A/N: Tässä kesti. Rehellisesti.. suurin syy oli avomies, joka hyppi aivan jatkuvasti selkäni takana selittämässä jotain. En pysty kirjoittamaan, jos joku hiippailee takanani ja kurkistelee näyttöä. En varsinkaan tällaisia juttuja. Teki mieli jo toivottaa herra suoraan helvettiin, mutta olen liian kiltti sanoakseni sellaista...

Luku 1   Luku 6    Luku 11    Luku 16    Luku 21    Luku 26    Luku 31    Luku 36

Luku 2   Luku 7    Luku 12    Luku 17    Luku 22    Luku 27    Luku 32    Luku 37

Luku 3   Luku 8    Luku 13    Luku 18    Luku 23    Luku 28    Luku 33    Luku 38

Luku 4   Luku 9    Luku 14    Luku 19    Luku 24    Luku 29    Luku 34

Luku 5   Luku 10    Luku 15    Luku 20    Luku 25    Luku 30    Luku 35

Luku 39

”Sinulla taisi olla jotain asiaa?” Yume ehdotti varovaisesti. Hänen selkänsä hankautui puuta vasten ja kaarnan palasia saisi luultavasti nyppiä neuletakin selästä myöhemmin. Toisaalta se oli nyt sivuseikka. Häntä kiinnosti tietää, mistä Itachin omituinen käytös johtui.
”Hmmm, niin…” mies naurahti.
”Joten mitä se oli?” tyttö kummasteli. Itachi käyttäytyi nyt todellakin eri tavalla kuin yleensä.

Mies pysytteli hiljaa ja mittaili tyttöä katseellaan. Yumesta tuntui melkein siltä, että katse olisi porautunut hänen vaatteidensa läpi. Ei sillä, ei hänellä ollut mitään hävettävää, koska mies oli jo nähnyt kaiken, mitä nähtävissä oli. Tyttö muisti, miten oli joskus aiemmin ujostellut. Se tunne oli haihtunut nyt jonnekin. Se oli oikeastaan aika erikoista. Hän ei ollut kokenut muiden miesten seurassa samanlaista varmuutta omasta alastomasta itsestään. Mutta hänen aiemmat suhteensa olivat olleet jopa lyhyempiä kuin hänen ja Itachin suhde. Kenties tunteen syntyminen vaati jonkin verran aikaa. Sitä tarvitsi luottaa toiseen muutenkin, ennen kuin pystyi luottamaan petipuuhissa.

Yume yritti liikahtaa parempaan asentoon. Mies antoi hänen liikkua, muttei päästänyt irti hänen ranteistaan. Oliko tälle tullut joku pakkomielle saada pitää häntä kädestä vai mistä nyt tuuli?
”Muistatko eilisillan?” mies kysyi yllättäen. Tyttö nyökkäsi. ”Entä sitä edellisen?”
”Muistan.” Nyt Yume oli todellakin ihmeissään.
”Ja kaikki muut illat tällä viikolla?” Itachi jatkoi.
”Totta kai muistan, en kärsi amnesiasta”, tyttö nauroi. Tuollainen kysely alkoi olla jo hieman huvittavaa. Kyllä hän muisti jokaisen illan tajuttomuudesta heräämisen jälkeen. Miksei muka olisi muistanut?
”No, tästä illasta tulee erilainen”, mies hymähti.

Nyt tyttö ei oikein ymmärtänyt. Totta kai ilta olisi erilainen, koska nyt he nukkuisivat ulkona, eivätkä sängyssä. Yume oli jo levittänyt oman alustansa nuotion viereen ja istui parasta aikaa sen päällä. Hänestä ulkona nukkuminen ei kuitenkaan ollut niin erikoista, että siitä olisi välttämättä tarvinnut puhua.
”Millä tavoin?” tytön oli pakko kysyä. Kenties hän oli kuitenkin käsittänyt jotain väärin.
”Sinä olet ollut viime aikoina kovin päällekäyvä”, mies totesi. Yume kohotti kulmiaan hämmästyneenä. Pitikö tuo tulkita valitukseksi tai muutospyynnöksi? Eikö mies pitänyt siitä, miten hän oli toiminut. Ei hän ollut tarkoittanut mitään pahaa, ei tosiaankaan.
”Ai..”

Mitä tuohon nyt sitten olisi pitänyt osata sanoa? Kyllähän Yume tiesi, että hän oli tehnyt viime aikoina aloitteen melko usein ja ollut ehkä vähän hyökkääväkin, mutta Itachi ei ollut kertaakaan valittanut. Päinvastoin mies oli vaikuttanut siltä, ettei tätä ollut haitannut ollenkaan. Ja minkä tyttö sille voi, että hän eli parasta aikaa jossain käsittämättömässä hormonipilvessä, joka pisti hänen koko elämänsä sekaisin. Tunteet heittelivät laidasta laitaan ja haluja riitti turhankin paljon. Hänen elimistönsä vain esitti jatkuvasti vaatimuksia milloin minkäkin asian suhteen, eikä hänellä itsellään tuntunut olevan juuri sananvaltaa. Hän ei ollut koskaan kuvitellut, että raskaaksi tuleminen aiheuttaisi niin paljon omituisia tuntemuksia. Toisaalta tietysti osansa varmasti toi sekin, että he olivat yhä alkuhuumavaiheessa. Hyrräävät hormonit ja suhteen alkupuolen hurma.. ne saattoivat olla melko huumaava yhdistelmä.

”Olen pahoillani, jos olen jotenkin loukannut sinua”, tyttö sopersi. Hän ei oikein tiennyt, mitä olisi voinut tehdä toisin. Kenties hänen olisi hieman pitänyt yrittää hillitä itseään, mutta se ei ollut helppoa. Hän oli saanut haluamansa miehen ja tahtoi nauttia jokaisesta hetkestä tämän kanssa täysillä.
”En minä niin sanonut”, Itachi hämmästyi. ”Tarkoitin vain, että tänä iltana on toisin.”
”Eli?” tyttö kysäisi.
”Sinä et ole ohjissa sitten pätkääkään.”

Vasta nyt Yume tajusi, mistä miehen hyökkäävä asenne johtui. Mutta eihän tämä paikka ollut millään muotoa sopiva. Kisame oli taatusti ainakin lähistöllä. Itachin käytöksestä pystyi helposti päättelemään, ettei hai ainakaan juuri sillä hetkellä istunut nuotion ääressä, mutta luultavasti tämä oli silti vähintään kuulomatkan päässä. Tyttö oli olettanut, ettei mitään ollut luvassa enää ennen virallista hääyötä, mutta ilmeisesti Itachi ei ollut ajatellut samoin. Silti.. he olivat ulkona. Kuka tahansa voisi osua heidän leirilleen, Kisame hiippaili lähistöllä. Eikö mies ollut ajatellut näitä seikkoja ollenkaan?

Mies suukotti tyttöä kevyesti, mutta kun hän yritti vastata, tämä vetäytyi välittömästi ja naurahti. Mitä? Eikö hän saisi tehdä mitään? Eihän se nyt käynyt päinsä! Hän väänsi käsiään miehen otteesta, vaikka tiesi sen jo valmiiksi turhaksi. Itachi naurahti hiljaa. Tämä vei tytön kädet selän taakse ja tarttui niihin vain toisella kädellään. Toisen kätensä tämä kohotti ja sipaisi häiritsevät hiuskiehkurat pois Yumen kasvoilta.

”Mitä sinä aiot?” tyttö kuiskasi. Hän vilkuili ympärilleen, mutta nuotion loimotuksen takia ympäristöä oli käytännössä mahdoton erottaa. Hänen korvansa eivät tavoittaneet mitään ylimääräisiä ääniä. Puut rätisivät tulen voimasta, ja jossain kauempana pöllö huhusi hiljaa.
”Tehdä sinut hulluksi”, mies hymähti. Tämän sormi kulki pitkin Yumen nenänvartta hänen huulilleen. Tyttö raotti niitä vaistomaisesti, muttei edes ehtinyt maistaa sormea, kun se jo hyväili hänen leukaansa ja siirtyi hetkeä myöhemmin kaulalle.

Yumen hengitys kiihtyi hieman, kun sormi kulki pitkin hänen paljasta ihoaan. Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä mies tarttui hänen neuletakkiinsa ja kiskoi toista hihaa alas. Vain sekunniksi tämä irrotti otteensa hänen toisesta ranteestaan ja veti hihan pois. Hyvin nopeasti koko vaatekappale oli riisuttu, eikä Yume ollut edes ehtinyt pyrkiä eroon käsiään puristavasta otteesta. Hän tajusi nyt miehen aikeet jo selvästi, muttei tiennyt, miten niihin olisi pitänyt reagoida.

Itachi tarttui nyt vapaalla kädellään tytön paidan helmaan ja veti sitä ylemmäs. Yume kiemurteli yrittäen vastustaa liikettä, mutta näköjään hän ei vain voinut tehdä mitään estääkseen.
”Kisame voi tulla”, tyttö huoahti hengästyneenä.
”Ei tule”, Itachi nauroi saaden Yumen toivomaan, että hän olisi tälläkin kertaa kuunnellut, mitä miehet olivat keskustelleet keskenään.

Mies sai keploteltua paidan tytön rintojen ylitse ja joutui uudemman kerran suorittamaan saman operaation kuin aiemmin. Nyt se sujui huomattavasti hankalammin, koska paidan kaula-aukko otti koko ajan kiinni. Siitä huolimatta paita lopulta päätyi samaan kasaan neuletakin kanssa, mikä kieltämättä järkytti Yumea hieman. Lisäksi häntä palelsi lievästi. Vaikka nuotio lämmitti, yöilma oli viileää ja nosti ihon kananlihalle.

”Oletko sinä tosissasi?” tyttö älähti voimattomasti. Hän tunsi kosteuden pyrkivän housujensa läpi, vaikkei mies ollut vielä varsinaisesti edes tehnyt mitään. Kaikki tuntui liian.. hänellä ei ollut sopivaa sanaa sille. Ulkoilma, yö, nuotio, kiinni jäämisen riski, Itachin uusi tyyli. Se kaikki teki Yumen olon äärimmäisen levottomaksi ja kiihkeäksi. Hän halusi käydä mieheen kiinni, mutta tämä ei antanut siihen pienintäkään mahdollisuutta.

Itachi ei vastannut. Tämä haparoi vapaalla kädellään sivummalle, etsi selvästi jotain. Tytön levottomuus kasvoi entisestään ja kun hän näki, mitä mies oli etsinyt, hänen kasvoilleen levisi epäuskoisen järkyttynyt ilme.
”Eikä!” hän huudahti ja puri sitten huultaan. Kisame oli varmasti kuullut hänet.
”Kyllä vain. Pitäähän minun varmistaa, että noudatat sääntöjä”, mies naureskeli edelleen. Tällä oli selvästi hauskaa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tämä nauttinut asetelmasta. Näppärästi tämä siirsi tytön kädet etupuolelle ja ryhtyi kiertämään köyden pätkää hänen ranteidensa ympärille. Yume tuijotti tapahtumaa uskomatta silmiään. Tätä ei tapahtunut. Olivatko miehet ryypänneet nuotiolla? Ei Itachi voinut oikeasti sitoa hänen käsiään!

Mutta niin mies vain teki. Saatuaan työn päätökseen tämä painoi varovaisesti Yumen selälleen makuualustalle. Tyttö yritti nousta, mutta mies työnsi hänet uudestaan alas.
”Itachi”, hän vikisi. Vasta nyt mies käänsi katseensa häneen. Tämän kasvoilla oli kummallinen, ilkikurinen ilme.
”Niin?”
”Mitä sinä aiot?” Yumen ääni värisi, hänen koko vartalonsa värisi.
”Minähän sanoin jo”, mies hymähti. ”Ei kai sinua pelota?”

Tyttö tunnusteli omia tuntemuksiaan. Ei, häntä ei pelottanut mikään muu kuin se, että Kisame ilmestyisi paikalle ja näkisi kaiken. Itachia hän ei osannut pelätä, vaikka tämä käyttäytyikin eri tavalla kuin aiemmin. Mies toimi niin määrätietoisesti, että oli taatusti suunnitellut tätä jo jonkin aikaa.

Yume puisteli lyhyesti päätään. Hän ei enää luottanut omaan ääneensä. Vatsanpohjaan kipristyi omituinen pallo jännityksestä. Tavallaan hän halusi tietää, mitä tuleman piti. Hän oli alisteisessa asemassa, täysin miehen armoilla. Ja se oli kummalla tavalla kiihottavaa.

Miehen kädet kulkivat lämpöisinä hänen kylkiään pitkin ylös ja alas. Yume sulki silmänsä yrittäen samalla saada itsensä rentoutumaan. Jokainen kosketus aiheutti pienen väristyksen hänen sisällään ja sai hänet haluamaan enemmän, paljon enemmän. Sormet piirtelivät kuvioita hänen iholleen, tutkivat jokaisen kaaren hänen ylävartalostaan ja pysähtyivät perehtymään yksityiskohtiin. Miehen huulet liittyivät niiden leikkiin toimien yhtä järjestelmällisen tarkasti. Ne suukottivat napaa, kulkivat vatsaa pitkin ylös, kapusivat rintaa myöten, kunnes tavoittivat nännin ja hamusivat sitä ohuen kankaan läpi. Ne näykkäisivät kevyesti, niin että se tuntui, muttei sattunut.

Huulet liukuivat rintaliivien kupin ylitse, seurasivat solisluuta ja painautuivat lopulta kaulaa vasten. Itachi liimautui kiinni tytön ihoon, ja Yume tajusi, että mies oli ehtinyt jossain vaiheessa riisua oman paitansa. Jokainen suudelma kaulalle oli kiihkeä ja vaativa. Ne saivat tytön huohottamaan. Tuntui käsittämättömän hyvältä, kun miehen huulet puristautuivat ihoa vasten ja imaisivat hellästi. Ne tavoittivat välillä korvalehden ja leikittelivät sen kanssa, eikä Yume voinut estää voihkettaan. Ilmeisesti Itachi totisesti aikoi pitää lupauksensa.

Mies vetäytyi ja lähti vaeltamaan uudestaan alaspäin. Tämä hyväili Yumen rintoja liivien läpi saaden tytön toivomaan, että tämä olisi riisunut nekin. Nyt se ei ollut enää mahdollista katkaisematta olkaimia. Tosin ei se olisi Yumea haitannut. Ne ehkä pystyisi ompelemaan jälkeenpäin takaisin paikoilleen. Mutta Itachi antoi liivien kuitenkin olla.

Tyttö raotti silmiään nähdäkseen, mitä mies aikoi. Tämä suukotteli hyvin keskittyneesti hänen alavatsaansa, ennen kuin avasi housujen napin ja vetoketjun. Yume kohotti takamustaan antaen miehen vetää housut pois, kun hän oli ensin itse potkinut sandaalit jaloistaan.

Tytön oli pakko avata silmänsä, sillä hän halusi nähdä Itachin. Mies mittaili häntä katseellaan. Hän tiesi näyttävänsä erilaiselta. Hänen vartalonsa oli muuttunut. Kurvit olivat alkaneet muodostua.. no, kurvikkaammiksi. Ei hän nyt niin paljon ollut saanut lisää massaa, mutta jotenkin Yume tunsi itsensä naisellisemmaksi kuin aiemmin. Hänellä oli myös kumma tunne, että mies piti hänen muuttuneesta olemuksestaan jopa enemmän kuin hän itse. Toivottavasti tämä vain hyväksyisi hänet sittenkin, kun kaikki raskauskilot olisivat karisseet ja hän olisi jälleen oma hoikka itsensä.

”Mitä sinä katsot?” tyttö mumisi kiusaantuneena.
”Sinua”, mies hymähti vastaukseksi. ”Haluan muistaa kaiken.”

Siihen oli paha väittää vastaan. Yume kuitenkin kiepsahti kyljelleen – mikä oli yllättävän vaikeaa kädet sidottuina – ja kohotti kätensä kasvojensa tasalle. Hän tarttui köyteen hampaillaan, sillä se ärsytti häntä edelleen. Myös hän halusi koskea mieheen.

Itachi käänsi tytön takaisin selälleen ja nosti hänen kätensä pään yläpuolelle. Yume mulkaisi miestä pahasti.
”Jos et ole kiltisti, sidon kätesi tuohon puunjuureen ja sitten et pääse liikkumaan juuri ollenkaan”, mies huomautti.
”Tämä on epäreilua”, Yume protestoi, mutta turhaan. Hän nykäisi käsiään alemmas, mutta ainoa seuraus oli, että Itachi toteutti uhkauksensa. Mistä lähtien mies oli niin tehnyt?! Yume oli kyllä tottunut mitä erinäisimpiin uhkauksiin, mutta eihän Itachilla sentään ollut tapana toteuttaa niitä.
”Oikeasti! Jos joku tulee, olen täysin puolustuskyvytön”, Yume valitti.
”Minä voin puolustaa sinua.” Itachi oli aivan liian huvittunut. Mies nojautui tytön puoleen ja painoi huulensa tämän huulia vasten. Ensin Yume käänsi päätään toiseen suuntaan, mutta kiusaus oli lopulta liian suuri. Tällä kertaa mies antoi hänen jopa vastata.

Tyttö painoi luomensa kiinni ja keskittyi suudelmaan. Itachin kädet vaelsivat hänen vartalolleen ja hyväilivät sitä voimakkaasti. Yume nykäisi käsiään kokeilevasti, mutta selvästikin mies hallitsi kunnollisten solmujen teon. Hän olisi joutunut käyttämään pienen ikuisuuden saadakseen itsensä irti. Tyttö kuitenkin unohti hankalan asetelman, kun miehen toinen käsi liukui hänen vatsaansa pitkin. Sormet piirtelivät ympyröitä hänen alavatsaansa sipaisten napaa aina tasaisin väliajoin. Liike kutitti hieman, muttei kuitenkaan liikaa. Väistämättä Yume alkoi odottaa sormien vaeltavan alemmas, mutta mies jatkoi leikittelyään kuin ei olisi aavistanutkaan, mitä tytön mielessä liikkui.

Kun Yume kohotti vähän takamustaan, Itachi naurahti hyväksyvästi hänen suutaan vasten. Mies livautti kätensä hänen alleen ja puristi kevyesti toista pakaraa. Tyttö ynähti. Ei hän aivan tuota ollut tarkoittanut. Itachi irrottautui suudelmasta, mutta vain kuljettaakseen huuliaan pitkin tytön leukapieltä. Yume veti syvään henkeä ja keinutti takapuoltaan miehen kättä vasten. Tämä ei silti tuntunut pääsevän jyvälle hänen ajatuksistaan.. tai sitten vain esitti tyhmempää kuin oli.

”Ole kiltti”, tyttö inahti. Itachin kuuma hengitys tuntui hänen korvansa lähellä.
”Mitä?” mies kuiskasi hänen korvaansa. Tämän käsi lähti vaeltamaan tytön takapuolen alta ylemmäs kohti selkää. Täysin väärään suuntaan! Yume puri huultaan. Itachin hampaat näykkäisivät hänen korvalehteään ja miehen vartalo painui kiinni hänen omaansa.
”Alemmas”, Yume pyysi. Hän alkoi päästä jyvälle, miten homma toimi. Itachi henkäisi hänen korvaansa, muttei sanonut mitään. Miehen käsi liukui uudestaan takapuolen alle ja puristi taas. Yume olisi voinut kirota. Oli asioita, joita hän ei halunnut sanoa ääneen. Se vain tuntui liian.. no, hän ei oikeastaan osannut selittää sitä. Ehkä hänet oli kasvatettu tietyssä mielessä liian häveliääksi.
”Älä kiusaa”, tyttö yritti, mutta mies vain naurahti. Yume kohotti takamustaan uudemman kerran, painoi lantiotaan miestä vasten ja vetäytyi sitten hieman. Itachin hengitys tuntui kuumana ja raskaana hänen kaulansa iholla.

Vihdoin miehen käsi lähti liikkeelle oikeaan suuntaan. Se kiipesi takaisin tytön vatsalle ja liukui alushousujen päälle. Itachin suusta karkasi hyväksyvä ja tyytyväinen äännähdys, eikä Yumella ollut epäilystäkään, mistä se johtui. Housut olivat niin märät, ettei sen tuntemisessa voinut olla minkäänlaista vaikeutta. Miehen sormet hieroivat kevyesti housujen päältä saaden Yumen huohottamaan ja haluamaan lisää. Tyttö nykäisi käsiään vaistomaisesti, mutta siitä ei edelleenkään ollut hyötyä. Hän ei päässyt irti, hän ei vain saanut tehdä mitään. Tämä oli melkein kidutusta.

”Paina kovempaa.” Sanat vain tulivat, ennen kuin Yume ehti estää. Puna karkasi hyvin nopeasti hänen kasvoilleen. Hän ei todellakaan normaalisti sanonut mitään tuollaista, ei edes Itachille, vaikka hän olikin ehkä viime aikoina pyrkinyt viettelemään miehen melkein joka ilta uudestaan.

Mies liu’utti kättään ylemmäs, alushousujen vyötäröstä sisään ja uudestaan alas pehmoisten karvojen ohitse. Yume huokaisi raskaasti kun sormet vihdoin tavoittivat kohteensa. Ne painoivat juuri sopivasti, eivät liian hiljaa, mutteivät liian kovaakaan. Rytmikäs liike sai tulen syttymään kunnon roihuun tytön sisällä. Lämpö levisi alavatsasta ylemmäs, reidet jännittyivät ja tärisivät kevyesti. Hänen lantionsa liikkui samaan tahtiin sormien kanssa.

Tytön hengitys muuttui katkonaiseksi. Hän pidätti sitä pitkän aikaa ja puuskautti sitten keuhkonsa tyhjäksi. Oli mahdotonta hengittää normaalisti. Hänen kätensä puristuivat vuoroin nyrkkiin ja avautuivat uudestaan. Sormet hakivat jotain, mistä tarttua kiinni, mutteivät löytäneet.
”Voi luoja!” tyttö huudahti haukkoessaan henkeä. Hänen selkänsä taipui kaarelle voimakkaasta tunteesta, joka levisi hänen sisällään. Niin lähellä, niin lähellä ja silti vielä tavoittamattomissa. Itachin huulet olivat hänen kaulallaan, mutta hän hädin tuskin tajusi sitä. Polte velloi edestakaisin, päässä humisi, hänet imaistiin pyörteeseen ja sylkäistiin takaisin sellaisella voimalla, että hän oli hukkua siihen. Yhtään järjellistä ajatusta ei ollut. Oli vain tunne, kuumuus ja lopulta räjähdys. Yume olisi voinut vannoa, että kaikki sateenkaarenvärit välähtivät hänen suljetuilla luomillaan, kun hänen vartalonsa jännittyi kummalliselle kaarelle ja lösähti sitten velttona makuualustaa vasten.
”Ole kiltti, anna…” tyttö mutisi vaikeasti epätasaisten henkäysten lomasta.

*

Yume käpertyi unisena Itachin rintaa vasten. Hän oli vain puolittain oman makuualustansa päällä, muttei oikeastaan välittänyt. Tärkeintä olivat miehen kädet, jotka olivat kiertyneet hänen ympärilleen suojelevina. Tyttö ei jaksanut edes avata silmiään. Hänen koko vartalonsa tuntui ihanalla tavalla raskaalta ja rennolta.

”Halusin antaa sinulle jotain ikimuistoista”, Itachi kuiskasi hänen hiuksiaan vasten. ”En halua, että unohdat minut sillä välin, kun olen poissa.”
”Hölmö, en minä voisi unohtaa sinua”, tyttö hymähti unisesti. Tällaisina hetkinä mies oli yksinkertaisesti suloinen. Pelkäsikö tämä yhä, että Yume voisi lähteä toisen matkaan ja vain unohtaa kaiken? Ei niin kävisi koskaan. Hän oli antanut sydämensä tälle miehelle.
”Eihän sitä koskaan tiedä. Temppeli on täynnä miehiä”, Itachi naureskeli. Äänestä onneksi kuuli, ettei tämä ollut nyt tosissaan.
”Aivan sama. Tässä maailmassa on vain yksi mies minua varten”, tyttö tuhahti ja tunkeutui vielä vähän lähemmäs miestä. ”Ja aion odottaa sitä miestä palaavaksi vaikka loppuikäni.”

Nuotiolle laskeutui hiljaisuus. Yume veti keuhkonsa täyteen Itachin tuoksua tietäen tunnistavansa sen koska tahansa. Joskus tuntui, että heidän yhteinen elämänsä oli pelkkiä varastettuja hetkiä, mutta ne hetket olivat niin erityisiä, että kaikki oli kannattavaa. Nukahtaminen miehen syliin oli ehkä parhaita asioita, joita Yume tiesi.

*

Kisame palasi heidän pieneen leiriinsä vasta, kun nuotio oli jo melkein hiipunut. Hän istahti sen ääreen ja lisäsi tuleen pari puuta saadakseen sen roihuamaan uudestaan. Leikkien räiske peitti Yumen hiljaisen tuhinan. Tyttö näkyi nukkuvan vasten Itachin rintaa, mutta mies sen sijaan oli yhä hereillä. Hai nyökkäsi ystävälleen ja jäi tuijottelemaan tuleen. Hän oli edelleen suunnitelmaa vastaan, mutta tiesi inttämisen hyödyttömäksi. Jo aivan ensimmäisten vuosien aikana – ja tuolloin Itachi oli ollut pelkkä nulikka, taitava ninja, mutta silti nulikka – hän oli oppinut, että Itachi piti kiinni periaatteistaan. Oli tiettyjä asioita, joista mies ei joustanut. Tavallaan Kisame kunnioitti sellaista itsekuria.

”Sinun oikeastaan pitäisi tehdä samoin kuin Orochimaru”, hai huomautti. Itachi kohotti katseensa ja vilkaisi häntä.
”Se nyt ei ainakaan takaisi kenenkään turvallisuutta”, mies totesi hiljaa, ettei olisi herättänyt nukkuvaa tyttöä.
”Jos joku yrittää lähteä perääsi, voin johdattaa hänet väärille jäljille”, Kisame lupasi. ”Tiedän, että Akatsukin päämäärät ovat sinulle kaikki kaikessa, mutta jotkut asiat ovat niitäkin tärkeämpiä. Eikö olisi aika unohtaa sen utopistisen rauhan tavoittelu ja keskittyä siihen, minkä rauhan voit saada tytön kanssa?”
”Joku löytäisi meidät kuitenkin”, Itachi tuhahti. ”On parempi, että Akatsuki on puolellani kuin minua vastaan.”
”No, sinähän sen päätät”, hai tuumasi kohauttaen olkiaan.

Asia ei oikeastaan edes kuulunut hänelle, mutta jostain syystä hän oli ottanut sen omakseen. Itachi ja hän olivat olleet ystäviä jo vuosia. Valitettavasti mies oli ajanut itsensä toivottomaan tilanteeseen, josta ei ollut enää ulospääsyä. Olisi ollut parempi, jos tämä olisi jättänyt tytön rauhaan. Toisaalta Kisame ei ollut koskaan nähnyt Itachia noin elossa, sisäisesti. Yume-chanilla oli totisesti kummallinen vaikutus mieheen. Ehkä nuo kaksi tarvitsivat toisiaan pärjätäkseen tässä maailmassa. Itachi tarvitsi rauhansa.. ehkä mies löytäisi sen Yume-chanin luota ja lakkaisi tavoittelemasta järjetöntä utopiaa, jota ei voisi koskaan saavuttaa.

Mutta Kisame ei voinut mitään sille, että hänellä oli pahoja aavistuksia. Hän ja Itachi olivat niitä miehiä, joille ei yleensä suotu tavallisen parisuhteen tuomaa onnea. Ylipäätään heille ei suotu mitään niistä asioista, jotka normaalisti kuuluivat ihmiselämään. Jotain luultavasti tulisi tapahtumaan. Sitä ei voisi estää. Täytyisi vain keksiä, miten siitä selvittäisiin.