On the Other side of time

Chapter 1: Girl who fell from the sky

Uchiha Sasuke, 16-vuotias, mustat hiukset, jotka ovat takaa pystyssä, koulunsa kingi ja ennen kaikkea jokaisen tytön päiväunien kohde. Poika roikutti rennosti olallaan koululaukkua kävellessään katua pitkin, jonka toisella puolella oli virtasi pieni puhdistamon joki.
   Ilma oli jälleen mitä kaunein sinä aamuna, mutta se ei Uchihaa pahemmin liikauttanut. Hänen mielessään pyöri vain eilinen näkymä, jonka hän oli nähnyt kerrostalon katolta.

  Naruto… Kuinka monta elämää ja sukupolvea hän olikaan seilannut vain löytääkseen sen henkilön, jonka hän oli päästänyt menemään ja nyt viimein eilen hän oli jälleen saanut nähdä tuon ilmestyksen. Nuo kultaiset hiukset, jotka loistivat auringonvalossa kirkkaina ja ne taivaansiniset silmät, mitkä toivat hänelle mieleen täysin pilveettömän iltapäivän taivaan. Mutta aika ja paikka eivät sallineet heidän olevan yhdessä, tämä oli se tosiasia, joka kismitti Sasukea syvästi.

Samassa hän kuuli juoksuaskelia jostain suuntaa. Hän kohotti katseensa kohti portaita ja näki jonkun hahmon tulevan kohti. Sasuke tunnisti jo kaukaa juoksevan olennon tämän hiusten osuessa auringonsäteisiin. Vaaleat hiukset heiluivat tuulessa aivan kuin kohtalon oikusta tyttö kompastui jalkoihinsa ja kaatui suoraan kohti tummahiuksista poikaa.
  Hän tavoitti tytön siniset silmät ensin, jotka näyttivät hämmentyneiltä ja valo osui niihin luoden kauniin kiilloon noihin kahteen jalokiveen, jotka oli upotettu tuohon solakkaan  ruumiiseen.

Nyt Sasukenkin oli vuoro hämmästyä, kun hän näki tytön laskeutuvan suoraan hänen päälleen. Murto-osa sekunnin ajan heidän katseensa kohtasivat ja Sasukesta tuntui, että hän olisi voinut hukkua noihin taivaasinisiin silmiin. Hetken ajan hänestä tuntui, että heidän huulensa olisivat koskettaneet toisiaan, kunnes hänen kaunis ajatusmaailma särkyi valtavaan molskahdukseen.
  Sasuke tunsi, kuinka hänen päätään jomotti ja hänen musta koulupuku oli likomärkä samoin hänen laukkunsa. Hän kohottautui vaivoin istumaan yrittäen toipua äskeisestä tärskystä. Hän pudisti päätään ja siirsi märkiä hiussortuvia pois silmiensä edestä nähdäkseen jotain. Vesi valui pitkin hänen kasvojaan ja silmiään. Saaden Uchihan pyyhkimään kasvonsa koulupaitansa hihaan.

Kun hän viimein sai näkönsä takaisin, hän näki kahden silmäparin tuijottavan häntä hämmästyneenä.
  “ Mitä helv…” Sasuke aloitti, kunnes hän tajusi noiden silmien kuuluvan Narutolle. Tummat silmät laajenivat hämmennyksestä. Naruto oli kaatunut hänen päälle, he olivat vedessä…He olivat…märkiä..
  Sasukesta tuntui, että hänen aivot tekivät oikosulun. Hänen tajutessaan, että he molemmat olivat likaisessa puhdistamon vedessä.
  Tyttö tuijotti poikaa vähän aikaa räpyttäen silmään yllättyneenä aivan kuin hän ei olisi tajunnut, mistä oli kyse.
  
“Naru…” Sasuke aloitti, mutta ei saanut lausettaan koskaan loppuun koulun kellojen soidessa vähän matkan päässä.
  “ Voi paska..” Tyttö tökaisi ja Sasuke vain jäi tapittamaan näkyä entistä hölmömpänä. Vaaleahiuksinen tyttö käänsi päänsä jälleen Sasuken suuntaan mittaillen hetken tätä katseellaan ennen kuin tajusi, kuka oli kyseessä.

Nopealla liikkeellä tyttö ponkaisi pystyyn: “ Uchiha Sasuke!”
  Se ääni oli kaukana ihannoinnista ja Sasuken mielestä se oli lähinnä kuulostanut siltä kuin korppilauma olisi rääkäissyt hänen nimensä ulos inhon vallassa. Sasuke ei kyennyt sanomaan mitään vaan tuijotti eteensä katsoen tuota tyttöä hämmentyneenä. Nyt hän vasta tajusi, että tämä kyseinen henkilö, joka oli kaatunut hänen päälleen oli ollut tyttö eikä poika.
   ‘Hän näyttää Narutolta..mutta…ei ole.’ Sasuke tunsi pienen pettymyksen sisällään. Hän oli niin odottanut tapaavansa Naruton ja sen sijaan, että hän olisi tavannut tämän poikana. Hän tapasi tämän tyttönä ja hyvin vetisissä olosuhteissa.
  
Tyttö lähti juoksuun pitkin jokea Sasuken huutaessa tämän perään:” Naruto! Odota!”
   Tyttö ei kääntynyt katsomaan taakseen vaan jatkoi juoksuaan eteenpäin niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Kaikista maailman ihmisistä hänen oli pitänyt juuri törmätä Uchiha Sasukeen, koulun suosituimpaan poikaan, hän saisi vielä kuulla kunniansa muilta koulun tytöiltä, jos nämä saisivat tietää. Silloin hän olisi kuollut.
   Hän kuuli Sasuken huutavan jotain hänen peräänsä. Naruto..? Kuka hemmetti sekin mahtoi olla?
Pian hän näki edesssään portaat, josta hän pääsisi kiipeämään ylös. Nopealla tiukalla käännöksellä tyttö otti kiinni kaiteesta ja ponkaisi rappusille juosten ne salamannopeasti ulos jatkaen matkaa koulunsa suuntaan. Hän kääntyi vielä vilkaisemaan Sasukeen, joka juoksi vielä tuossa paskavedessä.
    “ Teme..” Tyttö tuhahti jatkaen matkaansa välittämättä sen enempää tuosta pojasta.

“Uzumaki! Tämä on jo kolmas kerta tällä viikolla, kun olet myöhässä! Käytävään siitä ja vaihda vaatteesi!” Irukan ääni kaikui luokassa ja osa oppilaista tirskahteli katsoessaan luokan edessä seisovaa märkää Narukoa, joka oli kuin rankan kaatosateen jäljiltä.
   “ Mitä sinun kanssasi oikein pitää tehdä, että olisit kerrankin ajoissa…” Mies jatkoi ja hieroi otsaansa huokaisten syvään.
  Tyttö mutristi suunsa ja avasi sen sanoakseen jotain törkeää luultavammin, mutta tyytyi lopulta toteamaan: “ Löydette minut käytävästä.”

Naruko paukautti luokanoven kiinni perässään kuulessaan vielä joidenkin oppilaiden tirskahtelua ennen kuin Umino-sensei vaimensi heidät jatkaaksen opetusta. Naruko valahti lattialle istumaan ja huokaisi syvään. Hän kaivoi koululaukkuaan löytäen sieltä märät muistiinpanonsa sekä koulukirjansa.
  
“Tämä ei ole tosiaan minun päiväni..Hitto.” Tyttö kiroili ja levitti koko laukkunsa sisällön käytävälle.
   Vettä tippui laukusta lattialle, joka sai tytön huokaisemaan vielä uudemman kerran. Pian hän kuuli askelia käytävällä huomaten Sasuken tulevan häntä kohti. Narukon suu vääntyi irvistykseen ja hän ponkaisi nopeasti pystyyn valmiina lähtemään pakoon jättäen laukkunsa sisällön keskelle luokanovea.

“Arvasin, että tapaisimme vielä.” Sasuke sanoi ja virnisti. “ Aamulla, mitä tapahtui…”
“ …Se oli silkka vahinko, jos et olisi osunut tielle, olisin kerrankin ehtinyt ajoissa kouluun, ettäs tiedät!” Naruko kivahti Sasukelle takaisin laittaen kätensä puskaan. “ Eikä minulla ole oikomustaakaan pyytää anteeksi.”
“ Ei edes…sitä…suudelmaa?” Sasuke sanoi yllättäen Narukon naamaan muuttuessa yhtä punaiseksi kuin tomaatti: “Mit..Minä en ikinä suutelisi sinua, vaikka olisit maapallon viimeinen mies!”
“Etkö?”
“ En!”
“ Vaikka olisin todellakin maapallon viimeinen mies?”
“ En helvetissä!”
“ Jäät paljosta paitsi.”
“ Kuule, jos sinua kiinnostaa kismailla, valitse joku fanilaumastasi, sillä ei minua ei voisi kiinnostaa sinun suuteleminen yhtään! Suo anteeksi, minä menen hakemaan itselleni kuivat vaatteet terveydenhoitajalta.”
“ Saanko tulla mukaan?”
“ Painu helvettiin, Uchiha!” Naruko ärähti lopulta lähtien kävelemään kohti terveydenhoitajan tilaa jättäen Sasuken yksin seisomaan käytävään, jolla oli pyyhe olkapäillä. “Tch.” Sasuke tuhahti ja huomasi Narukon unohtaneen laukkansa sekä sen sisällön lattialle.

Uchiha polvistui ja alkoi keräämään tytön tavaroita kasaan huomaten jotain vihkon kannessa lukevan. Tekstistä oli vaikea saada selvää, mutta pian hän sai erotettua mitä siinä luki:

Uchiha Sasuke = Teme

Sasuke ei voinut kuin hymähtää ja virnistää jälleen. Nähtävästi tuo tyttö tiesi enemmän kuin tämä aavisti.
“ Sinä todellakin olet, usuratonkachi.”

Naruko kaatui yhdelle sängylle makaamaan ja huokaisi syvään. “ Olit jälleen myöhässä, vai mitä?” Tsunade sanoi etsiessään komerosta Narukolle vaihtovaatteita.
   “ Ei ollut minun vikani ettei herätyskello soinut.” Tyttö totesi ja heilutteli jalkojaan katsoessaan valkoista kattoa.
  ‘ Että minun pitikin törmätä siihen törppöön..Koko päivä on pilalla hänen takiaan. Saamarin idiootti.’
   “ Naruko.”
‘ Jos en olisi törmmännyt häneen olisin ehkä ehtinyt ajoissa kouluun eikä Iruka-sensei olisi valittanut minulle.’
“ Naruko.”
‘ Miksi hemmetissä minä edes ajattelen Sasukea. En minä pidä hänestä! Minä vihaan häntä! Vihaan!..Minä vihaan Uchiha Sasukea!’
“ Naruko!”
“ Huh?” Tyttö hätkähti ajatuksistaan kuulessaan Tsunaden kutsuvan häntä. “ Tässä ovat vaihtovaatteesi. Vaihda ne äkkiä niin pääset tunnille.”
    
Naruko mutisi jotain vastaukseksi, mutta otti vaatteet kuitenkin kiltisi vastaan naisen vetäessä verhon kiinni ettei kukaan näkisi, kun Naruko vaihtaisi vaatteita.
  ‘ Miksi minä edes uhraan ajatuksiani Sasukelle? Kaikki kouluntytöt kuolaavat hänen peräänsä. En halua olla kuten he. Ne hölmöt kaakattavat kanat. Toisaalta pakko myöntää..Sasuke on kieltämättä komea..’
   Naruko ajatteli napittaessaan puhdasta paitaansa kiinni. Hän nosti hiuksensa pois paidan alta sekä kaulaketjunsa, jossa oli sininen kristalli. Hän silmäili kiveä vähän aikaan kädessään pyöritellen sitä ympäriinsä.

  ‘ En kai minäkin ole retkahtamassa Uchihaan?’ Naruko huokaisi syvään pukien nopeasti loput vaatteensa päälle lähtien sitte kävelemään kohti luokkahuonetta.

‘ Hän vaikutti jotenkin erilaiselta tänä aamuna. Hänen katseensa oli niin pehmeä…hämmentynyt. En ole koskaan nähnyt Sasukea sellaisena, en edes koulussa…’
“ Mitä minä oikein ajattelen!” Naruko huudahti ja läimäisi itseään poskelle. “Aaargh…Se Uchiha saa minun aivot pehmenemään.” Hän heristi nyrkkiään ja löi sen sitten käteensä. “ Hetkellistä hulluutta siinä kaikki. Minä en pidä hänestä ja piste.”

   Naruko jatkoi matkaansa pitkin koulukäytävää, kunnes muisti jättäneensä laukkunsa sisällön keskelle luokanovea. Tyttö pinkaisi kovaan juoksuun ja kun hän saapui luokanovelle oli hänen laukkunsa kauniisti nojaamassa vasten seinää. Naruko vilkuili ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Hän nosti laukun maasta ja avasi sen.
  Tytön silmät laajenivat hämmästyksestä, kun hän näki, kuinka kauniisti kaikki hänen tavaransa oli sinne järjestetty.
  “ Kuka..kumma..” Hän ajatteli ääneen ja vilkaisi vielä kerran ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään.

Hän astui sisälle luokkaan ja käveli paikalleen. Alkaen ottaa seuraavan tunnin kirjoja esille. Pian hän vihkonsa välistä tippui taiteltu lappu. Naruko katsoi lappusta vähän aikaan hämmentyneenä ja kohautti olkiaan avaten pikkuisen kirjeen lopulta.

Laitoin tavarsi takaisin laukkuusi ja pakko myöntää, että sinä olet sottaisin tyttö, jonka tiedän. Toivottavasti osaat pitää tavarasi tästä lähtien järjestyksessä, toisaalta olisin iloinen, jos pääsisin korjaamaan jälkesi uudestaan.
  Ai niin…minäkin “pidän” sinusta.

Naruko kohotti kulmiaan ja vilkaisi vihkoonsa päin, johon oli sutattu hänen nimi ja jotain muuta.

Uzumaki Naruko = Usuratonkachi

“Tämä tietää sotaa!” Naruko kiljaisi ja osa luokkalaisista kääntyi häneen päin pyöritelleen sormeaan ohimoittensa kohdalla.

Naruko palasti takaisin käytävään ja lähti marssimaan kohti Sasuken luokkahuonetta. ‘ Kunhan saan sen Uchihan käsiin…Teen hänestä muussia!’ Pian hän olikin c-luokkalaisten kotiluokan edessä. Naruko kurkisti oviaukosta sisään nähden Sasuken istuvan takarivissä.
   Tyttö marssi sisälle luokkaan ja käveli Sasuken pulpetin luokse. “ Jotain asiaa?” Sasuke totesi tyynesti laittaessaan kirjoja pulpetille vilkaisematta blondiin päin. Naruko tunsi suuttavansa entisestään ja läimäytti kätensä korppitukan pulpetille.
“ Tästä hetkestä lähtien me olemme kilpailijoita! Vihollisia! Jos näen sinut vielä kerran töhrimässä vihkojani teen sinusta hakkelusta ettei oma äitisi tunnista sinua!”
“ Odotan innolla…”
“ Saat nähdä vielä, Uchiha. Minä päihitän sinut.” Sen sanottuaan Naruko käveli takaisin ovelle ja kääntyi vielä kerran Sasukeen päin näyttäen tälle kieltään, kunnes katosi takaisin käytävään.

“Todellakin…Usuratonkachi.”

A/N:
Toka osa 8D *juhlii*
Toivottavasti pidätte tästä sillä tätä oli hauska kirjoittaa ^^
Ja jos joku ei tiennyt, mitä Usuratonkachi tarkoittaa niin enkuksi se olisi total moron.
Ai niin! Kommentteja <3<3<3
Jos tulee kolme kommenttia niin jatkan kyllä tätä ^^
Hyvää yötä ja Hime kuittaa tältä erää.