Sinä seisot siinä taas. Ilman lupaa, kuten aina. Mustat silmät hiuksien peitossa. Erotut takanasi olevasta kesäisestä puutarhasta selvästi, olet siellä se tumma pieni pilkku, johon katsojan silmä jää kiinni, vaikka ei tahtoisi. Katsoja ei keskity siihen miltä maailma näyttää, vaan siihen miltä oikea kauneus näyttää. Siinä sinä vain olet, koristeena.

tukka pystyssä katuja astelen
on pillihousuni haaroista ratkenneet
ja parturikampaamo Lissu on hiukseni leikannut taas
ne seisoo kuin järki kohden vastaantulijaa

Siinä puuhun nojaten sinä vain odotat minua. Tiedät, että katselen sinua ikkunasta, kuin odottaen että nostaisit katseesi ja loisit maailman kauneimman hymyn. Et sinä sitä tee, olet siihen liian kärsivällinen.

kultasepän liikkeen eteen seisahdan,
näen porsaan suussa hopealusikan.
näen rikkaat, jotka ostaa; se saa heidät unohtamaan
että sulla ja mulla ois jotain parempaa

Näin sinut silloin sen kaupan edessä seisomassa ja katsomassa niitä kauniita koruja. Olit etsimässä tyttöystävällesi kihlasormusta. Et silloin vielä tiennyt, kuinka paljon se viereesi pysähtynyt blondi tulisi merkitsemään sinulle.

"Kallis maku. Tyttöystävälle ehkä?"
"Niin, kihlasormus. En vain tiedä mistä hän voisi tykätä."
"Kaikki tytöt tykkäävät jostain yksinkertaisesta, mutta elegantista. Tuo tuossa voisi olla hyvä."
"Niin. Katsoin sitä itsekin. Kiitos avusta. Olen muuten Sasuke, ja sinä olit?"
"Ai niin. Olen Naruto."

Virnistin sinulle ensimmäistä kertaa. Näin kuinka kasvoillesi nousi pieni puna – silloin luulin sitä ihmetykseksi hyvästä maustani kenties, jälkeenpäin kerroit että olin jo silloin mielestäsi söpö.

Astuit kauppaan ja pian astuit ulos kädessäsi pieni pussi, joka tietävästi sisälsi sormuksen ikkunasta.

"Haluaisitko kahville? Tarjoan avustasi."
"Ei sinun tarvitsisi. Enkä minä edes auttanut. Sinä se päätöksen teit."
"Ei mitään tekosyitä. Olen muutenkin menossa, eikä juttuseura olisi pahitteeksi."
"Kai minä voin sitten tulla."
"Hyvä."

Hymyilit minulle. En koskaan tule unohtamaan sitä hymyä. Se oli ystävällinen, kaunis, omalla tavallaan persoonallinen hymy. En ole koskaan nähnyt sinun hymyilevän samalla tavalla kenellekkään – et edes tyttöystävällesi.

sinä ja minä liikennevaloissa
sinä ja minä slummitaloissa
sinä ja minä aamukasteessa
sinä ja minä liikennevaloissa
sinä ja minä slummitaloissa
sinä ja minä aamukasteessa

Hitaasti tutustuimme toisiimme. En saanut koskaan tietää oliko hän vastannut kosintaasi, eikä koskaan kuulunut hääkutsuja. Et puhunut asiasta enää koskaan jälkeenpäin. Paitsi kerran. Tulit ovelleni keskellä yötä. Ulkona satoi ja olit läpimärkä.

"Anteeksi jos herätin."
"En ollut vielä edes mennyt nukkumaan. Tule sisään."
"Kiitos."
"Otatko teetä, kahvia tai mehua?"
"Kahvi kelpaa."
"Okei."
"Muuten Naruto."
"Mmm?"
"Minun pitäisi kertoa sinulle jotain."

Käännyin sinua kohti ja suutelit minua. Se ei ollut kokeileva, se oli jotain ihanaa. Ei siihen voinut olla vastaamatta. Kuitenkin se oli nopeasti ohi.

"Entä tyttöystäväsi?"
"Ai Sakura vai? Hän jätti minut. Ei kuulemma enää kestänyt, kun olin aina niin ulkopuolinen ja kaikkea. Hän ei merkitse yhtään niin paljoa kuin sinä, Naruto. Rakastan sinua."

Suutelit minua tuona iltana vielä monta kertaa. Kahvit jäivät juomatta. Sinä olit tärkeämpi kuin mikään muu elämässäni tuona hetkenä ja koko lopun elämääni siitä hetkestä alkaen.

nyt tukka pystyssä katuja astelen
on muistot mua liian kauan kiusanneet
näen sinut kahviloissa, lipunmyyjänä tivolin
on kaipaus saanut taas kaiken sekaisin

Kävelen viimein luoksesi. Nostat katseesi maasta, kohti minua. Silmissäsi palaa himo – minua kohtaan. Olet onnellinen, tai ainakin minä olen onnellinen, ensimmäistä kertaa elämässäni.

"Naruto. Minun pitäisi kysyä sinulta erästä asiaa."
"Kysy ihan mitä ikinä haluatkin."

Katson sinua hymyillen, kun kaivat taskujasi ja polvistut eteeni. Avaat kauniin samettisen rasian ja katsot minua kohti. Huulillasi on juuri se hymy, jota niin kovin rakastan.

"Tuletko miehekseni?"

Siinä rasiassa on juuri se sormus, jonka silloin aikoja sitten ostit sieltä koruliikkeestä. Silloin kun ensimmäisen kerran tapasimme. Sormus on yhtä elegantti ja yksinkertainen kuin silloin, kun sen viimeksi näin.

"Tulen."

Nouset maasta ja tulet luokseni. Sormuksen pujotat pehmeillä käsilläsi vasempaan nimettömään. Huuliani sinä suutelet yhtä pehmeästi ja samalla yhtä halukkaasti, kuin niin monta kertaa aiemminkin.

on toivo kuin hyvä henki, se virtaa vaan
se airottoman veneen saa liikkumaan
vene kohtaa aution saaren, jota tuulet tuudittaa
näin sinä ja minä taasen kohdataan

Tiesitkö, että silloin kun ensimmäistä kertaa kohtasimme, halusin vain kuulla äänesi? Kaunis ulkokuoresi veti minua tuolloin puoleensa kuin magneetti. En voinut jättää kokeilematta, mitä tekisit, jos puhuisin sinulle. En erityisemmin pistänyt toivoani siihen että edes vastaisit. Halusin vain nähdä sinut lähempää, nähdä kasvojesi pienimmätkin yksityiskohdat. Ehkä kuulla äänesi. Jos olisin silloin kuullut, että tulet vielä jonain päivänä ovelleni ja kerrot rakastavasi minua, olisin nauranut. Nyt kun saan olla sylissäsi ja tuntea kehosi lämmön, olen onnellisempi, kuin voisin uskoa.
Kyllä, minäkin rakastan sinua, oma Sasukeni.

sinä ja minä liikennevaloissa
sinä ja minä slummitaloissa
sinä ja minä aamukasteessa
sinä ja minä liikennevaloissa
sinä ja minä slummitaloissa
sinä ja minä aamukasteessa