Art and Artifice

- 10 -

"Upeaa!" huudahti Naruto Itachin avatessa Jaguarinsa ovea blondia varten.

"Vuosimallia 62. Se on klassikko. Minulla on ollut se siitä lähtien kun sain ajokortin." Naruto astui sisään a ovi suljettiin hänen perässään. Hän melkein tunsi olonsa epämukavaksi koskiessaan kalliita nahkaistuimia, kunnes huomasi vanhat, mutta perinteiset karvanopat roikkumassa takapeilissä. Odottamaton nauru karkaili häneltä pieninä purskahduksina.

"Aa, nuo ovat myöskin vuosikertaa." venytti Itachi, joka juuri oli tiputtautunut viereiselle istuimelle. Hän heitti blondille hymyn ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi.

"Rakastan sitä!" Naruto virnisti, tuntien jo itsensä huomattavasti rentoutuneemmaksi. Kun kone käynnistyi, alkoi Muddy Watersin tutut sävelet soida kauiuttimista ja Naruto asettui mkavammin istuimelle huokaisten. Hänellä ei edelleenkään ollut mitää ideaa siitä, minne he olivat matkalla, kun Itachi parkkeerasi auton pienelle kadulle keskustassa. Hän kysyi asiaa uudelleen, kun Itachi otti paikkansa blondin vieressä jalkakäytävällä. Vanhempi poika osoitti äänettömästi yhtä rakennuksista hieman alempana kadulla. Siniset silmät suuntasivat katsomaan omituisen muotoista kehitelmää, katse seuraillen rakennuksen rajoja, kun he kävelivät lähemmäs. Koko ajan kehittyvät koristeet kiipeilivät pitkin seiniä ja alempia ikkunoita.

Vaikutelma oli kirkas ja kohtalaisen boheemi. Suorakulmion muotoinen pieni kyltti riippui oven yläpuolella ja sanoi nimekseen 'Trompe L'Oeil'.

"Mikä tämä paikka on?" Naruto kyseli uteliaana.

"Se on jotain, mistä ajattelin sinun pitävän. Trompe L'Oeil on galleria."

"Ihanko totta?! En ole koskaan kuullutkaan siitä, ja se näyttää niin... erilaiselta!"

"Niin, se on aika epämääräinen. Huomaat ettei se muituta lainkaan normaaleja 'kliinisiä' gallerioita. Se saattaa olla mielenkiitoinen kokemus sinulle." Itachi kertoi, "Kai sitä voisi kutsua alamaailman taiteeksi. Kaikkien suurten taiteijijoiden on alolitettava jostain. Tämä paikka tukee paljon opiskelijatöitä."

"Vitsailetko! Kuinka kauan tämä on ollut täällä? En voi uskoa, etten tiennyt tästä paikasta." Naruto huokaisi ihastuneena. Niin paljon kun hän huomasi, niin hänestä Itachi oli nero! Tämä oli luultavasti viimeinen asia, jota hän olisi odottanut päivältä. Kun he siirtyivät sisälle, hnen innostuksensa vain kasvoi. Kaikkialla ympärillään hän näki mitä hullumpia ja rumempia ja kaikkein tuskallisimman kauniita asioita, mitä hän oli ikinä nähnyt. 'Kliininen' ei kuvannut paikkaa laisinkaan. Yksikään seinä ei ollut puhtaan valkoinen. Itse asiassa ne eivät olleet puhtaita ollenkaan. Jokaisella huoneella oli oma tunnelmansa, lämmin, kylmä, yksinkertainen ja sotkuinen.

Naruto ei omistanut sanoja, jotka olisivat voineet kuvata sitä kaikkea. Itachi tutkaili energistä blondia, huomoiden jokaisen yksituiskohdan äärimmäisellä mielihyvällä.

"Tunnen itseni niin inspiroituneeksi!" Naruto ilmoitti iloisesti, tuoden Itachin kasvoille pienen hymyn. Mies, ehkä hieman vanhempi kuin Itachi ja jopa ainutlaatuisemman näköinen kuin Haku, lähestyi heitä takaa ja taputti Itachia olkapäähän.

"Ah, siinähän sinä olet." sanoi Itachi kääntyessään ympäri.

"Ajattelinkin sen olevan sinä, Uchiha. Siitä on jo jonkin aikaa." mies tervehti lämpimästi.

"Niin. Naruto tässä on hakemassa samaan kouluun missä minä olen. AJattelin esitellä hänelle gallerian ja esitellä sinulle. Naruto, tämä on vanha ystäväni, Kisame. Hän johtaa tätä paikkaa."

"Hauska tavata." tervehti Naruto, "Tämä on uskomaton paikka."

"Kiitos." Kisame vastasi ravistaen blondin kättä. Kisame ei ollut mikään erityisen hyvänäköinen, liian pienten silmiensä ja harmahtavan sävynsä kanssa, mutta hänellä oli miellyttävä ääni ja hän vaikutti mukavalta ja kohteliaalta. Kisame ja Naruto uppoutuivat keskusteluun taiteen arvosta selvässä ja neutraalissa ympäristössä verattuna Trompe L'Oeil:n epätavalliseen sijoitteluun. Naruton kommentointi oli mielenkiintoista, älyllistä ja hyvin jaoteltua. Itachi pystyi kertomaan Kisamen olevan positiivisesti yllättynyt ja hymyili itselleen, tuntien hieman outoa ylpeyttä blondista.

Kisame kierrätti heitä ympäri näyttelyosia, selittäen ajatusprosessia työn takana ja kertoen eri artisteista, useimmista jotka hän tunsi henkilökohtaisesti. Naruto kuunteli jokaista sanaa innokkaasti. Kun he olivat käyneet läpi koko näyttelyn, päättäen kierroksen opiskelijatöihin paikan etuosassa, Kisame kehotti Narutoa tuomaan omia töitään myyntiin tai näytteille. Hän voisi tulla keskustelemaan Kisamen kanssa suoraan, jos siltä tuntui. Blondi katsoi ylös selvät tähdet silmissään.

"Olisi ihanaa sekaantua! Tämä paikka on niin uskomaton!" Kun hän ja Itachi viimein lähtivät kiitäen Kisamea isolla hymyllä ja kädenheilautuksella kävellessään alas autolle. Itachi katsahti blondia ajaessaan pois ja huomasi viipyvän hymyn tämän kasvoilla, joka säilyi edelleen.

"Oletan, että nautit olostasi?" hän kysyi huvittuneella äänensävyllä.

"Kyllä! Se oli erinomainen idea. Kiitos paljon, Itachi!"

"Ajattelin, että saattaisit nauttia siitä. Jos otat hänen tarjouksensa vastaan, se saattaisi olla hyvä tapa rakentaa itsevarmuutta." Itachi siirsi katseensa pois ihailevasta katseesta, jonka nuo ihastuttavan siniset silmät tarjosivat. Hänen täytyi käyttää ajamisen tarjoama häirintä tukahduttaakseen äkillisen kiusauksen. "Toivottavasti olet nälkäinen."

"Hmm? Oh, itse asiassa olen. En usko, että minun kannattaa kysyä minne olemme menossa?"

"Ravintolaan." Itachi vastasi avualiaasti hymyillen. Naruto pyöräytti silmiään.

Ravintola jonka Itachi valitsi oli mukava, mutta ei liian yläluokkainen, ja kun Naruto maistoi annostaan, hän antoi sille samantien täyden hyväksynnän. Koko päivällisen ajan he keskustelivat siitä, kuinka Itachi oli ystävineen auttanut perustamaan Trompe L'Oeil:n. Itachi kertoi kuinka hänen lukioaikansa oli pääasiassa pyörinyt taiteen ympärillä. Hänen vanhempansa olivat olleet hyvin tukevia hänen taideharrastuksensa kanssa ja olivat antaneet suuren lahjoituksen gallerialle, kun he olivat perustamassa sitä.

"He olivat ylpeitä tiestä jonka otin ja he näkivät sen erinomaisena oppikokemuksena, joten he olivat valmiita tekemään sijoituksia 'pidempaan kouluttautumiseeni' jos niin voi sanoa."

"Olen iloinen, että he välittävät siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Muistan, että omat myös vanhempani olivat hyvin tukevia ja rohkaisevia."

"Kuinka kauan siitä on? Jos sopii kysyä." Itachi tiedusteli varovasti.

"Totta kai voit. Olin muistaakseni yhdeksän. Isäni oli australiasta ja äitini tapasi hänet, kun hänen yrityksensä muutti äitini Australiaan. He rakastuivat, joten äitini jäi sinne. Minä synnyin ja kasvoin siellä melkein yhdeksän vuotta. Sitte meille tarjoutui mahdollisuus muuttaa takasin ja me pakkasimme. Ei kauaa sen jälkeen he molemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Kummallakaan ei ollut sukulaisia jäljellä, enkä tuntenut ketään täältä... No, kuitenkin, tapahtui mitä tapahtui. Ei sillä ole juuri väliä enää."

"Se vaikuttaa siihen millainen olet nyt. Se kertoo vanhemmistasi paljon, kun ajattelee mitä jouduit käymään läpi ja selviydyit siitä niin hyvin. Sen perusteella mitä näen, sinulla on hyvä pää, eikä lainkaan katkeruutta. Olen varma, että he ovat ylpeitä." Naruto hymyili hieman kyyneltyneenä ja kiitti Itachia, joka selvitti kurkkuaan ja taktisesti vaihtoi puheenaihetta. Loppu keskustelusta oli kevyttä ja keskeytyi usein Naruton kevyeen nauruun, joskus myöskin lisänä Itachin matala naurahdus.

Myöhemmin, Itachi käänsi autonsa Naruton asunnon pihamaalle. Hän rypisti toisen huomaamatta selvästi huonolaatuiselle naapurustolle, tuntien huolta blondin turvallisuudesta. Blondin asuttama rakennus oli yksi kärsineimmännäköisistä roskakasoista, mitä hän oli ikinä nähnyt ja ei voinut kuin ihmetellä, milloin sitä viimeksi oli remontoitu. Naruto katsahti ylös lammasmaisesti ja rapsutti takaraivoaan.

"Tiedän kyllä, että se on kamala, mutta tarvitsen kaiken rahan mikä irtoaa koulumaksuja varten." hän selitti, "Se ei aivan yhtä paha sisältä kuitenkaan." Itachi hymyiläi Narutolle rauhoittelevasti.
"Älä huolehdi siitä. Saanko nähdä töitäsi nyt?"

"Ah, kyllä se käy. Voit tulla sisään katsomaan, jos haluat."

"Mielelläni." Utachi usutti Naruton ulos autosta ja antoi tämän ohjata heidät sisälle. Huvittuneisuus kupli Uchihan sisällä, kun hän astui sisään asuntoon ja huomasi että jokainen tuuma seinää oli peitetty taiteella. Naruto oli sanonut, ettei se ollut niin ka mala sisältä, koska kuntoa ei voinut kertoa kaiken muun sälän alta. Naruto huomasi ilmeen miehen kasvoilla ja hymyili itsekseen.

"No... En vain oikein tiennyt mitä tehdä tällä kaikella."poika sanoi kohauttaen olkiaan. Itachi alkoi tutkia teoksia yksi kerrallaan. Jotkut olivat vain pelkkiä luonnoksia, kun taas toiset olivat viimeisteltyjä töitä, uusia, vanhoja, abstrakteista hyvin realistisiin. Se oli hyvin vaikuttavaa. Valikoimaa löytyi sekä koosta, väripaleteista että itse kuvista, mutta kaikissa oli selvä jälki omasta tyylistään.

"Ovatko ne kaikki päivättyjä?" hän kysyi.

"Ei, en usko, mutta osaan suurinpiirtein asettaa ne kronologiseen järjestykseen."

"Sinulla on hyvin ainutlaatuinen tyyli." Itachi osoitti yhtä hiilipiirrosta esimerkkinä, "Vaikka se on erittäin tarkka ja näyttää lähes elävältä, siinä on jotain surrealistista." mies ravisti päätään mietteliään näköisenä. "Se on täydellinen joka tavalla. En osaa sanoa mikä saa sen näyttämään siltä mitä se on. se on vain kokonaisuutena... se on jokaisessa silveltimenvedossa, täysin sulautettu. Kuten myös tämä. Jokainen näistä. Näyttää kuin ne olisivat elossa ja liikkeessä, mutta se ei näytä oikealta. Se on jotenkin koskettamaton." Itachi vihdoin riisti katseensa seinästä ja huomasi blondin katseen itsessään epävarmana. Hän ymmärsi, että Naruto todennäköisesti odotti jonkinlaista päätöstä ja hymyili.

"Ystäväsi oli oikeassa. Sinulla ei ole mitään huolehdittavaa."

"Luuletko niin?" Naruto kysyi, kuin varmistusta hakien.

"Jos et pääse mihinkään taidekouluun, johon haluat, olisin erittäin yllättynyt." Pieni blondi syttyi kuin tähti taivaalle. Poika hymyili kaunenta Itachin koskaan näkemää hymyä, kuitenkin samaan aikaan pojan posket olivat lehahtaneet punaisiksi nöyrästä noloudestaan.

Itachi ei uskonut pystyvänsä estämään itseään, vaikka yrittäisikin. Kalpea käsi kohosi toiselle poskelle, ja tunsi sen lämmön ennen kuin edes koski sitä. Sormenpäät hyväilivät hellästi arpia poskilla, joista Itachi oli ollut niin utelias. Ne olivat pehmeät ja hieman kohonneita muuten virheettömästä ihosta. Itachi oli siirtynyt lähemmäs ilman, että oli itse sitä huomannut. Huokaus, jonka Itachi tunsi omia huuliaan vasten, kertoi kuinka lähelle. Katsahtaessaan alaspäin hän huomasi puhtaan sinen. Täydellisen koskemattoman. Pitkät, tummat ripset kehystivät siniset silmät tuoden värit paremmin eloon ja hienoinen silmien lihasten rentoutuminen antoi pojasta rauhallisen vaikutelman.

Ottaen sen lupana edetä, Itachi sulki lopunkin välimatkan huulien väliltä ja hän kosketti pehmeitä ja makeita huulia.
Hänen kevyeen kosketukseensa vastattiin varovasti ja Itachi siirtyi hieman lähemmät blondia, kiertäen käsivartensa Naruton vartalon ympäri ja vetäen hänet itseään vasten. Kuin kissanpennun inahdus oli kuultavissa blondin huulilta, ääni josta Itachi piti hyvin paljon, mutta minkäänlaista liikettä ei tehty, joka olisi saanut suudelman loppumaan. Tämä antoi Itachille varmuutta jatkaa hieman pidemmälle. Itachi päästi kielensä vaeltamaan varovasti Naruton huulilla, maistaen toista, ja imi sitten hieman pojan alahuulta, samalla heman nyppien sitä hampaillaan ja ja kosketellen kielellään.Naruto oli kuin suolaisenmakea konvehti, pehmeä, sileä ja täysin vastustamaton.

Painaessaan vaaleavierikköä voimakkaammin itseään vasten, Itachi tunsi Naruton värisevät hieman ja Itachi löysensi otettaan vastahakoisesti, avaten silmänsä juuri ajoissa nähdäkseen reaktion toisen kasvoilla. naruton silmät olivat suljetut, ripset lepäsivät punertavilla poskilla. Naruton hengitys oli tasaantunut hieman ja hengenvedot olivat lievasti voimakkaampia.Itachi tunsi pehmeiden huulien kaartuvan hymyyn omiansa vasten. Hän hymyili huomaamattaan oian itsekin ja varasti vielä yhden pienen suudelman, ennen kuin vetäytyi kokonaan.

"Minun pitäisi kenties mennä." Itachi sanoi varovasti, pakottaen mieliteon aloittaa uudestaan pois ajatuksista. Naruto punasteli taas, katse laskettuna, mutta pieni hymy huulillaan.

"Kiitos kaikesta, Itachi. Minulla oli uskomattoman hauskaa."

"Olen iloinen että nautit ajastasi." Hän vastasi rehellisesti. "Ikävä kyllä minun on lähdettävä huomenna kovin aikaisin. Minulla on töitä maanantai-aamuksi. Haluaisin tavata seuraavana viikonloppuna, mikäli se sopii."

"Kuulostaa hyvältä." Siniset silmät kohtasivat jälleen Itachin tummat. Sujuvasti Itachi keräsi itsensä kokoon ja siirtyi ovesta ulos, ennen kuin hän eksyisi niihin toistamiseen.

"Soitan sinulle jossain välissä viikolla." Itachi hymyili Narutolle, joka nyökkäsi.

Itachi lähti ja Naruto lukitsi asuntonsa oven jäljessään, kääntyi ympäri ja pääsi viisi askelta ennen kuin jalat pettivät ja hän romahti maahan.

"Voi hyvä luoja!!" Hän muodosti huulillaan äänettömästi. Molemmat kädet kohosivat lepäämään hänen kuumilleen poskilleen, viilentäen niitä hieman. Jos hän ei pääsisi eroon tästä hymystä huomiseen mennessä, Kotesun kanssa olisi yhtä helvettiä työskennellä.
________________________________________________________________________________

A/N: Niille jotka eivät kenties tiedä; Trompe l'Oeil tarkoittaa 'silmää pettävää/silmää hämäävää'. Se maalaustapa, joka antaa illuusion oikeasta, eli maalaus 'tulee ulos kankaasta'.

Ja hemmetti, että siinä kesti! Luulin että vieläkin kauemmin. Läpi on käyty hukkuneet sanakirjat, tietokoneen kaatumiset ja Shikamaru-bloggi (yhdistelmä silkkaa laiskuutta ja writer's bloggia). Mutta siinä se nyt sitten on. ^^