Kaikki alkoi siitä kun näin sinut ensimmäisen kerran. Rakastuin sinuun, tummiin silmiisi, pörröisiin hiuksiisi, kaikkeen sinussa. Halusin tutustua sinuun paremmin- mutta sinä et silloin tuntunut huomaavan minua ollenkaan. Olin sinulle ilmaa.
Jonkun selittämättömän kohtalon oikun kautta päädyimme samaan ryhmään. Olin hyvin onnellinen, koska sain siis syödä sinua silmilläni lähes joka päivä. Mutta vaikka näinkin sinua paljon, oli yksi asia jota en nähnyt lähes ollenkaan: syvälle hukkunut, tukahdutettu hymysi. Sitä minä kaipasin, halusin sen olevan tarkoitettu edes kerran minulle.
----
Aikaa kului, olin jo vähällä luovuttaa suhteesi, kun yhtäkkiä katseesi alkoi vaeltaa minun suuntaani hetki hetkeltä enemmän. Ne arvokkaat koko ajan pitenevät sekunnit olivat päivän pelastajia, pattereita joista sain voimaa jatkaa eteenpäin.
Eräänä päivänä tulit juttelemaan minulle. Ja silloin myös näin hymyn, niin kauniin hymyn jota maa päällään kantaa- ja se oli osoitettu juuri ja ainoastaan minulle.
Kului kuukausi jos toinenkin ja meistä tuli siinä ajassa hyvin läheisiä. Joku voisi haukkua sitä jopa seurusteluksi, mutta minusta se oli jotain paljon kauniimpaa. Kaikki ne yhteiset hetket; vaaralliset tilanteet, surun ja pettymyksen tunteet, ilon ja onnellisuuden ajat, tappion karvaat kyyneleet- ne eivät minua hidastaneet, koska sain kokea ne kaikki sinun kanssasi. Pian sain sinulta ensisuudelmani. Ja kohta veit minulta jopa neitsyytenikin..
----
Vuosien päästä noita aikoja oli ihana muistella sohvalle käpertyneenä, ihan lähekkäin. Tuntea sinut, että olet siinä. Silität poskeani ja puhut minulle pehmoisia. Katsella kuinka takkatuli hiljalleen hiipuu tummiksi kekäleiksi luoden huoneeseen raukean tunnelman pimeine nurkkineen ja lämmön tunnullaan. Sinun turvalliseen syliisi voin nukahtaa ja tuntea että paha maailma voi odottaa, eikä mikään voisi olla paremmin. Kukaan ei voisi estää onneamme jos se minusta olisi kiinni. Ei mikään!

Luonnolla oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Olimme kumpikin taitavia ninjoja, sinä varsinkin ja en ollut ainoa, joka sen huomasi. Kerran yhteisen asuntomme oveen koputettiin, olimme hieman yli kahdenkymmenen vanhoja. Minä katsoin huolestuneena sinua kauempaa, kun ovelle tulleet miehet puhuivat sinulle vakavana. Kuuntelit ilmeettömänä ja nyökkäsit hiljaa. Kävi ilmi, että sinun oli lähdettävä pois, vaarallista tehtävää suorittamaan. Mukaasi lähtisi muitakin, pieni ryhmä kuin tukijoukoiksi jonnekkin. Et saanut kertoa enempää, asia oli sen verran salainen. Pakkasit vain hiljaa tavaroitasi. Minä halusin tulla mukaan, en halunnut jäädä yksin, sanoin sen ääni täristen sinulle. Sinä katsoit minua silmiin, pyyhit kyyneleen poskeltani ja suljit minut syliisi. Kielsit korvaani kuiskaten minua tulemasta mukaan. Lupasit tulla takaisin vaikka mikä olisi, ei ollut vielä aika lähteä kokonaan pois. Kätesi kiipeili vatsalleni. Katsoin sinua silmiin ja vannotin sinua. Lupasit hymyillen. Ja minä uskoin.
----

Tuuli heilutti ruohoa saaden sen aaltoilemaan. Se kuljetti lehtiä ympäriinsä, leikki niillä, muodosti pyörteitä. Se osui kohdalleni saaden hiukseni hulmahtamaan, jonka jälkeen jatkaen tietään pitkin kumpuilevaa niittyä. Seisoin keskellä vihreyttä pienen puun juurella kyyneleet poskillani valuen, silmät lasittuneina tuijottaen muistopaalua johon nimesi oli kaiverrettu. Se oli vain yksi paalu muiden joukossa, mutta minulle vain sillä oli merkitystä.
Senkin valehtelija.
Et koskaan tullut takaisin.
Lähes vuoden sain odottaa valvoen ja rukoillen monta kylmää yötä, ilman lämpöäsi ja helliä sanojasi. Ilman lohduttavaa sanaa, joka olisi auttanut minut ylös itkun ja epätoivon katkerasta kaivosta. Uskoin silti sinuun, rakastin sinua koko sydämestäni ja sielustani. En olisi halunnut kuvitella että nään hymysi viimeistä kertaa silloin kauan sitten kun lupasit palata. Vain sen ajatteleminenkin saa sydämeni särkymään, huutamaan kärsimystään ulos ja kaipaamaan sinua vielä enemmän.
Mutta minulla ei ole aikaa nyt luovuttaa ja murentua palasiksi. Vaikka sinä oletkin lähtenyt kauas pois, osa sinusta jäi silti luokseni. Parannan otettani pienestä kalleudesta sylissäni. Se on ihan hiljaa, kuuntelee tummat silmät valppaina tuulta joka suhisee heinikoissa. Sen yönmustat hiukset heilahtavat ja sormet tarraavat kiinni paitaani. Maailman kaunein pikku-poika, niin isänsä näköinen kuin vain voi olla. Meidän yhteinen aarteemme, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Suukotan häntä hellästi otsalle ja lupaan kyyneleitä poskiltani pyyhkien että suojelen häntä kaikelta pahalta, rakastan häntä meidän kummankin puolesta ja peitän helliin sanoihin ja halauksiin niin kuin sinäkin tekisit. Tiesin sen. Ja tämä oli lupaus, joka ei varmasti pettäisi.
Kuulen tuulen kuiskaavan nimesi ja tiedän että en joudu pitämään lupaustani yksin. Olisit aina kanssani.

----------------
Where are you this moment?
Only in my dreams.
You're missing, but you're always
a heartbeat from me.
I'm lost now without you,
I don't know where you are.
I keep watching, I keep hoping,
but time keeps us apart.

Is there a way I can find you
Is there a sing I should know
Is there a road I could follow
to bring you back home.

Winter lies before me
now you're so far away.
In the darkness of my dreaming
the light of you will stay.

If I could be close beside you
If I could be where you are
if I could reach out and touch you
and bring you back home
Is there a way I can find you
Is there a sing I should know
Is there a road I could follow
to bring you back home to me.

Aww, se on kyllä nii sievä laulu..<3<3^^ Enyan "If I could be where you are"