Kelluessaan vedessä yhdessä Inon, Sakuran ja Hinatan kanssa, Lyra tunsi olonsa kovin typeräksi. Hänestä koko uimatouhu oli jotenkin lapsellista ja se jollain tavalla ahdisti häntä. Heidän oli nyt määrä odottaa opettajaa ja tunnin alkamista lastenaltaassa.

Uimavalvoja istui huoneessaan ja heitti varoittavia silmäyksiä heihin päin ja Lyra mietti, olikohan tälle kerrottu että he olivat koulunsa historiassa pahin luokka. Ino mulkoili naista takaisin yhtä pahasti ja oikoi violetteja, hyvin paljastavia bikinejään. Sakuralla oli myös todella paljastavat bikinit ja ne olivat pinkit. Lyrasta ne olivat hieman karmeat, mutta ne todella sopivat Sakuralle.

Hinatalla oli päällään tavallinen vaaleansininen uimapuku, joka näytti melko uudelta ja Lyra itse piti niitä tummansinisiä bikinejä, jotka oli löytänyt kaapistaan tänä aamuna. He neljä olivat ilmeisesti ainoat tytöt, jotka osallistuivat tänään liikuntatunnille. Tenten ja Temari joutuivat korvaamaan tunnin kävelyllä. Temarin syytä olla uimatta kukaan ei tiennyt, mutta Tenten oli sanonut ainakin, että hänellä itsellään oli menkat.

”Onko se Gai ankara?” Lyra kysyi Hinatalta. Hinata kohautti olkiaan.
”E-en osaa sanoa. Hän on kyllä reipas opettaja ja liiankin tarmokas, mutta…on hän vähän ankara…” hän sanoi lopulta. Lyra nyökkäsi tämän sanoille hitaasti. Pianhan se nähtäisiin.
”Missä hitossa ne pojat kuppaa?” Sakura kysyi hieman närkästyneenä ja kurotteli päätään vedestä pukuhuoneille päin.
”Älä itke! Kyllä ne kohta tulee!” Ino sanoi Sakuralle ja tiiraili myös samaan suuntaan kuin tämä. Hinata punastui. Myös Kiba olisi tulosssa…

”Saamarin hitaat!” Sakura sanoi kiukkuisena ja nousi pois altaasta käytävälle. Samalla hetkellä kaksi ihmistä juoksi hänen ohitseen. Naruto, jolla oli vihreät, shortsimaiset uimahousut ja paljas ylävartalo, loikkasi pommin altaaseen ja nauroi. Kiba, jolla oli taas harmaat uimahousut, teki samoin. Kaikki vesi räiskyi tyttöjen päälle. Sakura kaatui takaisin altaaseen voimalla ja Hinata kaatui selälleen veteen.

”Sori!” Naruto huusi hymyillen ja nauroi sitten yhdessä Kiban kanssa.
”Helvetin kusipäät! Katsokaa vähän minne hypitte!” Ino karjui täyttä kurkkua pojille.
”Me pyysimme jo anteeksi,” Kiba tokaisi. Ino ärisi kiukkuisena. Nämä kaksi olivat piikki hänen lihassaan. Naruto ja Kiba olivat luokan pahimmat pojat ehdottomasti hänen mielestään.

Samalla hetkellä loput pojista tulivat altaaseen. Ensiksi Lee, jolla oli päällään Aivan Hirveä tummanvihreä kokosukelluspuku. Sitten Shikamaru, jolla oli jalassaan ruskeat uimahousut ja hän näytti taas valittavan tavalliseen tapaansa. Hänen perässään taapersi Chouji, joka oli painonsa takia melko hirveä ilmestys. Tämä oli survonut itsensä vihreisiin uimahousuihin ja Ino ja Sakura päästelivät yökkimisen ääniä.

Choujin jälkeen nurkan takaa ilmestyi Neji, jolla oli lihaksikas ylävartalo ja jalassaan tummansiniset uimahousut. Sakuran ja Inon silmät tapittivat tämän rintalihaksia. Lyra ja Hinata tirskuivat hieman. Nejin jälkeen paikalle saapui Shino, jolla oli jalassaan mustat uimahousut ja lasinsa päässä altaassakin. Hän ei ollut mitään silmäniloa Sakuralle ja Inolle ilmeisesti, koska nämä yökkäilivät.

Mutta kun Sasuke käveli kädet puuskassa heidän ohitseen, he suorastaan kuolasivat hänen peräänsä, eikä ihme. Sasukella oli tietenkin shortsimaiset, mustat uimahousut jalassaan, mutta ne näyttivät paljon enemmän seksikkäämmiltä kuin Shinon mustat uimahousut. Sen lisäksi hänellä oli aivan käsittämättömän upea, treenattu vartalo. Hän näytti vain kerta kaikkiaan täydellisen komealta. Lyra huomasi sen myös ja unohtui Sakuran ja Inon tavoin tuijottamaan tätä.

Naruto huomasi, miten Lyra unohtui tuijottamaan Sasukea.
”Ei voi olla totta…” hän mutisi ääneen hiljaa.
”Mitä?” Kiba kysyi leikkiessään patsasta, jonka suusta tuli vettä. Naruto nyökäytti päätään kohti Lyraa. Kiba katsahti samaan suuntaan. Hän näki aivan saman.
”Paska juttu, Naruto,” hän myönsi. Naruto nyökkäsi ja hänen blondeista hiuksistaan valui vettä.
”En tajua, mikä siinä Sasukessa oikein on, kun ne kaikki kuolaa sen perään. Sitä paitsi Lyra vaikutti vielä erilaiselta ja sellaiselta että se ei tule kiinnostumaan Sasukesta,” hän selitti murheellisena. Kiba kuunteli bestistään myötätuntoisena ja ymmärsi tätä täysin. Oli todella surullista, jos ihastus ei ollutkaan kiinnostunut hänestä vaan jostain toisesta. Kiballe oli käynyt joskus niin, tarhassa tosin.

”Lyra on loppujen lopuksi vain tyttö,” Kiba yritti sanoa lohdutukseksi Narutolle, joka näytti siltä, että alkaisi angstata kohta. Naruto urahti jotain ja huokaisi syvään.
”Mitä minä teen? Tykkään Lyrasta tosi paljon, enkä haluaisi menettää häntä,” hän kysyi Kibalta. Kiba kohautti olkiaan. Jos tyttö olisi täysin Sasuken pauloissa, mitään ei ollut tehtävissä. Niin se vain oli.
”Sinun pitää nyt vain yrittää hurmata Lyra jollain tavalla. Muuten ei ole mitään tehtävissä,” Kiba totesi lopulta. Naruto katsoi Kibaa pitkään. Sitten hänen kasvoilleen levisi hymy.
”Eiköhän se onnistu,” hän totesi hitaasti. Kiba virnisti. Naruto oli täynnä yllätyksiä aina. Tosin, Kiballa ei ollut kyllä aavistustakaan siitä, miten hän aikoisi edetä omissa rakkausasioissaan Hinatan kanssa.

Rock Lee katsoi surkeana altaan toisesta päästä Sakuraa ja mietti ankarasti, kuinka saisi tämän rakastumaan itseensä. Hän oli yrittänyt jo melkein kaikkea. Hän oli vienyt tälle parasta Fazerin suklaata, mitä oli löytänyt, ostanut tälle verenpunaisia ruusuja, ostanut lippuja museoihin, näyttelyihin, elokuviin ja huvipuistoihin, lähettänyt romanttisia viestejä…Eikä mikään näyttänyt tehoavan. Sakura oli ja pysyi Leen silmissä yhä vain kauniina ja tavoittamattomana, millainen tämä oli ollut hänelle jo päiväkodista asti.

Lee katsoi Sakuraa, joka istuskeli altaan reunalla ja tuijotteli unelmoivasti Sasukea, joka oli juuri kulkenut heidän ohitseen. Lee oli pannut merkille, että aina kun Sakura näki Sasuken, tämän kasvoille levisi jonkinlainen autuas onnellisuuden ilme. Lee näki sen ilmeen nyt Sakuran kasvoilla. Hän painoi masentuneena katseensa uima-altaan pohjaan ja toivoi, että Sakura katsoisi häntä joskus tuollainen ilme kasvoillaan. Se oli hänen ainoa toiveensa.

”Mikset sinä voi rakastaa minua, Sakura-san?” hän kysyi hiljaa itsekseen.

”No niin, nuoret! Valmistautukaa uimaan niin, että keuhkonne puhkuvat nuoruuden ja kestävyyden tuulia koko loppuvuoden!” kuului tarmokas miehen ääni uimavalvojan kopista. Lyra vilkaisi vaistomaisesti äänen suuntaan ja oli innokas näkemään heidän liikunnanopettajansa. Mutta sillä sekunnilla kun hän tapasi heidän opettajansa Gain, hän teki tästä johtopäätöksen, josta ei luopua vähään aikaan. Gailla oli Täsmälleen Samanlainen vihreä koko-uimapuku, niin kuin Leellä. Heillä molemmilla oli täsmälleen samanlaiset kulmakarvat, silmäripset ja hiukset.

”Hyi, hitto!” Lyra ajatteli. Hän tiesi, ettei se ollut reilua, mutta ei voinut itselleen mitään. Nuo vaatteet ja tyylit todella Olivat hirveitä. Ino huokaisi kyllästyneenä ja oikoi taas bikineitään.
”Tuon äijän puku oli muotia ehkä joskus 50-luvulla,” hän kuiskasi Sakuralle ja Lyralla. Molemmat hihittivät.
”Ihan totta! Minä ennemmin kuolisin kuin pitäisin Tuota pukua,” Sakura myönsi.
”Mitähän joudumme tänään tekemään?” Lyra mietti ääneen. Hän ei huomannut sitä, että Naruto katsoi häntä altaan toisesta päästä.
”Äh! Luultavasti vain sitä samaa kuin aina ennenkin,” Ino totesi. ”Rinta-uintia, selkää ja varmaan kylki-uintia.” Lyra nyökkäsi. Ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Se oli sitä samaa, mitä oli ollut aina ennenkin hänen edellisessä koulussaan.

”Toivottavasti se ei ole rankkaa,” Sakura totesi huokaisten hieman huolestuneena.
”Toivottavasti opetetaan suusta suuhun hengittämistä,” Ino sanoi ja katsoi toiveikkaana Sasukea, jota ei näyttänyt vähempää kiinnostavan. Lyra näki Sakuran silmissä hetken vihaisen kipinän kun tämä vilkaisi syrjäsilmällä Inoa. Samalla hetkellä puheensorina altaassa vaikeni, kun Gai puhalsi kaulassaan roikkuvaan pilliin. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.

”Päivää kaikille! Minä olen teidän hurmaava ja taitava liikunnanopettajanne Maito Gai! Ei tarvitse kertoa poissaolijoita, tiedän jo. Eikä tarvitse muillakaan tavoin häiritä tuntia tai hölmöillä. Tuliko selväksi? Hyvä. No niin, pitemmittä puheitta, jaan teidät kahteen ryhmään. Toinen porukkaa ui kierroksia kun minä opetan toiselle puoliskolle perusuintia,” Gai sanoi. Ino viittasi.

”Onko meillä tänään suusta suuhun puhalluksia?” hän kysyi innokkaasti. Gai pudisti päätään, eikä tajunnut Inon kysymyksessä ollutta taka-ajatusta.
”Ei vielä. Ehkä myöhemmin, kun osaatte kunnolla uida,” hän vastasi. Ino näytti pettyneeltä. Pitemmittä puheitta Gai kaivoi esiin listan.

”No niin. Ne, joiden nimet nyt sanon, nousevat ylös altaasta ja menevät ison altaan vasemman puolen radalle,” hän sanoi. Oli hetken hiljaista ja kaikki miettivät keiden kanssa pääsisivät samaan ryhmään.
”Shino.” Tämä nousi altaasta ja lähti laahustamaan ison altaan vasenta nurkkaa kohti.
”Chouji.” Lyran mielestä Chouji näytti ärtyneeltä, koska hänen piti nousta.
”Hinata.” Hän nousi altaasta punastellen.
”Gaara.”
”Helvetti …” Gaara mutisi itsekseen kun lähti toista allasta kohti.
”Neji.”
”Kankuro.” Kankuro seurasi Gaaraa.
”Ja lopuksi vielä Ino,” Gai sanoi.
”SIIS MITÄ HELVETTIÄ?!” Inolta pääsi. Hän oli noussut seisomaan ja hänen kasvoillaan paistoi avoin järkytys ja kiukku. Hän ei pääsisi samaan ryhmään Sakuran, Lyran ja Sasuken kanssa! Siis missä oli oikeus?!

”Eipäs kiroilla, Ino. Muiden perään siitä!” Gai komensi. Ino seisoi hetken liikkumatta paikoillaan ja mietti, tekisikö vastarintaa. Hän päätti lopulta olla kuitenkaan tekemättä sitä. Ei siitä tulisi muuta kuin jälki-istuntoa. Kun Inokin oli mennyt toiseen altaaseen muiden perässä, Gai komensi loput ison altaan oikeaan laitaan uimaan kylki-uintia sillä aikaa kun hän valmentaisi toista porukkaa. Sakura oli aivan onnessaan kun pääsi samaan porukkaan kuin Sasuke. Lyra kuunteli häntä ja huokaisi syvään. Tästä tulisi vielä kovin pitkä päivä…

Loppuporukka, eli Lyra, Sakura, Lee, Naruto, Kiba, Sasuke ja Shikamaru, menivät altaan oikeaan reunaan ja päättivät vaihteeksi totella opettaja Gaita. Lyra suostui (tai joutui) uimaan Sakuran kanssa rinnakkain. Hän itse piti uimisesta, tosin ei luokan kanssa. Koko porukka ui kierrosta ympäri, mutta melkein kaikki olivat ihan muissa maailmoissa.

Lyra ui tietysti Sakuran kanssa, joka yritti tavoittaa Sasuken katsetta edestäpäin, mutta tuloksetta. Lee ui suoraan heidän takanaan ja yritti huomioida Sakuraa kaikin tavoin. Naruto ui rinnakkain Kiban kanssa, ja hymyili itsekseen. Hän kyllä saisi Lyran sydämen vielä voitettua takaisin, ihan varmasti. Shikamaru ui joukon viimeisimpänä ja näytti kyllästyneemmältä ja laiskemmalta kuin ikinä. Sasuke ui joukon etummaisena, eikä kiinnittänyt muihin mitään huomiota. Hänen sydämensä kuitenkin löi muiden tietämättä tiheään tahtiin, jos Lyra katsoi häntä.

”Hitto! Miksi te edes jaksatte uida? Sehän on liian vaivalloista…” Shikamaru valitti edessään uiville Narutolle ja Kiballe.
”Siksi, että me haluamme liikunnasta numeron tai sitten vain ajan kuluksi,” Naruto vastasi edes katsomatta Shikamaruun.
”Niin, harmi vain ettei edessä ole hyvää silmäniloa, kun tuo Leen perhana on edessä…” Kiba vastasi. Hän ajatteli tietysti Hinataa aina, mutta saihan sitä muitakin katsella, koska he eivät seurustelleet, ainakaan vielä.

”Voithan sinä työntää sen pois edestä jos haluat,” Naruto vastasi. Hänen katseensa oli liimautunut Leen edessä uivaan Lyraan, muttei nähnyt tätä kunnolla Leen takamuksen takia.
”Hei, Lee! Voitko hinata persettäsi vähän vasemmalle, jooko?” Kiba kysyi suoraan. Lee kääntyi katsomaan tätä ja Narutoa samalla kun ui eteenpäin.
”Olen pahoillani, mutta ei käy. Tämä on minun paikkani,” Lee vastasi katse tiiviisti edessään uivassa Sakurassa.
”Siirry nyt, pliis!” Naruto pyysi. Hän ei olisi halunnut kinastella Leen kanssa, mutta kun Lyra oli kyseessä, oli myös kyse elämästä ja kuolemasta. Lee ei siirtynyt. Silloin Naruto ja Kiba työnsivät tämän syrjään ja uivat sitten tämän paikalla. Koska Lee oli heikompi, hän ei voinut tehdä asialle mitään. Hän päätti lopulta uida Shikamarun kanssa, vaikka he olivatkin täysin erilaisia.

”No nyt on hyvä!” Naruto sanoi tyytyväisenä. Kiba nyökkäsi. Häntä eivät kiinnostaneet edessä uivat tytöt, mutta ei sanonut siitä mitään. Hän yritti tiirailla toisella puolella allasta uivaa Hinataa, mutta epäonnistui kehnosti.

”Miten sinulla menee kotona?” Sakuran kysymys yllätti Lyran täysin. He saapuivat samalla hetkellä altaan toiseen päähän ja kääntyivät uidakseen takaisin.
”Ihan hyvin kai,” Lyra vastasi välttelevästi. Hän tiesi kuulostavansa epäuskottavalta ja Sakura huomasi sen heti.
”Kai?” Sakura kysyi kohottaen kulmiaan. Lyra oli hiljaa vähän aikaa. Hän ei ollut varma siitä kannattaisiko hänen kertoa Sakuralle ihan kaikkea.
”Niin, no…isän kanssa on ollut vähän riitaa, enkä ole nähnyt isoveljeä aikoihin,” hän sanoi lopulta.

”Minkä ikäinen isoveljesi on?” Sakura kysyi.
”17-vuotias ja hän opiskelee toisessa kaupungissa,” Lyra vastasi. Häntä ei juuri nyt huvittanut puhua Hiwatarista, vaikka hänellä olikin ikävä tätä. Sakuraa asia näytti silti kiinnostavan.
”Onko hän hyvännäköinen?” hän kysyi oitis. Lyra naurahti.
”Kyllä kai,” hän vastasi ajatellessaan veljensä geelillä pystyyn harottua, punaista tukkaa. Sakuran kasvoille levisi pieni hymy.
”Onko hänellä tyttöystävää?” tämä kysyi suoraan ja häpeilemättä. Lyra hätkähti. Ei kai Sakura ollut kiinnostunut hänen ylisuojelevasta veljestään, jolla oli naistenmiehen maine?
”En ole pitänyt yhteyttä vähään aikaan, mutta kyllä hänellä Varmasti joku on,” Lyra vastasi, jottei Sakuraa enää kiinnostaisi.
”Niinkö…?” Sakura kysyi pettyneellä äänellä. Lyra nyökkäsi. Hän ei uskaltanut kuvitellakaan, että Sakura olisi joskus Hiwatarin tyttöystävä.

”Ehkä olisi parempi, että keskityt vain Sasukeen,” Lyra yritti piristää häntä. Sakura näytti silloin jotenkin epätavallisen masentuneelta.
”Hyvähän sinun on sanoa,” hän totesi. Lyra oli hieman ymmällään. Hän ei ymmärtänyt mitä Sakura oikein tarkoitti sanoessaan noin. Oliko Sakura luovuttamassa Sasuken suhteen? Sehän oli ennenkuulumatonta!

”Mitä oikein tarkoitat?” Lyra kysyi varovasti, sillä Sakura näytti nyt myös hieman ärtyneeltä. Sakura katsoi Lyraa syrjäsilmällä.
”Ethän sitten kerro tästä kenellekään?” hän kysyi.
”Okei, sinä pelotat minua nyt!” Lyra yritti vitsailla. Sakuran ilme oli kuitenkin niin totinen, että se sai Lyran vaikenemaan lähes heti.
”Lupaatko?” Sakura kysyi.
”Totta kai,” Lyra vakuutteli hämmentyneenä. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä asiaa Sakuralla voisi hänelle olla.

”Ino on veemäinen!” Sakura sanoi lopulta. Lyra hämmästyi. Miksi Sakura puhui noin parhaasta ystävästään?
”Miksi?” hän kysyi hiljaa. Sakuran kasvoilla oli synkkä ilme. Hän mulkoili toisessa ryhmässä uivaa Inoa ja näytti kovin vihaiselta.
”Ino seurustelee sen Deidaran kanssa ja silti se jaksaa haikailla Sasuken perään, vaikka se myös erittäin hyvin tietää, että minä tykkään Sasukesta enemmän kuin se,” hän puhui nopeasti. ”Ino haluaa vain tahallaan tykätä Sasukesta, koska se on söpöin poika meidän luokalla.” Lyra kuunteli Sakuran sanoja hiljaa, mutta ajatteli sitäkin enemmän.

Sakura oli aivan oikeassa. Ino seurusteli sen 20-vuotiaan Deidaran kanssa. Sitä paitsi tämä loukkasi tahallaan Sakuran tunteita. Se todella oli veemäistä.

”Sinun pitää puhua Inon kanssa ja kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu,” Lyra yritti neuvoa Sakuraa parhaansa mukaan. Sakura nyökkäsi surkean näköisenä ja Lyra tunsi tätä kohtaan hyvin suurta myötätuntoa. Hän ajatteli takanaan uivaa Narutoa ja muisti taas, ettei ollut sopinut riitaansa tämän kanssa. Se hänen olisi tehtävä se jossain vaiheessa ja mielellään vielä tänään.

”Pitkiä vetoja! Kädet suoriksi, Kankuro! Enemmän vauhtia, Choujia! Vauhtisi on pienempi kuin madolla! Hiljaa uidessa, Ino! Tämä on viimeinen varoitus! Ja sitten suoooria ja piiitkiäää vetoja…!” Gai karjui altaan reunalta. Hänellä oli täysi työ pitää toinen ryhmä aisoissa. Ino puhua pälpätti koko ajan Hinatalle jotakin, Choujin vauhti oli surkeaakin surkeampi, Kankuro kiroili yhteen ääneen Gaaran kanssa, sillä molemmat vihasivat yksissä tuumin uimista. Ainoastaan Neji ja Shino tekivät kaiken sen täydellisesti, mitä Gai käski heidän tehdä, tosin vaiti. Gai katsoi kauempana uivaa toista ryhmää. Siellä kaikki näytti olevan kunnossa. Täällä taas…

”Hyvä on! Nyt uikaa selkää tai alkeisselkää viisi täyttä kierrosta!” Gai sanoi kun hänen vetämänsä ryhmä oli palannut takaisin altaan toiseen päätyyn. Hänen sanansa saivat vastaan valitusta.
”Viisi kokonaista kierrosta?! Sehän tappaa!” Chouji voihkaisi kauhuissaan. Hän ei ollut kovin urheilullinen ja pelkäsi hukkuvansa jos ei jaksanut uida kierroksia loppuun.

”Eikä tapa, se vain vahvistaa!” Gai sanoi reippaasti.
”Niin varmaan! Kidutusta se on!” Ino ärähti. Hän piti uimisesta, mutta rajansa kaikella. Hän oli toivonut voivansa esitellä bikineitään muille sen sijaan kuin uisi ympyrää turhan takia.
”Uiminen on kyllä syvältä,” Gaara vahvisti hiljaa. Gai ei näyttänyt kuulevan sitä. Hän puhalsi pilliinsä kipakasti.
”Kierroksia, nyt!” hän huusi. Koko porukka näytti ikävystyneeltä, mutta totteli, vastahakoisesti tosin.

Hinata ei osannut keskittyä oikein siihen, mitä Ino hoki hänelle. Hänen poskiaan poltteli kylmässä vedessä ja hän yritti pitää päänsä kylmänä, tosin huonolla menestyksellä. Kiba oli toisessa ryhmässä, toisella radalla ja silti ihan hänen lähellään. Hinata oli ajatellut, mitä tekisi Kiban suhteen, mutta ei ollut päättänyt vielä mitään. Hän ei uskaltanut ajatellakaan että voisi itse tehdä aloitteen asian suhteen, sillä hän oli niin kovin ujo. Joku muu, joka olisi paljon rohkeampi ja suorasanaisempi, voisi auttaa Hinataa, mutta hän ei uskaltanut kysyä ketään. Hinata huokaisi hyvin hiljaa. Hän juuri ihaili tuollaisia ihmisiä. Jotain olisi kuitenkin pakko tehdä asialle.

”Mitä mietit?” Ino kysyi Hinatalta, kun tämä näytti äkkiä olevan niin omissa ajatuksissaan. Hinata hätkähti ja nielaisi vahingossa suuhunsa kloorivettä. Hän sylki sen pois ja jatkoi sitten uintiaan. Hän ui selkää Inon kanssa peräkkäin. He puhuivat uidessaan.
”Mietin vain…tuota…” Hinta sopersi, kunnes Ino tuli avuksi.
”Mietit Kibaa, vai mitä?” hän kysyi suoraan. Hinata punastui itsekseen, eikä kukaan nähnyt sitä, jos kattoa ei laskettu.
”Niin…” hän kuiskasi hiljaa. Ino kuuli hänen sanansa juuri ja juuri.

”Oletko kertonut jo tykkääväsi hänestä?” hän kysyi.
”En, koska en…en tiedä miten sen sanoisin…” Hinata vastasi hiljaa. Ino nauroi kauhoessaan vettä käsillään.
”Sanot että olet hulluna häneen, hän on hulluna sinuun ja teidän täytyy olla kimpassa, piste!” hän sanoi nopeasti ja itsestään selvästi. Hinata nielaisi ja punastui taas. Hyvähän Inon oli puhua. Tämä oli kaunis, suosittu, rohkea, suorasanainen ja temperamenttinen eli siis täysin Hinatan vastakohta.
”Minä yritän…” Hinata mutisi hiljaa.
”Hyvä tyttö!” Ino kehaisi tätä. Sitten he jatkoivat uimista hiljaisuuden vallitessa. Hinatalla ei ollut aavistustakaan taas siitä, mitä hän aikoisi tehdä Kiban suhteen.

Kun aikaa oli kulunut tunti, Gai vaihtoi ryhmiä. Ino ja muut tämän ryhmässä menivät harjoittelemaan keskenään uimista kun Naruton porukka tuli heidän tilalleen Gain luokse. Vaihdossa ei ollut mitään ongelmia. Gai antoi Naruton porukalle armollisesti luvan siihen, että kaikki saivat uida rinnakkain ja kenen kanssa halusivat. Ennen kun Lyra ehti edes ajatella asiaa, oli Naruto jo tullut hänen toiselle puolelleen, minne Sakuran oli ollut tarkoitus tulla.

”Sopiiko että uin vierelläsi?” Naruto kysyi ja hymyili hurmaavasti. Lyra punastui ja jäykistyi. Oliko Naruto jo unohtanut heidän riitansa?
”Sopii…” Lyra vastasi hämmentyneenä. Hän vilkaisi takanaan olevaa Sakuraa, joka kohautti olkiaan. Tämä aikoi ilmeisesti uida Sasuken vierellä, vaikkei se ehkä miellyttäisi Sasukea. Kiba päätti jutella uidessaan Shikamarun kanssa ja Lee liittyi heidän seuraansa pettyneenä, kun huomasi, ettei Sakuran vieressä oleva paikka ollut enää vapaana.

”Rintauintia kolme kierrosta, mars!” Gai komensi.
”Selvä on, Gai-sensei!” Lee huusi jonon perältä.
”Turpa kiinni, Lee!” Kiba huusi ja nauroi. Gai kuitenkin näytti Leelle peukkua ja väläytti tälle vitivalkoista ja suoraa hammasriviään.
”Puheet sikseen ja työn touhuun!” hän huusi ja uintirääkki alkoi.

Uidessaan Naruton vierellä Lyra tunsi olonsa hieman ahdistuneeksi, mutta myös turvalliseksi. Sitä oli vaikea oikein selittää. Naruton siniset silmät olivat jotenkin meren ja taivaan väriset, hän ei osannut sanoa kumpi. Joka tapauksessa hän ui Lyran vierellä ja hänen blondit hiuksensa valuivat vettä.

”Sinähän tuijotat minua,” Naruto sanoi yhtäkkiä naurahtaen. Lyra punastui syvästi ja käänsi katseensa oitis veteen. Häntä hävetti.
”Haluaisin vain puhua sinulle,” hän mutisi hiljaa. Naruto kasvot kirkastuivat entisestään ja hän hymyili lämpimästi.
”Mistä, söpöläinen?” hän kysyi kiusoittelevalla äänellä. Lyra tunsi poskiensa palavan, muttei voinut sille mitään.
”Aamuisesta riidastamme. Olen pahoillani siitä, että suutuin sinulle,” hän sanoi lopulta kun tokeni Naruton sanojen vaikutuksesta. Naruton ilme muuttui aavistuksen verran katuvaksi ja surulliseksi.
”Niin minäkin. Ei sinun pidä pyytää anteeksi, minähän se käyttäydyin huonosti,” hän sanoi katuvasti.

”Eikä, minun syynihän se oli alun perin, kun aloitin koko sotkun. Ajattelin pyytää sinulta anteeksi ennen matikan tuntia, mutten ehtinyt…” Lyra sanat keskeytyivät, kun Naruto tuli lähemmäs häntä. Hän oli niin lähellä. Lyra pelkäsi hengityksensä pysähtyvän samoin kuin sydämensä. Hän tunsi Naruton hengityksen kasvoillaan. Se sai hänet sulkemaan hetkeksi silmänsä.
”Se ei ole sinun syytäsi, onko selvä? Sinä et ole tehnyt mitään väärin,” Naruto sanoi hiljaa. Lyra piti silmiään suljettuina ja unohti hetkeksi sen, että koko luokka luultavasti näkisi sen, mitä hän juuri oli tekemässä. Gai ainakin näytti huomaavan sen.

”Hei! Mitäs Naruto oikein luulee siellä tekevänsä?!” hän kysyi kipakalla äänellä. Kaikkien silmät osuivat Narutoon ja Lyraan. Sasuke, joka oli uinut tähän asti vastahakoisesti Sakuran kanssa, hätkähti rajusti ja katsoi Narutoa silmät kaventuneina. Naruto siirtyi kauemmas Lyrasta ja katsoi pokka ilme kasvoillaan Gaita.
”En mitään! Selitin vain Lyralle miten kauan osaan olla veden alla,” hän vastasi tyynesti. Gai nyökkäsi hitaasti. Hän näytti nielevän Naruton tarinan täydestä.

”Selvä sitten, mutta muistutan kuitenkin varmuuden varalta, että kuhertelu altaassa on sitten kielletty!” hän sanoi kovalla äänellä. Lyra punastui jälleen, mutta kukaan ei näyttänyt huomaavan sitä. Sakura hihitti. Sasuken silmät tähyilivät kuitenkin Narutoa ja ne olivat jäätä. Sitten uinti jatkui. Naruto ei enää tullut lähemmäs Lyraa, eikä katsonut tähän vaikka näytti haluavankin sitä. Lyra halusi sitä myös, vaikkei myöntänyt sitä itselleen aivan suoraan. Sen sijaan Naruto tarttui veden alla kiinni Lyran kädestä. Hänen otteensa oli lämmin jopa viileän veden alla ja se sai Lyran värisemään ihan kuin tänä aamuna bussissa.

Lopulta liikuntatunti vihdoin päättyi kovaan vesisotaan, jonka seurauksena kaikilla oli hauskaa. Se oli ainakin osalle porukasta helpotus, vaikka Gai uhkasi että heillä olisi ensi viikolla koripalloa. Se sai Choujin ainakin huokaisemaan alistuneena, koska hän vihasi liikuntaa. Ino riensi nopeasti Sakuran luokse ja nämä riensivät nopeasti pesutiloihin, jotta saisivat käyttöönsä parhaimmat suihkut. Hinata seurasi heitä varoen ja vältteli Kiban katsetta koko matkan samaan suuntaan. Shino, Kankuro, Gaara ja Shikamaru menivät yhtä matkaa poikien pesutiloihin ja pukuhuoneisiin. Lee raahusti Choujin kanssa heidän peräänsä. S

asuke katsoi hetken Lyraa kummallinen ilme silmissään ennen kuin lähti pukuhuoneisiin päin. Hänen otsansa oli täynnä mietteliäitä ryppyjä, eikä Lyra tiennyt, miksi tämän katse oli tuollainen. Joka tapauksesssa, Sasuke käänsi katseensa hänestä pois nopeasti ja katosi pukuhuoneeseen. Lyra huokaisi. Sasukesta ei kyllä saanut kukaan selvää! Kun Lyra nousi altaasta, Naruto kuiskutti jotain hänen korvaansa.

”Odotetaan hetki…” hän kuiskasi hiljaa. Lyra hämmentyi, koska ei ymmärtänyt mitä Naruto oikein halusi. Kun kaukana uimakopissa oleva nainen lähti kahvitauolle, halliin ei jäänyt muita kuin he kaksi. Muita uimareita ei ollut vielä, koska allas oli varattu koululaisille. Gai oli näköjään myös häipynyt johonkin.

”Mitä sinä oikein…?” Lyra oli kysymässä, kunnes Naruto nousi ylös altaasta ja seisoi hänen takanaan. Lyra värähti kun tunsi Naruton paljaan ja lämpimän ylävartalon omaa selkäänsä vasten. Hän tunsi, miten Naruton sydän löi häntä vasten. Sen lisäksi hän tunsi tämän lihaksikkaan rinnan painautuvan lähemmäs häntä.

”Nuo bikinit sopivat sinulle hyvin…” Naruto kuiskasi Lyran korvaan pehmeällä, kutsuvalla äänellä. Lyra ei voinut sille enää mitään. Kylmiä väreitä kulki hänen selkäänsä pitkin ja hän tunsi lämpimän tunteen sisällään. Naruton kietoi kätensä hänen vyötärölleen ja oli hieman varovainen otteissaan. Tuntui ihan siltä kuin hän haluaisi varmistaa ensin mitä Lyra ajatteli tästä kaikesta.

”Kiitos…” Lyra sai lopulta kuiskattua ja sulki silmänsä. Hän ei halunnut hetken päättyvän koskaan ja nojasi hieman Narutoa vasten. Hän oli tulessa sisältäpäin ja värisi yhä. Naruton vahvat käsivarret pysyivät hänen ympärillään suojelevina ja lämpiminä. Lopulta Lyra kääntyi katsomaan häntä. Naruto hymyili rauhallisesti ja veti Lyraa lähemmäs itseään. Hän ei ollut koskaan ollut näin lähellä ketään toista. Lyran vihreät silmät katsoivat sinisiin silmiin. Lyra ei vieläkään osannut päättää miten siniset ne oikein olivat. Tai, mitä väliä sillä oikeastaan oli. Häntä poltteli sisältä Naruton läheisyys ja se, että he olivat molemmat aika vähissä vaatteissa.

Samalla hetkellä Naruto otti hänen kasvonsa käsiinsä ja hymyili. Lyra ei voinut hievahtaakkaan.

”Sinä olet niin kaunis…ihan liian kaunis…” Naruto kuiskasi hiljaisella, mutta sametinpehmeällä äänellä. Lyra ei sanonut mitään. Hän ei pystynyt siihen. Hän kyllä yritti muotoilla sanoja esiin, mutta huonolla menestyksellä. Mitään ei tullut ulos. Naruto huomasi Lyran ilmeen ja naurahti jostain syystä hiljaa. Sitten hän painoi huulensa Lyran huulia vasten.

Suudelma tuntui kestävän Lyrasta ikuisuuden. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin suudellut ketään. Ehkä suudelma tuntuikin sen takia hänestä niin hyvältä. Naruton pehmeät huulet liikkuivat hänen huulillaan ja Lyra huomasi omaksi ja Naruton hämmästykseksi vastaavansa suudelmaan samalla tavalla, ehkä jopa vaativammin. Hän hautasi kätensä Naruton blondeihin hiuksiin ja suuteli tätä yhä. Naruto laittoi kätensä Lyran vyötärön ympärille ja Lyran tuoksu täytti hänen tajuntansa kokonaan. He hamusivat toistensa huulia kuin olisivat janoisia. Lopulta he irrottautuivat toisistaan. Lyra haukkoi henkeään, koska ei ollut juuri muistanut hengittää suudelmien välissä. Silti, se oli ollut hänestä ihanaa.

”Sinä tuoksut muuten hyvältä,” Naruto sanoi yllättäen, kun hän katsoi Lyraa. Lyra punastui. Hän ei oikein pitänyt omasta tuoksustaan, mutta Naruto näytti pitävän siitä.
”Kiitos, taas. Sinäkin tuoksut ihan kivalta,” hän sanoi hiljaa ja katsoi Narutoa varovasti hymyillen. Hän ei oikein osannut vielä hahmottaa, mitä oikein tunsi Narutoa kohtaan. Se oli melko sekavaa kuitenkin.
”Ihan kivalta vain?” Naruto kysyi kohottoessaan kulmiaan. Lyra naurahti hermostuneena ja katsoi hallin lattiaan. Tämä ei kyllä ollut maailman paras keskustelupaikka ja muut uimarit saattaisivat tulla paikalle minä hetkenä hyvänsä.

”Hyvä on, tuoksut aivan ihanalta,” Lyra sanoi ja huomasi puhuvansa totta. ”Riittääkö vastaus?” Naruto hymyili tyytyväisenä ja suuteli häntä vielä pikaisesti, mutta intohimoisesti huulille.
”Riittää todellakin,” hän sanoi. Lyra yritti hymyillä tälle hieman. Äkkiä hänen katseensa osui uimahallin seinustalla olevaan kelloon. Se alkoi olla uhkaavasti liian paljon.

”Meidän täytyy mennä! Seuraava tunti alkaa kohta!” hän sanoi pelästyneenä vilkaistuaan kelloa. Naruto vilkaisi pikaisesti kelloa.
”Totta, eiköhän mennä!” hän sanoi vieläkin hymy kasvoillaan. He ehtivät juuri paeta omiin pesutiloihinsa, kun uimavalvoja palasi takaisin tauoltaan. Ennen kun Lyra joutui eroamaan Narutosta, hän pysähtyi katsomaan tätä. Naruto teki samoin. Naruto hymyili hänelle iskien silmää ja katosi sitten Lyran näkyvistä jättäen peräänsä hiljaisuuden. Lyra oli kuin herännyt juuri unestaan. Ihanasta unesta, josta hän oli herännyt aivan liian aikaisin.

Kun Naruto palasi hyväntuulisena pukuhuoneeseen, Sasuke tunsi olonsa epätavallisen levottomaksi. Hän näki selvästi, että Naruto oli onnellinen. Mistä se johtui? Sitä Sasuke ei voinut sanoa varmuudella, mutta ajatus siitä, että se liittyisi jotenkin Lyraan, sai hänet tuntemaan olonsa vihaiseksi. Hän tunsi voimakkaan tunteen sisällään ja osasi nyt nimetä sen. Se oli mustasukkaisuus.