Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen

~~~

‘Makaan sängyssäni, itken. Tuijotan kattoon, en voi uskoa tätä. Mun on lähdettävä nyt. Tultava tapaamaan sua. Mä mietin vain vielä hetken.’

~~~

“Hauskaa vappua kulta.” sä sanoit kun sotkit katuja kermavaahdolla ja serpentiinillä.

“Mäkin tykkään susta, ja sun lahjasta.” sä sanoit kun tulin sun syntymäpäivillesi. Me halattiin.

"Me voitaisiin ehkä pussata, jos sä et olisi noin tyhmä." sä sanoit pikkuisena.

Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

~~~

‘Niitä on niin paljon, ettei sormet riitä laskeen. Ajatuksia. Ehkä niitä vois sanoa myös muistoiksi, mutta se kuulostaa niin typerältä, se kuulostaa niin menetetyltä, enkä halua ajatella tätä niin.

Mulla ei ole enää muuta kuin ne. Mun ajatukseni susta.

Sulla ei ole niitäkään enää.’

~~~

“Älä jaksa marista, tehään jotain mukavaa!” sä sanoit mulle, tarrasit mua kädestä, lähdit juoksemaan.

Me juostiin kaupungin kylmään syysyöhön, me oltiin vapaita. Me vihattiin maailmaa joka meitä ympäröi, meillä oli toisemme. Meidän ei koskaan tarvinnu ajatella huomista.

“Wau. eikö olekin kaunista?” sinä kysyit. Kuu heijasti kaupungin kattoja.
“Sä olet kaunis.” vastasin.
“Sä oot tollo” sanoit ja pörrötit mun vaaleita hiuksia.
“Niin säkin”

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?

~~~

‘Nousen ylös viimein, vedän solmion suoraan, otan pöydällä olevan ruusukimpun  käteeni ja tulen luoksesi.’

~~~

“Lähetään taivaaseen!”
Katsoin sua hölmistyneenä. “Mitä sä oikein höpötät?”
“Meidän matka taivaaseen. Ajattele, miten hienoa se olis!”
“Mä en tahdo taivaaseen.”
Sä hiljenit. Hymysi hyytyi.
“…Ei sitten.”
En aina ihan ymmärtänyt sun ajatuksiasi .
"Vitun blondi" sä nauroit. Ja mä purin sua.

Kävelin silloin samalle paikalle, mistä näimme kaupungin, jota me vihaittiin. Alkaisi taas pian sataa. Maa oli märkää, joka puolella oli lätäköitä.

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Mä kaaduin nurmelle ja kastuin. Silloin sä olisit nauranut. Räkättänyt itku silmässä. Sä olit niin röyhkeä. Olisin suuttunut, heittänyt sut makaamaan ja purrut sua kaulaan. Ja sä olisit pörröttänyt mun hiuksia.

Miten hölmöä.

Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

~~~

‘Katson sua, sun kauniita silmiäsi. Sä olet kalpea, laiha, hiuksesi ovat pehmoiset ja siloiset, niin ihanan vaalean punertavat.. Olet kaunis vieläkin, kultaseni.’
~~~

Mä pelkäsin sua joskus aika paljon. Sä olit kauheen väkivaltainen, sä et koskaan kammannut hiuksiasi. Sun vaatteesi, varsinkin housut, oli aina täynnä reikiä. Sä näytit menninkäiseltä, pikkuiselta, vihaiselta ja pelottavalta. Rääväsuinen pikkuprinsessa.

“Musta erilaisuus on kaunista.” sä sanoit. Käänsin katseeni. Katselin sua. Sä olit niin laiha. käsivartesi olivat luisevat. Ei sulla ollut edes tissejä. Miten tollasesta voi pitää, ajattelin silloin.

Vaikka siihen mä sussa loppujen lopuksi rakastuin. Kun olit sellainen.

Outoa sinänsä.

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?

~~~

‘Nyt mä istun kirkossa, istun ja katselen, kun pappi saarnaa.’

~~~

Ehei, me ei päästy koskaan naimisiin. Mut ajattele ny, miten hienoa se olis ollu, jos oisin saanut nähdä sinun kävelevän alttaria kohti, hymyssä suin. Kirkon kellot sois, ihmiset katselisivat, miten sä kävelisit mun luo, valkoisessa häämekossas.

~~~

‘Havahdun taas unelmistani.

Kirkossa istuu lisäkseni vain muutama kasvo.

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa

“Maasta sinä olet tullut, ja maaksi olet jälleen tuleva.”

Pudotan kimpun kädestäni hautasi päälle.
Kauniita unia, pikkuinen.’

~~~

Kun olet poissa
Kun olet poissa..