On the other side of time

Harmaita ja keltaisia pilviä leijui ympäriinsä. Paksun savun tunkeutuessa Uchihan nenään.  Aika tuntui ikään kuin pysähtyneen paikoilleen, kun hän kohotti katseensa , hän huomasi jonkun seisovan hänen ja vihollisen välissä.
   Uchihan silmät laajenivat järkytyksestä, kun väliin tulija käänsi päätään hänen suuntaansa.  “ Sinä et sitten osaa koskaan pitää huolta itsestäsi…Teme.”
   Sasuke näki äskeiset tapahtumat uudestaan mielessään, kuinka kiiltävä terä lävisti nuoremman pojan kehon ja veri lensi hänen kasvoilleen Naruton rinnan lävistyessä katanaan.
  ‘Miksi…?’ Korppihiuksisen nuorukaisen mieli kysyi yhä uudestaan ja uudestaan.
  Naruton lävistänyt nukenin katsoi Sasukea vain pirullinen virne kasvoillaan, joka näytti olevan tyytyväinen aikaansaannokseensa vetäessään katanan irti Naruton rinnasta.
   Naruton jalat pettivät alta ja Sasuke ehti juuri ajoissa napata toisen syliinsä ennen kuin tämä kaatuisi maahan.
   Tummat silmät katsoivat jouninia vihaa sykkien, kun tämä kohotti katanansa uuteen iskuun polvistuen lähemmäksi Uchihaa. Vihollinen ei kuitenkaan saanut toista tilaisuuttaa tappaa tätä s-luokan rikollista, joka nopealla liikkeellä ehti iskeä chidorilla varustetun kätensä  aikuisen miehen rintaan lävistäen tämän sydämen.
     Naruto katseli ympärilleen nähden vain sumeita maisemia: palavia taloja ympäriinsä, kuulleen ihmisten kiljuntaa ympäriltään. Ehkä hän heräisi tästä painajaisesta, jos hän sulkisi silmänsä ja avaisi ne uudestaan.
   Sasuke tuijotti entistä tiimitoveriaan järkyttyneenä, joka vain hitaasti käänsi päänsä hänen suuntaan. Katsoen sinisillä silmillään suoraan hänen väsyneisiin sysimustiin silmiin.
  “ Miksi…?” Oli ainut sana, jonka Sasuke sai ulos suustaan.
  Ensimmäistä kertaa Uchiha tunsi rinnassaan epätoivon tunteen. Hän repi haorinsa hihan painaen kankaanpalan Naruton vuotavan haavan päälle. Mitä jos Naruto ei selviäisi? Miksi hän oli yrittänyt valloittaa Konohan Madaran kanssa, jos hän ei olisi kuunnellut tuota entistä Mizukagea..Ehkei Naruto olisi nyt tässä tilassa.
  ‘Et saa kuolla, usuratonkachi… Muuten kaikki tämä oli aivan turhaa…Älä kuole.’ Sharingan välähti Sasuken silmissä Naruton pudistaessa päätään.
    “Minun oli pakko… En halua, että kuolet…vaikka sinun pelastaminen merkitsisi…omaa kuolemaani..” Naruto sopersi kuiskaten ja yritti vetää aina henkeä väliin. “ Minä en anna sinun…kuolla ja olla yksin… En kestäisi… menettää sinua uudestaan.”
    Sasuke painoi päänsä alas. Naruto oli aina elänyt häntä varten. Tuo typerä blondi oli heittänyt elämänsä hukkaan vain  ja ainoastaan hänen vuokseen. Mustahiuksinen poika pudisti päätään kiivaasti kohottaen katseensa jälleen Narutoon, joka selvästi kamppaili hengestään.
   “ Älä…kuole…Viimeinkein, kun saimme tilaisuuden taas tavata, usuratonkachi.” Sasuke mutisi hiljaa. Hän tunsi, kuinka kyyneleet yrittivät pyrkiä pintaan, mutta hän pakotti itsensä olemaan itkemättä. Hänen tulisi nyt olla vahva heikon Naruton edessä.  Hän ei saisi näyttää heikolta.
  Pian Sakura tuli paikalle juoksien ja polvistui Naruton toiselle puolelle katsoen poikaa järkyttynyt ilme kasvoillaan.
  Pinkkihiuksinen tyttö katsoi tiimitoveriaan, joka näytti hyvin kalpealta. Hetkeäkään epäröimättä Sakura alkoi parantamaan Naruton haavoja yrittäen pelastaa tämän hengen.
   “ Naruto…Naruto.” Sasuke hoki muutaman kerran ja ravisti poikaa hiukan, jotta tämä ei menettäisi tajuntaansa. Naruto ei saisi nukahtaa tai muuten… Sasuke ei edes halunnut ajatella, mitä kävisi, jos Naruto sulkisi silmänsä. “ Älä sulje silmiäsi. Kuulitko, Naruto? Sinun  pitää pysyä hereillä. Sakura yrittää parantaa haavasi. Älä irroita katsettasi minusta.”
   “ Te…me.” Naruto henkäisi ja kohotti tärisevän kätensä kohti Sasuken leukaa yrittäen koskettaa toisen leukaa, mutta käsi valahti takaisin alas.
   Sakura katsoi poikia huolestunein silmin yrittäen saada Naruton verenvuotoa loppumaan, mutta haava tuntui vain sykkivän lisää verta ulos vaaleahiuksisen pojan kehosta.  Sakura nyyhkäisi hiljaa: Naruto oli menettänyt jo liikaa verta. Sakura pudisti päätään ja pisti chakrallaan shosen no jutsuun lisää tehoa. Hän ei menettäisi Narutoa.
  “ Lo..peta.” Naruto sanoi ja tarttui heikosti Sakuraa kädestä. Tyttö värähti kosketuksesta unohtaen parantamisen tyystin. Naruto pudisti päätään hitaasti ja raskaasti. “Riit…tää jo.” Hän sanoi pehmeästi ja yskäisi verta suustaan. “ Paranna…Sasuke..Ennemmin..”
   Sakura kohotti katseensa Sasukeen, jonka kyljen kohdalta kulki pitkä viiltohaava aina vatsan seutuville saakka.
  “ Sasuke-kun…” Sakura aloitti varovaiseen sävyyn ja nousi ylös kävelleen Uchihan vierelle istuen sitten alas.  “ Sinun haavasi tulisi hoitaa.” Sakura sanoi lempeästi aivan kuin peläten Sasuken tekevän hänelle jotain. Uchiha vain pudisti päätään saaden Sakuran huokaisemaan.
  “ Olen…pahoillani…etten voinut pitää lupaustani.”  Naruto sanoi Sakuralle, joka katsahti Narutoon entistä järkyttyneempänä.
  “ Hysh…Älä sano mitään.” Tyttö sanoi hiljaa ja siirsi katseensa pois. Hän ei halunnut katsoa Narutoon päin. Kyyneleet nousivat hänen vaaleanvihreisiin silmiin ja Sakura nyyhkäisi jälleen.
   Naruto oli jälleen aikeissa sanoa jotain, mutta hän vain yskäisi lisää verta suustaan. Pieni verinoro valui hänen suupieltään pitkin kohti leukaa, josta pisara tippui alas hänen oranssille takilleen.
    ‘Hän yskii omaa vertaan…Voi luoja…’ Sakura ajatteli kauhun vallassa kääntyen kokonaan pois Narutosta päin.  Tyttö värisi itkiessään hiukan lisää. Hän ei voisi tehdä enää mitään Naruton hyväksi. Haava oli aivan liian lähellä sydäntä.
   “ Naruto.” Sasuke aloitti vakavaan sävyyn, mutta hänen ääni tuntui hukkuvan jonnekin matkan varrella.
   “ Liian…vähän aikaa…saimme olla yhdessä…” Naruto sanoi yllättäen ja Sasuken silmät laajenivat nyt hämmennyksestä. Hän kohotti Naruton parempaan asentoon sylissään. Nostaen pojan pään lähemmäksi häntä, jotta hän pystyisi kuulemaan, mitä toinen sanoisi.
  “ Epäreilua…Minä pidin sinusta…”
   Sasukesta tuntui, että veitsi olisi isketty hänen sydämeensä Naruton sanoessa viimeisen lauseensa: “Minä pidin sinusta.”
    Hänkin oli pitänyt Narutosta. Hyvinkin paljon.
  “ Olen kuitenkin…onnellinen…että sain tilaisuuden…olla kanssasi vielä kerran…ennen kuin…”
“ Naruto.” Sasuke keskeytti pojan puheen.  Hän kietoi kätensä tiukemmin Naruton ympärillen alkaen keinua hiljaa edestakaisin yrittäen lohduttaa itseään sekä Narutoa. “ Luuletko, että…Side meidän välillämme…on jotain…arvokasta, Na..ruto?” Sasuke kysyi lopulta hiljaa haudaten kasvonsa vasten Naruton olkapäätä.
    Naruto lähtisi ja jättäisi hänet yksin…hyvin pian.
  “ Toivon niin…Haluaisin saada uuden tilaisuuden…tehdä asiat oikein. Välttää virheet…joita teimme. Ajan, jonka…hukkasin sinun jahtaamiseen. Voimaan…jotta voisin löytää sinut. “
“ Naruto…Sinä avasit silmäni.
“ Pää kiinni…Teme…Tehdään lupaus.  Tavataan uudestaan ajan toisella puolella. Jos siteemme on todellakin niin vahva…me tapaamme uudestaan.”  Naruto sanoi heikosti hymyillen. Sasuke kohotti päänsä ja katsoi Naruton sinisiin silmiin. Hitaasti hän nojautui eteenpäin painaen viileät huulensa vasten Naruton voimattomia huulia vasten.
“ Minä etsin sinut, Naruto. Minä lupaan.” Sasuke sanoi vasten Naruton huulia ja hän tunsi, kuinka ne kaartuivat jälleen hymyyn.
“ Minä en pelkää..enää. Tiedän, että..sinä löydät minut. “ Naruto vastasi ja veti syvään henkeä , joka rahisi uhkaavasti.
“ Älä huoli…Etsin niin kauan, kunnes olemme jälleen taas yhdessä. “ Sasuke kuiskasi hiljaa ja hymyili surullisesti katsoen Naruton rauhallisia kasvoja. ‘Tämä on se hetki…Hyvästien jättö.’  Sasuke ajatteli .
“ Minä ra…” Sasuke aloitti yllättäen, mutta vaikeni kuitenkin. Jos hän kertoisi Narutolle nyt, mitä hän todellisuudessa tunsi tuota hölmöä blondia kohtaan. Hän oli varma, että Naruto itkisi. Eikä hän kestänyt nähdä enää yhtäänkään kyyneltä tuon suloisilla kasvoilla.
“ Sasu..” Uchiha tunsi, kuinka Naruto kohotti jälleen kätensä kohti hänen poskeaan. Hän tunsi, kuinka blondin pehmeät sormenpäät koskettivat hänen poskeaan, kunnes ne valuivat pois tuskallisen hitaasti ja Naruton keho muuttui veltoksi.
Kyynelet pääsivät viimein ulos Sasuken silmistä, kun tämä sulki ne ja hautasi kasvonsa jälleen Narutoon hengittäen tämän tuoksua, johon sotkeutui verenhaju.
Naruto oli poissa… Kuolema oli vienyt hänet häneltä. Kuolema voitti jälleen Uchiha Sasuken.
“ Minä rakastan sinua…” Sasuke kuiskasi hiljaa Naruton korvaan, vaikka tiesi ettei hänen ääni enää koskaan tavottaisi tuon pojan korvia. Hän oli jälleen myöhässä.
Sakura kääntyi katsomaan Sasukea, joka ei enää sanonut mitään. Tyttö vilkaisi kuollutta Narutoa pojan sylissä parahten viimein täydelliseen itkuun. Sakura itki ja itki, mutta Sasuke ei välittänyt. Hän ei enää jaksanut välittää….
‘ Minä etsin sinut, Naruto! Vaikka se olisi viimein tekoni! Hankin meille tilaisuuden olla yhdessä!'

Epilogi:
   Vaaleahiuksinen tyttö, jolla oli hiukset nätisti kahdella saparolla , juoksi pitkin katua koululaukku toisessa kädessä ja suussa paahtoleipä.
‘ Voi hemmetti myöhästyn kohta taas koulusta… ja sitten Iruka-sensei antaa taas minulle laiskan läksyä…hitto.’
Tyttö ei kuitenkaan tiennyt, että joku tarkkaili häntä katolta käsin. Tumma pitkä hahmo seisei kerrostalon katolla ja katsoi alaspäin suoraan kohti tuota tyttöä, jolla oli viirut poskissaan.
“ Viimein minä löysin sinut…”


A/N: tästä kai sitten lähtee ^^” vain jos lukijoita riittää. Ensinnäkin pari huomiota tästä ficistä. Tässä tulee olemaan shounen-aita ja yaoita…(kai) sekä hentaita.
Toivon ette tuomitse tätä ficciä heti suoralta kädeltä ^^”
Mutta risut ja ruusut ovat tervetulleita .
Niin ja jos joku tiedä Naruko on epävirallinen nimi Naruton tyttöpuolelle :D