Ikäraja: K-15
Paritus: KakaCresu
Vastuunvapaus: En omista sen enempää Crestaa kuin Kakashiakaan, kunhan leikittelen heillä ;) Kappale All I Wanna Do Is Make Love To You kuuluu puolestaan Heartille, joten en valitettavasti omista sitäkään.
A/N: Tein Crestasta pikkuisen vanhemman. Toivottavasti et pahastu tästä ;) Aikamuodoilla leikittely on tarkoituksellista. Tiedä sitten, mitä ihmiset siitä pitävät, mutta halusin jotenkin selkeästi erottaa nykyhetken ja menneisyyden.
Kiitokset: Demyxille inspiraation antamisesta. Daligarille puolestaan kiitokset pikaisesta betaamisesta <3

All I wanna do

Aamu valkenee ikkunan takana. Aurinko kapuaa maiseman ylle ja tunkeutuu verhojen raosta sisälle. Sen kiusoittelevat säteet leikittelevät Crestan silmäluomilla. Tyttö haukottelee ja heittää käsivarren silmilleen. Ei lauantaina pitäisi joutua heräämään aikaisin. Olisi pitänyt vetää illalla verhot paremmin kiinni.

Nuori tyttö siirtää käden silmiltään ja pakottautuu avaamaan luomensa. Hetkinen, nyt seis! Tämä paikka ei totisesti ole hänen kotinsa, ei hänen oma makuuhuoneensa. Ei täällä silti täysin vierasta ole. Hän oli yöpynyt täällä ennenkin. Hän on hotellissa, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä hänen kotoaan.

Miksi? Miksi ihmeessä hän on täällä eikä kotonaan? Hän muistaa työpäivän venyneen pitkäksi. Mutta kotiin hän oli silti ollut aikeissa suunnistaa.

Cresta käännähtää ympäri sängyllä. Viereisellä tyynyllä näkyy harmaa, harottava hiuspehko. Huoneen täyttää nukkuvan miehen hiljainen tuhina. Ilmassa pystyy yhä aistimaan edellisen illan tuoksun. Muistot palaavat tytön mieleen yhdessä rytäkässä. Tällainen ei totisesti ole hänen tapaistaan.

It was a rainy night
When he came into sight,
Standing by the road,
No umbrella, no coat.
So I pulled up alongside
And I offered him a ride.

Cresta suunnisti kotiin pitkäksi venyneen päivän jäljiltä. Kotona ei sillä hetkellä odottanut muuta kuin tyhjä talo. Ei ketään ottamassa vastaan. Se ei tuntunut erityisen houkuttelevalta, joten päivä oli saanut rauhassa venyä. Mitäpä sitä olisi yksin tehnyt.. oli vain parempi väsyttää itsensä ja suunnistaa sitten suihkun kautta suoraa päätä petiin. Kenties lauantaista tulisi sitten mukavampi päivä.

Sade paukutti tuulilasiin kevyenä tihkuna. Pyyhkijät heittivät veden laiskasti syrjään katuvalojen läikähdellessä tytön silmiin. Juuri ketään ei näyttänyt olevan liikkeellä. Eipä sillä, kukapa olisi viihtynyt tällä syrjäisellä tiellä sateisena perjantai-iltana. Ihmisillä oli varmasti parempaakin tekemistä.

Yhtäkkiä tytön katse osui lampun alla seisovaan hahmoon. Mies seisoi sateessa tukka silmille valuen. Hänellä ei ollut sen enempää sateenvarjoa kuin takkiakaan. Hän näytti yrittävän lukea kirjaa, joka taatusti menisi piloille sateessa. Hetken mielijohteesta Cresta hidasti autonsa vauhtia ja kaartoi tien sivuun miehen kohdalle. Hän kurottautui veivaamaan oikeanpuoleisen ikkunan auki.

”Tarvitsetko kyytiä?” tyttö kysäisi huolettomasti. Hänellä ei ollut tapana kuskata liftareita, mutta tässä miehessä oli jotain erityistä, jotain kovin puoleensa vetävää. Ja myös kovin erikoista. Miehestä näki heti, että tämä oli melko nuori, vielä alle kolmekymppinen. Silti tämän hiukset olivat hopeanharmaat. Tuon värin täytyi olla purkista, muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ollut.

He accepted with a smile,
So we drove for a while.
I didn’t ask him his name,
This lonely boy in the rain.
Fate, tell me it’s right,
Is this love at first sight?
Please don’t make it wrong,
Just stay for the night.

Mies nyökkäsi hymyillen. Hänen hymynsä oli erittäin miellyttävää katseltavaa. Cresta oli vähällä sulaa penkkiinsä saman tien. Hän vetäytyi omalle paikalleen, kun mies avasi auton oven ja istahti pelkääjän puolelle. Tämä rullasi ikkunan takaisin kiinni, laittoi turvavyön ja laski oranssikantisen kirjan syliinsä. Cresta pani merkille, että kirjailija oli hänelle tuntematon. Kannessa juoksivat peräkkäin mies ja nainen. Kirja näytti melkeinpä rakkausromaanilta, mikä tietysti oli omituista, koska miehet harvemmin lukivat sellaisia.

Tyttö työnsi ykkösen silmään ja kaasutti kevyesti pois tienpenkalta. Auton lämmitin puhalsi miellyttävästi viileän kosteassa illassa. Sen ääni täytti pienen tilan, kun kumpikin matkustaja istui hiljaa. Cresta vilkuili salaa vierellään istuvaa miestä. Tällä oli arpi vasemman silmäluomen päällä ja silmät olivat eriväriset. Oikea lähes musta, vasen punertava. Tämä matkalainen ei ehdottomasti ollut aivan tavallinen mies. Joku toinen olisi saattanut pelästyä tämän katsetta ja vettä tippuvaa, harottavaa harmaata tukkaa, mutta Cresta ei jostain syystä osannut pelätä. Hänen silmiinsä mies näytti enemmänkin miellyttävältä, kiehtovalta ja ehkä hieman salaperäiseltä.

Vatsanpohjalle kiertyi omituinen lämmin tunne. He eivät olleet vielä sanoneet sanaakaan toisilleen. Silti Crestalla oli kummallinen tunne, että hän oli tavannut miehen aiemmin. Oli kuin he olisivat tunteneet toisensa aina. Heidän välillään oli selvästi jotain hyvin voimakasta.

Rakkautta ensisilmäyksellä? Sitäkö tämä oli?

Pyh, eihän sellaista tapahtunut. Ihastumista kylläkin, mutta ei ketään voinut rakastaa vain yhden vilkaisun jälkeen. Mutta silti.. tuo hiljainen ja salaperäinen mies veti Crestaa suunnattomasti puoleensa. Hän tunsi sykkeensä nousevan hieman. Sormet puristivat rattia tiukemmin kuin oli tarve ja katse nauliutui märkään asfalttiin. Hengitys kulki ehkä hitusen kiihkeämpänä kuin aiemmin.

”Minne sinä olet matkalla?” tyttö kysyi jotain puhuakseen. Hänellä ei ollut kiire minnekään. Hänellä oli aikaa ajella vaikka koko yö, jos niikseen tuli. Hän voisi heittää miehen kauemmaskin. Ja itse asiassa hän halusi tehdä juuri niin. Ehkä se oli älytöntä, mutta tyhjä koti ei houkutellut. Oli miellyttävää istua samassa autossa tämän muukalaisen kanssa edes tämä yksi yö.

”En erityisemmin minnekään”, mies naurahti lämpimästi. Hänen äänessään oli pehmoista syvyyttä, mutta se oli silti hyvin miehekäs ääni. Sellainen, joka lähettää sekä kylmiä että lämpimiä väreitä pitkin selkärankaa. Sellainen, jota kuuntelisi oikein mielellään pidempäänkin.

Cresta nyökkäsi miehelle ja jatkoi matkaa eteenpäin. Ei mitään erityistä päämäärää. Tyttö vilkaisi bensamittaria. Viisari oli suurin piirtein puolivälissä, joten ei ollut kiire edes tankkaamaan.
”Et taida olla paikallisia”, tyttö jatkoi keskustelua. Hänen oli pakko saada kuulla miehen ääni uudestaan.
”Enpä taida en”, mies hymähti.
”Mikä sai sinut tulemaan juuri tänne? Eihän tämä kuitenkaan ole erityisen iso paikka”, Cresta jatkoi uteluaan. Miten kenenkään ääni saattoi saada sisimmän kuohumaan tällä tavoin? Tyttö hymyili itsekseen, kun lämpö levisi hänen sisällään.
”Hmm, enpä tiedä”, mies pohdiskeli ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. ”Olin läpikulkumatkalla, mutta myöhästyin bussista, koska jäin auttamaan vanhaa mummoa tien yli.”

Eh? Mitä tämä oli sanonut? Tuo oli ehkä omituisin selitys, minkä Cresta oli koskaan kuullut. Hymy pyrki tytön huulille entistä leveämpänä. Kyllä vain, hän piti tästä miehestä, vaikka tämä ei selvästikään puhunut totta. Tämä oli surkea valehtelija ja siksi niin huvittava. Ja sitä paitsi oliko totuudella tällaisena iltana mitään merkitystä?

Ehkäpä vain tunteilla ja tunnelmalla oli.

Cresta tunsi olonsa melkein humaltuneeksi, kun keskustelu kääntyi päivän polttaviin aiheisiin. Hän kuunteli miehen sanoja vain puolittain. Ääneen keskittyminen oli paljon kiehtovampaa. Jokainen miehen huulilta lähtevä sana sai hänen vatsansa kipristelemään. Hän tunsi tämän tunteen, sen pienen poltteen, joka syttyi hänen sisällään. Hän tiesi tasan tarkkaan, mitä halusi.

All I wanna do is make love to you
Say you will
You want me too
All I wanna do is make love to you
I’ve got lovin’ arms to hold on to

Tytön katse hakeutui vähän väliä pois tiestä. Hän ei voinut mitään sille, että hänen oli pakko vilkuilla keskustelukumppaniaan. Hengitys kulki kuumana hänen omien huuliensa välistä. Koko keho oli jännittynyt ja suorastaan huusi hänelle. Olisiko se niin väärin?

Hän ei ollut aiemmin kokenut tällaista. Tai no oli tietenkin, muttei tällä tavoin. Ei ventovieraan miehen seurassa. Silti hän tiesi tasan tarkkaan, mitä tämä polte oli. Heidän välillään vain oli jotain, mikä oli syttynyt liekkeihin tasan sillä hetkellä, kun Cresta oli nähnyt miehen seisovan sateessa.

”Mitä sinä haluaisit tehdä tällaisena iltana?” mies kysyi. Tämän ääni ei ollut käheää kuiskausta kummempi, mutta Cresta kuuli sanat yhtä selvästi kuin ne olisi huudettu hänen korvaansa.
”Minä..” hän mutisi. Tuttu kyltti tien vierellä osui hänen silmiinsä.

So we found this hotel,
It was a place I knew well
We made magic that night.
Oh, he did everything right
He brought the woman out of me,
So many times, easily.

Cresta hiljensi auton vauhtia ja kääntyi risteyksestä korkean rakennuksen pihaan. Hän oli käynyt tässä paikassa useamman kerran. Pari kertaa juhlimassa hotellin ravintolassa sekä jopa yöpynyt täällä toisinaan. Hän tunsi paikan hyvin. Se oli varsin viihtyisä ja palvelukin oli oikein hyvää. Kertaakaan ei ollut joutunut valittamaan mistään.

Tyttö pysäköi autonsa hotellin parkkipaikalle, avasi turvavyönsä ja kääntyi vilkaisemaan vieressään istuvaa miestä. Tämän eriparisilmät olivat kiehtovat. Niitä olisi voinut tuijotella loputtomiin. Cresta tajusi hymyilevänsä miehelle jälleen. Tämä vastasi hänen hymyynsä ja siirsi kirjan sylistään takapenkille. Tyttö kuuli turvavyön napsahtavan auki. Hän kohotti kätensä ja sipaisi miehen kosteita, harmaita hiuksia. Ne tuntuivat karheilta sormia vasten.

”Miten olisi?” tyttö naurahti. Hän tiesi varsin hyvin miehen tajuavan sanojen merkityksen. Tämän silmät välähtivät vaarallisesti ja huulilla käväisi lyhyt virnistys. Mies vain yksinkertaisesti nousi autosta ja laittoi oven kiinni perässään. Cresta kiirehti ulos omalta puoleltaan. Hän lukitsi autonovet ja käveli jo hotellin ovella odottavan miehen luokse. Hän ei tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa vai olisiko pitänyt sanoa mitään. Juuri sillä hetkellä mikään ei tuntunut todelliselta. Maailma haalistui reunoilta ja vaikutti jonkinlaiselta unelmalta tai fantasialta, mutta ei ainakaan siltä karulta ja kylmältä paikalta, joka se usein muuten oli.

He astelivat sisään hotelliin. Aulassa oli vain respa ja muutamia muita ihmisiä. Kukaan ei suonut heille lyhyttä vilkaisua pidempää katsetta. Cresta kiinnitti huomionsa miehen tummansinisiin farkkuihin ja yksinkertaiseen, löysähköön puseroon, jotka pukivat tätä yllättävän hyvin ollakseen niinkin tavallinen vaatevalinta.

Huoneen sai ongelmitta. Hotelli ei tainnut olla edes lähellekään täynnä sillä hetkellä. Matkailukausi alkoi olla ohitse, eikä seuraava ollut vielä alkanut. Cresta puristi avaimen käteensä ja käveli miehen edellä hissille. Hän ei aikonut marssia portaita kolmea kerrosta.

Tytön olo oli koko ajan vain epätodellisempi. Hissin ovet sulkeutuivat, kun hän oli painanut kerroksen numeron. Hiljaisuus oli piinaavaa, muttei kiusallista. Se oli jollain tapaa omituista. Crestasta tuntui, että jotain olisi ollut hyvä sanoa. Jotain, mikä täsmentäisi tilannetta, vetäisi sille ääriviivat ja osoittaisi säännöt molemmille. Ja silti hän ei sanonut. Hän ei kai itsekään tiennyt tämän pelin sääntöjä, sillä hänet oli tempaistu siihen mukaan lupaa kyselemättä. Vai oliko hän sittenkin itse aloittanut sen?

Niin, sitä oli paha sanoa. Ei ollut syyttäjiä eikä syyllisiä. Oli vain kaksi ihmistä, jotka olivat kohdanneet toisensa sateisena iltana. Todellisuus vääntyili ja vääristyi, eikä enää ollut väliä, mistä kaikki oli alkanut ja mihin se päättyisi. Joskus oli elettävä hetkessä, ripustauduttava siihen ja ottaa vastaan se, mikä oli tulossa.

Kuului hiljainen kilahdus, kun hissi saavutti määränpäänsä. Cresta astui ovesta ulos ensimmäisenä. Käytävän kokolattiamatto peitti askelten äänet, kun hän suuntasi huoneen ovelle. Hyvin pian avain oli työnnetty lukkoon ja ovi vedetty auki. Tyttö asteli sisään pieneen huoneeseen, jonka sisustus oli mukava, mutta yksinkertainen. Leveä parisänky hallitsi huonetta. Sitä vastapäätä oli tarjolla tv – jota tuskin tänä iltana avattaisiin, näin sivumennen sanoen – ja molemmin puolin pienet yöpöydät. Ikkunan vierestä pääsi parvekkeelle. Mutta loppupelissä oli yhdentekevää, millainen sisustus huoneessa oli.

Cresta kuuli oven kolahtavan kiinni selkänsä takana. Pehmeät askeleet liukuivat huoneen poikki, kun tyttö potki kengät jaloistaan taakseen katsomatta. Kumpikaan ei vaivautunut sytyttämään valoja. Eivät he niitä mihinkään tulisi tarvitsemaan.

Tyttö tunsi lämpöisen hengityksen niskassaan. Mies sipaisi hänen puolipitkät tummanpunaiset hiuksensa pois tieltä kädellään, ennen kuin pehmeät huulet suutelivat ihoa kokeilevasti. Tahtomattaankin Cresta henkäisi syvään. Miehen toinen käsi kiertyi hänen vyötärönsä ympärille, kun tämä painoi hänet vartaloaan vasten.

And in the morning when he woke all
I left him was a note

Cresta katselee miestä hetken hymyillen. Hänen vartalonsa muistaa jokaisen hetken edellisestä yöstä. Jokaisen pehmeän suudelman ja kosketuksen. Jokaisen kiihkeän ja rajun otteen. Kaiken. On asioita, jotka eivät koskaan unohdu, ja edellinen yö liittyy juuri niiden joukkoon.

Tyttö pujahtaa pois lakanoiden välistä. Hän kerää vaatteensa lattialta ja kiskoo ne nopeasti päälleen. Mies sängyllä käännähtää, muttei herää. Tämä näyttää edelleen kiehtovalta. Tavallaan Cresta haluaisi jäädä, mutta hän tietää, ettei voi. Heillä ei ole tulevaisuutta. Pelkkä hetki, outo kohtaaminen oli väliaikaisesti yhdistänyt heitä. Muuta ei ollut. Mies oli silti tehnyt hänet hyvin onnelliseksi. Hän oli saanut jotain sellaista, mistä oli aiemmin saattanut vain uneksia.

Pohdittuaan asiaa hetken Cresta tarttuu yöpöydällä lojuvaan kynään ja lehtiöön. Hän ei voi lähteä sanomatta mitään. On pakko kirjoittaa edes muutama rivi. Hän istuu sängyn laidalle ja nostaa kynän paperille.

I am the flower
You are the seed
We walked in the garden
We planted a tree
Don’t try to find me,
Please don’t you dare
Just live in my memory,
You’ll always be there.

Tyttö repäisi paperin irti lehtiöstä, taitteli sen ja asetti varovaisesti tyynylle miehen viereen. Hän painoi tämän huulia vasten vielä kevyen suudelman, ennen kuin nousi, pujotti kengät jalkaansa ja käveli ulos huoneesta.

All I wanna do is make love to you
One night of love was all we knew
All I wanna do is make love to you
I've got lovin arms to hold on to

Oh, oooh, we made love
Love like strangers
All night long
We made love

A/N2: Pahoittelen sitä, että hahmot saattavat olla jossain määrin olla OOC. Oli hieman vaikeuksia tämän kirjoittamisessa :D