Art and Artifice
Taidetta ja Teennäisyyttä

Ikäraja: T, myöhemmin M (T=Teen, M=Mature)
Genre: Romance
Pairings: ItaNaru, yksipuol. SasuNaru, KibaHina, ZabuHaku
Summary: elämä ei ole ikinä kohdellut Narutoa kovin hyvin, mutta hänellä on taitoa ja päättäväisyyttä. Hän haluaa vain päästä haluamaansa yliopistoon. mutta hänen kaksoiselämänsä tuottaa ongelmia.
Disclaimer: Masashi Kishimoto, Dagget ja minä

- 4 -

Maanantaiaamuna, Sasuke tapasi muutaman ystävänsä ja alkoi samantien purkamaan kerääntynyttä turhautumistaan viikonlopulta. Kyseenomaiset ystävät näyttivät asiaankuuluvan sympaattisilta, mutta suurin osa heistä ei ymmärtänyt miksi hän valitti siitä niin kamalasti. Itse asiassa suurin osa sisaruksista, jotka eivät tulleet toimeen toistensa kanssa, ottivat yhteen paljon suuremmilla ja dramaattisemmilla tavoilla kuin mitä Sasuke kuvaili. Hänen perheongelmansa vaikuttivat aika laimeilta, ja he kulkivat Ferrareilla! Heidän näkökulmastaan se vaikutti aika mukavalta sopimukselta. Totta puhuakseen, he oikeastaan nauttivat tämän valituksesta. Sasuke oli tietämätön näistä tunteista, liian keskittynyt omaan ärtymykseensä niiden muutaman hetken muistoon, kun hänen veljensä lähti eilen.

-----------------------

Itachi pakkasi kiireessä laukkujaan, valmistautuen kahden ja puolen tunnin ajomatkaan takaisin koululle, kun hänen pikkuveljensä juurtui hänen makuuhuoneensa oviaukkoon, nojaten rauhallisesti ovenpieleen.

”Nautitko vierailustasi?” nuorempi poika kysyi sarkastisesti. Itachi ei edes vaivautunut katsomaan ylös ja vastaus tuli monotonisella äänensävyllä.

”Se oli sangen tylsää. En usko että palaan vähään aikaan.” Sasuke ei oikeastaan halunnut Itachin palaavan vähään aikaan, mutta miehen välinpitämätön asenne ärsytti häntä jotenkin.

”Tervemenoa.”, hän mutisi. Itachi katsoi tällä kertaa ylös ja hymyili sillä alentuvalla hymyllä jota Sasuke vihasi.

”Niin lapsellista, pikkuveli.”

”Lapsellista?!” Jos Sasuke purisi hampaitaan yhteen yhtään kovempaa, ne saattaisivat murentua.

”Mmm.. Et oikeastaan näytä haluavan vanhempiesi huomiota. He kertoivat, että olet vain harvoin kotona ja kun olet, teet parhaasi ollaksesi huomioimatta heidän olemassaoloaan. Siltikin et voi sietää, että kun palaan kotiin se huomio on minun. On kuin et olisi ikinä jättänyt lastentarhaa.”, Sasuke oli suunniltaan raivosta! Jokainen lihas oli niin jännittynyt, että hän ei voinut liikkua edes puhuakseen.

”Sinä olet se joka keskittyy minuun, tiedätkö. ’Vaikuttaa’ siltä, että kaikki puhuvat sinulle jatkuvasti minusta, koska etsit sitä heidän puheistaan. Ne ovat ainoita sanoja joille annat huomiota.”

”Älä puhu minulle kuin tietäisit kaiken.”, Sasuke sylkäisi suustaan, saaden kielensä vihdoin liikkumaan. ”En välitä paskaakaan sinusta! Minulla on elämä.”

”Niin, ja minkä pohjalle se on perustettu? Miksi ’vaalit’ ystävä- ja ihailijavuoriasi noin? Suosio oli jotain, missä en ollut huipulla lukiossa. Ehkä se oli pääsyysi tulla sosiaaliseksi ’perhoseksi’. Sinun ei kannattaisi asettaa saavutustesi arvoa muutaman muun mielipiteen perusteella, Sasuke. Lukio on melkein ohi, pikkuveli.
Ystäväsi jatkavat eteenpäin tehden omia saavutuksiaan. Sinun pitäisi vakavasti ajatella omaa tulevaisuuttasi. Mitkä ovat päämääräsi?”

”Turpa kiinni! Olet yksi julkea, ylimielinen paskiainen!” Sasuke melkein huusi jo, kuuluisa Uchihan kontrolli liveten näkyvästi. Itachi hymyili hänelle jälleen, joka vain ärsytti Sasukea enemmän

”No jo tuo on totta, sitten sen perusteella mitä olen kuullut, meillä on paljon yhteistä.”

”Älä. Ala. Minulle.”, Sasuke murisi. ”Äläkä kehtaa saarnata minulle! Ei kaikilla taito voi vain tihkua jokaisesta mahdollisesta reiästä!”

”Sinä et yksinkertaisesti ’tiedä’ missä olet hyvä, pikkuveli. Et ole ikinä ottanut aikaa selvittää sitä. Se on luultavasti aivan nenäsi alla.”
Ilman muuta sanottavaa, Sasuke myrskysi pois huoneesta, hakeutuen omaan huoneeseensa, jossa hän kirjoitti tulisesti omaan henkilökohtaiseen päiväkirjaansa tuon turhauttavan hetken jälkeen, yrittäen rauhoittua.

---------------------------

Kiba, Kankuro ja Sakura onnistuivat peittämään nauruntyrskähdyksen ”julkean, ylimielisen paskiaisen” -kohdalla, mutta yksi ihailija ei ollut tarpeeksi nopea. Sasuke pyörähti ympäri.

”Katoa näköpiiristäni.”, hän sihisi. Hänen tuijotuksensa oli todella pelottava ja epäonnekas tyttö kiirehti pois ilman vastalausetta.

Jälkeenpäin Sasuke näytti kadottaneen osan höyryistään ja rauhoittui vain murjottamaan. Kiba päätti ottaa mahdollisuutensa esitellä uutta tatuointiaan.

”No, minun viikonloppuni oli aika mahtava. Kävin otattamassa tatuoinnin lauantaina! Katsokaa. Eikö se ole upea?” hän kysyi samalla kun veti paitansa ylös, näyttääkseen tatuoinnin rinnassaan.

”Eikö se ole Akamaru?” kysyi Sakura. Kiba nyökkäsi ja tyttö siirtyi lähemmäs tutkimaan kuvaa. ”Tämä on todella hyvin tehty, Kiba. Missä kävit otattamassa sen?”

”Shuriken Studiossilla. Tyyppi oli todella nuori, mutta hän on uskomattoman taitava ja todella siisti myös. Katso nyt kuinka yhtenäinen se on. Sisareni meni yhdelle tyypille, joka arpeutti hänet aika pahasti ensikertalaiseksi.”

Naruto oli saapunut koulualueelle juuri kun Kiba oli nostamassa paitaansa. Hän virnisti huomaamatta näylle. Kun hän pääsi lähemmäs, hän pystyi kuulemaan Kiban puhuvan hänestä ja muiden tutkivan hänen työtään. Oli outo tunne tietää, että tämä tietty porukka oli kehumassa häntä. Tietenkään heillä ei ollut mitään ideaa siitä, että hän oli niin lähellä. Kello soi ja koko porukka alkoi vastahakoisesti liikkua kohti ovia. Kukaan ei huomannut huppupäistä henkilöä, joka liikkui heidän vierellään, mutta Sasukella täytyi olla jonkinlainen Naruto-tutka. Seuraava asia jonka blondi tajusi oli, että hän makasi kontallaan pihan ainoassa lätäkössä joka ei olut kuivunut.

”Katso askeleitasi, dobe.”, Uchiha sanoi virnistäen. Naruto huokaisi ja loput Sasuken joukosta nauroi hänelle, ennen kuin käänsi selkänsä ja alkoi kävellä pois, unohtaen kaiken mitä juuri tapahtui. Kiba alkoi seurata, mutta kääntyikin takaisin ja tarjosi Narutolle kätensä. Naruto räpäytti silmiään hämmästyksestä, mutta nopeasti otti kiinni tarjotusta kädestä ja antoi toisen vetää itsensä jaloilleen.

”Anteeksi tuosta. Hän on huonolla tuulella, jälleen. Älä anna hänen painaa mieltäsi, okei.”, hymyllä ja nopealla käden heilautuksella, poika sprinttasi takaisin kiriäkseen muut porukasta kiinni. Naruto jäi seisomaan paikalleen, tuntien yllättävän miellyttävältä, huomioiden tosiasian, että hänen housunsa olivat märät polvesta alaspäin.

”Jep.”, hän ajatteli. ”Pidän tuosta jätkästä. Todella pidän.”

Myöhemmin lounaalla, Naruto ja Haku yhdessä kahden ystävänsä kanssa, Hinatan ja Shikamarun, istuivat pienessä Ramen ravintolassa nimeltä Ichiraku, ei kovin kaukana koululta. Naruto kertoi heille Kiban visiitistä Shurikeniin lauantaina ja siitä pitkästä keskustelusta jonka he kävivät.

”Ja nyt tänä aamuna paskiainen tönäisi minut lätäkköön (minkä takia olen yhä kostea. Se on hyvin ärsyttävää.) ja Kiba todella pysähtyi ja auttoi minut ylös. Hän jopa pyysi anteeksi Uchihan käytöstä! Voitteko uskoa sitä?”

”Vau, ehkä hän on aika hyvä tyyppi sittenkin.”, sanoi Haku.

”Itse asiassa hän on ollut aika mukava minulle.”, Hinata ilmoitti hiljaisesti, nätti punastus värjäten tämän posket.

”Oikeastaan, ehkä mahdollisuus, että niin suuri osa ihmisistä olisi sydämettömiä paskiaisia on aika pieni.”, lisäsi Shikamaru. ”Se Uchihan pentu vain pitelee muita valjaissa. Hänen tyytyväisenä pitäminen olisi aivan liian vaivalloista.”

”Ehkä he ’kaikki’ ovat vapautettavia.”, Naruto hymyili aurinkoisesti ajatukselle.

”Tietenkin.”, Haku kikatti. ”Etkö näe sitä? Uskomaton Kyuubi, muuttaa maailmaa tatuointi kerrallaan.”

”Kyuubi-CHAN!” kaikki neljä päätä nousivat pystyyn tämän kuullessaan kutsun. Ino tuli juuri ovesta sisään. Löydettyään ’selvästi’ Naruton, hän liittyi seuraan ja tarrautui tämän käsivarteen. ”Sinulla ei ole tänään töitä, eihän?”

”Uhh… Ei.”, hän vastasi varovasti.

”Hienoa! Sitten aloitamme samantien. Sinun on tultava kanssani heti koulun jälkeen, koska tarvitsen auringonvaloa muutamaan otokseen. Älä huolehdi. Laitan sinulle illallista. Voit jäädä yöksikin, jos menee liian pitkään. Sekunnin sadasosan ajan hänen työtovereiden perverssit huomautukset muistuivat hänen mieleensä, mutta hän ravisti ne nopeasti pois, kiroten heitä ajatuksistaan. Samaan aikaan, Ino vain jatkoi puhumistaan. He olivat kaikki saaneet ateriansa päätökseen ja kaivelivat rahojaan, valmistautuen suuntaamaan takaisin koululle. Naruto palasi takaisin taajuudelle juuri ajoissa kuullakseen maininnan köysistä ja vartalomaalista ja jähmettyi kauhusta, kunnes tajusi, että Ino puhui jostain aikaisemmasta projektistaan. Hän huokaisi helpotuksesta, antaen ruumiinsa rentoutua hieman, mutta vaikutti siltä, että siemen oli alkanut itää. Hän oli jopa hermostuneempi siitä, mitä Ino saattaisi laittaa hänet tekemään nyt kuin aikaisemmin.

”Luoja, auttakaa joku!” hän inisi säälittävästi. Vain haku kuuli tämän ja kikatti blondille.

”Älä huolehdi niin paljon. Ino ei tekisi mitään, joka järkyttäisi sinua liian pahasti. Sinä vain pyörtyisit ja silloin sinusta ei olisi hänelle mitään hyötyä!”

”Luulenpa ettei minulla ole mitään mahdollisuutta paeta.”, Naruto totesi luovuttaneena. ”Meillä on viimeisenä yhteinen tunti.”
Kun he saapuivat koulun alueelle, Ino lähti omaan suuntaansa jutellakseen jollekin toiselle ystävälleen ennen kuin tunnit alkavat.

”Näkemiin, kaverit.”, hän huikkasi. ”Nähdään koulun jälkeen, Kyuubi!” Naruto huokaisi syvään.

”Se siitä vapaapäivästä”

-------------------------------------------------------------------------------

Seuraavalla chapulla saattaa kestää, tai sitten ei. Hiihtoloma! Here I come!