Me kaikki aloitamme jostakin pienestä, joka sitten kasvaa suuremmaksi ihanuudeksi, jonka luulisi kestävän ikuisesti.. Tai niin minä halusin uskoa. Tahdoin vielä kerran uskoa sanoihisi, mutten voinut. Kumpikaan meistä ei voinut enää elää tässä valheessa. Olen pahoillani, mutta minun on mentävä… En saa enää henkeä…

Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..
Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin

“ Tämä näyttää hyvältä paikalta, vai mitä Naruto? “ Kysyi korppitukkainen poika katsellessaan edessään olevaa kerrostalon ovea.  “ Oletko varma, että tämä on fiksu idea? Muuttaa nyt yhtäkkiä isompaan asuntoon ja ennen kaikkea yhteen. “  Vastasi nuorempi poika ja haroi vaaleaa hiuspehkoaan. Sen enempiä sanomatta vanhempi poika avasi oven astuen sisälle taloon, joka oli vielä tyhjä heidän tavaroistaan.
    “ Ajattele nyt, olemme molemmat halunneet tätä pitkään ja nyt unelmamme on vihdoin totta. “  Sasuke sanoi kannustavasti huomatessaan Naruton epäilevän katseen. Hän tarttui nuorempaa poikaa kädestä ja hymyili tälle rauhanomaisesti. “ Voimme vihdoin olla yhdessä eikä kukaan voi pysäyttää meitä. Sitä paitsi olen aina halunnut asua kansassasi, Naruto. “
    Hento puna nousi vaaleahiuksisen pojan kasvoille, mutta hän kuitenkin lopulta nyökkäsi vastaukseksi ja soi aurinkoisen hymyn tummatukkaiselle. Sen enempiä sanomatta Sasuke veti Naruton tiukkaan halaukseen, joka oli täynnä lämpöä ja rakkautta.
   “ Rakastan sua. “
  “ Niin minäkin sinua. “


Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

“ Lopeta! Roiskutat maaleja ympäriinsä! “ Naruto kiljahti Sasuken heittäessä tahallaan maalia hänen päälleen. Korppitukkainen vain virnisti toiselle ilkeästi ja vahingoniloisesti valmistautuen tekemään saman uudestaan., mutta saikin yllättäen maalia omalle poskelleen.
    “ Osuma! “
“ Tuon sinä maksat! “
“ Se oli vahinko! “
“ Seli seli…”

Naurua… Rakkautta… Hellyyttä, sitähän me kaikki haluamme ja sitä minä sain, kunnes tajusin etten voinut enää hengittää samaa ilmaa kanssasi.. Olinko liian  omistavainen ? Rakastinko sinua aivan liikaa, että minun oli pakko päästää sinusta irti? Keuhkoihini sattuu… Tukehdun, kun vain ajattelen sinua…

Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

“ Anna jo olla, Naruto!! Sinusta on tullut ihan mahdoton!! Hellittäisit jo!! “
Mutta minä rakastan sinua… Miksi tulet myöhään kotiin? Miksi pistät minut odottamaan? Miksi… Miksi?…Miksi!?

Oven pauke vain kuului, kun Sasuke lähti suuttuneena ulos jättäen itkevän Naruton lattialle. Silmiin sattui ja blondista tuntui, kuinka hänen keuhkot pusertuivat kasaan. Hän ei enää ymmärtänyt, mistä oli oikein kysymys. Hän oli huolissaan Sasukesta. Toinen oli alkanut tulla tavallista myöhemmin kotiin ja antoi hänen odottaa, mutta miksi? Naruto kaipasi vastauksia, mutta joka kerta hän yritti kysyä, Sasuke vain suuttui hänelle pahanpäiväisesti.
    Hän ei kestänyt enää hetkeäkään tätä välieroa, joka piinasi heitä nyt… Miksi he edes olivat muuttaneet yhteen?
    Sen enempää miettimättä Naruto nousi ylös ja suunnisti tiensä makuuhuoneeseen. Blondi avasi laatikot ja kaapit voimalla auki alkaen pakata tavaroitaan nopeasti matkalaukkuun. Hän halusi äkkiä pois tästä talosta ja kauas.. Hänen oli saatava mielenrauhansa takaisin.
        Saatuaan tavarat pakattua hän suunnisti tiensä kohti ulko-ovea törmäten jälleen Sasukeen, joka oli nähtävästi palannut omalta kiukkuretkeltään.

Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa

” Minne sinä olet menossa?”  Sasuke sanoi huolestuneen kuuloisena ja katsoi Naruton kädessä olevaa matkalaukkua. Oliko toinen lähdössä johonkin? Jättämässä hänet yksin? ” Mitä helvettiä sinä oikein aiot!? ” Sasuke ärähti tarttuen Narutoa kädestä kimmastuneena. Blondi painoi päänsä alas eikä edes katsonut toista tummiin silmiin. Hän ei voinut. Hän ei saanut murentua enää. Hänen sieluparka ei enää kestänyt tätä epävarmuutta ja valhetta, jossa he olivat.
        ” Sinulla on toinen, vai mitä? ”
  ” Mitä sinä…? ”
” Älä valehtele, Sasuke!! Kyllä minä tiedän!! ” Naruto parkaisi itkuisena. Kyyneleet valuivat pitkin pojan vaaleita poskia vuolaasti jättäen vetisen virran iholle. Merkit olivat selvät, he olivat tulleet tiensä päähän.
    ” Minä lähden… En kuulu tänne…” Oli Naruton ainut vastaus. Hän viimein tiesi ettei hän ollut se, joka tekisi Sasuken onnelliseksi hän ei vain kelvannut tuolle korppitukkaiselle. Hän oli liian…. omistavainen. Hän oli ollut liian rakastanut.


Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

“ Tässä avaimet. Voit antaa ne sille uudelle…” Naruto mutisi ja tyrkkäsi hopeiset avaimet itseään vanhemman pojan kouraan. Tönäisten tämän sitten edestään, jotta pääsisi kulkemaan pois… Eteenpäin… Kauas pois…
     Sasuke katsoi kourassaan olevia avaimia. Olisko hänen sittenkin pitänyt estää Narutoa lähtemästä ja yrittää kertoa totuus hänelle? Uchiha puristi avaimia sulkien silmänsä tiukasti kiinni. Hän oli liian ylpeä sanomaan, että hän oli pahoillaan. Hän oli satuttanut jo toista tarpeeksi.
            Naruto ei kuulunut hänen maailmaansa enää…


Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä


Niinhän siinä aina käy… Olimme vain liian erilaisia ja rakastimme toisiamme eri tavalla. Olen kiitollinen, että annoit minun mennä… Mutta silti toivoin, että olisit tarttunut minua kädestä uudestaan ja estänyt lähtemästä… Haavojani kirvelee…. Kyyneleet tulevat vuolaana virtana taas…
     Anna anteeksi etten voinut hengittää vapaammin… Ilma taisi käydä sittenkin liian raskaaksi meille molemmille.

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(Mun koti ei oo täällä)



Naruto laski laukkunsa tienvarteen käyden sitten istumaan sen päälle. Hän katsoi ohimeneviä autoja ja huokaisi syvään. Hän löysi jälleen itsensä samasta paikasta kuin silloin aikaisemminkin, mutta silloin Sasuke oli poiminut hänet kyytiin ja heidän yhteinen taipale oli alkanut siitä, nähtävästi sinne se myös päättyi.
  Blondi suuntasi katseensä ylös huomaten taivaan olevan täysin pilvetön, mutta katuiko hän sitä, että oli lähtänyt? Hän ei tiennyt enää, mitä ajatella. Sasuke petti hänet ja jätti yksin. Ehkä näin oli parempi heidän molempien kannalta.
        Naruto nousi ylös ja ojensi kätensä, peukalonsa tielle päin alkaen liftaamaan. Pian musta  toyota pysähtyi tienlaitaan poimien blondin mukaansa kyytiin.
    “ Minnes ajatetaan? “
“  Anna mun mennä… En kuulu tänne…”
“ Mitä sanoit? “
“ Jonnekin kauas… En kuulu tänne enää…”

Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä


Niin minä lähdin ja jätin sinut… Minulla ei ollut paikkaa minne mennä ja se kostautui… En enää koskaan nähnyt auringonvaloa… Makaan vedenpohjassa odottaen sinua.. Sydän särkyneenä ja viillettynä.. Miksi annoit minun mennä? Vaikka niin rakastin sinua…

Koska…. Et kuulu tänne… Kotisi ei ole täällä…


// Taas tälläinen öinen raapustus ja ne risut sekä ruusut on sitten tervetulleita ^^ //