Art and Artifice
Taidetta ja teennäisyyttä

- 5 -

Tik…tak…tik…tak… Ääni muuttui koko ajan raastavammaksi hiljaisessa luokkahuoneessa, ainakin yhdelle henkilölle. Naruto liikehti tuolillaan hermostuneesti, laskien sekunteja kello kolmeen. Aika vaikutti hidastuvan jatkuvasti, pitkittäen pojan tuskaa, mutta taas samaan aikaan se vaikutti aivan liian nopealta. Naruto ei tiennyt kumpi olisi pahempaa. Rehellisesti sanoen, ajatus ajan pysähtymisestä vaikutti houkuttelevalta, mutta toisaalta, odottaminen oli hermoja raastavaa.

Neljää minuuttia vaille kolme, ihmiset alkoivat kasata tavaroitaan laukkuihinsa, valmistautuen lähtemään. Naruto vilkaisi Inoa pikaisesti. Tyttö melkein pomppi paikallaan innostuksesta. Naruto nielaisi raskaasti. Kun kello vihdoin soi, pojan sydän hypähti säikähdyksestä, mutta rauhoitti pian itsensä ja nousi seisaalleen. Loput luokasta puhkesi pikkuhiljaa satunnaiseen jutusteluun ja siirtyi reippaasti luokasta ulos. Naruto vain seisoi paikallaan, kunnes Ino tarrasi häntä kasivarresta kiinni ja raahasi hänet ulos, samalla höpöttäen, kuinka paljon hauskaa heillä tulisi olemaan.

Ino asui isossa talossa. Ei ylettömän rikkaan isossa, mutta hänen perheensä oli selvästi hyvätuloinen. Sisäänkäynnin koristeellisen kauniit ikkunat olivat tahrattomia ja kiilsivät auringossa, ja oli loppuun asti hoidettu. Aivan yhtä huolella hoidettu kissa istui ensimmäisellä portaalla. Naruto melkein yllättyi, ettei taloa ympäröinyt valkea puutarha-aita. Ajotie oli tuhjä ja Ino varmisti, että hänen vanhempansa olleet vielä kotona heidän kävellessä sisään.

”Odota hetki niin haen välineeni. Haluatko minun ottavan laukkusi?”

”Aa, toki.”, Naruto vastasi poissaolevasti. Hänen huomionsa oli jo siirtynyt useisiin perhekuviin, joita roikkui käytävän seinällä. Hän yllättyi huomatessaan, että Inolla oli pikkuveli. Tyttä ei ollut koskaan maininnut tätä. Jos kuvat olivat uusia, kuten ne vaikuttivat, niin poika olisi noin viisivuotias.

”Okei, tule tänne ulos taakse.”, kuului Inon ääni pihan perältä. ”Teemme nämä ensiksi pois alta.”

Kävellen takaisin auringonvaloon ruokailuhuoneessa sijaitsevien pation ovien kautta, Naruto löysi itsensä takapihalta, joka oli aivan yhtä huollettu kuin etupihakin. Siellä oli keskikokoinen allas ja pihan toisella puolella oli myös itsetehty lampi ja minikokoinen vesiputous ympäröity viherkasveilla. Ino suuntasi suoraan pikku lammelle.

”Nätti.”, Naruto kommentoi.

”Niin, äiti pitää maisemista. Hän kutsuu tätä ’seesteisyyden altaaksi’.”, Ino selitti, samalla laittaen kameraansa valmiiksi. ”Hän teki sen itse ja vahingossa leikkasi itseään juuri samalla veitsellä, jolla muokkasi vaahtomuovista tehtyjä juttuja. Ainoastaan minun äitini leikkaisi ranteensa auki tehdessään ’seesteisyyden allasta’.”, Naruton silmät levisivät ja päästi tahattoman naurahduksen. Ino nauroi mukana.

”Otan että nautit tilanteen ironiasta?”

”Hän syytti minua epäherkkydestä.”, Ino myönsi. Naruto ravisti päätään. ”Mitä?” tyttö kysyi viattomasti. ”Hän ohitti asian ytimen.”

”Tuo nyt kuulosti sairaalloiselta.

”Joka tapauksessa , jatkaen aiheesta… sarja on pääosin heijastumista, kuten kerroin sinulle jo aikaisemmin.” Naruto katsoi sivuun hieman syllisenä. Ehkä hänen olisi pitänyt kuunnella? ”Muutamaa ensimmäistä varten olen jo laittanut peilin valmiiksi peilipinta vedestä poispäin. Sinun tarvitsee ottaa pois housusi ja paitasi ja siirtyä peilin päälle.”

Pojan antaman katseen jälkeen, tyttö huojensi tätä kertomalla, että oli jo testannut sen kestävyyttä. Naruto alkoi vastahakoisesti riisua huppariaan ja mulkaisi Inoa tämän vihellyksestä. Ino vain nauroi pojan epäarvostukselle. Päättäen olla huomioimatta tyttöä, hän käänsi selkänsä tälle ja nosti T-paitaansa. Ino haukkoi henkeään voimakkaasti, kun tatuoidut hännät paljastuivat. Ino oli kuullut niistä Hakulta, muttä tämä oli hänen ensimmäinen kertansa itsessään nähdä ne. Rehellisesti sanoen, hän oli jo unohtanut tämän yksityiskohdan pojan ruumiissa ja työskenteli kiivaasti mielessään lisäystä kuviinsa.

”Upeaa, Kyuubi! Tuo on uskomaton! Tästä tulee jopa parempi kuin ensiksi kuvittelin.!” Ino ei voinut hillitä itseään. ”Näytät niin upealta!” tyttö kiljaisi. Naruto tuijotti mitäänsanomattomana tytön hehkuvia kasvoja, hieman yllättyneenä tytön reaktiosta. Selvittäen kurkkuaan ja tapellen punastustaan vastaan, hän otti housunsa nopeasti pois ja hetkeä myöhemmin hän seisoi mustissa boxereissaan. Yhtäkkiä hän huomasi toivovansa itselleen pidempiä boxereita.

”Hyvä, ne ovat mustat. Se sopii hyvin.”, Ino hyväksyi. Tyttö huomasi parin hännänpään jatkuvat boxereiden reunan alapuolellekin ja antoi matalan vihellyksen. ”Wiah, se vain jatkuu. Nyt minäkin haluan vetää boxerisi alas. Eikö ole hyvä asia, että olen mukava ihminen?”

”Uh, tokihan se. Minä vain tästä.. jos..” hän viittoi avuttomana veden suuntaan. Ottaen vinkin Ino vaihtoi ohjaajaaksi.

”Ensiksi haluan sinun menevän kontillesi.”

”Olen varma että haluat!” Naruto mutisi ja Ino nauroi yllättyneenä, mutta ei kommentoinut.

”Kädet alas ja katso minua.” Ino laskeutui samalle tasolle Naruton kanssa ja katsoi kameran linssin läpi. Hän oli tyytyvainen tuloksesta. Poika todella näytti lepäävän veden päällä. Hän muutti kuvauskulmaansa niin, että sain sekä Naruton että tämän heijastuksen mukaan kuvaan. ”Voisitko kääntää päätäsi hieman alemmas ja katsoa ylös vain silmilläsi? Kyllä, tuo on täydellistä. Nyt pysy paikoillasi. Hyvä, nyt nosta olkapäitäsi hieman ja tuo kätesi lähemmäs toisiaan. Ok, levitä jalkojasi hieman enemmän.” Inon kameran sulkuaukko teki jatkuvasti töitä käskyjen mukana. ”Nyt kokeillaan joitakin muita ilmeitä. Voisitko virnistää minulle?”

”Haluat minun virnistävän?” Ino otti nopean kuvan hänen ymmällään olevasta ilmeestään.

”Niin, tiedät kyllä. Esitä olevasi Sasuke.” Naruto katsahti vihaisesti tyttöä ja Ino otti kuvan. Naruto pyöräytti silmiään, ennen kuin sai aikaan melko onnistuneen esityksen Uchihasta. Ino kikatti jälleen näylle ja napautti laukaisinta.

”Odota hetki. Haluan kokeilla jotain.”, Ino sanoi asettaen kameran sivuun. Hän kopeloi laukkunsa sisältöä ja nosti esiin kupin. Hn otti sen nopasti täyteen vettä ja ennen kuin poika kerkisi kysyä, mitä tyttö aikoi, Ino kaatoi veden hänen päänsä päälle.

”Ino!” Naruto vingahti kylmälle vedelle (no viileälle, mutta kuitenkin.). Ino ei huomioinut protestia, vaan alkoi sotkea tämän hiuksia. Sitten Ino kasteli hänen rintansa ja hartiansa. Aiheuttaen uuden vingahduksen. Naruto näytti hieman olevan hieman käärmeissään, mutta Ino päätti pitää näkemästään.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Naruto oli selällään peilillä, katse käännettynä kameraan. Hänen profiilinsa heijastui kauniisti alla olevasta peilistä. Ino otti useita otoksia, aina välillä leikkien Naruton hiuksilla ja käskien tämän vaihtaa käsiensä asentoa. Ino kurotti jälleen kassiansa kohden ja veti ulos saippuakuplapullon, hymyillen ja näyttäen kieltään Naruton kiinnostuneelle ilmeelle. Hän puhalsi muutaman kuplan Naruton suuntaan ja otti lisää kuvia. Nousten hetkeä myöhemmin hän katsoi alas poikaan kameran läpi, mutta ei pitänyt kuvan kulmasta. Ino käski Naruton odottaa hetken ja juoksi altaalle noutamaan puisen jakkaran. Pöydän päällä seisten Ino otti muutaman kuvan, pojan katsoessa sivulle ja ylös kameraa kohti, sateenkaarenväristen saippuakuplien leijuessa hänen ylitseen ja taivaan heijastus hänen allaan.

Kun Naruto vihdoin sallittiin siirtyä pois lammesta, tai lammen päältä pikemminkin, Naruto oli rauhoittunut ja alkoi ajatella, ettei tämä olisikaan niin kamalaa. Hän ihmetteli minkä takia Ino kääri kameraansa kirkkaaseen muoviin. Lyhyen ja ympäripyöreän selityksen jälkeen, hän löysi itsensä veden alta yrittäen pidättää hengistystään ilman että se näytti siltä, Inon pyynnöstä. Ainakin hän näki, tekikö hän sen oikein. Hän katsoi ylös peiliin, kädet leväten peilin pintaa vasten kuin yrittäen päästä sen läpi. Ino oli altaassa myöskin, liikkuen pojan ympärillä ja nappaillen kuvia kaikkialta tämän ympäriltä.

Juuri kun he kiipesivät pois altaasta, pation ovi aukeni ja pieni vaalea poika, jonka Naruto tunnisti kuvista käytävän seinillä, tuli ulos huutaen.

”Ino! Hei, Ino! Olemme kotona! Ino, Ino, Ino!” poika lopetti lyhyeen kun huomasi Naruton. ”Ai, hei! Olen Kenji.”

”Hauska tavata sinut Kenji.”, Naruto sanoi ystävällisellä hymyllä. ”Minä olen Naruto.” Kenjin katse muuttui hieman epäileväksi.

”Oletko sinä Inon poikaystävä?” poika kysyi. Naruto melkein tukehtuu.

”Kenji! Hän on se poika josta kerroin. Otan hänestä kuvia, muistatko?”

”Mutta sinä sanoit, että hänen nimensä on Kyuubi.”, poika riiteli.

”Oh!” Naruto naurahti. ”Kyuubi on lempinimeni. Siksi ystäväni kutsuvat minua. Sinäkin voit kutsua minua Kyuubiksi, jos haluat.”

”Okei.”, yhtäkkiä Kenji huomasi kuviot Naruton kehossa. ”Vau! Onko toi oikea tatuointi?!” Ja ennen kuin Naruto huomasikaan, pieni poika kierteli häntä katsellen jokaista häntää hyvin läheltä. Naruto nauroi aidosti. Hän ei olisi ikinä antanut aikuisen tutkia niitä näin läheltä, mutta hän todella piti lapsista. He olivat niin… vapaita ja avoimia. Ino nauroi mukana ja napsi kuvia samaan aikaan.

”Kyllä, se on oikea tatuointi.”, yhdeksänhäntäinen poika varmisti, kun lapsi oli rauhoittunut hieman. ”Teen muille ihmisille tatuointeja jatkuvasti. Se on minun työni.”

”Woah! Miten upee työ!” lapsi istui hänen sylissään parhaillaan silmät apposen auki ja nenä melkein koskien Naruton nenää. Naruto virnisti ja Kenji virnisti takaisin. Ino otti kuvan ja pysähtyi katsoen heihin.
Miten uskomaton otos! Molemmat olivat vaaleita ja silmistään sinisiä, toinen vaaleampi ja toinen vahvempisävyinen, mutta molemmat hehkuivat auringonvalossa, pää käännettynä juuri samalla tavalla ilmeet aurinkoiset ja leikkisät. Ino ei voinut odottaa, että saisi kuvan kehitettyä.

”No Kyuu, luulen että on aika pitää tauko ja käydä syömässä. Siinä oli kaikki kuvat joihin tarvitsin auringonvaloa, ainakin tällä kertaa.”

”Tällä kertaa?”

”Saatan saada inspiraation myöhemmin.”, Ino kohautti olkapäitään.

Nopean päivällisen jälkeen, joka oli täynnä Kenjin jutustelua, Naruto raahattiin kellariin, jossa yksi kulma oli taiteellisesti kiedottu mustaan kankaaseen. Siellä oli pari spottivaloa eri kokoisina ja eri voimakkuuksina ja useina eri sävyinä. Ino käski malliaan riisuutumaan jälleen kerran. Samaan aikaan hän käytti aikansa ripustaen ison lasihäkkyrän ja useita kromista tehtyjä palloja, eri kokoisina, roikkumaan siimalla katsosta eri tasoille. Hän käski Naruton seistä näiden keskellä ja odottaa, kun tyttö sääti valotuksen mieleisekseen. Naruton täytyi käydä läpi miljoonilta tuntuvia asentoja.

”Okei. Tuo on hyvä. Nyt käänny ympäri ja katso olkapääsi ylitse. Hyvä, vielä sekunti. Voitko nostaa toista kulmakarvaasi. Heheh, rakastan tuota.”

”Tietekin sinä rakastat. Olen niin upea!” Naruto vitsaili. Sulkija jatkoi työtään kun he nauroivat.

”Tietenkin, Tiikeri. Nyt haluan sinun nostavan kättäsi.. Sitä vasenta, ja kurota kuin yrittäisit koskea lasia yläpuolellasi. Juuri noin, katso sitä. Hyvä, pidä tuo.”, Ino vauhtoi omaa asentoaan välillä, sitten käski Naruton pidellä yhtä suurta kromipalloa käsiensä välissä ja katsoa suoraan siihen.

”Onko tämä nurmikoriste?”

”Jep.”

”Hyvä idea.”

”Kiitos… Voisitko siirtyä tänne hetkeksi?” Lasihäkkyrä otettiin alas ja
pallon, jota hän oli juuri pidelly, siima katkaistiin. Ino ojensi sen hänelle ja käski Naruton tuijottaa siihen jälleen, samalla istuen lattian peittävällä kankaalla.

”Okei, vetäydy enemmän keräksi.” Saippuakuplaliuos otettiin jälleen käyttöön ja hetkeä myöhemmin Naruto oli kuplien ympäröimä. Ino päätti uudesta muutoksesta ja vaihtoi valot dramaattisenpiin. Myöhemmin hän kävelipojan luokse ja otti pallon tältä. Suuri peili sijoitettiin stradegisesti hänen selkänsä taakse ja vaikutti kuin Naruto olisi istunut seläkkäin kaksosensa kanssa. Hetkeä myöhemmin hän oli polvillaan, selkä kameraa kohti ja kasvot kohti peiliä. Toinen käsi piteli pientä, himmeää valoa, joka ei Inon mukaan näkyisi kuvassa. Tyttö kuulemma vain tarvitsi pienen valonlähteen kuvaan. Toisen käden sormet sivelivät Naruton leuan linjaa peilin pinnalla.

”Tämä on aika narsistista.”

”Hiljaa, sinun pitäisi näyttää keskittyneeltä… Itse asiassa narsistisuus on hyvä. Kokeile niin.” Naruto yritti näyttää katsovansa kuvaansa hurmioituneena, mutta hänen pokkansa rakoili hieman. Muutaman muun kuvauskohteen jälkeen he alkoivat vihdoin pakata tavaroitaan. Oli jo aika myöhä, jaInon isä tarjoutui viemään Naruton kotiin. Poika auttoin kuitenkin Inoa siivoamaan ensiksi.

”Tiedätkö, tunsin itseni aika noloksi alussa, kuin olisin joku typerä alusvaatemalli…”

”Hei!”

”…mutta täytyy myötää, että voin nähdä tässä jotain taiteellista arvokkuutta. Olen varma että porfoliosi tule olemaan
mieleenpainuva.”

”Uskon niin itsekin, mutta pureskelen kynsiäni kunnes saan ne kehitettyä ja tiedän että niistä tuli hyviä.

”Älä huolehdi, Ino. Niistä tulee aivan hyviä.”, Naruto rauhoitteli hymyillen.

”Olet varmaan oikeassa. Itse asiassa, se meni erittäin hyvin. Luulen, että laitan joitakin näistä kuvista näytteille koulun Taidenäyttelyyn.”

”…Anteeksi mitä?”
__________________________________________________________________

Tässä osassa kesti, ja seuraavassa tulee kestämään vielä kauemmin. ^^ Kirottu olkoon Dagget ja hänen ylipitkät chapunsa.