”Katsokaa nyt tuotakin!!! Eihän hän edes pysy pystyssä! Mikä kömpelyyden ruumiillistuma!” huusi Kiba irvistäen.

Tämän huudahduksen johdosta kaikkien päät kääntyivät katsomaan maassalojuvaa sinisilmäistä blondia. Blondi kuitenkin ponnahti pystyyn ja alkoi juosta kohti ulko ovea.

”Ei kai nynny vain ala itkemään?!” Siinä oli viimeiset sanat mitkä Naruto kuuli ennen oven sulkeutumista perässään. Hänen teki mieli juosta takaisin sisälle ja huutaa muille, etteivät he tienneet mitään. Mutta yksin hän ei siihen pystynyt. Olihan häntä vastaan lähes kaikki. Häntä tuntui kuitenkin inhoavan eniten Kiba, Sasuke ja Sakura. Nytkin Kiba oli ihan itse kampannut hänet jalallaan ja sanonut häntä kömpelöksi!

No, siihen hän oli jo tottunut. Tämä oli hänen jokapäiväistä elämäänsä. Oli ollut jo ylä-asteelta lähtien. Hän oli luullut lukiossa ihmisten olevan hiukan aikuisempia lukiossa, mutta luulo oli ollut väärä. Nyt oli jo hänen ensimmäisen lukio vuotensa kevät. Miten aika kuluikaan.

”Hei! Naruto!” Naruto käännähti ja näki Shikamarun kävelevän hänen luokseen.
”Ai, hei Shikamaru...”
”No sinäpä kuulostat masentuneelta! Mutta minulla ei ole nyt aikaa jäädä juttelemaan. Tulin vain tuodakseni sinun penaalisi, joka tipahti repustasi Kiban kampatessa sinut.”
”Ai...Tuota..Kiitos...”
”Eipä mitään! Mutta nyt minun täytyy pitää kiirettä! Heippa Naruto!”
Shikamarun lähtiessä Naruto saattoi vielä kuulla tämän mutisevan jotain vaivalloisesta asiasta.
'Tuossa nyt menee yksi harvoista kavereistani...'

Shikamarun Naruto tunsi musiikin kautta. Itseasiassa he olivat perustaneet bändin syksyllä lukion alkaessa. Shikamaru soitti sähköpianoa ja Naruto bassoa. Toki bändissä oli mukana myös Chouji, joka soitti rumpuja rytmikkäästi ja Hinata, joka lauloi taivaallisella äänellään.

Broken Glass (särkynyt lasi) oli bändin nimi. Nimi tuli yksinkertaisesti siitä, kun he olivat tahtoneet Hinatan alkaa laulaa bändissä, ja tyttö oli tiputtanut järkyttyneenä juomalasin ruokalassa lattialle.

'Onneksi minulla on edes bändi tukena' Naruto ajatteli ottaessaan taskusta avaimet ja työntäessään ne lukkoon. Ovi naksahti auki ja Naruto astui sisään pieneen, sotkuiseen asuntoonsa.

Illalla Naruto soitti bassollaan, söi, teki läksyt, katsoi tv:tä ja kävi suihkussa. Kaiken tehtyään hän laittoi uupuneena nukkumaan.

***
”Ei älä koske häneen!” nainen huusi kauhuissaan jollekkin miehelle, joka seisoi varjoissa.
”Vastustatko? Miehesikin vastusti ja makaa nyt maassa—kuolleena!”
Nainen kuuli miehen raivohullun naurun ja alkoi itkeä lasta tiukasti sylissään rutistaen.
Hän oli nähnyt tuon kaksikymppisen miehen tappavan sulhasensa, mutta hän ei halunnut nähdä lapsensa kuolemaa. Ei, ei näin. Heidän sinisilmäinen lapsensa ei ansainnut näin huonoa kuolemaa.

”No, joko luovutat ja ojennat lapsen minulle?” mies kysyi kylmällä äänellä.
”En ikinä anna sinun tappaa lastani! Tapa minut, mutta älä lastani!”
”Harmin paikka... En kyllä edes olisi tappanut lastasi, mutta jos olisit ollut hiljaa ja antanut lapsen minulle vapaaehtoisesti, olisit selvinnyt täältä hengissä!” mies puhui samalla kalsealla äänellä ja astui pois varjoista, kohotti verisen veitsensä ja viilsi sillä naisen kaulan auki.

Nainen valahti veltoksi lattialle vuotaen verta. Lapsi alkoi itkeä hurjasti ja huutaa äitinsä nimeä, mutta ääntä ei kuulunut. Sinisilmäinen lapsi käänsi päänsä äitinsä ruumiista mieheen, joka seisoi vieressä häntä tarkkaillen.

Mies oli katsonut hetken blondia, sinisilmäistä lasta ja arvioinut tämän 3-4 vuotiaaksi. Mies virnisti irstaasti. Hän oli sanonut naiselle, ettei hän ollut aikonut tappaa lasta, eikä hän aikonutkaan. Typerä akka oli vain puuttunut asiaan ja heittänyt henkensä, vaikka olisi voinut valita elämän. Mutta nyt oli aika keskittyä lapseen.

Lapsi näytti viattomalta, puhtoiselta enkeliltä. Mutta sen takia hän tämän tekikin. Hän ei uskonut ihmisiä viattomiksi. Ennen pitkää tämä lapsikin lopettaisi olemasta viaton. Siksi—siksi hän oli ottanut tehtäväkseen lopettaa lasten viattomuus.

Siniset silmät katsoivat miestä, joka aukaisi omien housujensa sepaluksen ja napin, antaen housujen valahtaa lattialle paljastaen miehen sukukalleuden. Seuraavana lapsi tajusi miehen olevan jo aukaisemassa hänen omia housujaan kädet ahnaasti hapuillen. Lapsen kauhuksi, ja miehen iloksi housut olivat vihdoin poissa. Lapsi yritti huutaa, mutta vieläkään mitään ei kuulunut. Hän oli kauhuissaan miehen koskettelusta ja — —
***
”Eiiiiiiii!!!!!!” huutaen Naruto nousi raskaasti huohottaen sängylle istuaalleen. 'Ai... Taas se uni...' Hän alkoi hiljaa itkeä. Kuumat kyyneleet vierivät pitkin hänen poskeaan. Hänen mieleensä palautui taas se yö. Yö, jolloin kaikki oli muuttunut.

Hän oli ollut onnellinen vanhempiensa kanssa pienessä omakotitalossa. Mutta sen yön jälkeen hänestä oli tullut orpo. Ja hän oli joutunut orpokotiin muiden orpojen kanssa.

Kukaan ei ollut koskaan kuullut lapselta itseltään mitä oli tapahtunut, mutta tapahtumien selvittämiseen ei ollutkaan tarvittu muuta kuin kaksi ruumista ja lääkärintarkastuksessa selvinnyt raiskaus.

Kyyneleet alkoivat ehtyä ja inhokseen Naruto huomasi kellon olevan sen verran, että piti nousta kouluun. Samassa hänen mieleensä tulvahti Kiba, Sasuke, Sakura ja muut. Niin... he eivät tienneet hänestä mitään. He eivät tienneet hänen menneisyydestään.

Naruto söi nopeaa, pesi hampaat, puki ja lähti kävelemään kohti koulua. Hän tiesi tuskallisen koulupäivän olevan edessä ja hidasti vauhtia vaistomaisesti huomatessaan koulurakennuksen kohoavan vähän matkan päässä.

Naruton astuessa luokkaan hän huomasi melkein kaikkien olevan jo paikalla. Hän huomasi bändiporukkansa ja suunnisti siihen suuntaan.

”No kylläpäs sinä näytät tänään happamalta!” Shikamaru huudahti huomatessaan Naruton.
'Pakko keksiä tälle naamalle jokin järkevä selitys' Naruto mietti mielessään nopeasti jotain.
”Joo tuota... tuli valvottua tosi pitkään.” Hän oli selittämässä vielä jotain kun Iruka-sensei tuli luokkaan ja sai kaikki oppilaat hiljentymään.

”No niin oppilaat! Nyt on tärkeää ilmoitus asiaa! Ensi viikolla lähden neljän viikon pituiselle lomalle, joten...”
”Joten...?” oppilaat kysyivät jännittyneenä.
”Joten teille tulee sijaisopettaja, joka  ei ole tältä koululta. Hänen nimensä on Akira Imai ja hän on todella arvostettu professori. Mutta nyt alamme puurtamaan matikassa! Kirjat esille!” ja niin Iruka-sensei alkoi sepustaa yhtälöiden tuskaista maailmaa.

Aamun tunnit olivat menneet madellen, mutta vihdoin oli päivän vapaatunniksikin kutsutun välitunnin aika, joka kesti 45 minuuttia. Sitä edelsi puolentunnin ruokatunti, joten jos ehti syödä nopeaa, jäi aikaa parhaillaan yli tunti.

Aamun musiikin tunnilla Naruto, Shikamaru, Chouji ja Hinata olivat saaneet tietää, että heidän oli määrä esiintyä ensi viikon jokavuotisissa discomaisissa juhlissa, jonka järjestivät koulun oppilaat itse, mutta jossa yleensä näki myös opettajia ottamassa rennosti.

Nyt Naruto kuitenkin istui koulun pihalla ruskealla penkillä nauttien auringosta. Hän ei huomioinut, vaikka joku selvästi istui hänen viereensä penkille, vaan jatkoi silmät kiinni istumista.

”Kuulin, että teidän bändi soittaa ensi viikon juhlissa.”
Kun Naruto aukaisi silmänsä nähdäkseen kuka hänelle puhui, oli hän tukehtua sylkeensä.
”S-sasuke! Jooo siis kyllä meidän bändi siinä soittaa!” Naruto huudahti lopulta vastaukseksi.
”No mitä soitat vai laulatko? Onko bändinne edes kuunneltavan arvoinen?” Sasuke kysyi hiukan irvaillen.
”No siis... minä soitan bassoa ja kyllä me ollaan kuunneltavan arvosii!” Naruto selitti puolustellen
”Saapas teidän sakki nähdä mihin meistä on!”
”Meidän sakki?” Sasuke kysyi toinen kulma koholla. Jotenkin hän näytti nyt niin syötävän söpöltä...
Hän oli tainnut tuijottaa Sasuken naamaa jo kauan, koska yllättäen Sasuke kysyi, oliko hänellä kuumetta. Ja niin Sasuke kurotti kätensä hänen otsalleen ja Naruto punastui koko naaman voimalla.
”Hitto! Otsasihan on ihan kuuma ja olet muutenkin punainen! Nyt vien sinut terveydenhoitajalle!” Sasuke huudahti ja repäisi yllättyneen pojan ylös penkiltä.

Sasuke taisi melkein kantaa minut terveydenhoitajan huoneeseen, koska itse olin ihan pökerryksissä kun mietin, miten olin voinut miettiä Sasukea yhtä ilkeäksi kuin Kiba. Sasukehan oli suorastaan kiltti kun huolehti minut terveydenhoitajalle. Ja toinen asia joka sai minut sekaisin oli se, kuinka olin hetken miettinyt Sasukea söötiksi. 'Ei! Se oli varmasti jonkin sortin auringonpistos! Taisin istua liian kauan auringossa!' Ja niine ajatuksineen Naruto ei enää miettinyt kiusallista ajatusta, mikä oli pälkähtänyt hänen mieleensä ulkona.

”Sasuke! Ei sinun tarvitse enää huolehtia! Olen hyvissä käsissä terveydenhoitajalla!”
”Joo niin oletkin, mutta haluan varmistua, ettei sinulla ole tullut mitään vakavaa siellä auringossa istuessasi ja uskon, että minun on saatettava sinut kotiisi kun olet tuossa kunnossa.” Siihen Naruto ei osannut enää sanoa mitään ja samalla terveydenhoitaja tulikin huoneeseen.

”Olen uusi terveydenhoitajanne, vaikka oikeasti olen kyllä lääkäri, mutta kuitenkin, nimeni on Kaori Hotei. Ja nyt, voisitko riisua paitasi, niin kuuntelen keuhkoäänet.” Kun Naruto riisui paitansa, ei hän ollut tietoinen Sasuken tarkkailevasta katseesta.

Sasuken vatsanpohjassa muljahti tämän nähdessä Naruton ilman paitaa. Hänen teki yllättäen mieli suudella tuon blondin vartaloa. Tämä tunne ei ollut outo sen takia, että kohteena oli miehenalku, sillä olihan hän bi-seksuaali. Mutta se, että kohteena oli Naruto, poika jota hän oli vältellyt, koska Kiba oli käskenyt. Hän tajusi yllättäen mitä häneltä oli jäänyt väliin kun hän ei ollut tutustunut Narutoon, tähän blondiin, sinisilmäiseen poikaan.

”Selvä. Sinulla on vain lievä kuume. Ei muuta. Siitä sinun pitäisi selvitä levolla ja muutamalla tabletilla.” Terveydenhoitaja sanoi ja käski Naruton laittaa päälle. Mutta ennen kuin Naruto sai paitansa kunnolla päälle oli terveydenhoitaja jo estänyt häntä laittamasta sitä päälle.

”Mitä vittua sinä puuhaat?! Anna minun nyt laittaa paita päälle!” Naruto huudahti turhan ilkeästi hoitajalle. Mutta huomatessaan mihin kohtaan vartaloa hoitaja häntä katsoi, sai hänet repimään paitansa kunnolla päälleen.
Kaori ei ollut pitkiin aikoihin nähnyt tuota jälkeä, tuota arpea, mutta hän tiesi heti mikä se oli.
”Naruto... mistä olet saanut tuon jäljen?” Mutta siinä vaiheessa Naruto oli jo ehtinyt repiä Sasuken ovelle ja alkanut juosta tämän kanssa käytävälle. Mutta hoitaja oli yllättäen jo hänen edessään.

”Naruto! Tämä ei ole leikkiä!” hoitaja huusi täysin vakavasti otettavalla äänellä. Sasuke mietti, mitä nyt oikein oli tapahtumassa.

”Etkö olekkin uhri?” hoitaja kysyi Narutolta melkeinpä itkien. Siinä kohtaa Sasuke menetti pään ja hännän koko asiasta. 'Uhri? Mistä helvetistä ne oikein puhuu?'
”Naruto! Etkö olekkin Demonin uhri?!” hoitaja huusi ja nyt hänellä vieri poskea pitkin yksinäinen kyynel. ”Tiedän että olet! Demoni on jättänyt kaikille uhreilleen tuollaisen viillon veitsestään vartaloon!!!” Sasuke yritti miettiä kuumeisesti, missä Naruto oli uhri. 'Kenties pahoinpitelyssä?'

Seuraavana Sasuke tajusi Naruton tipahtaneen polvilleen ja alkaneen itkeä. Mitä helvettiä oli meneillään?! Sekä Naruto, että hoitaja itkivät.

”Olet oikeassa. Olen uhri.” Naruto vastasi hiljaa kyyneleidensä keskeltä.
”Oletko se, jonka äitikin tapettiin?” Kaori kysyi hellästi.
”No. Kyllä se äitini ja isäni tappoi.”
”Niin, mutta tarkoitin, että siihen asti hän ei ollut tappanut yhtään naista, vain miehet. Sen takia sinun äitisi murha on painunut historian kirjoihin. Sen takia kaikki muistavat pojan, jolla ei enää ollut perhettä. Kaikkien muiden uhrien äidit hän oli jättänyt eloon.”

”Miten tiedät näin paljon?”
”Etkö huomaa? No ei ihmekkään, olithan silloin vasta vähän yli kolmevuotias.” Kaori sanoi hymähtäen hiukan.
”Tarkoitatko...?!”
”Kyllä. Olen se lääkäri, joka tutki sinut ja huomasi, että olet raiskattu.” Sen lauseen kohdalla Sasukelle tuli äkillinen huono olo. 'Naruto...raiskattu?! Mitä se on oikein joutunu kestää? Ja se helvetin Kiba on vaan kiusannu sitä!' Äkkiä Sasuke tärisi raivosta. 'Tämän jälkeen Kiba ei kyllä kiusaisi Narutoa yhtään enempää! Pidän siitä huolen!'

Kaorin ja Naruton vuodatukset vihdoin loppuivat ja oli aika mennä kotiin.
”Naruto, mä voin saattaa sut kotiin.”
”Kiitti Sasuke, mut sä oot jo tehny niin paljon mun puolesta.” Naruto sanoi hiukan nolona siitä, että Sasuke nyt tiesi hänen painajaisena.
”Hei, me ollaan kavereita, eikö? Ja kaverit ei ikinä jätä toista pulaan. Sullahan on kuumettakin. Täytyyhän mun vahtii, et pääset edes kotiovelle saakka!” Sasuke sanoi reippaasti ja sai reippautensa tartutettua Narutoon.
”Okei mennään. Heippa Kaori!”
”Olkaa ihmisiksi pojat” Kaori huusi perään vielä, vaikka arveli poikien olevan jo kuuloetäisyyden ulkopuolella.

”No niin! Sasuke tässä se nyt on! Minun pesäni!” Naruto huudahti kun alkoi avaamaan ovea ja saikin sen nopeaa auki. Hän oli juuri astumassa sisään kun käsi estikin hänen kulkunsa sisään.
”Sasuke! Mitä sä meinaat? Eiks me mennä sisään? Voisin tarjota kahvia.” Naruto oli sanomassa jotain muutakin, mutta ei voinut, sillä mustatukkaisen pojan huulet olivat hänen huulillaan.

Aluksi Naruto oli järkyttynyt, mutta tajutessaan hyvän olon tunteen hän ei voinut muuta kuin suudella tuota tummatukkaista poikaa. Ovensuusta he sitten siirtyivätkin sisälle ja paukauttivat oven kiinni takanaan.

Ovensuussa suudelmien keskellä pojat eivät olleet huomanneet häijjyä silmäparia, joka vakoili heitä.
”Vai on sinisilmästä tullut homo. Tästähän voi tulla mielenkiintoista.” Puheskeli autossa istuva mies itsekseen hykerrellen.

-----------------------------------------------------------------------------
A/N: Risuja vai ruusuja? Te päätätte hyvä lukijat. Joten kommenttia tulemaan, sillä aikaa minä kaivan hautaani valmiiksi. Toivottavasti pidätte! Ja jatkoa on tulossa jos huomaan tarpeeksi monen lukeneen ja pitäneen tästä edes hiukkasen.