Oli kesäinen aamu. Konohan muurilla seisoi väsyneen näköinen vartija muuriin nojaten ja kirkkaan punaista aurinkoa katsellen. Silmiä kirveli ja ne tuntuivat koko ajan painuvan kiinni. Olisi tehnyt mieli vain rojahtaa maahan ja antaa
kaikkien muiden tehdä työt. Mutta jotenkin tuntui, että jos hän ummistaisi silmänsä sekunniksikaan
jotakin anteeksi antamatonta tapahtuisi. Sitten hän kuuli askelia vasemmalta puoleltaan. Tulija oli virkeältä näyttävä vartija joka suorastaan sädehti aamuauringon ensisäteissä. ”Vihdoin!”
Uupunut vartija ajatteli. Nyt hän pääsisi omaan kotiinsa lepäämään.

”Heeeeeii!” Kuului erään tytön heleä ääni muurin juurelta. ”Voisiko joku avata tämän portin?” Kummatkin vartijat katsoivat alas. ”Ööö… Joo! Toki.” Väsynyt vartija sanoi. Suuret portit alkoivat vihdoin avautua. Ne narisivat kuuluvasti, ihan niin kuin ne olisivat valittaneet. Tyttö astui portista sisään kantaen valtavaa reppua selässään. Reppuun oli pakattu vain kaikki välttämätön, niin kuin se päältäpäin näyttikin. Reppu oli painava ja näytti olevan räjähdyspisteessä. Tyttö näytti silti todella iloiselta ja positiiviselta. ”Siis! Konoha.” Hän sanoi. ”Täällähän voisikin ihan viihtyä.”

Naruto odotti kovin närkästyneen näköisenä ramenravintolan aukeamista. Jääkaapista ei ollut aamulla löytynyt mitään syötävää, ja nälkä oli hirmuinen. Kädet puuskassa ja jalkaansa maahan taputtaen, hän murisi. ”Hoi Naruto!” Kuului tuttu ääni. Naruto käännähti katsomaan ja näki Kiban ja Nejin kävelevän kohti. ”Oletko unohtanut, että ravintola ei ole tähän aikaan vielä auki?” Kiba ilkkui. ”Hiljaa! Minulla ei ole yhtään huumorintajua nälkäisenä. Varsinkaan näin aamusta!”, ”Selvä, selvä. Kunhan sanoin!” Kiba rauhoitteli. Neji oli vain hiljaa omissa ajatuksissaan. Sitten hän katsahti eteenpäin. ”Kuka tuo on?”, ”Kuka?” Naruto ja Kiba kysyivät yhteen ääneen. ”Tuo.” Neji sanoin ja osoitti kadulla kävelevää tyttöä. ”Hän? En ole koskaan nähnytkään.” Naruto sanoi. ”Taitaa olla muuttamassa kenties?”, ”Hei, Kiba! Sinähän olet aina kehunut olevasi hyvä tyttöjen kanssa ,etkös olekin?”, ”Öööh… Olenko muka joskus sanonut sellaista?” Kiba punasteli. ”No minä aion näyttää sinulle, että en minäkään niin surkea ole. Pistetäänkö veto pystyyn? Jos minä en saa tuota tyttöä treffeille huomiseen mennessä, sinä tarjoat ilmaiset ramenit viikon ajan? Sopiiko?”, ”Entä jos minä voitan vedon? Mitä minä silloin saan?” Naruto katsoi Kibaa hiljaa. ”Jätän koirasi henkiin!” Hän sanoi matalla äänellä. Kiba mäjäytti Narutoa oikealla suoralla poskelle. ”Ei ollut hauskaa!”, ”Okei, okei. Ei sinullakaan hääppöisesti huumorintajua ole. Mutta okei. Tarjoan koirallesi viikon ruoat. Okei?”, ”Selvä. Se on sitten sovittu.”, ”Neji voi toimia tuomarina, vai mitä?”
”Vedättekö minutkin tähän mukaan?!” Neji huudahti.

Naruto käveli tytön luokse. ”Heeeei! Mitäs sulle kuuluu?” Hän virnisti. Tyttö näytti hiukan pelästyneeltä, mutta hymyili takaisin. ”Hy- hyvää.”, Kuka oikein olet? En ole nähnyt sinua täällä ennen. Aiotko muuttaa tänne? Mistä tulet? Oletko koskaan käynyt täällä?” Tyttö oli ällikällä lyöty,
kun joku täysin tuntematon ilmestyy vierelle ja esittää liudan kysymyksiä. ”Mi- minä olen Minna7. Ja kyllä aion muuttaa tänne, tulen todella kaukaisesta paikasta ja en. En ole ennen käynyt täällä. Kukas sinä sitten olet?”, ”Naruto! Uzumaki Naruto!”, ”Öh… Hauska tutustua.”, ”Samoin. Mitäs sanoisit jos menisimme illalla ramenille? Minä tarjoan.” Minna7 oli hetken hiljaa ja vain katsoi Narutoa. Hetken pohdinnan jälkeen hän sanoi: ”Olen pahoillani, mutta minun pitää löytää asunto ja tutustua kylään.”, ”Ja-jahas… Noh. Joku toinen kerta sitten.”, ”Niin. Joku toinen kerta.”

Naruto palasi Kiban ja Nejin luokse. Kiba koetti olla nauramatta, mutta hänen naamalla oli kuitenkin pilkallinen virne. Naruto alkoi nojata ramenravintolan seinää vasten ja sanoi: ”Ei tuo ollut ainoa yritys. Minä onnistun vielä kutsumaan hänet treffeille. Saatpa nähdä. Ramenin jälkeen ajatus juoksee paremmin.” Kun Naruto oli saanut lauseen päätökseen, ramenravintola avattiin. Kiba, Neji ja Naruto tilasivat kukin höyryävän kuumaa ramenia. ”Noh, Kuinkas aiot hurmata sen tytön, Naruto?” Kiba kysyi. ”Ei kuulu sinulle!” Naruto sanoi.

Myöhemmin Minna7 oli jo löytänyt mukavan pienen asunnon. Vuokra emäntä oli todella mukava ja asunto sijaitsi kauniissa ympäristössä, lähellä puistoa joka oli täynnä kirsikkapuita. Enää tarvitsisi löytää hyväpalkkainen työ. ”Noh. Se on sen ajan murhe.” Hän sanoi itselleen. Hän ajatteli ensin tutustua kylään paremmin.

Minna7 käveli ulko-ovesta ulos. Aurinko oli jo korkealla ja ilmassa leijui kukkien tuoksu. Minna7 sulki silmänsä ja hengitti keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Kun hän avasi silmänsä hän näki edessään ihan puolenmetrin päässä hänen naamastaan virnuilevan Naruton. ”Aaah!” Minna7 huudahti säikähdyksestä. ”Hei taas. Anteeksi jos pelästytin.”, ”Öh… Ei se mitään. Mitä sinä täällä teet?”, ”Yritän saada sinut treffeille.” Naruton virneelle ei tuntunut tulevan loppua. ”Miten sinä oikein löysit minut?”, ”Onko sillä nyt niin väliä? Haluaisitko tutustua Konohaan? Minä voin opastaa sinua.”, ”Ei tarvitse. En oikeastaan muutenkaan oikein perusta opastetuista kierroksista.” Minna7 sanoi hymyillen. ”Ehkä jokin toinen kerta sitten?” Naruto kysyi. ”J- joo.” Naruto kohautti olkiaan ja käveli pois. Minna7 tunsi hiukan sääliä poikaa kohtaan. Tällä tuntui olevan pakkomielle treffeille menosta, mutta on joutunut jo kaksi kertaa torjutuksi.

Minna7 käveli ympäri kylää, etsien jotakin kiinnostavaa ostettavaa. Käveltyään pari korttelia, hän huomasi pienen kirjakaupan. Ehkä hän voisi ostaa lukemista illaksi. Hän astui ovesta sisään. Oven päälle ripustettu kulunut kello kilisi, kun oven kulma löi siihen. Minna7 katsoi ympärilleen. Kauppa tuntui suuremmalta, kuin mitä se oli näyttänyt ulkoapäin. Kirjoja oli paljon, mikä teki valinnan vaikeaksi. Minna7:n olisi mieli tehnyt ottaa kaikki, mutta malttoi mielensä ja otti yhden kirjan hyllystä. Hän selaili sitä hiukan. Se oli rakkaustarina. Se kertoi naisesta, joka koetti elättää perheensä miehen lähdettyä sotaan. ”Tämähän voisi olla hyväkin.” Minna7 mietti. Hän vei kirjan kassalle. Kassan takana oli keski-ikäinen, silmälasipäinen mies, jolla oli hyvin tuima ilme kasvoillaan. Hän suorastaan repi kirjan Minna7:n kädestä, luki sen nimen, kirjoitti ylös ja ojensi takaisin sanoen: ”Kaksikymppiä.”

Minna7 käveli ulos kaupasta katsoen kirjan kantta. Kun hän taas nosti katseensa ylös, hän näki Naruton seisovan edessään. ”Aaah! Lopeta tuo!” Minna7 huusi. ”Tuletko kanssani treffeille?” Naruto kysyi. ”En! Äh… Anteeksi. Kiertelisin mieluusti vielä kylällä. Yksin.”, ”Aha… Noh. Jokin toinen kert…”, ”Niin. Jokin toinen kerta sitten.” Minna7 keskeytti Naruton. Pojan puuhat alkoivat jo ärsyttää. Koettiko Naruto pilailla hänen kustannuksellaan? Minna7 oli palaamassa asunnolle,kun hän huomasi erään ravintolan seinässä kyltin: ”Keittiöapulainen saa paikan”

Illalla asunnollaan Minna7 ei saanut unta. Häntä huoletti se, että jos hän sulkisi silmänsä Naruto saattaisi ilmestyä ikkunan taakse, ja säikäyttäisi hänet. Sitten hän muisti ostamansa kirjan. Hän avasi sen ja alkoi lukea. Kirjassa yksinhuoltaja-äitiä ahdisteli eräs mies, joka olisi halunnut mennä tämän kanssa naimisiin. Lukuisten yritysten jälkeen, tämä mies teki itsemurhan. Minna7 laski kirjan lattialle. ”Tuo on jo pelottavaa.” Hän sanoi

Seuraavana aamuna Naruto oli ongelmissa. Kiban kanssa oli tullut sovittua, että jos hän ei olisi saanut tyttöä treffeille ennen lounasta, Kiba voittaisi vedon. Naruto hyppi rakennusten katoilla ja koetti kuumeisesti löytää Minna7:ää. Hän kävi Minna7:n asunnolla, kirjakaupassa ja puistossa. Mistään häntä ei kuitenkaan löytynyt. Naruto päätti luovuttaa ja mennä Kiban ja Nejin luokse, tunnustamaan häviönsä. ”Älä sure vaikka et voittanutkaan Naruto. Aina ei voi onnistua.” Kiba sanoi Naruton laahustaessa paikalle. ”Älä vielä riemuitse Kiba. Aikaa on vielä puolituntia.” Neji sanoi kädet puuskassa. ”No mutta kyllähän sinunkin pitäisi ymmärtää, että Naruton voiton mahdollisuudet ovat mitättömät.” Neji vain hymähti kyllästyneesti. ”Tule Naruto. Tarjoan sinulle ramenin, ennen kuin ostat Akamarulle viikon ruoat.

Ramenravintolassa Kiba, Neji ja Naruto istahtivat tuolille. Naruton pää paukahti välittömästi tiskin pintaan. ”Kolme ramenia.” Kiba sanoi. Meni vain hetki, ennen kuin ramenit jo saapuivat. Kun kulho kolahti Naruton eteen, tämä nosti päätään, eikä ollut uskoa silmiään. Siinähän se tyttö nyt oli tarjoilemassa ramenia. ”Ai, sinä olet täällä.” Minna7 sanoi. ”Kuules.” Hän jatkoi: ”Mitä sanoisit siitä jos menisimme sitten illalla ulos? Tietenkin sillä ehdolla, että sanon mitä me teemme. Käykö?” Naruto katsoi Minna7:ää, kuin olisi aaveen nähnyt. Hän nousi seisomaan. ”JESS!” Hän huusi. ”Aaaaaaargh!!” Kiba karjaisi ja peitti kasvonsa käsillään. ”Jiihaa! Ilmaiset ramenit viikon ajaksi!”, ”Hei! Mutta eihän Naruto häntä pyytänyt ulos! Vaan Minna7 pyysi häntä!” Kiba huusi. ”Aivan.” Neji sanoi ja jatkoi: ”Mutta treffit kuitenkin järjestetään. Ehdotan siis kompromissia.”, ”Kompromissia?” Naruto ja Kiba kysyivät. ”Niin. Ehdotan, että Kiba tarjoaa Narutolle ramenit…”, ”Hei!” Kiba keskeytti. ”…Ja, että Naruto puolestaan ostaa viikon koiranruoat. Mitäs sanotte?” Naruto ja Kiba katsoivat toisiaan. ”Kuinka paljon koirasi syö?” Naruto kysyi Kibalta salaperäiseen äänensävyyn. ”Ainakin vähemmän kuin sinä!” Kiba sanoi. Ramenravintolaan laskeutui syvä hiljaisuus. Naruto ja Kiba nostivat kumpikin oikean kätensä kätelläkseen. ”Sovittu!” He sanoivat yhteen ääneen.

Naruto ja Minna7 Tapasivat myöhemmin illalla. Ensin he kävivät oikeassa ravintolassa, sitten he kävelivät puistossa ja lopuksi istahtivat kirsikkapuunjuurelle katsomaan tähtiä. ”Tämä on ollut mukava ilta.” Naruto sanoi. ”Niin on. Kerroppas muuten minkälainen se teidän tekemänne veto oli?” Naruto punastui ja koetti epätoivoisesti selitellä. ”Häh? Si- siis… Se vetoko? Öhh… Ei se ollut mikään… Ei kun… tuota… ööh… siis…”
Minna7 laittoi laski sormensa Naruton suulle. ”Olet aika söötti, kun punastut.” Minna7 sanoi. ”Ni- niinkö?” Minna7 suuteli Narutoa hellästi poskelle. ”Tehdäänkö sama joskus uudestaan?” Minna7 kysyi. ”Siis tuollainen suudelma vai” Minna7 naurahti. ”Ei kun treffit, senkin höpsö.” Naruto punastui vielä enemmän. ”T- toki. Milloin sinulle sopisi?”, ”Se on sitten sen ajan murhe” Minna7 sanoi, sulki silmänsä ja nukahti.