Art and Artifice

- 8 -

Seuraavana aamuna Haku odotti Narutoa lokeroilla. Kun blondi vihdoin ilmestyi näkyviin, hänen ystävänsä melkein hyppäsi tämän päälle.

"No?" hän kysyi vaativan innokkaasti.

"Mitä no?" Naruto vastasi, teeskennellen tietämätöntä. Haku löi tätä kevyesti olkapäähän.

"Kuinka vanhemman Uchihan kanssa meni? Pyysikö hän sinua ulos?"

"Ei oikeastaan. Meillä vain oli erittäin miellyttävä keskustelu."

"Varmaan, 'erittäin miellyttävä keskustelu', ja mistä te keskustelitte?"

"Oh.. vähän kaikesta..." Naruto kääntyi ystävänsä puoleen hymyillen leveästi. "Tiesitkö että paskiainen oli sängynkastelija?" Hakun silmät levisivät ja molemmat pojat ratkesivat hihittämään nuoremman Uchihan kustannuksella.

"Aha..heheh..ha..aah, mutta oikeasti, kerro nyt, minä kuolen uteliaisuudesta! Mitä tapahtui? Tiedän että hän kävi aivan kuumana sinuun." Vetäen Naruton hupun kulmaa hieman sivuun, Haku varmisti mielihyväkseen blondin punastelevan huppunsa alla. "Ha! Ja sinä pidät hänestä! Minä tiesin sen! Kerro mitä hän sanoi. Tiedät mitä haluan kuulla. Hyppää hyviin kohtiin."

"Enpä tiedä.", vaaleavierikkö kiusasi. "Luulen että ansaitset jonkinlaisen rangaistuksen, koska jätit minut sinne." Haku katsoi häntä kuin sanoen; "Ihan kuin olisit pahastunut siitä!" ja Naruto luovutti.

"Ok, pidän hänestä. Meillä oli paljon yhteistä. Hän oli erittäin mukava ja hyvä kuuntelija. Tunsin jopa oloni miellyttäväksi, en väkinäiseksi. On aika kummaa kuinka hän ei muistuta veljeään ollenkaan... Tai no melkein ollenkaan. Heillä molemmilla on sama hymy." Haku nauroi tälle. "Mutta se ei häiritse kun Itachi hymyilee. Luulen että hän vain ei ole niin häijy, ja kai hänellä on sellainen luonnollinen itsevarmuus, kun taas Sasuke on hienostelija jonka tarvitsee todistaa jotain. Ja hän ei pyytänyt minua ulos, Haku. Vaikka luulen että hän taisi... muutaman kerran vihjata että olisi kiinnostunut."

"Ihanko totta?" Haku hypähteli varpaillaan. "Kuten mitä? Mitä hän sanoi? Anna esimerkki." Nolostunut blondi antoi Hakulle esimerkin ajastaan Itachin kanssa.

"Pyysikö hän numeroasi?" Haku tiedusteli.

"Me vaihdoimme numeroita ennen kuin erosimme, ja hän sanoi toivovansa nähdä minut, kun tulee seuraavan kerran viikonlopuksi kotiin."

"Hei! Sanoit ettei hän pyytänyt sinua ulos!"

"Ei pyytänytkään."

"Hän halusi numerosi. Joten hän aikoo soittaa sinulle. Eli hän haluaa nähdä sinut kun vain pääsee käymään täällä." Haku laski palasia yhteen sormillaan. "Eli toisin sanoen hän pyysi sinut ulos ennalta määräämättömänä päivänä." brunette nyökkäsi tyytyväisenä lopputulokseen.

"Eikö se ole enemminkin pitkittämistä?" Naruto kysyi epäillen.

"Olen takuulla oikeassa... Kyuubilla on ihailija!" Vielä hetken kiusaamisella, jonka Naruto havaitsi täysin tarpeettomaksi, aihe siirtyi heidän mielikuvaansa yliopistosta.

"Se oli niin upea! Nyt olen vieläkin murtuneempi jos en pääse sisään."

"Voisitko lopettaa tuon.". Haku nuhteli. "Ajattele vain positiivisesti."

"Ok, olet oikeassa. En sano niin enää. On vain vaikea olla hermostumatta, kun niin paljon riippuu yhdestä kuoresta. Onko tämä nyt sitä 'munien laittamista samaan koriin'?" blondi vitsaili.

"Luultavasti, mutta älä välitä siitä. Nyt kun olemme nähneet paikan, niin eikö ole paljon helpompaa kuvitella opiskelevansa siellä?"

"Voin niin kuvitella sen!" Naruton kasvoille ilmestyi haaveellinen ilme kun hän kuvitteli asiaa.

"Mitä voit? Kuhertelua Uchiha-poikaystäväsi kanssa kahvion sohvalla." Haku sanoi pirullisesti.

"Ole hiljaa. Älä tunge unelmointiini." blondi tiuskaisi, ilme laisinkaan muuttumatta. Haku repesi nauruun ja Naruto liittyi joukkoon hetken kuluttua, kun ei enää pystynyt pitämään pokkaansa.

"Kaikki jotka tapasimme eilen olivat erittäin mukavia, eivätkö olleetkin? Toivottavasti näen heidät uudestaan.", Naruto sanoi. "Oli mukavaa olla saman kiinnostuksen jakavien kanssa. He oikeasti ymmärsivät mistä puhuin. Se oli kuin Shurikenissa. Se tuntui omalla tavallaan kodilta, tiedätkö?"

"Hmm, erittäin hyvin..." Samalla Haku huomasi jotain silmäkulmastaan ja jäykistyi. "Uh oh, nuorempi Uchiha kello yhdeksässä!" hän sihisi varoitukseksi.

"Voi hyvänen aika!" Naruto mutisi samalla hengähtäen. Ja kuten arvattavissa, seuraavassa hetkessä kalpea käsi iski lokeron oveen juuri Naruton pään vieressä. Naruto oletti sen tarkoituksena olleen säikäyttää hänet.

"Oh! Kuinka uhkaavaa!" hän ajatteli sarkastisesti. Hän ei edes vaivautunut katsomaan ylös, kun hän tunsi itsensä tungettavan lokeroon, lokeron oven sulkeutuvan takanaan ja lukon napsahtavan kiinni. Eikä edes ensimmäistä kertaa, hän ajatteli kuinka paljon tehokkaampaa paskiaiselta olisi työntää hänet jonkun toisen lokeroon, jonka yhdistelmään hän ei itse tiennyt. Eikö se halvatun paskiainen koskaan kyllästynyt. Tätä on jatkunut jo kolme vuotta! Uutuuden viehätyksen olisi pitänyt mennä jo ohitse, eikö? Uchiha ei ollut kehittänyt mitään uuttakaan pitkään aikaan. Miten vaan. Hän saattoi jo kuulla naurun kaikkoavan ulkopuolella.

Haku vihasi vain seistä sivussa ja antaa kaiken tapahtua ystävälleen sanomatta sanaakaan, mutta Naruto kielsi häntä puuttumasta. Naruto sanoi aina sen saavan hänet tuntemaan itsensä huonolta jos Hakukin joutuisi kärsimään, ja hän ei mielellään aloittaisi jotain typerää sotaa. Panokset luultavasti vain kasvaisivat isommiksi ja luultavasti kiinnittäisivät epätoivottua huomiota. Joten Haku vain jätettiin katsomaan ja odottamaan sen loppumista.

Hän huokaisi syvään, kun Uchiha vihdoin lähti nauravien alaistensa kanssa. No, ainakin hän pystyi auttamaan Naruton ulos lokerosta, ilman että joutuisi itse 'omaan' lokeroonsa. Hän huomasi että Kiba oli pysähtynyt ja katsoi Naruton lokerolle huolestuneena. Haku siirtyi lokerolle avaamaan sitä ja heilautti Kiballe rauhoittavasti. Kiba nyökkäsi hiljaisena ja seurasi ystäviään.

"Kiitos, Haku.", sanoi juuri vapautunut blondi.

"Ei mitään. Luuletko että Itachi saattaa piilotella jotain sadistisia puolia itsessään?"

"En usko. Sen perusteella mitä kuulin, he tulevat mukavasta perheestä."

"Kuinkahan he sitten onnistuivat saamaan toisesta pojastaan tuollaisen.", Haku pohti.

"Kuka tietää? Ehkä hänellä on vain paha... hyvin paha, nuoremman lapsen syndrooma? Hän saattaa piilotella jotain 'siedettäviä' puolia meiltä kaikilta. Emmehän me ole oikeastaan jutelleet koskaan."

"Olet luultavasti vain liian jalo."

"Ehkä.", Naruton hyvä tuuli oli hieman laskenut, kun he jatkoivat kohti luokkaa ensimmäisen kellon 'hellällä serenadilla'.

-------------------------------------------------------

"Ooh, mitäs meillä täällä on?"

Naruto, joka oli ollut hiljainen ja mietteliäs siitä lähtien kun he lähtivät luokasta, nosti päätään katsoen Hakua kysyvästi. Haku osoitti heidän eteensä ja blondi katsoi suuntaan tottelevaisesti. Kun oli kerran ruokatunti, siellä oli paljon liikettä ja otti hetken ymmärtää mitä hänen tuli katsoa.

Juuri biologian luokan edessä oli Kiba... juttelemassa Hinatalle. Naruto ymmärsi miksi Hakun juorututka oli hälyttänyt. Kiba näytti olevan häiritsevän keskittynyt ja Hinata parka, ollessaan taipuvainen ujouteen, punasteli selvästi. Jotkut koirienrakastajan kavereista olivat matkalla ulos. Huomaten Kiban he hidastivat ja suuntasivat poikaa kohti. Naruto kuuli yhden heistä kysyvän, josko tämä oli tulossa. Kiba huitoi heidät pois sanoen olevansa siellä hetken kuluttua. Joukko liikkui hieman syrjemmälle, mutta ei lähtenyt, päättäen odottaa. Kiba jatkoi lilasilmäiselle tytölle puhumista, saaden muutaman kikatuksen karkaamaan tytöltä ja sai hänet puhumaan aika paljon. Hän ystävänsä alkoivat olla kärsimättömiä ja kysyivät häneltä uudelleen, tulisiko Kiba. Hän vaikutti hieman vastahakoiselta, mutta sanoi kohteliaasti hyvästit Hinatalle, hymyillen ja vinkaten, joka sai tytön punastumaan vieläkin enemmän.

Haku ja Naruto jakoivat viekkaan virneen ja lähestyivät ystäväänsä, joka edelleen tuijotti Kiban jälkeen. Naruto taputti tätä olkapäähän ja tyttö hypähti säikähdyksestä ja kääntyi ympäri. Nähdessään ketkä olivat siinä, hän hymyili ja tervehti kahta poikaa. Kaikki kolme kävelivät kohti uloskäyntiä.

"No, Hinata-chan.", Haku aloitti tavallisella äänensävyllä, joka lupasi ongelmia. "Me huomasimme että olet tehnyt itsellesi uuden ystävän. Teillä oli varmasti paljon puhuttavaa.". Hinata parka oli punainen kuin paloauto. Oli aivan liian helppoa saada hänet punastumaan.

"N-no, Kiba on parini biologiassa. Meidän tulee analysoida sian sikiö.", Hinatan silmä nykäisi sanan 'analysoida' kohdalla. "Hän lupasi tehdä kaiken...manuaalisen työn, kun minä taas voisin kirjoittaa raportin."

"Siinä kaikki?" Haku pisteli hieman. "Vaikutti kuin sinulla olisi ollut hyvin hauskaa. Näin sinun nauravan aika paljon. Kuinka voisin vannoa että se oli flirttailua.", virne leveten hänen kasvoillaan.

"Haku anna hänen olla.", Naruto puuttui naureskellen. "Hän näyttää kuin saattaisi minä hetkenä hyvänsä haljeta." Haku näytti kieltään Narutolle, ristien kätensä ja katsoen häntä kopeasti.

"Pilaat huvini..." sitten viekas hymy palasi. "Älä huolehdi Hinata. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kyuubikin löysi itselleen miehen. Anna palaa, kysy häneltä."

"Haku!" blondi huitaisi ystäväänsä, mutta se meni ohi, kun tämä tanssi pois tieltä nauraen.

"Voi, ei." Hinata vastasi hiljaisesti. "En usko että hän pitää minusta sillä tavalla. Kiba on vain miellyttävä henkilö."

"Hän on mukava, eikö olekin? Annan teille siunaukseni tässä liitossa, sydämellisesti!"

Hinata-parka. Normaalisti hän ei edes unelmoisi mahdollisuudesta saada joku tuntemaan itsensä epämukavaksi, mutta hän alkoi tuntea itsensä aika epätoivoiseksi, joten hän otti esille asian joka aikaisemmin mainittiin.

"Kyuubi-kun, onko totta että olet löytänyt jonkun?" Hinata kysyi, vaikka pyysikin mielessään tältä anteeksi.

"Oh yeah! Odota että kuulet tämän jutun."

"Hemmetti Haku!"