Night's prisoner


Uutta fiksiä pukkaa! :D Kirjoitan tässä samalla arviolta 6-9 eri fiksiä, joten jatkoja saa odottaa pitempään nykyään. En vain voi hylätä muita kirjoituksia ja jatkaa ainoastaan yhtä. Kirjoitan kaikkia niistä ideoiden ja fiiliksen mukaan. ;)


Fantasia/ Romanssi/ Draama/ Huumori (Tai ihan sama! Tähä on lyöty vähä kaikkea sekaisin...)

Itachi = 22
Sasuke = 19
Naruto = 17-18


' = puhe
" = ajatus
* = takauma
-----------------


Satoi... Pari lintua lennähti puista kuullessaan jonkun juoksevan kuraista polkua pitkin raskaasti hengittäen. Ilta oli jo alkanut hämärtää, eikä kulkijasta näkynyt puiden lehtien seasta kuin kultaiset hiukset satunnaisesti. Pojan vaatteet olivat kastuneet jo aikoja sitten, muttei tämä välittänyt. Kuin riivattu tämä jatkoi eteenpäin, vaikka näki selvästi väsymyksen ja pahan olon hidastavan häntä. Poika ei edes inahtanut langetessaan polvilleen kuraan. Hänen kenkänsä oli jäänyt kiinni puun juurakkoon. Poika hengitti syvään pari kertaa ja kiskaisi jalkansa irti.
Ei kuulunut edes vinkaisua, vaikka juurakko repi lihaa nilkan ympäriltä. Taivaansinisissä silmissä ei näkynyt tuskaa, vaikka hänen polvensa vuosivat vuolaasti verta kuraan. Kaiken tuon olisi pitänyt saada hänet huutamaan kivusta ja jäämään paikoilleen kyvyttömänä liikkumaan. Hän kuitenkin jatkoi haparoivin askelin polvet nytkähdellen, oli vain ajan kysymys kun ne pettäisivät taas.


Blondi ohitti pensaan juureen käpertyneen ketun, joka vingahti pojan ohittaessa pensaan. Kettu ei kuitenkaan paennut, vaan jäi katsomaan pojan perään. Eläimen pienissä vetistävissä silmissä saatoi nähdä pelkoa, mutta myös myötätuntoa kulkijaa kohtaan. Kettuhan haistoi veren ja vaistosi epätoivon...
Pojalla ei näyttänyt olevan minkäänlaista yhteyttä tähän maailmaan. Kultaiset hiukset valuivat vettä pojan silmille, tämä ei kuitenkaan sipaissut niitä korvan taakse, kuten tämän helposti kuvittelisi tekevän. Veden valuessa naamalla kukaan ei voinut tietää pojan itkevän hiljaa. Kyyneleet sekoittuivat veteen. Parin askeleen jälkeen pojan polvet pettivät taas. ...Tällä kertaa hän ei noussut.


Samalla polulla kulki huppupäinen hahmo koiran kanssa. ...Ei. Ei se ollutkaan koira.
'Mitä, Chi?' Mies kysyi sudelta joka oli pysähtynyt haistelemaan ilmaa. Pikimusta susi suuntasi verenpunaiset silmänsä mieheen ja vikisi vastaukseksi.
'...Mennään sitten.' Susi tuntui ymmärtävän sanat ja lähti liikkeelle yllätävän sulavasi sen kokoiseksi. Mies itse oli arviolta miltein parimetrinen ja susi ylettyi tätä vyötärölle. Sitä olisi voinut erehtyä luulemaan pieneksi karhuksi.
'Parempi olla jotain tärkeää, sairastumme vielä kumpikin tässä sateessa.' Susi mutkitteli helpoimmista kohdista metsikköä ja kääntyi aina välillä katsomaan omistajaansa, kuin varmistamaan että tämä pysyi mukana. Huppu tarttui oksaan ja paljasti hetkeksi pitkät mustat hiukset, sekä yhtä punaiset silmät kuin sudella.


Saatuaan hupun takaisin päänsä suojaksi hahmo eteni polulle, jonne susi oli kadonnut äskettäin. Vähän matkaa kuljettuaan tummahiuksinen pysähtyi kuuntelemaan matalaa murinaa, joka kantautui suoraan edestä. Susi oli luultavasti parin metrin päässä, sade vain esti näkyvyyden.
'Chi, paikka.', Viileä ääni käski nyt aivan suden vierestä. Maassa näkyi verivana, joka valui kaavun helmaan. Punainen katse seurasi verta ja osui pieneen hahmoon polulla.
"Mitä ihminen tekee näin kaukana kaupungista tällä säällä..?" Suden murina yltyi miehen lähestyessä surkeaa nyyttiä. Jos poika olisi liikahtanut äkkinäisesti, susi olisi silponut hänen kurkkunsa hetkessä. 'Paikka.', Viileä ääni käski nyt lujemmin, saaden suden luimistelemaan. Mies polvistui pojan vierelle tarkistamaan pulssia tämän kaulasta.
"Elää vielä."
'Hoi, oletko hereillä?' Poika ei kuitenkaan vastannut, tai edes liikahtanut. Huokaisten mies avasi kaapunsa napit ja nosti pojan syliinsä käärien tämän kaapuun.
"Saatan katua tätä vielä.."


Susi juoksi edeltä metsäaukion reunalla sijaitsevalle mökille ja jäi odottamaan kuistille varisuttaen vedet pois turkistaan. Miehen hahmo ilmestyi sateesta hetken kuluttua. Tämä joutui kannattelemaan poikaa yhdellä kädellä avatessaan ovea. Susi livahti sisälle ja tassutteli takan eteen kuivaamaan itseään. Mies hymähti pienesti saaden suden luopumaan paikastaan takan edessä ja laski kaapuun kiedotun pojan suden paikalle.
'Tuo patja.' Susi vaikutti olevan miltein pelottavan viisas, sillä tämä nousi heti ja raahasi mökin nurkasta kärsineen patjan.
'Anteeksi, Chi. Meillä ei ole muita patjoja tässä huoneessa, joten sinä saat nyt luopua omastasi joksikin aikaa.', Tummahiuksinen puheli asetellessaan poikaa patjalle.
Susi tuntui jälleen tajuavan mitä mies oli sanonut ja jopa näyti loukkaantuneelta kuullessaan tämän. Kuin kostoksi Chi heilautti häntänsä miehen kasvoille kävellessään ohi tästä ja loikkasi mitä ilmeisemmin omistajansa sängylle.
'Tuo peli ei vetele. Lennät siitä kuin leppäkeihäs kunhan rupean nukkumaan.', Mies naurahti sudelle ja heitti sitä kuivaneella leivän kannalla, joka oli tullut patjan kanssa. Leipä ei kuitenkaan osunut koskaan suteen, sillä tämä nappasi sen lennosta suuhunsa ja ärisi miehelle niskavillat pystyssä.


Punaiset silmät eivät vilkaissetkaan uhittelevaan suteen, vain keskittyivät paikantamaan pahimmat vammat hennossa varressa, joka makasi liikkumattomana patjalla.
"Polvissa on eniten ruhjeita, nilkka vuotaa pahasti ja siinä on syvimmät haavat. Käsivarren ruhjeet paranevat hetkessä, samoin kasvojen ruhjeet."
'Näyttää siltä että kakaralla ei ole nyt muuta uhkaa kuin kuume.', Mies selvitti sudelle, joka viskasi kuononsa kuin hiuksiaan nakkeleva nainen. Tummahiuksinen naurahti ystävänsä käytökselle, mutta lopetti lyhyeen. Hänen täytyi nyt riisua pojan märät vaatteet ja vaihtaa ne kuiviin, muuten tämä sairastuisi pahasti. Takkatulen loimussa saattoi huomata pienen punan hiipineen tämän poskille.
'Umm... Chi, oletko varma ettet sinä tahdo tehdä sitä?' Voisi vaikka vannoa että susi nauroi.


Mies huokaisi pienesti ja meni kaapille etsimään pieniä vaatteita, jonka jälkeen tänä polvistui pojan viereen. Hieman haparoiden tummahiuksinen sai vedettyä märän paidan pojan pään yli, jonka jälkeen käsi suuntasi housujen napille. Märät housut olivat tarttua mustiin boksereihin ja ne olisivat lähteneet myös, jolleivat punaiset silmät olisi hoksanneet sitä ajoissa. Toinen käsi tarttui bokserien kauluksen ja piti niitä ylhäällä, kun toinen kiskaisi veriset farkut pois. 'Tuo laukku.', Mies huikkasi sudelle, joka hyppäsi nappaamaan valkoisen laukun takan reunukselta.
'Kiitos.', Tummahiuksinen kiitti sutta ja taputti sen päälakea avatessaan laukkua. Laukku sisälti pari käärettä ja puhdistusaineita, viinapullon sekä muutamia lääkkeitä.
"Pentu on onnessaan kun ei ole hereillä näitä ruhjeita puhdistettaessa.", Mies ajatteli itsekseen kun nosti toisen polven syliinsä äsken hakemansa vesivadin päälle ja kastoi pumpulia veteen. Aikansa puhdistettuaan haavoja kurasta mies siirsi vadin pois ja tarttui puhdistusaineeseen.
'Tämä kirpaisee..'
---


"...Missä olen?", Poika ajatteli ja kuunteli hetken tulen rätinää, tuntien sen lämmön.
'Uh..'
Mies käänsi oitis katseensa takan edessä makaavaan poikaan.
'Hoo.. Viimein heräsit.' Blondi avasi silmänsä ja käänsi päätään ponnistellen kipua vastaan. Mustahiuksinen mies istui pöydän ääressä kahvikuppi kädessään ja tarkkaili häntä punaisilla silmilään. Poika säikähti tätä ja yritti nousta äkkinäisesti parkaisun saattelemana. Mies oli oitis hänen vierellään ja painoi hänet takaisin patjalle.
'Älä liiku vielä. Nukuit miltein kaksi päivää ja sinulla on vähän kuumetta.', Tummahiuksinen ehti selittää, kun huomasi pojan katsovan hänen silmiään kauhuissaan.
'Ah, tätä siis säikähdit..' Blondi värähti nähdessään miehen punaisten silmien taantuvan sysimustiksi.
'Älä säiky joutavia.' Poika nyökkäsi hennosti, mutta jähmettyi paikalleen huomatessaan valtavan punasilmäisen suden parin metrin päässä oven edessä. Susi nosti päätään ja päästi pienen haukahduksen.
'Hiljaa, Chi!' Blondin yllätykseksi susi vaikeni oitis ja pani maata oven eteen.
'Älä pelkää, Chi ei vain ole tottunut muihin ihmisiin. Kyllä minä sen kurissa pidän.', Mies puheli rauhallisesti ja viskasi puoliksi syödyn leivän sudelle.


Tummahiuksinen palasi pöydän ääreen osoittaen hyvältä tuoksuvaa kattilaa.
'Kai pidät Nuudeleista? Muuta ruokaa minä en oikein osaa tehdä.' Blondi nyökkäsi arasti ja nousi istumaan irvistäen polvia taivuttaessaan. Mies huomasi tämän ja nosti tämän syliinsä kantaen tuolille.
'Sinuna välttäisin vielä kävelemästä tämän päivän.' Poika tunsi punan nousevan poskilleen ja käänsi katseensa jalkoihinsa. Vasta nyt blondi huomasi, ettei hänellä ollut omia vaatteitaan. Liian isot valkoiset shortsit ylettyivät pitkälle pohkeisiin, mutta se ei ollut mitään verattuna mustaan hihattomaan paitaa, jonka toinen olkain repsotti olan yli.
'Otin vapauden vaihtaa märät vaatteesi. En ole mikään pedofiili.', Mies lisäsi hymähtäen pienesti, huomatessaan pojan säikähtäneen ilmeen. Mies istahti poikaa vastapäätä.
'Voit kutsua minua Itachiksi. Mitä teit metsässä sellaisella säällä ja mikä nimesi on?', Tummahiuksinen uteli ja tarkasteli poikaa mustilla silmillään.
'...Nimeni on Naruto.', Blondi kuiskasi hiljaa.
'Missä vanhempasi ovat?' Poika nosti hitaasti sinisen katseensa miehen pikimustiin.
'En koskaan tuntenut vanhempiani.' Itachiksi esittäytynyt mies hätkähti blondin tunteetonta äänensävyä.
'Entä.. Pakenitko sinä jotakuta metsään?' Naruto nyökkäsi pienesti ja tärisi näkyvästi. Tällainen tilanne oli uutta Itachille. Ei hän ennen ollut joutunut vastakkain vanhempansa menettäneen ja jotain metsään paenneen teinin kanssa. Uudet tilanteet ovat aina hankalia, koskaan ei tiedä miten pitäisi toimia.


'...Jos et tahdo niin sinun ei tarvitse puhua siitä.', Itachi lausahti hiljaa ja loi lyhyen katseen blondiin.
"Mitä hittoa minä teen? Pelastin tuntemattoman pojan metsästä, vaikka tiesin täysikuun olevan lähellä..." Itachi ravisti päätään huomaamattomasti ja ojensi pojalle kulhon.
'Syö edes vähän. Tuossa iässä täytyy syödä että kasvat.', Mies vitsaili kömpelösti ja selvästi vaivautuneena, mutta peitti tunteensa hyvin. '...Olen kohta kahdeksantoista.', Naruto mutisi hieman näreissään. 'Kahdeksantoista?', Itachi toisti silmät hieman laajeten.
'Moni luulee minua nuoremmaksi..', Poika kuiskasi ujosti ja katsoi visusti pöytään. Itachi nyökkäsi hitaasti ja näytti miettivän tilannetta. 'Voit jäädä tänne vähäksi aikaa.', Mies lausahti lopulta ja keskittyi syömiseen. Blondi näytti heltyvän ajatukselle ja nyökkäsi arasti.
'Voisin jäädä pariksi päiväksi, kunnes pystyn kävelemään..' Itachi nyökkäsi sanomatta mitään.
'...Pakenitko kyläläisiä?', Mies kysyi äkkiä ja naulitsi mustat silmänsä blondin sinisiin. Naruto sävähti kuin häntä olisi lyöty ja katsahti pelokkaana ovelle.
'Olet se kettupoika, eikö totta? Ja pakenit sinua jahtaavia kyläläisiä? He ajoivat sinut pois Konohasta..'
'E-En tiedä kenestä puhutte!', Blondi vinkaisi ja yritti nousta, nilkka kuitenkin antoi periksi ja poika rojahti selälleen lattialle.


Ovi avautui äkkinäisesti ja susi hypähti pois tulijan tieltä.
'Kehtaatkin ahdistella tyttöjä heti aamusta, Itachi.', Korppihiuksinen nuori mies lausahti ja käänsi katseensa Itachista blondiin.
'Aaa... Sasuke. Suvaitsit viimein palata kotiin näin neljän päivän jälkeen.', Itachi hymähti jokseenkin kyllästyneen kuuloisena ja viittasi Narutoa.
'Hän ei suinkaan ole nainen, Sasuke. Oikeastaan sinua noin vuoden nuorempi poika, joka pitää sisällään Kyuubia.' Nuoremman veljeksen silmissä näkyi hetken outo valo, joka sammui yhtä nopeasti kuin oli syttynytkin.
'Uzumaki Naruto... Tervetuloa matalaan majaamme.', Korppi lausahti ja hymyili vinosti.
'Itachi, Sasuke.. T-Te olette Uchihoja?', Naruto sopersi lattialta ja yritti perääntyä seinää vasten.
'Totta. Veljekset jotka elävät puoli elämää ja surmaavat ohikulkijoita veren vuoksi. Vampyyrejä toisin sanoen... Olet näköjään kuullut meistä.', Vanhempi Uchiha selitti ilmeettömänä. Blondi nyökkäsi peloissaan ja yritti nousta ottaen seinästä tukea, nilkka kuitenkin osoittautui jälleen petolliseksi ja Naruto liukui takaisin lattialle. 'Mahtavaa! Suoraan leijona luolaan.. Ensin pakenin kyläläisiä, mutta nyt olen kahden mielipuoli veljeksen tapettavana!', Naruto parkaisi kauhuissaan itkun sekaisella äänellä.


Sasuke hymähti hieman pahastuneena ja pudotti katanansa sängylle, kyykistyen sitten Naruton vierelle. Blondi suojasi kasvonsa nostamalla kädet eteensä ja odotti iskua. Sitä ei kuitenkaan tullut.
'Pentu, on syytäkin pelätä. Itachi ei ole saanut verta viikkoihin ja alkaa olla jo melko arvaamaton. Ihme, että olet vielä hengissä.', Sasuke selitti totisena ja ojensi kätensä taputtamaan näkyvästi tärisevän blondin päätä.
'Älä höperehdi, Sasuke. Tiedät hyvin, etten tarvitse verta kuin täysikuun aikaan.', Itachi ärähti pahantuulisesti, punaiset silmät välkähtäen. 'Täysikuu on lähellä.' Korppi kuiskasi vilkaisten Narutoa merkitsevästi. 'Aiotko pitää hänet itse vai saanko minä jälkiruokaa? Sinun ei tosin tarvitsisi vaivautua metsästämään.', Sasuke kysyi uteliaana ja virnisti veljensä nyökkäykselle.
'En tosin aio purra häntä. Kettudemonin kantajan surmaaminen olisi meikäläisten tappamista. Pojalla ei ole muuta paikkaa, enkä tahdo hänen livertävän meistä. En jaksa muuttaa enää.', Itachi selitti huokaisten. Sasuke nyökkäsi ymmärtävästi ja meni sitten pöytään. 'Sinulla kävi tuuri, Naruto. Olet jotakuinkin turvassa täällä. Mikäli Itachi ei muuta mieltään.', Sasuke virnisti ja kääntyi ruokansa puoleen.


'Taasko nuudelia?', Sasuke nälvi pahantuulisena.
'Ole hiljaa ja syö se! Muuta et saa tänään ja mikäli Naruto ei osaa kokata niin joudut syömään sitä vastakin!', Itachi tiuskaisi takaisin. Sasuke mulkaisi tätä vihaisesti ja kääntyi sitten katsomaan blondia. 'Osaatko sinä kokata muuta kuin nuudeleita?' Naruto näytti häkeltyneeltä ja nyökkäsi arasti.
'Mahtavaa!', Sasuke huudahti helpottuneena ja viskasi kuppinsa yhä ovella odottavalle sudelle.
'Chikin on varmasti kurkkuaan myöten täynnä nuudeleita.', Korppi murjaisi veljelleen ja meni nostamaan Naruton lattialta.
'Koska et näköjään pysty kävelemään niin saat neuvoa minulle ja Itachille kuinka oikeaa ruokaa tehdään.', Korppihiuksinen virnisti vinosti sylissään retkottavalle blondille, joka näytti pyörtyvän kauhusta hetkenä minä hyvänsä.


Itse keittiökin oli suurempi kuin Naruton talo Konohassa. Talo oli suunniteltu ulkoa päin näyttämään pieneltä mökiltä, mutta todellisuudessa talon takana oleva kallio piti sisällään todellista palatsia. Ensimmäisen huone etuovelta oli tarkoituksella rappeutunut ja pieni, salaovesta pääsi itse taloon.
Naruto sai hyvin pian huomata, ettei näitä kahta veljestä oltu siunattu kokin taidoilla. Joka paikka oli sotkussa ja Sasuke oli onnistunut viskaamaan kuumaa lientä Itachin haaroille. Koko keittiö oli yhtä kaaosta.
"Toivotonta! Ja minä kun luulin että nämä kaksi ovat vaarallisia. Kaksi tolloa minä sen sanon!", Naruto raivosi mielesään ja ehti juuri ja juuri napata leikkuulaudan suojakseen, kun Sasuke toheloi porkkanoiden kanssa.
'Ei niitä tarvitse silputa veitsi viuhuen. Mitä jos jätätte tämän kokkaamisen minulle niin vältymme katastrofilta...' Kaksi Uchihaa vilkaisivat ensin toisiaan ja sitten päättäväisen, joskin yhä pelokkaan näköistä blondia. Tällä oli kaikesta huolimatta porkkanan palanen poskessa.
'Ehkä on tosiaan parempi ettemme me yritäkkään kokata mitään.' Sasuke huokaisi lannistuneena vilauttaen sitten virnistyksen Narutolle ja neppasi palasen tämän poskesta.
'Me emme kykene kuin äärimmäiseen selviytymiseen torakoilla ja jyrsiöillä. Tavallinen kokkaus on kuin kävelisi heikoilla jäillä.' Sasuke selitti vaivautuneena.
'Huomasin sen. Minä hoidan tämän loppuun, mutta tarvitsen jommankumman avukseni.', Naruto mutisi arasti. Veljekset päätyivät tuijottamaan toisiaan kunnes Itachi ei enää jaksanut vaivautua.
'Sasuke saa luvan jäädä. Menen ulos Chin kanssa.' Naruto olisi voinut vaikka vannoa nähneensä jälleen sen kummallisen valon nuoremman Uchihan silmissä.


Sasuke osoittautui mielko samanlaiseksi kuin veljensä. Kylmä ja tunteensa piilottava, joskin puheliaampi ja hän jopa vitsaili pari kertaa. Hymyillä hän ei osannut. Hän vain virnisti vinosti, jolloin kulmahampaat paljastuivat välkehtien.
'Tiedäthän... Itachi pitää sinusta.', Sasuke sanoi äkkiä.
'En tiedä syytä, mutta hän ei ole aiemmin tuonut ketään kotiin. Hän pistää Chin asialle jos joku uskaltautuu liian lähelle taloa. Saat luultavasti kiittää kaikesta Kyubia. Itachi ei koskaan ole tahtonut tappaa meikäläisiä ilman syytä.', Korppi jatkoi totisena ja käänsi mustat silmänsä jähmettyneeseen blondiin.
'J-Jos Kyubia ei olisi.. Saisin elää yhä Konohassa. Saisin olla normaali ihminen.', Naruto kuiskasi hiljaa silmien eteen valahtaneiden etuhiuksiensa alta.

'...Olet normaalimpi kuin me. Kiitä onneasi siitä.', Sasuke tokaisi kylmästi.
'Meidän täytyy tappaa elääksemme. Veri pitää meidät "hengissä" ja jollemme juo sitä, hajoamme tomuksi. Elämme puolielämää... Jos emme saa verta ajoissa, emme pysty enää hallitsemaan mieltämme. Muutumme pedoiksi, jotka voisivat tappaa kenet vain. Emme ole tappaneet toisiamme vain siksi, ettei vampyyri voi juoda toisen vampyyrin verta. Sinun ei tarvitse huolehtia veren saannista tai metsästäjistä. Jotkut ninjat saavat elantonsa tappamalla meikäläisiä. Meidän ruumiistamme maksetaan hyvät rahat. ...Kaikki pelkäävät meitä.', Sasuke mutisi matalasti kylmällä äänellä, surullinen vivahde katseessaan.
'...E-En minä pelkää teitä. ...Enää.', Naruto kiirehti sanomaan hieman änkyttäen ja punastui nuoremman Uchihan läpitunkevasta katseesta. 'Kiitos.', Korppi kuiskasi kääntäen kasvonsa pois päin. Kalpeille poskille hiipinyt puna piiloutui kasvoille valahtaneiden hiusten alle.