Seuraavaksi tulee sitten kipale Pikku Kinastelua. Ehkä viimeinen sitä lajia. Mutta nauttikaa.
-----------------------------------------------------------------------------

Art and Artifice

- 9 -

Viimeiset sävelet Muddy Watersin kappaleesta Louisiana Blues hiipuivat, kun hän kääntyi Uchihan rakennuksen pihatielle lauantai-aamuna. Hän oli paljon paremmalla tuulella kuin normaalisti vieraillessaan kotonaan viikonloppuisin hänen vanhempiensa lupausten kuvassa. Mutte ne yleensä lupasivat kohtuullisen tylsää aikaa. 'Tänä' viikonloppuna hänellä oli suloinen pikku blondi etsittävänä. Oli mennyt vain muutama päivä kun hän ensikerran tapasi Uzumaki Naruton, mutta hän huomasi ajattelevansa nuorempaa poikaa uudestaan ja uudestaan, ja hän oli päättänyt vierailla vanhempiensa luona hieman aikaisemmin. Hän pohti, samalla sammuttaen auton moottorin, josko poika olisi vapaa myöhemmin tänään.

Sasuke oli ollut hereillä vain muutaman minuutin. Hän istui olohuoneessa pehmeällä mokkasohvalla, sylissään kipollinen muroja ja toisessa kädessä kaukosäädin, selaillen TV:n kanavatarjontaa hajamielisesti. Hänen takanaan oleva ikkuna oli auki ja hän kuuli epäselvän autonäänen kääntyvän pihaan. Sasuke oletti sen olevan hänen isänsä, joka oli ollut parina päivänä liikematkalla. Kukaan muu ei olisi tulossa puoli yhdentoista jumalattomaan aikaan lauantai-aamuna. Juuri ennen kun auton moottori sammui, Sasuke luuli kuulevansa bluesilta kuulostavaa musiikkia.

"Huh.", hän jähmettyi hetkeksi, ennen kuin ravisti päätään ja vaihtoi jälleen kanavaa. Sitten hänen unen turruttamat aivonsa heräsivät ja hän räpäytti silmiään. "Bluesia? Eikä!" pyjamaan pukeutunut poika kaivautui ylös sohvalta kääntyäkseen katsomaan ikkunasta ulos. Ja siellä oli Itachin sininen Jaguar parkkeerattuna etupihalle

"Mitä helvettiä?!" Sasuke viskasi kaukosäätimen sohvalle, kun riensi huoneesta ulos, murot jo unohtuneena.

"Mitä helvettiä sinä täällä teet?!" Itachi oli juuri ottamassa pois kenkiään, kun hänen veljensä ärsyttävä ääni kuului eteisessä. Hän katsoi ylös nähdäkseen Sasuken, edelleen silkkisen mustassa pyjamassa, tuijottaen häntä epäuskoisesti.

"Olen vierailemassa, tietenkin.", Itachi sanoi ilmeettömästi.

"Et ole koskaan vieraillut kahtena viikonloppuna peräkkäin!"

"Mitä voin sanoa.", Itachi virnisti, sotkien veljensä hiuksia, jotka näyttivät siltä että hän oli juuri noussut sängystä, hyvin ärsyttävällä tavalla. "Ikävöin sinua niin paljon, etten voinut pysyä poissa." Sasuke läpsäisi Itachi käden pois samalla mulkoillen.

"Mitä oikein suunnittelet?" Sasuke vaati tietää.

"No, no. Tuo ei ole kovin lämmin vastaanotto, pikkuveli. Enkö saa vierailla perheeni luona aina kun haluan. Olen varma että äiti on enemmän kuin iloinen nähdessään minut.", sillä Itachi astui Sasuken ympäri ja suuntasi etsimään äitiään, joka olisi pettynyt jollei tätä tervehdittäisi kunnolla. Sasuke katsoi epäillen Itachin menoa. "Vain vierailemassa, niin varmaan! Jonkin tietyn asian on täytynyt tuoda Itachin tänne näin pian."

------------------------------------------------

Kellon ollessa jo melkein puoli kaksitoista Naruto kääri asiakastaan, kun hänen puhelimensa värisi taskussa. Hän jätti sen huomioimatta hetkeksi rahastaakseen asiakkaan ja heilutti vanhemman miehen poistuessa ovesta. Kun hän otti puhelimen taskustaan nähdäkseen kenen puheluun hän oli jättänyt vastaamatta, hän yllättyi nähdessään Uchiha Itachin nimen siinä. Hän tunsi sydämensä lyövän raskaasti rinnassaan ja kurkkua kuristavan epämukavasti.

"Voi hyvä luoja! Hän oikeasti soittaa minulle! Mitä minun tulisi tehdä?" hän ajatteli paniikissa, ennen kuin veti syvään henkeä rauhoittaakseen itseään. "Okei."

Varovasti hän silmäsi ympärilleen varmistaen ettei kukaan ollut huomannut hänen hiljaista panikointiaan. Tärisevät sormet naputtelivat numeron soittaakseen vanhemmalle Uchihalle takaisin.

"Päivää."

"Hei, Itachi?"

"Kyllä, hei. Olitko kiireinen?"

"Joo, olen töissä, mutta minulla on hetki aikaa nyt."

"Anteeksi että häiritsen töitäsi. Olen kaupungissa ja halusin tietää mahtaisiko sinulla olla aikaa tänä iltana."

"Onhan minulla! Pääsen töistä kuudelta. Um, voisimme tehdä jotain sen jälkeen, jos haluat... ja älä huolehdi, et häirinnyt töitäni... se ei häirinnyt lainkaan.", Itachi kuuli blondin olevan hieman hermostunut. Se oli suloista.

"Kuusi sopii hyvin. Voisin hakea sinut työpaikaltasi, jos se sopii. Tiedän missä se sijaitsee."

"Kai se sopii. Saanko tietää mitä tulemme tekemään?"

"Et.", Itachi saattoi kuulla hymyn blondin äänessä ja hymyili itsekseen. "Jos sittenkin yllättäisin sinut." Naruto nauroi tälle.

"Okei, minulla ei kai ole mitään tehtävissä."

"Ei mitään. Nähdään myöhemmin, Naruto-chan."

"Ok... Hei sitten."

Sasuke, joka oli kuunnellut kulman takana siitä lähtien kun hänen veljensä puhelin soi, toiveissa saada selville tämän vierailun syy, hänen leukansa tippui lattiaan.

"Sanoiko hän juuri Naruto?" hän ajatteli. Sitten päätti kysyä ääneen.

"Sanoitko juuri Naruto?" hän vaati hypäten esiin kulman takaa. Itachi päätti hetken mielijohteensta myötää asian nähdäkseen kuinka hänen pikkuveljensä reagoisi.

"Kyllä. Uzumaki Naruto. Tapasin hänet vain vähän aikaa sitten. Hän käynee samaa koulua kanssasi. Tunnetko hänet?"

"Sinun. Täytyy. Laskea leikkiä. Et kai juuri sopinut 'treffejä' 'hänen' kanssaan?!"

"No, se todellakaan ei ole mikään liiketapaaminen.", Itachi vastasi.

"Et voi mennä ulos hänen kanssaan! Mitä jos muut saavat selville? Se olisi noloa!"

"Voi vakuuttaa, että en olisi laisinkaan nolostunut.", Itachi alkoi olla enemmän kuin ärsyyntynyt veljensä halveksivalle äänensävylle.

"Ei ehkä sinulle. Olet joku ihme-hippi-taidehullu. En tiedä mitään mikä nolottaisi sinua. Puhuin itsestäni. Uzumaki Naruto on varmaan suurin luuseri koko koulussa! En voi antaa 'veljeni' näyttäytyä hänen kanssaan.

"Antaa?", sanoi Itachi vaarallisesti. "Teen mitä haluan, missä haluan, milloin haluan ja kenen kanssa haluan. Sinä et 'anna' minun tehdä mitään. Kasva aikuiseksi. Kaikki ei pyöri sinun napasi ympärillä, ja se kenen kanssa vietän aikaani, ei kuulu sinulle tai ystävillesi pätkääkään.", viimeisellä kylmällä katseella, Itachi kääntyi kannoilllaan ja poistui huoneesta jättäen savuavan Sasuken jälkeensä.

----------------------------------------------------

Kun Itachi käveli Shuriken-studion ovista sisään viittä vaille kuusi, oli Izumo huolehtimassa kassasta. Hän hymyili kohteliaasti ja toisti tavallisen puheen.

"Hei, tervetuloa Shurikeniin. Kuinka voin auttaa?"

"Etsin Narutoa.",, Izumo näytti hieman yllättyneeltä. Ihmiset eivät yleensä tulleet kyselemään Narutoa. Kyuubia kyllä, mutta ei Narutoa.

"Hänellä on asiakas.", Izumo vastasi viittaillen taakse. "Hänen pitäisi olla valmis pian.", Itachi nyökkäsi miehelle ja käveli syvemmälle liikkeeseen. Naruto oli yhdessä koppimaisessa työtilassa. Tilaan oli isohko ikkuna, josta mukana olevien ystävien (tai moraalisen tuen) oli mahdollista katsoa läpi, sälekaihtimilla jotka olivat tällä hetkellä auki, koska asiakas oli ollut myötämielinen unohtamaan yksityisyyden. Itachi katseli kiinnostuneena, kun Naruto viimeisteli suuren lohikäärmetatuoinnin nuoren miehen lapaan, joka oli selvästi vakioasiakas. Mitä Itachi pystyi kertomaan oli, että blondin työ oli virheetötä. Hetkeä myöhemmin Naruto sulki koneen ja hymyile miehelle.

"Siinä se. Kaikki valmista!" Itachi kuuli hänen sanovan. "En usko, että minun tarvitsee käydä läpi sääntöjä oikeaoppisesta hoidosta.", blondi jatkoi vitsaillen, samalla ojentaen miehelle peiliä ja alkoi siivota työpistettään.

"Ei, kaikki on selvillä. Olet niin uskomaton, Kyuubi! Kiitti." Itachi ei ollut varma pitikö miehen tavasta katsoa hänen seuralaistaan. "Onko kukaan kertonut kuinka hellät kädet sinulla on?" Aah, sieltähän se tuli. Itachi keskeytti pienellä kopautuksella lasiin. Naruto katsoi ylös ja näki hänet. Punastus hiipi blondin kasvoille saman tien ja hän hymyili jopa kauniimmin kuin mitä Itachi muisti. Naruto kiirehti ulos tapaamaan häntä, ja Itachi kiersi kätensä Naruton ympärille ja ohjasi hänet eteensä, kohdistaen terävän katseen nyt ärsyyntyneeseen asiakkaaseen.

"Hei! Olenko myöhässä?" Naruto kysyi.

"Et oikeastaan.", Itachi hymyili hänelle rauhoittelevasti.

"No, Kyuu. Kuka on ystäväsi?" Izumon ääni leikkasi väliin. Hän oli katsellut tarkkaavaisesti siitä asti, kun Hr. Pitkä-tumma-ja-komea oli astellut sisään.

"Uchiha Itachi.", hän esitteli itsensä samalla ojentaen kättään. Izumo ravisti sitä miellyttävä hymy kasvoillaan. Sitten hän rekisteröi nimen ja katsoi Narutoa kysyvästi.

"Uchiha?"

"Jep, hän on paskiaisen veli. He eivät ole lainkaan samankaltaisia. Älä huolehdi.", blondi heitti humoristisen hymyn. Izumo katsoi takaisin Itachiin ja virnisti myöskin.

"No voihan helkutti! Hei, jätkät! Tulkaas hetkeksi tänne!" hän huusi.
Kotetsu ja Raidou tulivat takaa, missä he molemmat olivat luonnostelleet asiakkaita varten, Genma seuraten hitaasti. Kotetsu huomasi näkymän komeasta miehestä, ketä hän ei ollut tavannut koskaan, käsivarsi punastelevan Naruton ympärillä ja alkoi kiusata samoin tein.

"Ooh! Kyuubi-chanilla on poikaystävä!" hän riemuitsi.

"Uh... no... ei hän oikeastaan.." blondi änkytti.

"Hei, voinko maksaa nyt?" kuului Naruton unohdetun asiakkaan nyrpeä ääni. Itachi virnisti. Izumo huomasi ilmeen ja sai vain vaivoin estettyä naurun.

"Uh, joo. Otan maksun saman tien.", hän tarjoutui.

"Tietenkin otat. Kyuubilla on selvästi muuta menoa!" Kotetsu laittoi väliin ilkeästi, kun hän heilutti kulmakarvojaan jäykistyneelle Naruto-paralle.

"Käytkö ulkona hänen kanssaan, Kyuubi?" Raidou kysyi. Naruto selvitti kurkkuaan.

"Tavallaan. Jätkät, tässä on Itachi..."

"Hän on paskiaisen veli.", Izumo tarkensi.

"Älä viitsi! Käyt ulkona hänen veljensä kanssa?! Aika siistiä!" huudahti Kotetsu.

"Ja~a Itachi, tässä ovat Kotetsu, Izumo, Raidou ja Genma.", Naruto osoitti jokaista vuorollaan.

"Hauska tavata teidät kaikki."

"Hn.." Genma vastasi heidät kaikkien puolesta nyökäten mietiskelevästi.

"Meidän pitäisi luultavasti mennä.", Naruto sanoi. He tekivät lähtöä, mutta Raidou pysäytti heidät.

"Odotas.", hän katsoi Itachia silmiin. "Halusin vain sanoa, että jos teet jotain mikä tekee hänen olonsa vähääkään epämukavaksi, aion henkilökohtaisesti murtaa käsivartesi.", hän ilmaisi kuoleman vakavalla ilmeellä.

"Pidän sen mielessä.", Itachi vastasi yhtäläisellä vakavuudella.

"Anteeksi tuosta.", Naruto pyysi anteeksi hetkeä myöhemmin, kun he kävelivät autolle. "Raidou on hieman holhoava. He sentään ovat lähintä mitä voin kutsua perheeksi." Itachi vain huitaisi kädellään.

"Luulen pitäväni ystävistäsi.", hän sanoi virnistäen. Naruto säteili iloisena hänelle.