”Repliikki”
’Ajatus’


                                                     Neljäs luku

Kakashi maleksi pitkin koulun käytäviä hakien katseellaan erästä tuttua brunettea. Tätä vain ei sattunut näkymään missään.
’Miksi minä suostuin siihen typerään haasteeseen?’ nuorukainen huokasi ja istahti suuren ikkunan eteen. Siinä Kakashi sitten selvitti ajatuksiaan samalla, kun opiskelijat kulkivat hänen ohitseen luoden häneen kummastuneita katseita. Kakashi ei ollut huomaavinaan. Miksi kaikki edes katsoivat häntä?
’Kummaa porukkaa liikkeellä heti ensimmäisenä päivänä.’
Istuttuaan aikansa Kakashi huomasi, että hänen ohitseen ei ollut aikoihin kulkenut ketään. Kummastuneena hän vaihtoi ikkunalaudalla parempaan asentoon, silloin hänen silmiinsä osui kello.
’Minä kun luulin, että täällä ei ole minkäänlaista ajannäyttäjää’, Kakashi huokasi ajatuksilleen ja jäi tuijottamaan valkoista kelloa. Viisarit tuntuivat liikkuvan tervassa. Kello oli vasta puoli kaksitoista.
”Olisin vielä tähän aikaan nukkumassa… Nyt minun täytyy kärsiä Orochimaru-sensein tunneil — Ei helvetti!” Karu totuus iskeytyi suoraan vasten nuorukaisen kasvoja. Hänen pitäisi olla tunnilla!
’Kyllä minä kerkiän sen Irukan iskeä myöhemminkin’, Kakashi punastui omilla ajatuksilleen juostessaan pitkin käytäviä. Hän ravisti kummat ajatukset päästään, sillä Kakashilla ei ollut varaa harhailla ajatuksissaan enää minuuttiakaan.

Kärpänen. Kummallinen olento se oli, pörräili vaan ympäriinsä kiusaten ihmisiä. Eikö sillä ollut mitään parempaa tekemistä? Irukalla olisi ollut parempaa tekemistä, kuin istua Orochimaru-sensein tunneilla ajan madellessa hiljalleen eteenpäin.
”Vaikka tämä on ensimmäinen päivä, se ei tarkoita, että täällä voisi uneksia!” Terävä huomautus leikkasi ilmaa saaden Irukan säpsähtämään. Orochiomarun katse oli tiukasti hänessä.
”A-Anteeksi, sensei”, hän mutisi ja laski katseensa oppikirjaan. Sensei tyytyi tuhahtamaan ja alkoi selittää ihmisen anatomiaa.
”Kuten te kaikki varmaan alemmilta luokilta muistatte, ihmisellä sattuu olemaan häntäluu…”
Irukan mieleen muistui hänen ja Kakashin yhteinen veneretki saaristossa. Oli ollut niin kuuma, että Kakashi oli päättänyt heittää paitansa pois.
’Kakashilla on kaunis häntäluu… Ainakin hänen selkänsä kaareutuu mukavas---’ Iruka säpsähti ajatuksistaan. Mitä hänen mielessään liikkuikaan?  
”IRUKA UMINO! Nyt loppuu se haaveilu, onko selvä?!” Orochimarun silmistä sinkoili salamoita tämän huutaessa naama punertaen luokan edessä.
”Kyllä, sensei! Anteeksi, sensei!” Iruka huudahti ja sai luokan nauramaan välikohtaukselle. Nuorukainen punastui ja laski katseensa kirjaan sensein huokaistessa pitkään.
’Mitä tästäkin tulee.. ensimmäinen päivä, ja olen jo ihan pelle…” Irukan teki mieli vain juosta ulos luokasta jonnekin kauas, mutta todellisuudessa hänen täytyi vain istua ja katsoa kärpästen lentelyä kellon tikittäessä hiljaa taustalla.

”Vihdoinkin pidempi tauko!” Asuma huudahti istahtaessaan koulun portaille. Kakashi nyökkäsi ja jäi nojaamaan kaiteeseen.
’Missähän Gai mahtaa olla… Ettei vain olisi päässyt iskemään Irukaa?’ Viime tunti oli mennyt Kakashilta täysin ohi, ei hän pystynyt ajattelemaan muuta, kuin hänen ja Gain välistä haastetta.
’Kunhan vain Iruka ei joutuisi kahden kulmakarvoissani-asustaa-jokin-epämääräinen-Gain kanssa…’ Kakashi huokaisi syvään saaden palkakseen Asuman kummastuneen katseen.
”Krhm… Mitä tehdään?” nuori opiskelija rykäisi vaihtaen huomion kohdetta. Linnut visersivät ja kesä oli muuttunut hiukan kylmemmäksi tuulten puhaltaessa pohjoisesta.
”Ei aavistustakaan”, Asuma huokasi nojaten polviinsa. Samalla eräs samoille kursseilla käyvä nuori nainen asteli ulos ovesta. Tytön nimi taisi olla Kurenai, jos Kakashi oikein muisti.
”Moi, pojat!” Kurenai tervehti hymyilleen. Asuma käänsi katseensa punastuen lievästi.
”Moro, Kurenai”, hän mutisi hymyillen iloisesti. Nuoret jäivät tuijottamaan toisiaan posket punoittaen.
”Minä tästä taidan mennäkin vähän haukkaamaan raitista ilmaa… Tai jotain”, Kakashi liukeni paikalta vähin äänin Asuman hymähtäessä myöntävästi silmät kiinni Kurenaissa.
’Antaa niiden olla sitten kahden… Tuijottelivathan nuo toisiaan jo tunnilla”, nuorukainen hymyili maskinsa alla ja käveli kädet taskuissa kohti lukio-yliopisto-rakennelman vanhaa puolta.

----------------

Iruka, Izumo ja Kotetsu kävelivät historiankirjat käsissään ulos vanhalta puolelta. Aurinko paistoi tuulen havisutellessa puiden loppuja lehtiä.
”Harmi, että kesä on kohta ohi..” Iruka huokasi saaden myöntäviä hymähdyksiä osakseen. Izumo ja Kotetsu olivat niin keskittyneitä toistensa katselemiseen, että Iruka tunsi itsensä pakostakin kolmanneksi pyöräksi.
”Pitää juosta! Vessa, vessa, vessaaa!” Izumo huudahti ja lähti pinkomaan salamannopeasti kohti uutta rakennusta kaataen mennessään pari oppilasta, jotka nuoleskelivat toisiaan keskellä pihaa.
”Ihme rakko tyypillä”, Kotetsu hymähti saaden Irukan naurahtamaan.
”Mutta sekin taitaa olla yksi syy, miksi pidät hänestä, vai?” brunette huomautti Kotetsun punastellessa vieressä. He olivat pysähtyneet pihan keskellä sijaitsevalla suihkulähteelle ja istuivat nyt viileällä kivireunalla paistatellen aurinkoa.
”No joo, yhdestä hänen tosin piti lähteä kesken leffan vessaan”, Kotetsu naurahti pienesti hymyillen selvästi muistolle. Irukakin hymyili. Oli mukavaa nähdä ystävänsä niin iloisena.

Vesi lorisi hiljaa nuorten ajatellessa omiaan hiljaisuuden vallitessa.
”Miten te… Izumo ja sinä, päädyitte yhteen?” Iruka kysyi avaten keskustelun. Kotetsu havahtui mietteistään ja kääntyen Irukaa kohti.
”Minä vaan sanoin yhtenä päivänä, että pidän hänestä”, vastaus tuli yksinkertaisena. Hetken aikaa oli taas hiljaista, ellei muiden nuorten metelöintiä otettu huomioon.
”Niinkö yksinkertaista se on? Tarkoitan, että te olette molemmat…” brunette ei saanut jatkettua lausettaan loppuun.
”Miehiä? Joo, olihan se ekaksi vähän outoa minunkin mielestäni. Siis kun huomasin, että katseeni vaelsi aina vaan uudestaan Izumossa, enkä saanut tätä mielestäni”, Kotetsu sanoi ja haroi vähän nolostuneena mustia, erisuuntiin tököttäviä hiuksiaan. Iruka hymyili ja käänsi katseensa taivaalle.
”En minä siitä sitten loppupeleissä välittänyt. Tärkeintä on, että me rakastetaan toisiamme.”
”Niin…” brunette kuiskasi ja laski katseensa alas posket hiukan punoittaen.
”Tärkeintähän se rakkaus on.”
”Mitäs täällä mutistaan?” Izumo huudahti istahtaen yllättäen Kotetsun viereen. Iruka tyytyi vain naurahtamaan.
”Minä tästä lähdenkin…”, Iruka sanoi ja jätti kaksi ystäväänsä rauhaan. Kotetsu kietoi kätensä rakkaansa hartioiden ympärille. Kesä oli ehkä ohi, mutta eiköhän noiden kahden suhde vielä jatkuisi.

------------

Kakashi etsi katseellaan Irukaa, mutta brunette tuntui hävinneen kokonaan.
”Hänen olisi pitänyt päästä jo tunnilta”, hän mutisi itsekseen silmäillen koulualuetta.
”Kenen?”
”AARGH!” Kakashi pompahti puoli metriä ilmaan säikähtäneenä äänestä, joka kuului ihmiselle, jota hän ei todellakaan halunnut nähdä.
”Tervehdys, nuori arkiviholliseni”, Gai hymyili hampaat sädehtien Kakashin yrittäessä hillitä hakkaavaa sydäntään.
’Herranjumala, tuo mies osaa hiipiä… No ainakaan hän ei ole Irukan kimpussa.’
”Yo, Gai. Mitäs sinä täällä?” Kakashi sanoi nostaen epäröiden kättään tervehdykseen. Gai jatkoi hymyilemistä, tosin suu tuntui olevan enemmänkin pirullisen kaikkitietävässä virneessä.
”Ajattelin vain kysyä, että onko Iru-Chania näkynyt?” pottamies kysyi esittäen viatonta. Kakashin sisällä muljahti ikävästi.
”Enpä ole nähnyt… Mitä asiaa sinulla hänelle muka on?” Nuorempi mies kysäisi aivan yhtä viattoman näköisenä kuin arkivihollisensakin, tosin hänen silmäänsä nyki epäilyttävästi.
”Ei mitään ihmeellistä. Olisin vain kysynyt, olisiko hän lähtenyt kahville koulun jälkeen. Tiedäthän, vähän niin kuin treffeille”, Gai sanoi iskien silmää. Viha kuohahti Kakashin sisällä yhä voimakkaampana. Kuin yhtyen tähän tunteeseen voimakas tuulenvire nosti lehtiä ilmaan nuorten miesten ympäriltä.
”Vai niin. Olin oikeastaan kysymässä häneltä sitä samaa”, Kakashi murisi yhteenpuristettujen hampaidensa lomasta. Vetoa ei siis ollut unohdettu. Oli pidettävä kiirettä.
”Kenestäs täällä puhutaan?” Molemmat miehet säpsähtivät kääntyen äänen suuntaan. Aurinko valaisi parhaillaan taivaalta, osuen suoraan nuoren bruneten hiuksiin, saaden ne kiiltämään kauniisti. Tuulikin heilutteli sopivasti muutamia poninhännästä karanneita suortuvia pois punehtuneilta poskilta.
”Iruka!” Gai ja Kakashi huudahtivat saaden nimeltä mainitun säpsähtämään sisäisesti.
”Niin… Minä. Mitäs te?” Iruka mutisi hiukan vaivaantuneena toisten tuijotuksesta. Tuuli nosti taas muutaman lehden ilmaan tummalta kivetykseltä jättäen ne pyörimään hiljakseen.
”Mitäs me. Oikeastaan olin juuri aikeissa pyytää—mmph!” Gai yritti saada lauseensa loppuun Kakashin painaessa kättään tämän suulle.
”Ystäväni tässä tarkoittaa, että MINÄ olin aikeissa pyytää sinua—AIH!” kipu kämmenessä sai Kakashin parahtamaan. Gai oli purrut häntä käteen, ja kovaa.
’Kieroa peliä, ne?’ Kakashi kiristeli hampaitaan, ettei olisi käynyt pottapään kimppuun siltä seisomalta.
”Iruka, onko sinulla suunnitelmia---”, Gai oli juuri saamassa lausettaan loppuun, kun kello soi.
”Pitääkin tästä mennä tunnille. Nähdään taas!” Iruka heilautti kättään toisille ja lähti sitten kävelemään ripeästi vanhaa koulupuolta kohti.

”Sota ei taidakaan olla vielä ohi, vai mitä, Kakashi?” Gai virnisti ja lähti sitten kättään heilauttaen kävelemään keskemmälle pihaa, jättäen käsiään nyrkkiin puristelevan Kakashin taakseen.
”Ei ole ei, etkä sinä tule koskaan sitä voittamaan”, hopeahiuksinen mies murisi potkaisten maata suutuksissaan. Isovarvasta vihlaisi ikävästi.
”Voi perse… ” Kakashi voihki.
”Parempi mennä etsimään se Asuma, kunhan vaan ei olisi kaulailemassa jossain puskassa sen tytön kanssa”, mies huokasi lähtien hänkin lopulta paikaltaan muihin maisemiin.

---------

Iruka juoksi pitkin koulun käytävää kärsivä ilme kasvoillaan. Miksi hänen täytyi olla myöhässä, kun päiväkin alkoi olla jo lopuillaan?
’Niin minun tuuriani!’ brunette huudahti sisäisesti. Juostessaan yhä lujempaa hän kirosi koulun wc:n syvimpään maanrakoon, mitä vain löytyi. Miten vessan lukko olikin päättänyt jäädä jumiin juuri, kun Iruka oli sisällä? Siellä hän olikin saanut sitten virua päälle kymmenen minuuttia, ennen kuin oli menettänyt hermonsa ja työntänyt oven saranoiltaan. Sen jälkeen Irukan olikin pitänyt sitten kuunnella talonmiehen vihaista saarnaa. Tämän kaiken jälkeen hän oli todennut olevansa aivan väärässä rakennuksessa ja lähtenyt juoksemaan uutta koulurakennusta kohti yli vartin myöhässä.

”Viimein oikea kerros!” Iruka huokasi juostuaan loputtomalta tuntuneet portaat ylös kolmanteen kerrokseen asti. Vielä pitäisi kääntyä kulmasta ja mennä käytävän päähän niin hän olisi perillä.
’Toivottavasti Tsunade ei ole kovin vihainen… Onhan sentään ensimmäinen—” TUMPS. Jokin painava kaatui Irukan päälle heti, kun hän oli kääntynyt oikealle käytävälle.
”Aijaijai”, brunette vaikeroi silmät tiukasti kiinni. Maailma tuntui pyörivän suljettujen luomien takana yllättävän nopeaan tahtiin.
”Iruka?” Iruka säpsähti tutun äänen kiiriessä hänen korviinsa. Hän avasi hitaasti silmänsä kohdatakseen yhden näkyvissä olevan tummansinisen silmän.
”Ka-Kakashi…”, Iruka änkytti tiedostaen naamansa punoituksen varsin hyvin.
”Terve vaan, herra hätähousu”, Kakashi virnisti, tai niin Iruka ainakin luuli. Eihän hän nähnyt kuin aavistuksen huulien muodosta tumman kankaanpalan läpi. Silti jo pelkkä miehen ääni sai Irukan posket punoittamaan entistä pahemmin ja vatsan solmuun. Mitä Kakashikin tästä ajattelisi?

Kakashin pää oli täynnä sotkua. Hän nautti tilanteesta, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin.
’Mikä ihana hetki!’ Kakashin olisi tehnyt mieli huutaa rakastavansa tuota söpöliiniä, joka makasi hänen allaan kasvot punertaen.
”Mitenkäs me nyt näin törmättiin?” Kakashin tyytyi kysymään leikkisä ilme kasvoillaan. Irukan kasvot muuttuivat hetki hetkeltä punaisemmiksi, mutta hän ei tajunnut pyytää Kakashia nousemaan.

Hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Iruka tunsi pientä pakotusta jalkojensa välissä.
’Mitä!’ Ei voi olla!’ hänen teki mieli kiljua. Vilkaistuaan haaroihinsa hän kuitenkin rauhoittui hieman. Kakashin polvihan se vain oli siinä, hän oli ilmeisesti kompastunut Irukan jalkoihin.
’Hetki! Eihän siinä ole mitään helpottumisen aihetta!’ brunette kiljui itselleen sisäisesti. Kakashi ei tuntunut huomaavan mitään. Irukan oli siis huomautettava asiasta, mutta juuri kun hän oli avaamassa suutaan, Kakashi päättikin puhua.
”Tuota… Minä vaan, että, kun, tuota…” mies näytti nololta, mutta niin näytti Irukakin.
”Niin?” brunette patisti toista jatkamaan, sillä Kakashin kiemurrellessa paikallaan Irukan tiedosti tämän polven liiankin hyvin.
”No siis… Mehän ei olla oikein vietetty aikaa yhdessä, vaikka ollaan kämppiksiä ja kaikkea! Siis mitäpä jos mentäisiin vaikka tänään koulun jälkeen jonnekin?” Kakashi melkein huusi nolostuksissaan. Miten Irukan ulos pyytäminen voikin olla näin vaikeaa?
”Hyvä on! Kunhan nouset päältäni!” brunette huudahti. Hän ei kestänyt Kakashin polvea kriittisellä alueellaan enää hetkeäkään. Kakashi säpsähti näyttäen siltä, että olisi vasta äsken tajunnut, millaisessa tilanteessa tässä oltiin.
”Oi, kappas. Varmaan parempi todellakin nousta”, hän naurahti nolona noustessaan ylös.

Iruka kipusi kyynärpäittensä varaan. Kakashi ojensi silmä hymyssä (outo ilmaus xD) kätensä ystävälleen.  
”Kiitos”, brunette huokasi nousten seisomaan ja pudisteli enimmät pölyt housuistaan. Samalla hän huomasi hajanaiset kansiot levällään lattialla.
”Ovatko nuo sinun?” Iruka kysyi osoittaen kansioita sormellaan katse Kakashissa. Tämän silmään syttyi valo, aivan kuin hän olisi muistanut juuri jotain tärkeää.
”Kyllä! Minun piti viedä ne opettajalle. Hän käski minun hakea ne”, Kakashi selitti kerätessään Irukan kanssa kansioita tummalta puulattialta.

Saatuaan kansiot kasaan Kakashi muistutti Irukaa siitä, että he tapaisivat koulun portilla päivän päätyttyä. Nuorempi näytti ensin yllättyneeltä, mutta muisti sitten, mitä oli luvannut hädissään Kakashille tämän maatessa maassa hänen päällään.
”Joo, nähdään sitten. Minun pitääkin käydä nostamassa rahaa”, Iruka hymyili saaden Kakashin sydämen läpättämään taivaassa.
”Mitäs varten sinä rahaa nostat?” Sinisilmäinen mies kysäisi unelmoiva katse naamallaan. Irukan kasvoilla häivähti ihmettelevä ilme, mutta hän sivuutti Kakashin oudon käytöksen.
”Pitää korvata yksi ovi…”, brunette vastasi vältellen raapien samalla nenän yli kulkevaa arpeaan. Kakashin ilme muuttui kysyväksi, mutta Iruka päätti olla välittämättä siitä.
”Pitää tästä mennä tunnille! Nähdään sitten portilla”, hän huudahti ja lähti puolijuoksua käytävän päähän. Kakashi katsoi Irukan perään, kunnes tämä oli koputtanut oveen, selittänyt myöhästymisensä Tsunadelle ja astunut luokkaan.

Oven sulkeuduttua bruneten takana Kakashi päästi ilmoille pienen hurraahuudon ja tanssi voitontanssia keskellä käytävää.
Gai seurasi Kakashin liikkeitä virne kasvoillaan. Hänet oli lähetetty katsomaan, minne Kakashi oli jäänyt kansioiden kanssa, ja sitten hän oli törmännyt tähän näkyyn.
”Hoi arkiviholliseni! Opettaja odottaa niitä kansioita!” Gai huudahti astuen esiin nurkan takaa. Kakashi säpsähti näyttäen yhden sadasosasekunnin ajan nololta. Hänen naamalleen kuitenkin levisi voitonvarma ilme.
”Siitäs sait kulmakarva-hyyppä! Minulla on treffit Irukan kanssa!” Kakashi huudahti kävellen nopeasti Gain ohi. Pottamies pudisti päätään silminnähden helpottuneena.
’Taas yksi onnellinen pari yhdistetty. Nuoruuden voimaa! Yooosh!” Gai lähti Kakashin perään hymyillen hampaat paljastavaa hymyään.

-------------------------------

    
That’s it xD kiittäkää yötä ja outoja inspiraatioita xD KOMMENTTIA