Rauhan palatsi

Nimi: Rauhan palatsi
Tekijä: Sid
Oikolukija: Sid
Paritus: SasuNaru
Ikäraja: Nc17
Luokitus: Yaoi, Angst
Varoitukset: No verta näin aluksi.
Tekijänoikeudet: Totaah.... Siis manga ja sen henkilöt on Masashi Kishimoton.


1. Valkoinen tulevaisuus


I do not own anything here.
I am simply barrowing this,
universe.
I want to escape.


Juoksin nopeasti paljain jaloin läpi valkoisen käytävän saapuen risteytykseen. Vilkuilin nopeasti eri käytäviin ja muistelin mistä olin mennyt viime kerralla.  Juoksin vasemmanpuoleiseen valkoiseen  käytävään ja vastaan tuli vain ikkuna. Valitsin sittenkin väärän käytävän. Koetin avata hädissäni ikkunaa, mutta hetken remppaamisen jälkeen huomasin sen olevan lukossa. Ja tiukasti olikin.


Minä vilkaisin taakseni hädissäni ja epäonnekseni huomasin monta valkopukuista miestä juoksevan minua kohti, jo tutuksi tullutta vaatetta kantaen.


Pakkopaitaa.


Maan kauhein ja muodittomin vaatekappale.


Käännyin taas ikkunan puoleen ja rutistin oikean käteni nyrkkiin. Miettimättä sen enempää rysäytin käteni lasin läpi. Vedin käden pois ja irroittelin sirpaleita. Punainen veri täplitti valkoista ikkunalautaa ja lattiaa. Minä en tuntenut kipua. Kipulääkkeet takasivat sen.

Kyyneleet tulvahtivat silmiini samalla kun epätoivo täytti urheutta uhkuvan sydämeni. Tunsin kovan otteen olkapäissäni ja verisessä kädessäni. Kädet yrittivät kääntää minun käsiäni taakse. Joku niistä kietoi nopeasti haavoittuneeseen käteeni sidettä. Minä huusin.


Minä huusin kovaa.


En ollut näiden 15 vuoden aikana huutanut yhtä kovaa kuin nyt.


Tiesin, etten pystyisi koskaan karkaamaan täältä, mutta mielummin yritän kun annan periksi. Periksi en antaisi ikinä. Sen he saivat huomata. Minun päälleni puettiin taas se sama valkoinen vaate. Edellisen olin saanut rikki. Tämä oli kuitenin vahvemmasta materiaalista väsättyä. Varmaan jotain kestokangasta. Hyvällä onnella saisin tämänkin rikki.


Tunsin, kuinka joku niistä isoista vahvoista käsistä painoi terävän piikin minun niskaani. Minua alkoi unettaa välittömästi ja aloin huutaa uudestaan yrittäen pitää väsymystä loitolla itsestäni. Epätoivo palasi puristavana tunteena.


Minun oli kuitenkin hirveän vaikea vastustaa sitä ja huutoni elpyi pelkiksi pihahduksiksi huudon kaikuessa käytävillä. Minä suljin luomeni hitaasti ja kehoni rentoutui täysin. Vajosin julmaan pimeyteen.


Darkness...
Cant you be more,
like that?
You cant?
Sad...


Kuulin ärsyttävää piipittävää ääntä. Pimeys jatkui. Minä tiesin epäonnistuneeni taas, mutta en jaksanut edes avata silmiäni. Tiesin että näisin kuitenkin vain valkoista. Kuulin puhetta ympäriltäni.


"Koe Naruto -stop- yritti karata -stop- Saatiin kiinni -stop- Annettiin ruiske -stop- Koe saa päätöksen tänään -stop-."


Piipitys loppui.


Avasin silmäni hitaasti ja näin valkoisen katon. Yritin nostaa käsiäni, vaikka tiesin, että se oli turhaa. Lepositeet tekivät liikkumisesta perin vaikeaa. Riuhtomaan en jaksanut ruveta alkamaan.


Tunsin kaulaani kiristävän pannan. Viime pannasta oli ikäviä muistoja. Muistin vieläkin ne kamalat sähköiskut.


"Aah... Olet hereillä."


Käänsin siniset silmäni ruskeahiuksiseen mieheen joka katsoi minuun hymyillen. Kankurou oli hänen nimensä,  jos oikein muistin.

Hän toi minulle aina aterian minun pieneen valkoiseen huoneeseeni ja pakkosyötti minut. Itse en suostunut syömään. Olisin päässyt täältä helvetistä nopeammin jos olisin kuollut nälkään tai haavoittanut itseäni. Huoneen pehmeys kuitenkin esti pienetkin nirhautumat.


"Oli erittäin tuhmaa sinulta yrittää taas paeta, mutta huomenna tämän pitäisi loppua. Sinä saat viimeinkin vapautesi. Ainakin toisenlaisesta kulmasta katsottuna kun mitä itse luulet katsovasi", mies sanoi rauhallisesti.


Katsoin mieheen kysyvästi. Pitikö miehen sanoista saadakkin jotain selvää.? Mies hymyili taas minulle ja otti ruokalautasen käteensä. Suljin suuni heti sen nähtyäni ja käänsin pääni toiseen suuntaan. Mies katsoi minuun hieman surumielisenä, mutta teki samat rutiinit kuin joka päivä.


Inhottavaa.


I didn´t want to eat.
I didn´t want to breath.
I didn´t want to live.
Didn´t want anything else,
but freedom.


---Sasuke---


Katsoin isoa valkoista rakennusta edessäni. Ilo uudesta työpaikasta oli ollut ensin todellista juhlaa, mutta tunteet lopahti kun näin rakennuksen. Tiesin paikasta vaan sen, että se oli jonkin sortin koelaboratorio, jossa koetestailtiin eläimiä. Koiria, kissoja yms. muita elukoita.Muuta minulle ei ollut kerrottu.


Kävelin autoltani ison rakennuksen valkoiselle ovelle. Miksi kaiken piti olla valkoista. Miksei vaikka mustaa?Musta oli paljon mukavampi väri minun mieleeni.


Avasin oven ja se kilahti kuuluvasti. Sain ainakin kolmet silmäparit itseeni. Kävelin tiskille ja katsoin vaaleanpunahiuksista naista edessäni. Hän oli hieman nuoren näköinen, mutta oli taatusti minua vanhempi. Vuoden tai kaksi. Nainen nosti katseensa minuun ja näin hänen vihreät silmänsä. Tuli mieleen jokin pensaikko.


"Minä olen Sakura, mitä saisi olla?"


Katsoin hetken hymyilevään naiseen ja sanoin:


"Minä olen Sasuke Uchiha ja tulin tänne järjestely töihin."


Nainen naputteli, jotain tietokoneella hetken ja antoi minulle työkorttini. Kiitin ja asetin kortin rinnuksilleni ja kävelin isoille oville avaten ne. Pysähdyin katsomaan näkyä. Paljon tilavia käytäviä ja paljon ikkunallisia ovia, jotka olivat käytävien seinustoilla.


Tästä alkaisi työni. Karttojen ulkoa opiskelulla. Miten kukaan osasi liikkua täällä? Mahdotonta.


Ajatukseni keskeytyivät äkisti, kun kuulin tuskantäyteisen huudon yhden käytävän päässä olevasta terästetyn oven sisäpuolelta. Huuto oli ihmisen. Sen tunnisti helposti.


Näin paljon valkopukuisia ihmisiä juoksevan sinne suuntaan ja mielenkiinnossani pyörin massan mukana ovelle.


Kasvoilleni nousi hämmentynyt ilme katsoessani oven sisäpuolelle.


-------------------------------------------------------------------------------------------


Mulla oli tylsää... Ja tää nyt on vaan tällain. En mie osaa kirjuttaa.... ja tää oli lyhyt. Ja täällä voi olla virheitä. Ilmoittakaa jos löydätte. Mine menen nukkuun nyt. >Kommentoikaa.