Art and Artifice
Taidetta ja Teennäisyyttä

- 3 -

Naruto sekä muut Shurikenin studion taiteilijat olivat pitämässä lyhyttä, mutta tervetullutta taukoa. Oli lauantai iltapäivä ja viikonloput, tietenkin, olivat aina kiireisintä aikaa suositulle tatuointipaikalle. Heillä oli yleensä tapana ottaa ensimmäinen asiakas joka sattui sisään vuorotellen, joten he ottivat taukoja kun pystyivät, koska he eivät tienneet milloin olisi seuraava mahdollisuus siihen. Tällä hetkellä Izumo piikitteli häpeämättä edellistä asiakastaan.

”Lihaveitsi! Tarkoitan ihan oikeasti, se iso ja roteva helvetinenkeli-wannabe oiekasti halusi verisen lihaveitsen käsivarteensa!” kaikki naureskelivat melkein epätoivoiselle ilmeelle
Izumon kasvoilla. ”Ei väliä mitä muuta ehdotin sen tilalle, jotta se ei
näyttäisi niin tavattoman typerältä, niin mies ei järkkynyt milliäkään.”

”Ainakin mies tiesi mitä halusi.”, Genma tarjosi. Izumo ja Kotetsu katsoivat toisiaan ja pilkkasivat kuin yhdestä suusta.

”Niin varmaan. Sanoisin, että se on pikemminkin jotain josta hän toivoo kavereidensa pitävän mahtavana. Uskoisi, että tietyssä iässä ihmisille kasvaisi aivot. Tatuointi on pysyvä, ihmiset!” Izumo oli aloittamaisillaan kunnos saarnan, ennen kuin Naruto astui mukaan.

”Olen samaa mieltä. Pitäisi hankkia jotain sellaista, joka oikeasti
merkitsee itselle jotain. Se on juuri se syy, miksi itse odotin niin kauan.”

”Hah, jos verinen lihaveitsi merkitsee tälle tyypille jotain, niin en usko että haluan oppia tuntemaan hänet yhtään paremmin. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?” sanoi Kotetsu epäuskottavan kauhun ilme kasvoillaan.

”Joka tapauksessa,”, Izumo jatkoi, ”tatuointi näytti niin kamalalta, kun se oli valmis, että en halunnut edes myöntää sen olevan minun tekemäni. On kai tarpeetonta sanoa, että en halunnut ottaa yhtään kuvaa siitä.”

”Voi, kuinka kauhistuttava klisee!!” Kotetsu ulisi ja joukko purkahti nauruun. Kun he vihdoin rauhoittuivat, Naruto muisti jotain.

”Kuvista puhuen, yksi valokuvauksesta kiinnostunut tyttö kuvataiteen tunnilta, jonka tunnen. Hän haluaa olla ammattivalokuvaaja jonain päivänä ja hän kokoaa portfoliota ja hän pyysi ’minua’ poseeraamaan sarjassa jota hän tekee.”

”Wow! Sinusta tulee malli!” Kotetsu pilkasi.

”Aiotko sinä todella tehdä sen?” kysyi Izumo.

”Tietenkin hän tekee sen!” Kotetsu huomautti. ”Kun nätti tyttö haluaa otaa sinusta kuvan, sinä et kieltäydy. Odotas… tyttö on kuuma, eikö?. Aa, hän on, eikö?” Mies vinkkasi Narutolle ja tökkäsi hieman kyynerpäällään tätä kylkeen.

”Asia ei ole niin. Ei Inon kanssa.”

”Tietenkään ei ole.” Izumo liittyi kiusaajiin. ”Tyttö tapaa pojan. Tyttö pyytää saada ottaa pojasta kuvan. Tyttö saa pojan jonnekin kaksin pienelle yksityiselle kuvaustuokiolle, luultavasti sisältäen asunvaihdon aina välillä, tai sitten ei asua ollenkaan. Mitä ’mahdollisesti’ voisi tapahtua?”

”Oooh!! Kyuubi, sinä kiero kettu! Aiotko poseerata ’au naturel’?!” punastus alkoi hiipiä Naruton kasvojen ylle, samalla kun Kotesu silmäili Narutoa epäluuloisesti

”…No…en täysin.”, hän mumisi.

”Mitä tuo oli?!” kiekaisi hänen kaksimielinen joukkonsa. Kotetsun virne uhkasi halkaista tämän kasvot kahtia. Naruto kieltäytyi kohtaamasta tämän katsetta, kohdistaen oman katseensa kauempaan seinään.

”Hän lupasi, ettei minun tarvitsisi olla alasti…”, totaalisen nolostunut blondi vaelteli, naama lämmeten yhä enemmän, kun molemmat, sekä Kotetsu että Izumo, purskahtivat nauruun. Onneksi Genman rauhallinen ääni rikkoi naurun läpi, tuoden mitä tervetulleimman harkautuksen.

”Otan, että olet jo lupautunut siihen?”

”Joo, hän oikeasti tarvitsi apuani ja kaiken sen piinan jälkeen mitä kävin läpi oman portfolioni takia, tiedän kuinka tärkeä se on hänelle. En voi vain olla huomioimatta häntä.”

”Olet hyvä ihminen, Kyuu, ja se ei luultavasti ole niin kamalaa. Rauhoitu vain, äläkä huolehdi siitä liikaa ja sinulla voi olla ihan hauskaa.”, ja Genma siirtyi takaisin tiskille ottamaan vastaan asiakaan, joka oli tullut hakemaan lävistystä.

”Niin. Sinulla tulee olemaan hyvin ’hauskaa’.”, Kotetsu sai sanottua hihityksensä yli.

”Vakavasti sanottuna,” sanoi Izumo saatuaan itsensä hallintaan, ”hän on oikeassa. Sinun pitäsisi vain tehdä se. Ei se ole niin iso juttu.”

”Jep, sinä pärjäät kyllä ihan hyvin.”, Kotetsu yhtyi ystävällisellä läimäysellä blondin selkään. Oven kello kilisi ja Naruto tunsi itsensä työnnettävän sitä kohti. ”Ota tuo, kiitos.”

”Hn, toki.”, Naruto katsoi ylös ja sai juuri ja juuri kätkettyä yllätyksensä tutuista kasvoista ovella. Siellä oli Inuzuka Kiba, yksi Uchihan ystävistä. Naruto pikaisesti muistuitti itseään siitä, ettei Kiba voisi tunnistaa häntä. Hän hymyili kohteliaasti ja tervehti poikaa kui ketä tahansa asiakasta.

”Hei, tervetuloa Shurikeniin. Olen Kyuubi. Kuinka voimme auttaa teitä?”

”On yksi tatuointi jonka haluan… Olet aika nuori, etkö olekin?” poika katsoi häntä melkein epäilevällä ilmeellä. Naruto oli jo aika tottunut kommenttiin ja hän yksinkertisesti nojasi takanaan olevaan tiskiin ja hymyili huvittuneena.

”Älä huolehdi. Se ei vaikuta taitoihini.”, hän rauhoitteli. ”Jos haluat, voit katsoa joitakin aikaisempia töitäni.” Odottamatta vastausta hän veti kansiosta tiskin alta ja tiputti sen Kiban eteen. Brunette räpäytti silmiään Kyuubin nimelle kirjan kannessa, olankohautuksella hän eteni avaamaan kansion ja selaamaan sitä. Muutaman hetken sisällä hän oli jo ilmaisemassa arvostustaan.

”Tämä on upea! Olet todella hyvä, jätkä!” Naruto hymyili pojan rehelliselle äänelle ja ilmeelle, ja ajatteli pojan olevan parempi kuin tämä oli ajatellut.

”Kiitos,”, hän vastasi. ”Olit sanomassa, että sinulla oli idea mitä haluat?”

”Joo! Haluan koiran.”, Kiba kaivoi taskustaan valokuvan, katsoen ensin kuvaa ja sitten ojentaen sen blondille tiskin takana. ”Perheeni omistaa kennelin ja vanhempani ovat kasvattajia, suunnittelen johtavani sitä vielä joskus. Voisi kai sanoa, että minulla on pieni pakkomielle, mutta ainakin olen rehellinen.”, Naruto huomasi pojan iloisen asenteen tarttuvaksi ja virnisti takaisin ennen kuin palasi katsomaan kuvaa. Kuvassa oli iso ja komea koira. ”Tuo on Akamaru. Se oli ensimmäinen koira, joka oli minun vastuullani kokonaan ja hän on paras ystäväni.”

”Olet päättänyt ikuistaa hänet?” Kiba nyökkäsi innokkaasti ja Naruton hymy levisi, kun hän katsoi kuvaa toistamiseen. Akamaru oli suurimmaksi osaksi ruskeavalkoinen, ehkä hieman karkea reunoilta. Koira näytti täydelliseltä kimppanilta villiltä näyttävälle brunetelle. Se sai Naruton ajattelemaan jotain, jota hän oli kuullut puhuttavan omistajista ja heidän yhdennäköisyydestään lemmikkiensä kanssa. Naruto hykersi hieman itsekseen ajatukselleen koiran tapojen peilautumista omistajaan ja päinvastoin.

”Haluan sen olevan realistinen ja haluan hänen näyttävän.. uh…no…ei kuin raivotautisen pelottavalta. Mutta jollain tavalla uhkaavalta, tiedäthän.”

Naruto kertoi Kiballe, että jos hän halusi saada kuvan samantien, hän voisi tehdä pari luonnosta koiran asennosta ja ilmeestä ja sen jälkeen luonnostella kuvan Kibaan ennen aloittamista. Kiba suostui ja pian katseli peilistä kynää, joka piirsi luonnosta häneen.

”Okei. Joo, uskon että se tulee näyttämään todella hyvältä. Joten aloitammeko pian?” Kiba melkein hyppi ylös ja alas ja Naruto nautti pojan innostuksesta.

”Jos haluat.”, hän nauroi. Hän asetti Kiban takaisin makuulle ja valmistautui aloittamaan. ”Et vaikuta ollenkaan hermostuneelta. Kukaan ei uskoisi sinun olevan ensikertalainen.”

”Olen liian innostunut ollakseni hermostunut. Olen halunnut tehdä tämän jo jonkin aikaa.”

”Voin uskoa.”, Naruto vastasi samalla laittaen mustetta neulaan, jota hän pian käyttäisi. ”Pidän tämänkaltaisten tatuointien tekemisestä. Kuva on selvästi sinulle tärkeä ja uskon ettet tule katumaan sitä. Se ärsyttää, kun joku hankkii jotain henkilökohtaista tatuoinnikseen vain hakeakseen huomiota tai liikuttaakseen jotakuta toista.”

”Ei lauman mukana kulkija?”

”Ei ainakaan tarkoituksella.” Ja Naruto aloitti työnsä. He jatkoivat keskustelua neulan surinan ylitse, kattaen yllättävän valikoiman puheenaiheita. Yhdessä vaiheessa Kiba mainitsi Sasuke ja Naruto puri kommentin, muistaen, että niin paljon kuin Kiba tiesi ’Kyuubi’ ei ollut koskaan tavannut hänen ystäväänsä. Kuitenkin Kiban puhe Sasuken kamalasta käytöksestä eilispäivänä, sai Naruton sanomaan oman moraalisen mielipiteensä asiasta.

”En ehkä tiedä tästä tyypistä paljoakaan, mutta mielestäni on väärin häneltä purkaa omaa mielipahaansa sinuun tai ylipäätään kehenkään toiseen.”

”No kaikki ovat pahalla tuulella joskus. Tiedät mitä se on.”, Kiba puolusti.

”Ei ole olemassa hyvää syytä halveksia tai satuttaa muita ihmisiä.”, Naruton äänensävy oli kivenkova. ”Ikinä ei voi tietää minkälaista vahinkoa saatat tehdä, ja joka tapauksessa, joka ikinen ansaitsee jonkin verran arvostusta. Jos ystäväsi käyttäytyy kuin idiootti, sinun tulisi asettua häntä vastaan. Jos et voi keskustella hänen kanssaan aisasta vakavasti, hän ei taida olla kovin hyvä ystävä.” Kiba näytti kuin haluaisi huokaista, mutta koska blondi työsti edelleen kuvaa hänen rinnassaan, hän yritti pysytellä paikoillaan.

”Olet luultavasti oikeassa. Sasuke vain sattuu olemaan rikas ja hyvännäköinen, joten se tekee hänestä suositun, eikä kukaan halua astua hänen varpailleen.”, Naruto hymyili kuivasti hänen asenteelleen.

”Hah! Suosio on yliarvostettua. Muutaman vuoden päästä siitä ei ole jäljellä kuin haalea muisto!” Kiba hymyili blondille takaisin ja vajosi syvään pohdiskeluun. Naruto jatkoi työskentelyään hiljaa, antaen toiselle tilaa ajatella rauhassa. Osa hänestä onnistui aina yllättymään siitä, kuinka monelle ihmiselle niinkin loogisesti järkevä asia oli osoitettava suoraan tyvestä lähtien. Mutta ei se mitään. Asia, että poika otti asian ja oikeasti ajatteli sitä, oli tarpeeksi. Kiba katsoi ylös kun suriseva ääni lopulta hiljeni ja innostus, joka aikaisemmin oli päämielialana, valtasi pojan kasvot.

”Onko se valmis?!” Naruto hymyili aurinkoisesti ja nyökkäsi. Kiba hyppäsi ylös ja ryntäsi ison peilin eteen.

”Jätkä, tämä on taidetta. Tämä on uskomaton! Se todella näyttää aivan häneltä.”

”Mukava että pidät siitä.”, Naruto vastasi iloisesti.

”Minä rakastan sitä! Oikeasti, kiitos todella paljon! Tiedätkö, se ei edes oikeastaa sattunut. Se oli aika yllättävää. Odotin koko ajan enemmän kipua.”

”Minut sentään koulutti paras, ei se silloin voi sattua. Raidou hakkaa kaikki.” Kiba hymyili itsekseen. Tyyppi ei edes ottanut kunniaa itselleen. Hänen täytyi kohdistaa huomionsa johonkuhun toiseen. Naruto pian kutsui hänet luokseen ja otti rahat.

”Kiitos vielä kerran, Kyuubi. Teit upeaa työtä ja oli kiva jutella sinulle.”

”Aww. Minäkin pidän sinusta, Kiba!” Naruto kujersi humoristisesti. ” Olet hyvä tyyppi. Tule takaisin milloin vain.”

”Siistiä, nähdään.” Ja sillä, juuri tatuoitu Kiba katosi ovesta ulos. Raidou ohitti hänet matkallaan sisään.

”Hei, Raidou.”, blondi tervehti. ”Saitko asiasi hoidettua?”

”Kyllä. Pankissa oli kyllä hirvittävät jonot. Kuinka asiat ovat menneet täällä. Kaikki mennyt hyvin?”

”Jälleen uusi, tyytyväinen asiakas!”

--------------------------------------------------------------------------------

Hehee.. Eivätpä tavanneet vielä, ettekä päässeet nauttimaan kuvaustuokiosta. Mutta tämä kääntyi yllättävän nopeasti. Olisin odottanut sen vievän hieman enemmän aikaa... *vilkasee kelloa* Tai sitten se veikin sen... Noh, mutta olkaatte iloisia. Aloin samantien kääntämään pientä osaa seuraavaakin chapua.