, varovainen ettei liioitellen.

”Sinä tiedät, että on unelmani tulla ammattivalokuvaajaksi.”, tyttö melkein itki. ”Tämä projekti tulee olemaan pääosassa Port-foliotani. Koulu ei ota aivan ketä tahansa. Sen täytyy olla täydellinen. Minä ’tarvitsen’ sinun apuasi! ’Koko tulevaisuuteni’ riippuu tästä! Minä minun pitäisi tehdä?!” Nyt itku tuli jo täydellä voimalla. Naruton silmät levisivät kauhusta.

”Älä itke! Olen pahoillani! Minä teen sen! Älä vain itke!”

”Ihanko totta?” Ino niiskutti.

”Kyllä, minä teen sen.”, Naruto risti käsivartensa ja tuijotti seinää. Hän tiesi, että häntä manipuloitiin, mutta hänen omat unelmansa tulevaisuudelle olivat niin tärkeitä hänelle itselleen, että pelkkä ajatus jonkun toisen tuhoamisesta oli liikaa käsiteltäväksi. Lisäksi, Naruto ei ollut ikinä kestänyt kyyneleitä kovin hyvin. Naruto menetti tasapainonsa melkein, hänen kova-tyyppi asentonsa kokonaan pilattu, kun Ino halasi Narutoa jälleen.

”Kiitos todella paljon, Kyuubi-chan! Olet sankarini!”

”Sinähän aiot näyttää nämä kuvat minulle kun olet valmis, etkö olekin?” Hakun kysymys leikkasi läpi minkä tahansa vastauksen minkä Naruto olisi saattanut tehdä.

”Tietenkin.”, sanoi Ino. ”Jonkun on kritisoitava ne minulle, ennen kuin lähetän ne. Voit auttaa valitsemaan parhaat otokset.”, samalla Ino palasi takaisin omalle työlleen, jotta saisi edes jotain tehtyä tällä tunnilla. Haku katsoi Narutoon, joka näytti kuin voisi saada hermoromahduksen, ja purskahti nauruun.

”Olet sinäkin yksi pehmo.”

”Minä tiedän kyllä.” Jaaaa hän palasi huokailemaan.

-------------------------------------------------------------------------------

Ja siinä oli tämänkertainen osa. Yllättävän nopeasti tuli käännettyä. Edelleen toivoisin palautetta. n_n