Kykenin vain tuijottamaan häntä. Lihakseni olivat lamaantuneet, minun piti hokea hänen sanojaan mielessäni, jotta uskoisin ne. Hän istui edessäni, piti käsistäni kiinni, hänen kasvonsa olivat punaiset, ehkä vähän hämmentyneet. Sasuke, rakas poikaystäväni, homo?

Lopulta suljin silmäni, pidättelin kyyneleitä. Riuhtaisin käteni irti hänen käsistään, pinkit hiukseni heilahtivat ja jäivät varjoiksi kasvojeni eteen. Tunsin hipaisun olkapäälläni, hänen lämpimän kosketuksensa - vain sekunnin sadasosa ja olin kohottanut käteni iskuun. Tämä ei ollut mikään bitchslap, vaan kunnon mojaus rystysillä. Sasuke ei päästänyt ääntäkään, mutta kun lopulta kohotin katseeni, veri oli valunut hänen ohuille huulilleen ja leualle asti.

En tuntenut mitään, nousin vain ylpeänä seisomaan, pidin käteni nyrkissä ja katsoin häntä inhoten. Hän ei väistänyt katsettani, edes silloin kun löin häntä toisen kerran, suoraan otsaan. Hän horjahti, kaatui tuolilta, hyökkäsin hänen kimppuunsa. Kyyneleeni valuivat valtoimenaan hakatessani häntä, yhä uudestaan ja uudestaan, joka puolelle, mahdollisimman kovaa. Hän ei saanut olla homo, hän ei saanut jättää minua, hän ei...

Kuulin takaani huudon, joku tarttui minua vyötäisiltä, veti minut tiukasti itseään vasten. Potkin ja löin kaikkea mihin yletyin, päästin korviarepiviä kirkaisuja, yritin tarttua Sasukeen uudestaan. Lopulta aloin ymmärtämään, ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuutta. Lyhistyin, tärisin, hengitin syvään, en nähnyt mitään kyyneleiltäni.
Sasuke petti minut, ainoa jota pystyin ajattelemaan. Kädet ympäriltäni hellittivät varovasti ja valahdin polvilleni. Peitin verestävät silmäni kämmenpuolellani, nikottelin, yritin rauhoittua.

»MITÄ SINÄ TEIT HÄNELLE?!»
Kuulin raivoamista yläpuoleltani. Naruto. Kuulin Sasuken mutinaa, Naruto jatkoi huutamistaan.

»MIKSI HÄN LÖI SINUA? MITÄ SINÄ TEIT? VASTAA, SENKIN ÄÄLIÖ!»

Silloin kuulin Sasuken äänen selkästi. Se oli aivan tyyni, kylmä, tunteeton.

»Kerroin hänelle etten voi seurustella hänen kanssaan, koska en ole hetero», Sasuke ilmoitti. Tunsin vieressäni seisovan Naruton jäykistyvän. »Vai niin.»

Lopulta tunsin saavani jalkoihini tunnon takaisin, joten kampesin itseni seisomaan. Silmäni eivät vuotaneet enää. Katsoin Sasukea, jonka nenä oli jotenkin oudon muotoinen. Tämän vasemmasta silmäkulmasta valui verta, olin varmaan raapaissut siihen. Hänen vasen poskensa alkoi sinertämään, samoin oikean silmän ympäristö sekä kaula. Hänen sinisen paitansa sauma oli ratkennut.

»Anteeksi», kuiskasin hiljaa. Minua järkytti nähdä Sasuke tuollaisena, varsinkin minun toimestani. Sasuke käänsi katseensa Narutosta minuun, muttei sanonut mitään. Hänen silmänsä kuvastivat pelkkää surua. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän pudisti päätään ja hymyili vinosti. »Mitä sinä anteeksi pyydät?» hän kysyi ja käveli rauhallisesti ohitseni ja ulos ovesta.
Puristin silmäni kiinni, avasin ne uudestaan ja räpyttelin kyyneleet pois. Istuin täristen tuolille ja hytkähtelin nikottelun tahdissa. Samassa tajusin, että Naruto seisoi yhä edessäni.

»Oletko kunnossa?», hän kysyi lempeästi. Kohotin katseeni häneen ja väänsin hymyn kasvoilleni. »Joo. Olen kunnossa.»

Naruto epäröi hetken, silitti sitten lempeästi olkapäätäni ja otti askeleen ovelle päin. En sanonut mitään, joten hän meni pois.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

»Vai että hintti?»

»Turpa kiinni», Sasuke murahti ja pyyhkäisi leukaansa verestä. Aurinko oli jo laskemassa, eikä puistossa ollut muita kuin hän ja penkin selkänojaan nojaava virnuileva Naruto.

»Ei olisi sinusta uskonut», blondi jatkoi ja katseli myhäillen oranssia iltataivasta. Sasuke pisti kätensä housujensa taskuun ja keskittyi potkimaan kiviä.

Naruto käänsi katseensa tähän. »Sääli Sakuraa. Aloitko seurustelemaan hänen kanssaan vain säälistä vai etkö tiennyt silloin oikeista haluistasi?»

Tummatukkainen mulkaisi tätä murhaavasti. »En tietenkään tiennyt.»

»Duh... onkos sinulla sitten joku jätkä kiikarissa?»

Sasuken lihakset jännittyivät. Ei kai hän tiennyt? Hänen äänensävynsä... Hän oli pitkään hiljaa, jatkoi kivien siirtelyä kengänkärjellään. Harkitsi tarkkaan sanojaan.

»Ehkä.»

»Ollaanpa sitä salaperäisiä. Kyllä minä vielä saan tietää», blondi uhkasi hymyillen ja hyppäsi penkille istumaan Sasuken viereen. He istuivat pitkään hiljaa ja katsoivat auringossa kylpevää puistoa.

»Miksi sinä muuten Sakuralle tulit?» Sasuke kysyi yhtäkkiä.
»Jos totta puhutaan... etsin sinua», blondi vastasi ja nojasi leukaansa kämmeneensä.
»Oli asiaa.»

»Mitä asiaa?» Sasuke hätkähti. Hänen luokkatoverinsa ei liikkunut, katseli vain hymyillen tietä. Lopulta hän kääntyi ja kurottautui Sasukea kohti.
»Tällaista.»

Suudelmaa kesti ehkä muutamia sekunteja, mutta Sasukesta tuntui kuin se olisi kestänyt minuutteja. Se oli lempeä ja kokeileva, ei samanlaista kuolausta kuin Sakuralla. Sasuke hengähti hiljaa Naruton vetäytyessä kauemmas.
»Hitto.»

Sasuke jäi tuijottamaan punastunutta Narutoa suu ammollaan ja yritti koota ajatuksiaan. Hitto.

»En olisi sinusta uskonut», hän henkäisi.