A/N: Anteeksi, ettei Yövieras osa 6 ole EDELLEENKÄÄN ilmestynyt. u__u Olen kyllä kirjoittamassa sitä (olen ollut jo aika kauankin ;D), mutta se tuntuu jumittavan välillä vain paikoillaan. Ja lisäksi minun pitäisi kirjoittaa kaksi tilaustarinaa valmiiksi jne. Tämäkin speciaali on ollut homehtumassa keskeneräisenä jonkin aikaa, mutta nyt sain sen viimein valmiiksi! Heti kun kuulin tämän kappaleen, ajattelin että 'Hei, tuohan kertoo aivan kuin Yövieras-ficeistäni!' ja siitä se ajatus sitten lähti. ^_^ Mutta nyt olen höpöttänyt taas aivan liikaa, menkäähän jo lukemaan! ;)

☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺

Kuka ihme hän on? Tiedän vain hänen nimensä, ja tiedän miltä hän näyttää. Tiedän myös, miltä hän tuoksuu ja maistuu. Osaan myös kuvailla, kuinka hyvä hän on viihdyttämään minua. Hän tuli aivan yllättäen. En osannut odottaa häntä, sillä en ollut koskaan nähnyt häntä aiemmin. Hän pääsi sisään, vaikka ulko-ovi oli lukossa. Hän sanoi kuitenkin tulleensa ovesta. Onko hän aave? Vai taikuri? En tiennyt sitä silloin, enkä edelleenkään. Mutta annoin hänen tulla. Hän tuli vuoden päästä uudelleen, enkä häätänyt häntä pois silloinkaan. Aloin odottaa häntä. Joka vuosi, 13.10. odotin hänen ilmestyvän luokseni.

Hän osas sisään tulla,
minä päästin.
Olen syyllinen saman verran kuin on hänkin.
Sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan,
eikä kaikki oo hyvin koskaan ihan täysin.

Minun pitäisi potea syyllisyyttä. Minullahan on jo sinut, Sasuke. Usko minua, hän tuli aluksi väkisin sisään, ja raiskasi minut. En halunnut sitä, en halunnut näin käyvän. En tiedä varmasti milloin hän tulee ja minne, tiedän vain, että hän tulee. Minun pitäisi hävetä, että odotan häntä ja nautin ajasta, jonka hän viettää kanssani. Petän sinua, eikä se tunnu missään. Etkä sinä edes huomannut mitään.

Nytkö mä olen tää, joka ei tunne ees häpeää,
se joka selviää, sitten kun viimeinkin heräät.
Katso vielä, sä et tunne yhtään mua,
en ollut siinä, en ees ajatellut sua.

Pelkään, että saat kohta tietää. Ellet tiedä jo. En voi salailla asiaa kauaa. Olet jo alkanut epäillä, että jokin on vialla. Joinakin hetkinä, kun olen seurassasi, en ole kanssasi. Olen hänen kanssaan, ajatuksissani. Luulet minun nauttivat olostani, ja niinhän minä nautinkin. Pidän sinusta, rakastan sinua. Ja niin myös häntä.

Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua.
Mä en kerro totta kellekkään, et vieläkään tiedä,
mulla on toinen mies.

Pelkään suhteeni tuohon outoon poikaan, Gaaraan, paljastuvan sinulle. Pelkään mitä teet tai sanot, jätät minut, haukut minut, lyöt minua. Ja viimein se paljastui. Melkein. Gaara väitti olevansa serkkuni, ja sinä uskoit. Et voinut aavistaakaan, että minulla oli toinen mies. En hylännyt sinua, rakastan sinua yhä. Minulla on kaksi rakastajaa.

Jos tahallaan teen kaiken huonommaksi,
ehkä tahtoisit itse irti nopeasti.
Etkö sä näe yhtään, miten arvoton olenkaan?
Kuka hullu nyt kyljessänsä kyytä hoivaa?

"Apua!" huusin ja tarrasin tiukasti Sasuken käsivarteen. Kyseinen poika huokaisi.

"Minähän sanoit, että valitaan joku vähemmän pelottava elokuva", hän sanoi. Sitten hän pörrötti hiuksiani. "Sinä olet ihan höpsö."

"No voi kiitos", tuhahdin muka vihaisesti. "Minäkin rakastan sinua."

Sasuke naurahti ja kumartui suutelemaan minua poskelle.

"Öhöm, anteeksi, voisitteko ainakin antaa minun keskittyä tähän, vaikka teillä olisikin parempaa tekemistä?" Gaara keskeytti puuhamme. Istuimme kolmestaan meidän olohuoneemme sohvalla ja katsoimme jotain kauhuleffaa, jonka olimme vuokranneet. En muistanut edes sen nimeä, joku 'Ring' se taisi olla.

"Anteeksi", sanoin hymyillen ja aloin seuraamaan elokuvaa uudelleen. Hetken kuluttua kiljaisin jälleen ja tartuin nyt vuorostani Gaaran käsivarteen. En edes tajunnut, mitä tein, ennen kuin huomasin Gaaran tuijottavan minua kysyvästi. Punastuin hieman ja päästin irti.

"Menen vessaan", Sasuke sanoi ja nousi ylös sohvalta.

"Alkoiko sinua pelottamaan liikaa?" kysyin ilkkuen. Sasuke vilkaisi minua olkansa yli.

"Kukahan se jatkuvasti on kädestä kiinni tarttumassa?" hän kysyi hymyään peitellen ja lähti olohuoneesta. Nauroin, ja tein sen virheen, että käännyin katsomaan jälleen elokuvaa.

"IIK!"

Mustako tuli tää, joka ei tunne ees häpeää?
Se jolla kestää pää sitten kun kaikki tää leviää.
Katso vielä, sä et tunne yhtään mua.
En ollut siinä, en ees ajatellut sua.

"Voitko puristaa hieman vähemmän, veri ei kierrä", Gaara sanoi. Avasin silmäni, jotka olin kauhusta sulkenut, ja huomasin jälleen puristavani Gaaran käsivartta. Päästin kiireesti irti.

"Oletko kateellinen?" kysyin.

"Mistä?" Gaara kysyi tuijottaen yhä elokuvaa.

"No siitä, että en huomioi sinua juuri yhtään."

Gaara katsoi minua ja hymyili.

"En. Ymmärränhän minä, että olen serkkusi, etkä voi alkaa suudella minua, kun hän on läsnä", hän sanoi ja käänsi katseensa jälleen eteenpäin. Huokaisin helpotuksesta. Olin ollut aivan varma, että Gaara olisi mustasukkainen. Suutelin häntä poskelle, kuten Sasuke oli hetki sitten suudellut minua.

"Rakastan sinua", kuiskasin.

"Minäkin sinua", hän vastasi televisiota tuijottaen ja yhä lempeästi hymyillen. Olin hypätä kattoon, kun joku yllättäen loikkasi viereeni sohvalle toiselle puolelleni.

"Sori, säikäytinkö?" Sasuke kysyi virnistäen ja kietoi kätensä hartioilleni.

"Teekin tuo vielä ja saat katua!" huusin samalla, kun sydämeni laskeutui hitaasti kurkustani hakaten yhä lujaa. Sasuke nauroi ja veti minut kainaloonsa. Hän pörrötti hiuksiani leikkisästi. Gaara vilkaisi meitä hymyillen hänkin.

Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua.
Mä en kerro totta kellekään, et vieläkään tiedä,
mulla on toinen mies.

Oli aivan pienestä kiinni, että Sasuke olisi nähnyt minun antavan pusun Gaaralle. Ei hän kuitenkaan ilmeisestikään ollut nähnyt sitä, tai kuullut puheitamme, sillä hän oli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ajatukseni harhailivat pois elokuvasta, kun mietin, miten hän ei ollut vieläkään huomannut tai tajunnut, ettei Gaara ollut serkkuni, ja että rakastin myös häntä. Se oli pysynyt niin kauan salassa, että se varmasti paljastuisi pian. Entä mitä Sasuke tekisi, kun se paljastuisi? En kestänyt ajatella sitä. Karkotin ne ajatukset päästäni. Jos se tapahtuisi, niin se tapahtuisi, ja kestäisin seuraukset pystypäin. Ainakin toivoin niin.

Katso vielä, sä et tunne yhtään mua.
En ollut siinä, en ees ajatellut sua.
Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua.
Mä en kerro totta kellekään, et vieläkään tiedä...

"Kiitos hauskasta illasta", Sasuke sanoi.

"Samoin, oli hauskaa kun olitte täällä", sanoin.

"Nähdään huomenna", Gaara sanoi kättään nostaen ja laskeutui portaat alas kuistilta. Hän lähti kävelemään pihan poikki kohti tietä.

"Tehdään vaikka jotain kivaa huomenna kolmestaan", Sasuke sanoi minulle kiireesti, suuteli minua nopeasti ja ryntäsi portaat alas Gaaran perään. Hän vilkutti minulle juostessaa ja huusi sitten Gaaralle:

"Odota nyt vähän! Lupasit kulkea kanssani samaa matkaa!"

Katsoin hymyillen heidän peräänsä. Oli suorastaan onni, että he tulivat noinkin hyvin toimeen keskenään. Tuijotin tielle vielä senkin jälkeen, kun poikia ei enää näkynyt. En edes tajunnut, että pihaamme ajoi auto ja että sieltä nousivat mies ja nainen, ennen kuin mies nousi portaat ylös kuistille ja tervehti minua. Kiljaisin kauhusta ja kompastuin ulko-oven kynnykseen niin, että kaaduin selälleni eteisen lattialle.

"Oletko kunnossa?" mies, joka oli säikäyttänyt minut, kysyi. Hänellä oli keltaiset, pörröiset hiukset, suunnilleen samanlaiset kuin minulla, siniset silmät ja huolestunut katse. Hän oli Minato, isäni ja Konohan Neljäs Hokage.

"Olen", sanoin ja nousin kiireesti seisomaan. Myös äitini Kushina, punahiuksinen, kaunis nainen, tuli isäni taakse.

"Kuka tuo poika Sasuken seurassa oli?" äitini kysyi.

"Hän on ser... äh, kaverini Gaara", sanoin ja löin itseäni henkisesti. Minun pitäisi varoa, mitä päästän suustani, sillä vanhempani tuskin uskoisivat, jos sanoisin hänen olevan serkkuni!

"Olisi mukava tutustua joskus häneen paremmin", Kushina sanoi ja meni yhdessä Minaton kanssa ohitseni peremmälle taloon.

"Hän näytti kyllä jotenkin kumman tutulta", Minato sanoi mennessään vaimonsa kanssa keittiöön. Käännyin katsomaan heidän peräänsä suu auki. Ehkä nyt saisin viimein kuulla, kuka Gaara oikeasti oli!

"Voi olla", Kushinan ääni kuului keittiöstä. "Mutta minä en ainakaan saa päähäni, missä olisin hänet nähnyt."

Käännyin hieman pettyneenä jälleen katsomaan ulos. Mustat pilvet olivat peittäneet taivaan ja pian varmasti sataisi. Ilma oli muuttunut hieman viileämmäksi. Suljin talon oven ja jäin siihen nojaten seisomaan eteiseen. Tuijotin eteisen puulattiaa miettien. Minulla oli paljon asioita, joita oli pakko Gaaralta kysyä. Muuten tulisin taatusti hulluksi.

Ulkoa kuului ukkosen jyrähdys ja kesäinen rankkasade alkoi kohisten piiskata kaksikerroksisen omakotitalon kattoa.

...mulla on toinen mies...

☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻☻

A/N: Noin, toivottavasti piditte. Eikä varmaan tarvitse sanoa, että kommentteja (ja pisteitä :D) kiitos! Ai niin, nythän minä sen sanoin. n_n'