A/N: On tämä ollut jo jonkin aikaa kirjoitettuna, mutta en ole lisännyt, koska kirjoitin vielä 1 ja ½ muuta ficciä (toinen on siis YHÄ kesken ;D) tätä kilpailua varten, jotta sitten valitsen niistä sen parhaan. Tähän päädyin, sillä tämä oli niistä se ensimmäisenä kirjoitettu. Kiitos Sussu-Yashalle ja Tatti_:lle "betaamisesta"! :D

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, ja sinisellä taivaalla ajelehti muutama pilvenhattara. Naruto istui erään talon katolla ja nautti auringosta, joka lämmitti hänen kasvojaan. Samalla hän katseli, kuinka hieman kauempana kadulla leikkivät Konohamaru ja hänen kaksi ystäväänsä Moegi ja Udon. Konohamaru ajoi vuorotellen näitä kahta takaa, ja kolmikolla näytti olevan hauskaa. Myös Naruto hymyili itsekseen lasten leikkimistä katsellessaan.

Naruto muisti, kuinka ennen hän ja Konohamaru leikkivät usein ninjaa yhdessä. He harjoittelivat kunaiden ja shurikenien heittämistä, virittivät ansoja viattomille metsän eläimille (jotka he kuitenkin aina päästivät karkuun), kävivät leikkitappeluita tai keksivät jotain muuta kivaa. Kun Narutosta oli tullut genin, olivat heidän leikkinsä jääneet vähemmälle. Mutta eivät ne sentään kokonaan olleet loppuneet.

Naruto nuolaisi huuliaan sitä muistellessaan.

Flashback:

Metsä oli hiljainen lukuun ottamatta lintujen laulua ja puiden hiljaista suhinaa. Aurinko paistoi lehtien välistä kahden pojan harjoitellessa.

"Okei, tee näin", Naruto sanoi Konohamarulle ja potkaisi ilmaan noin napansa korkeudelle. Nuorempi poika nyökkäsi ja potkaisi hänkin ilmaa, tosin matalammalle kuin Naruto.

"Yritä uudelleen. Potkaise korkeammalle, ja käytä voimaa!" blondi sanoi. Konohamaru teki työtä käskettyä. Hän kuitenkin potkaisi hieman liian korkealle, menetti tasapainonsa ja horjahti taaksepäin. Narutokaan ei ehtinyt tehdä mitään, ja nuorempi poika kaatui selälleen maahan ja iski päänsä takanaan olevan puun runkoon. Naruto kyykistyi pojan viereen ja katsoi häntä huolissaan.

“Oletko kunnossa?” hän kysyi. Konohamaru kohottautui silmät kiinni istumaan hieroen takaraivoaan.

“Olen”, hän vastasi ja avasi silmänsä. Naruto virnisti hänelle laittaen kätensä niskansa taa ja sulkien silmänsä.

“Se potku oli upea! Tosin tuo kaatuminen oli vähemmän upeaa, että jos jätät sen ensi kerralla pois, niin...”

Yllättäen Naruton puhe keskeytettiin. Tämä ei ehtinyt edes tajuta mitään, kun hän tunsi yllättäen pehmeät huulet omiaan vasten. Naruto ei avannut silmiään, vaan nautti tilanteesta, kunnes huulet erkanivat. Sitten hän tajusi, kenen kanssa oli metsässä, ja avasi silmänsä järkyttyneenä. Konohamaru istui maata tuijottaen ja punaisena kuin tomaatti.

‘Mitä hittoa?! Suuteliko hän minua?’ Naruto ajatteli silmät suurina. ‘Ei, olemme molemmat poikia, ja hän on vielä minua nuorempi. Ei voi olla mahdollista, ei ei ei...’

Flasback ends.

Naruto huomasi, että Moegi ja Udon lähtivät kohti kotejaan vilkuttaen Konohamarulle, ja tämä vilkutti heille takaisin. Kun hänen ystävänsä olivat menneet, poika nosti katseensa ja huomasi Naruton. Hän virnisti ja lähti juoksemaan vanhemman pojan luo. Konohamaru joutui kiertämään puisen lauta-aidan, mutta pian hän juoksi katua pitkin sen talon eteen, jonka katolla Naruto istui.

Flashback:

“A-anteeksi Naruto-niichan”, Konohamaru mutisi ja vältteli Naruton katsetta. “E-en tiedä miksi tein noin...”

“Shh, hei, ei se mitään”, Naruto sanoi ja hymyili. Hän sipaisi Konohamarun poskea ja nousi seisomaan. Tämä kääntyi katsomaan yllättyneenä vanhempaa poikaa, joka kädet lanteilla ja Narutomaiseen tyyliinsä virnistäen katsoi alas häneen.

“No, ajattelitko vain istua ja laiskotella loppupäivän?” hän kysyi ja ojensi kätensä. Konohamaru tarttui siihen epäröiden, ja antoi Naruton vetää itsensä seisomaan.

“Yritä vielä kerran. Tällä kertaa onnistut taatusti!” Naruto sanoi kannustavasti. Konohamaru nyökkäsi ja hymyili.

Flasback ends.

“Naruto-niichan!” Konohamaru huudahti katsoen ylös kyseistä ninjaa. Tämä nousi seisomaan ja loikkasi alas katolta nuoren ystävänsä vierelle.

“Leikitkö ninjaa kanssani, Naruto-niichan?” Konohamaru kysyi.

“No siksi minä tulin, pönttö”, Naruto vastasi. “Eikä minulla ole muutenkaan parempaa tekemistä.”

Naruto laittoi molemmat kätensä niskansa taa ja hymyili aurinkoisesti. Konohamaru hymyili hänelle takaisin.

Ennen ninjan leikkiminen tarkoitti ninjataitojen harjoittelua ja ansojen virittelyä, mutta vähitellen he olivat alkaneet saada ansoihinsa jänisten ja oravien sijaan toisensa. Naruto oli huomannut, kuinka Konohamaru oli alkanut yllättäen vaikuttaa niin suloiselta ja viattomalta. Tämä oli mukava, ja he olivat paljon yhdessä, eikä Konohamaru ollut huono suutelijakaan. Naruto ei saanut mielestään sitä, kuinka Konohamaru oli suudellut häntä, vaikka se tuntuikin hänestä hieman oudolta. Hän ei ollut koskaan voinut kuvitellakaan, että hän olisi homo. Tai että Konohamaru olisi. Mutta vaikka se tuntui kuinka väärältä tai omituiselta tahansa, jo parin viikon päästä poikien “vahinkosuudelmasta” oli tullut Naruton vuoro suudella Konohamarua. Eikä tämä ollut estellyt.

Ninjan leikkimisestä oli tullut enemmänkin salanimi sille, että pojat viettivät laatuaikaa yhdessä. Ei se ollut juuri muuta, kuin pientä pussailua ja sen sellaista, mutta he molemmat todella nauttivat siitä. Eivätkä muut varmasti hyväksyisi sitä, olihan heillä ikäeroakin neljä vuotta.

“Naruto-niichan?”

“Mmh?”

“Menemmekö taas sinun luoksesi?”

Naruto laski kätensä ja laittoi ne puuskaan. Sitten hän virnisti leveästi.

“Mennään vain, ei siellä kuitenkaan ketään ole, joten kukaan ei häiritse meitä.”

Konohamarukin hymyili yhä leveämmin, ja kun Naruto kääntyi kannoillaan ja lähti astelemaan pitkin kapeaa katua, hän juoksi tämän vierelle.

"Tiedätkö mitä Konohamaru?"

"Mitä?"

"Minä pidän sinusta, todella."

Konohamaru hymyili ja pujotti kätensä Naruton käteen. Sormet kietoutuivat yhteen, kun pienempi käsi tarttui hieman isompaan, ja piti tiukasti kiinni.

Se oli heidän kahden juttunsa. Heidän oma salainen fantasiansa. Heidän oma ninjaleikkinsä. Eikä kukaan tiennyt siitä, ei saanut tietää. Sillä ninjathan toimivat huomaamatta, hiljaa ja varjoissa. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet jäänyt ninjan ansaan. Ole varuillasi. Pidä silmäsi auki.


"Nhh, Naruto-niichan, aah..."

"Eihän tämä vain satu liikaa?"

"Eiih, jatkaah..."

"Mitä... hittoa te teette?" kuului tuttu ääni ovelta. Kaksi alastonta, Naruton asunnon eteisen lattialla, öh, "puuhastelevaa" poikaa katsoivat yllättyneinä ylös, ja huomasivat Sasuken tuijottavan heitä kulmat koholla ja kädet puuskassa.

"Öh, leikimme ninjaa?" Naruto vastasi ja hymyili hermostuneesti. Konohamaru voihkaisi, ja Naruto punastui. Sasuke näytti siltä, kuin voisi pyörtyä hetkellä millä hyvänsä.

Ole varuillasi, pidä silmäsi auki.

Ja muista lukita asuntosi ovi.

*******************************************************

A/N: Että sellainen tällä kertaa! =D Niin, oishan tästä voinu tehä "kimppakivaakin" mutta en viitsinyt, koska olisin joutunut parittamaan Sasuken ja Naruton samalla toisilleen. Irukaa meinasin Sasuken tilalle, ja hänet mukaan poikien "ninjaleikkiin", mutta lopulta hylkäsin sen ajatuksen. xD Kommenttia, pisteitä, ja muistakaa antaa pisteenne kilpailussa! :D