'pälpölö' tuumailua
"pölöpälä" puhetta
________________________________________________________________________________

”Kas, tässä on Sbirro’s”, Hidan sanoi. Deidara näki jyhkeän hiekkakivijulkisivun. Se oli samanlainen kuin muutkin julkisivut, jotka ulottuivat molemmin puolin autiota katua verhoavaan kosteaan pimeyteen. Hänen jalkojensa tasalla olevista kellarikerroksen ristikkoikkunoista loisti himmeätä valoa paksujen verhojen takaa.

”Voi taivas”, Deidara huomautti, ”Kylläpä tämä on kolkko luola, un!”
”Hitto, mitä väliä?” Hidan sanoi terävästi, ja lisäsi:
”Sbirro’s on ravintola, joka ei pröystäile niin vitusti ulkoasullaan. Tää on varmaan vika paikka joka vielä kaasuvaloja käyttää...”

Hidan alkoi myhäillä jotain epämääräistä, ja Deidara katsoi tätä sivusilmällä. Miksi hän toi tämän tänne, kauas ihmisjoukoista? Yläpuolella loistavan katulampun valjussa valossa Hidan tarkasteli ”seuralaisensa” kasvoja, ne olivat tylsistyneen näköiset.

Heidän lähestyessä ravintolan jyhkeän näköistä ovea, Deidara otti heti huomioon ovien reunoilla olevat hämähäkinseitit, joita kanta-asiakkaat varmasti katselivat jo puolisataa vuotta sitten!

”Sangen hygieenistä, un”, Deidara tuhahti. ”Mitä me täällä teemme?”
”Kun menet sisään”, Hidan jatkoi, ”jätät taaksesi kuluvan tylsän vuoden, tämän vitun tylsän päivän ja tämän hetken hiton järjettömyyden ja huomaat olevasi vitun hyvässä paikassa!”

Deidara mulkaisi tätä ja työnsi kädet farkkujensa taskuun. Blondilla oli kulunut vihreä t-paita, jonka päällä oli veltosti roikkuva menneen ajan muotitakki. Hidan oli pukeutunut mustaan pitkähihaiseen paitaan ja retrohousuihin, jotka olivat liiankin pitkät ja repaleiset lahkeista.

Deidara huokaisi ja sormeili portin pieltä, ja sisältä kuului ikivanhan soittokellon hiljaista,
epäsointuista helinää. Sisäovi aukesi narahtaen, ja Deidaraa alkoi arveluttaa koko homma. Hidan tönäisi blondia eteenpäin rajusti, ja Deidara oli kaatua.

Kohta Deidara huomasi tuijottavansa suoraan tummiin kasvoihin, joiden ainoana selvästi erottuvana piirteenä oli rivi välkkyviä hampaita. Hahmo siirtyi syrjään. Hidan naurahti ja asteli eteenpäin. Deidara päätti seurata häntä. Ovi ja portti narahtivat hänen takanaan, kun hän astui silmiään räpytellen pieneen eteishalliin. Deidara säpsähti, kun joku katsoi häntä suoraan silmiin.

Kesti hetken ennen kuin Deidara tajusi, että häntä tuijottava toinen hahmo oli hänen peilikuvansa. Se heijastui lattiasta kattoon ulottuvasta lasisesta seinäpinnasta.

”Ainakaan täältä ei puutu tunnelmaa”, Deidara sanoi hiljaa ja murahteli itsekseen seuratessaan Hidania pöytään. Blondi istuutui Hidania vastapäätä pienen kahden hengen pöydän ääreen ja silmäili uteliaasti ympärilleen. Ruokasali ei ollut suuren suuri, mutta useat himmeät kaasulyhdyt, jotka olivat huoneen ainoa valonlähde, heittivät ympärilleen niin petollisen häilyvää valoa, että seinät näyttivät etääntyvän epämääräisen kauaksi.

Huoneessa oli pari hassua pöytää, ja ne oli järjestetty niin, että kukin pöytäkunta sai olla mahdollisimman paljon omassa rauhassaa. Kaikissa pöydissä oli joku, yksin tai seuralaisen kanssa.

Kummallista oli se, että kaikki he olivat miespuolisia. Heitä palvelevat tarjoilijat liikkuivat äänettömästi ja tehokkaasti pöytien välissä. kuului hiljaista ruokailuvälineiden kalinaa ja kirskuntaa sekä vaimeata puheensorinaa. Deidara nyökkäsi hyväksyvästi.
Hidan huokaisi tyytyväisyydestä.

”Minä tiesin, että sinä tulisit mukaani”, hän sanoi.
”Hidan”, Deidara kuiskasi hiljaa ja tähyili pöydillä istuvia hahmoja.
”mh, mitä?”
”Huomasitko, ettei täällä ole yhtään naisia?”

Hidan kohotti irvailevasti kulmiaan.
”Pitäisikö olla? En hitossa tiennyt, että pidät naisista,” Hidan tirskui. Deidara loi jäätävän kylmän katseen Hidanille, ja ärähti:
”Ei, en minä sitä tarkoita! Se vaan on outoa, un.”
”Hittokos tuo ei ole ihme, olet homojen ravintolassa”, Hidan sanoi ja kallisti tuoliaan taaksepäin, kuin osoittaakseen että paikka todella on homojen olinpaikka.

”..Mmmitäh?! Mitä? Miksi sinä minut tänne toit?! Deidara pamautti nyrkkinsä pöytään, ja tyypit vilkuilivat tätä. Hidan nauraa räkätti, ja asettautui istumaan kunnolla.
” Deidara, tiedän että olet mieltynyt miehiin.”
”Älä puhu järjettömiä, un!” Deidaran ilme oli tiukka, ja punastus hiipi hänen kasvoillensa.
”Hitto vie, olen ihan varma. Näin, kun katselit Akatsukien hommien aikana muita miehiä! Etenki yhtä punapäätä”, Hidan virnuili.

”Tarkoitatko Sasoria?” Deidara alkoi räplätä sormiaan.
”Tarkoitan, oletko nähny ketään muuta punapäätä?”
Deidara tuhahti, ja katsoi muualle. Tunkkainen ilma työntyi hänen sieraimiinsa.
’Hitsi, Hidan on oikeassa. Pidän Sasorista.’

”No, mitä sitten. Pidän Sasorista, mutta se ei tarkoita, että olisin homo, un!”  Hidan katsoi häntä epäluuloisena, ja tuhahti:
”Oletko ihan hiton varma, ettet vähättelis itteäs liikaa..?”
Deidara huokaisi syvään, ja suoristi tomerasti selkänsä.
”En pidä Sasorista sillä tavalla. Ärsytät minua. Lähden täältä, hemmetin rähjästä paikasta”, Deidara tiuskaisi terävästi ja nousi pöydältä. Blondi asteli määrätietoisena ovelle päin. Hänen peilikuvansa irvisti hänelle peilistä...

Hidan pudisti päätään, ja vislasi. Deidara käänsi vaistomaisesti päätäänsä nähdäkseen, mitä Hidan aikoi. Hidan katsoi blondia hetken aikaa silmiin, ja sanoi vakava ilme kasvoillaan:
”Sasori rakastaa sua.”

Deidara kuuli, kuinka soittokellot jatkoivat epäsointuisaa musiikkiaan, kuin sanoakseen, että Hidan oli oikeassa. Deidara oli rakastanut tätä punatukkaista poikaa, tuntematta häntä tarkemmin. He olivat pelkkä työpari, niin Deidara aikoisi sanoa...

”Mitä?” Deidara sanoi. Blondista tuntui siltä, että seinät kuiskailivat hänelle...
”Olet niin hiton sokea. Ja myös kuurokin, näköjään”, Hidan naurahti ja nousi ylös. Hidan käveli Deidaraa kohti, ja tarttui tätä käsivarsiin. Deidara väänsi hartioitaan saadakseen itsensä irti Hidanin otteista.
”Unh, Mitä teet! Mitä aiot?” Deidaran silmistä näkyi pieni pelonpilkahdus. Soittokello kilahti sointujaan, kun ovi narahti auki.

Hidan myhäili hiljaa, ja katsoi Deidaran pään ohi ovelle. Joku tyyppi oli tullut sisään.
"Katsos vain, mikä vitun hyvä sattuma!"
Deidara ähkäisi, eikä kuunnellut Hidania. Joku puhui blondin takana.
'Missä olen kuullut tuon äänen...' Deidara ähkäisi jotain epämääräistä, ja rimpuili. Hidan piteli blondia edelleen. Deidara otti kaikki voimansa käyttöön ja oli vetäisemässä itseään irti, kun Hidan päästi irti. Johan alkoi pienempi poika lentää viuhahtaa! Suoraan tulokkaan päälle.

"Sasori, hoi! Mitäs sä täällä homoluolassa teet?" Hidan rääkäisi ja Sasori huomasi vasta nyt heidät. Deidara kiristi hampaitaan, kun kuuli Hidanin sanovan "Sasori".
Deidara nosti päätäänsä ja näki yläpuolellaan Sasorin tyhjän ilmeen.
'Hitto, ei voi olla totta! Sasori-danna!'

Sasori vain katseli, kun Deidara yritti kömpiä pystyyn hänen edessään, mutta hänen kengännauhansa sattuivat aukeamaan juuri sillä hetkellä. Hidan hohotti ilkikurisesti.
"Anteeksih, danna...!" Deidara pudisti paitaansa, se oli likaantunut.
Sasori nosti katseensa Hidaniin, joka kouristeli vatsaansa liiallisesta naurusta. Sitten punatukka laski katseensa alas.
"Deidara? Mitä sinä täällä? Yritätkö lintsata töistä?" Sasori kysyi, ja ojensi kättään Deidaralle.

Deidara ähkäisi nolona ja tarttui Sasorin käteen. Sasori kiskaisi hänet kevyesti ylös.
'Onpa Deidara kevyt...', hän ajatteli.
"Vittu, ei me laisteta töistä, toin Deidaran tänne pitämään hauskaa" Hidan sanoi.
"En kyllä kysynyt sinulta, Hidan", Sasori ivasi.
Hidan mulkaisi Sasoria, kun hän meni ravintolan tiskille. Ravintolanomistaja tuli paikalle ja kysyi, mitä tälle saisi olla.

"Saanko White Ladya?" Sasori sanoi ja istui keinotekoisella nahalla päällystetylle jakkaralle.
Deidara katseli Sasorin tummia silmiä. Niissä oli jotain surullista. Hidan tönäisi Deidaraa kevyesti kyynärpäällään, ja istuutui Sasorin viereen.
"White Ladya? Jotain tujumpaa sietäis sun juoda!" Hidan sanoi, ja koputti puista tiskiä sormillaan.

Mies, joka antoi juoman Sasorille, tuli ottamaan Hidanin tilauksen. Sasori siemaili juomaansa, ja laski lasin. Kilahdus.
"En vaivaudu tänään kaatokänniin, kiitos vain", Sasori sanoi välinpitämättömällä äänellä.
Hidania ärsytti, kun Sasori oli niin tyly tänään. Deidara päästi huomaamattaan vislauksen, ja Sasori kääntyi Deidaraa kohti. Blondi pidätteli hengitystään.
'Hidan takuulla valehteli. Ei hän rakasta minua. Ei näköjään.'Deidara tuumaili, ja puna hiipi hänen poskiinsa.

"Tule istumaan, älä siinä seiso", Sasori näytti Deidaralle tuolia, ja blondi tajusi istuutua juuri siihen. Lyhtyjen himmeä valo näytti voimistuvan joka kerta, kun Deidara katsoi Sasoria.
Hidan oli pyytänyt kaljaa, ja sai sitä. Paraikaa hän sai juotua sen loppuun, ja vaati saada lisää.

"Tuota, danna..?" Deidara sanoi hyvin hiljaisella äänellä.
"Mitä, Deidara?" Sasori hörppäsi "White Ladynsa" loppuun ja katsoi vastapäätä olevaa viinapullo-hyllyä. Hyllyssä oli erilaisia makuja maailmalta.
"Miksi sinä tänne tulit?"
Sasori katsahti Deidaraan sivusilmällä, ja huokaisi.
"Oletin löytäväni sinut täältä", Sasori myönsi. Hidanilta pääsi kumma röyhtäys.

"Eihän, örps, Deidara ole ollu täällä ennen?" Hidan näytti jo hiukan juopuneelta.
Deidara pudisti päätään ja laski kätensä tiskille.
"En ollutkaan, un. Mistä siis tiesit tulla tänne?" Deidara kuulusteli.
Sasori naurahti, ja pyöritteli lasissa olevaa sitruunan palasta.
"Ei kannata kertoa aikeistaan, etenkään Kakuzulle", Sasori katsoi örväilevää Hidania, ja osoitti peukalollaan häntä.

'Luulin jo ihan muuta...' Deidara huokaisi ja lysähti tiskille.
"Join jo tarpeeksi, menen kotiin..äh, en minä voi kotiin nyt mennä", Sasori painoi päänsä alas epätoivoisena.
"Mitä? Mitä asunnollesi tapahtui?" Deidara säpsähti ja oli kaatua jakkaralta.
"Sitä korjataan paraikaa", Sasori sanoi ja tönäisi Hidania poispäin. Oli liian lähellä, kuulemma.

Hidan vinkkasi blondille silmää, ja painui jonnekkin juomaan lisää mahtavaa kaljaa.
Deidara raapi poskeaan epäröiden, eikä huomannut, että Sasori katseli häntä.
"Mahtuisiko kotiisi kaksikin?" Sasori kysyi yhtäkkiä. Deidara ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten hän vastasi myöntävästi.
"Hyvä, tulen sitten teille yöksi remontin ajaksi....Deidara."
Sasorin äänessä oli jotain uutta. Deidara tunsi sydämensä tykyttävän niin kovaa, että se voisi minä hetkenä tulla ulos rinnasta.

Ja sitten, hyvin myöhään sinä iltana, kun he olivat Deidaran kotona. Hidan ei mielestään ollut vielä kaatokännissä joten hän jäi Sbirro's'ille. Sasori makasi Deidaran upouudessa sohvalla kuvitelmiensa kuumentamana. Kuului hiljaiset askelten äänet. Deidara oli ollut suihkussa ja nyt hän liukui alas leveitä portaita. Blondi tuli seisomaan Sasorin viereen. Hänellä oli kädessään juustosämpylä ja hän söi sen loppuun.
"Voit käyttää suihkua, mutta varo, se on joskus tulikuuma", blondi mumisi ja hymyili vienosti.

Sanaakaan sanomatta Sasori tarttui blondia ranteesta ja oli sekunnissa vanginnut tämän alleen. Deidaralla oli yllään pitkä turkoosin värinen froteekylpytakki. Sasori riuhtaisi sen auki; sen alla ei ollut mitään. Deidaran silmät pyöristyivät suuriksi hämmennyksestä kuin ansaan jäänyt jänis.

Tajuttuaan tilanteen Deidara henkäisi: ”Pidän rajuista otteista, un..”
”Tulit oikeaan paikkaan”, Sasori murahti. Hän naulitsi blondin ranteet tämän pään yläpuolelle toisella kädellään ja alkoi hieroa toisella ahnaasti blondin vatsalihaksia.
Sasori suuteli Deidaraa rajusti suulle ja puri huulia saadakseen ne turpoamaan. Hänen polvensa väänsi blondin jalat haralleen.

”Tulit oikeaan paikkaan...”
Sitten hän tunkeutui Deidaran sisään ja toteutti kaikki fantasiansa.

Aamulla Sasori makasi lattialla kaikki voimat tiessään. Hän nosti heti ensi töikseen käden otsalle, koska ikkunasta huoneeseen tulviva valo oli silmiäsärkevän kirkas. Punatukka ajatteli, ettei pitäisi jäädä enää siihen lojumaan.  Sasori huokaisi syvään, ja nosti päätään nähdäkseen missä oikein oli.  Sängyltä kuului muminaa, ja kuin kankaat hankautuisivat yhteen. Sasori nousi istumaan, ja katsoi peiton peittämää möykkyä.

’ ...Kuka tuo on?`
Sasori koetti selvittää ajatuksiaan. Kun hän pääsi jaloilleen, kaikki selveni hänelle. Hän oli kaatanut parinsa, Deidaran, sänkyyn. Sasori punastui, vaikka se hetki oli jo mennyt. Jostakin kantautui kevyt, mutta kylmä tuulenvire, joka sai Sasorin huomaamaan olevansa nakuna.

’Voi että...’

Sasori nosti lattialta kalsarinsa, ja siirsi ne yöpyödän vieressä olevalle jakkaralle. Hän kompuroi ovelle ja nappasi kaapistaan pyyhkeen. Vielä unenpöpperöisenä hän raahautui lämpimään suihkuun. Deidara kääntyi selälleen, ja huokaili hiljaa. Hän katseli valkoista, paljasta kattoa, jossa ei ollut lamppua roikkumassa. Pimeinä aikoina ylisuuri jalkalamppu valaisisi huonetta.

Deidara hieroi silmiään ja maiskutti huuliaan. Huomattuaan, että hän oli sohvalla yksin, hän kohottautui istumaan. Hitaasti peitto alkoi valahtaa pikkuhiljaa lattialle. Deidara oli hetken paikoillaan.  Hän nousi ylös seisaalleen ja käveli ikkunalle. Ulkona oli mitä tavallisin sää;
sumuista ja hämärää. Yhtäkkiä Deidara kuuli kovaa huutoa huoneen ulkopuolelta. Jotain heitettiin ja kovaa. Deidara kiiruhti äänen suuntaan, ja pysähtyi kylpyhuoneen ovelle.

”Hemmetti vie, mitä tätä suihkua vaivaa!?”
Deidara raotti ovea, ja raikas höyry täytti hänen sieraimensa. Kun Deidara katsoi tarkemmin huoneen päässä olevaa hahmoa höyryn keskeltä, hän näki Sasorin seisovan kylpyammeessa. Alastomana.

Sasori piteli kädessään vesihanaa, joka näköjään oli irronnut seinästä. Seinästä ryöppysi vettä vauhdilla kylpyhuoneen lattialle, ja kasteli joka nurkan.
Deidara avasi oven kunnolla ja asteli vielä kuivana olleisiin kohtiin. Hän oli ottanut ison pyyhkeen koukusta Sasoria varten ja löntysti likaisenharmaan lavuaarin viereen ja nojasi siihen kädellään.

Sasori otti vapaalla kädellään pyyhkeen, ja kietoi sen tiukasti lantioiden ympärille.
"Soita korjaaja tänne", Sasori huoahti ja lisäsi:
"Ja, niin, anteeksi. Rikoin suihkusi"
"Sehän ei ole mitään, tämäkin asunto on korjauksen tarpeessa, un..."Deidara hihitti ja
kohta blondin ja punapään huulet yhtyivät suuteluun.

Deidaran työ Akatsukissa olisi tästä lähtien miellyttävää...



Happy End! ^^
________________________________________________________________________________

♥