Nimi: Akira  Tobikiri
Ikä:  23
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Naimaton
Ninjataso: Chuunin
Työ/ym: Eri tasoisten ninja tehtävien suorittaminen. Ei halunnut opettajaksi Akatemiaan.
Lemmikki/summoni/bijuu: -
Ammatti: ANBU-ryhmän jäsen tällä hetkellä.
Mahdollinen Kekkei Genkai tai erikoiskyky/hyökkäys: Ei varsinaista Kekkei Genkaita mutta erikoistunut katanan käyttämiseen taistelussa. Osaa yhdistää erinnäisiä vesijutsuja miekkatekniikoihinsa.
Ruumiinrakenne: Normaali [184cm pitkä, ei mikään hongankolistelija kuitenkaan. Normaalipainoinen, kohtuullisen lihaksikas]
Hiukset: Mustat, ”puoli pitkät”
Silmät: Tumman vihret
Vaatetus: ANBU-vaatetus tai suhteellisen perinteinen ninja-asuste, pienillä muokkauksilla tietenkin. Hitai-ate solmittu vasempaan käsivarteen jos ei ole ANBU-tehtävissä.
Luonne:  Akira ei ole kovin puhelias, tämä johtuu hänen urastaan ANBU:ssa. Hänelle velvollisuuden, sääntöjen ja oman moraalin seuraaminen ovat tärkeitä asioita.

Historia, elämänkatsomus ja filosofia – Akiran POV:

Kasvoin lapsuuteni varsinaisen Konohan kylän ulkopuolella. Vanhempieni mielestä haaveeni tulla ninjaksi, kuten isoisäni, oli hullutusta. Vaari oli aina ollut minulle ihailun kohde, ihastuin hänen tarinoihinsa ninjoista ja salaisista tehtävistä jo kolme vuotiaana. Vaari kannusti minua tulemaan ninjaksi koska uskoi, että minussa virtasi enemmän hänen vertaan kuin isässäni. Ollessani kuuden vanha vaarini kuoli. Vaikka hänen kuolemansa suretti minua, olin onnellinen siitä, että hän sai kuolla rakkaittensa ympäröimänä. Vaarin lahja minulle oli hänen vanha miekkansa,  Kanenori  oli upein näkemäni katana.

Vaarin hautajaisten jälkeen aloin harjoitella miekkailua erään ystäväni kanssa. En tietenkään käyttänyt Kanenoria, vaan harjoittelimme puisilla aseilla. Tämä ei minua kuitenkaan hyödyttänyt vaan hakeuduin Konohan kylään dojolle harjoittelemaan. Isäni ei tätä hyväksynyt, mutta vaarin takia jatkoin dojolla harjoittelua.

Hyvin pian huomasin, että katanat olivat selvästi minun aseeni. Jo vuoden harjoittleun jälkeen kykenin voittamaan itseäni vanhempia oppilaita. Eräänä iltana dojolle saapui ninja, jonka yskästä ei ollut tulla ikinä loppua. Tämä ninja halusi puhua minun kanssa. Ninjan nimeksi paljastui Hayate, nuori ninja, jonka miekkataidot olivat dojolla olivat kuuluisat. Hän halusi, että treenaisin hänen kanssaan ennen kuin aloittaisin Akatemiassa. Tietenkin suostuin tähän järjestelyyn.

Isäni ei kuitenkaan tästä innostunut. Hän ajoi minut pois kotoa, koska saattaisin koko perheen häpeään sillä, että ryhtyisin ninjaksi. Isääni ajatellen vaihdoin sukunimeni Tobikiriksi, jotta en toisi heille häpeää. Myöhemmin ymmärsin, että isä oli minulle kade, koska minusta oli tulossa ninja, hänestä kun ei sellaista koskaan tullut. Hayaten opissa taitoni lisääntyivät nopeammin kuin dojolla ja opinkin muutamia miekkatekniikoita. Kuitenkin aika Hayaten opissa jäi lyhyeksi, kun aloitin opinnot Akatemiassa. Akatemia ajoilta minulle jäi niin huonoja kuin hyviäkin muistoja. En ollut kovin taitava chakran käsittelijä koulun alussa mutta loppukokeessa olin luokkani paras. Onneksi miekkailu ei päässyt unohtumaan Akatemiassa, sillä Hayate piti huolen siitä, että taitoni eivät päässet ruostumaan.


Hayaten kuoltua olin hetken aikaa ilman miekkailun opettajaa, genin ryhmämme johtaja oli genjutsu mestari. Onneksi löysin itselleni opettajan mutta genin-tehtävät veivät yllättävän paljon aikaa, joten näin häntä harvoin. Silti  opin lisää miekkatekniikoita ja muutaman  erikoisemman jutsun; miekkatekniikka ja ninjutsu yhdessä. Olin ylpeä itsestäni. Onnistuin yhdistämään miekkatekniikan ja selvästi vesityyppiä olevan chakrani. Kuitenkin huomasin pian käytännössä, että tämä taito kulutti paljon chakraa, joten vältin sen käyttämistä genin-tehtävissä.    

Läpäisin chuunin kokeen ollessani 14-vuotias. Ryhmästämme kaikki pääsivät chuunineiksi mutta se merkitsi myös ryhmän hajoamista. Toverini siirtyivät opetustehtäviin Akatemiaan mutta  sellainen ei minua kiinnostanut vaan aloitin harjoittelun toden teolla. Pian sainkin paikan ANBU-ryhmästä. Huomasin ANBU-viran sopivan minulle, vaikka muutamat ystäväni sanoivat se muutti minua hiljaisemmaksi ja vakavemmaksi. Ehkä tämä pitikin paikkansa, koska huomasin miten minua ärsytti, muissa kuin ANBU-tehtävissä, se jos ohjeita ei noudatettu tai otettiin suotta riskejä. Silti minusta ei ole tullut  tunteetonta murhaajaa vaan otan tehtävät vakavasti ja haluan suoriutua niistä mahdollisimman hyvin.

Toimin ANBU:ssa jo Tsunaden aikana, mutta en voi sanoa pettyneeni kun Uzumakista tuli Hokage.  Tehtäviä on tullut paljon ja olen saanut paljon kokemusta erilaisista tehtävistä. Myös taitoni ovat kehittyneet ANBU-aikoina todella paljon. Vesijutsut ovat selvästi minun alaani, olenkin alkanut epäillä, että sukuni on alun perin kotoisin jostain muusta kylästä kuin Konohasta.

Varsinaisia unelmia minulla ei ole, jos ei oteta mukaan unelmaa miekkatekniikka ”Sirppikuun tanssi”:n oppimisesta.  Hokage on useampaan otteeseen kysellyt innokkuuttani ryhtyä erikois-jouniniksi, mutta en ole tähän kysymykseen sanonut vielä mitään. Syy tähän on se, että erikois-  jouninin virka toisi mukanaan opettamistehtäviä, joista en pahemmin välittäisi. Silti odotan sitä,  mitä tulevaisuus tuo tullessaan minulle.

-------------

Apua, tämä on ensimmäinen ficcini ikinä. Noh tuollainen hahmo tuli miun kynästä. Kirjoitusvirheitä voi olla, olen niistä hyvin pahoillani. yritin välttää Akiran kohdalla kaikkia perinteisiä ninja/Naruto-kliseitä, onnistuen omasta mielestäni kohtuullisesti.

EDIT: Niin ja kaikille katana faneille tiedoksi: Akiran katana Kanenori on oikeasti yksi kuulusista Wazamono katanoista (ilmeisesti "alatyyppiä" Owazamono). Tälläinen realistinen pointti tähänkin hommaan ^^

Heittäkää kommenttia :)