Kultaisten kehysten säpäleet

Nimi: Kultaisten kehysten säpäleet
Tekijä: Sidailer eli "Markku"
Anime: Naruto (mikäs muukaan)
Paritus: MitsuKaka
Luokitus: No shonen ai. Ei muuta tuu mieleen nyt.
Ikäraja: 13, vielä toistaiseks.
Varoitukset: Oma hahmo. Kirosanoja. Verta.
Yhteenveto: Okei Mitsu on muuttunut sudeksi jolla on tappavat aseet siipien muodossa.  Saadakseen kehonsa takaisin hänen on tapettava 100 ninjaa. Siitä syystä Mitsu haluaa ryhmään oppimaan taistelusta ja osallistuukin kilpailuun. Pystyykö Mitsu toteuttamaan olion haluaman asian?

1. Seitsemäntoista


Didn´t want to saw it,
couldn´t do it.
What do i afraid?
What is my fate?
You dont even listen me,
cause i want to be,
me.


Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Linnut laulelivat ja kaduilla kaikui iloisia huutoja. Joka paikassa oli ihmisiä, sekä tietysti ninjoja. Oli sunnuntai kesäkuun puolivälissä. Tämä päivä oli tärkeä. Tänään moni nijasoturi taistelisivat toisiaan vastaan ja kilpailivat palkinnoista. Tätä päivää olen odottanut. Tänään saisin elää taas.


Istuin siinä paikoillani. Olin istunut jo seitsemäntoista vuorokautta. Keskellä likaista ja pölyistä taloani. En ollut liikkunut siitä minnekkään. Pöly oli alkanut jo kerääntyä päälleni. Kaikki varmaanki pelkäis mua ihan vitusti, kun tänään menisin ulos. Aioin osallistua siihen ninjakisaan. Syyni oli omani.  Hitai-atenini roikkui kaulassani kiiltävänä vieläkin huolimatta pölystä. Emmä ois tahtonu enää elää kun kaikki menee perseelleen, mut on vaikea tappaa itteään kun tahtoo
tietää miks näin kävi. Vittu et tää on rasittavaa.


Nostelin tassujani hitaasti ja vaihdoin asentoa. Vaihdoin asentoa kerran päivässä. Tarkoituksenani oli olla tähän päivään asti liikkumatta, olin toki treenannut sisällä siivilläni kuitenkaan liikahtamatta. Se oli yllättävän vaikeaa. Olin konohassa tiesin sen. Taloni ulkopuolella oli käynyt jotain kakaroita ja olin juuri saanut hillittyä itseni etten olisi hypännyt ikkunasta heidän kimppuunsa.


I was dog,
or wolf maybe.
I write Blog,
or could i be.
More than anything?


Olin saanut suden kehon, kun olin seitsemäntoista päivää sitten herännyt ja olin ollut melkoisen rauhallinen herätessäni. Syynä oli omituinen vierailu. Olento tuli ja käski minun tappaa sata ninjaa tai en koskaan pääsisi omaan kehooni.  Olento oli antanut minulle myös siivet mitkä sain muutettua lentovalmiista siivistä isoiksi miekoiksi jotka kasvavat selästä. Puheeni olin saanut vielä pitää. Olin myöskin saanut monia muita kykyjä.

Nousin seisaalleni ja tunsin kuinka syömättömyyteni kolahti vatsanpohjassani.
Ramenille. Sinne siis.


Nimeni on Akamitsu Rangenie. Mitsu muille. Minulla on punamusta turkki ja punaiset etuhiuksien kaltaiset töyhtöt korvieni välissä. Silmäni olivat kultaiset ja kesketä kuonoa veti musta viiva silmien välistä otasalle josta se muodosti ison kaaren oikean silmän yläpuolelle. Tassujeni päät olivat pikimustat ja korvassani oli hopeinen korvakoru.

Menin metrin päähän ikkunasta ja otin kunai koteloni jossa oli lopakkoni. Vaivalloisesti sain sen kiinni alavatsani kohdalle. Kisa alkaisi kohta mutta kerkeäsin syödä ramenit nopeasti.


Ponnistin ja hyppäsin läpi ikkunan. Ovea oli vaikea avata tassuilla niin piti käyttää ikkunaa. En pysähtynyt katselemaan ihmisten hämmentyneen näköisiä ilmeitä tai eleitä vaan juoksin nopeasti kohti ramen kojua.

Saavuttuani kojulle huomasin vain yhden ninjan istumassa siellä. Olin kuullut hänestä. Naruto oli hänen nimensä. Hän oli menettänyt vanhempansa jo syntyessään ihan niin kuin minäkin ja hänessä asui demoni.


Devil i am,
and you are too.
Demon cam,
And werewolf been.


Nousin penkille ja asetin etutassuni pöydälle. Naruto kääntyi katsomaan minuun sinisillä silmillään pyytäen minua vastaamaan katseeseensa. Katsoin kuitenkin myyjää. En halunnut jakaa huomiota tai paljastaa että puhua. Kun sain vaivoin tilattua aterian ilman sanoja, joita en halunnut vielä käyttää, maksoin miehelle ja söin ateriani maasta.  Tunsin koko ajan sen sinisen pistävän katseen itsessäni. Miksi hänen oli katsottava minuun noin kummastuneena. Minähän ulkoapäin näytin tavalliselta punamustalta sudelta.

Mikä minussa oli vikana?

Kun olin syönyt nostin ramenkupin pöydälle ja kävelin hitaasti ulos aurinkoiseen ilmastoon. Kettupoika seurasi minua, mutta luulen että hänkin on vain lähdössä kisaamaan. Jos taistelisin häntä vastaan olisi ilo satuttaa häntä kunnolla.


Aloin kävellä rivakain askelin kohti kisapaikkaa ja kun viimein saavuin paikalle niin näin kuinka paljon ninjoja siellä oikeasti oli. Yllättävän moni ei kiinnittänyt huomiota minuun vaikka hiukan erikoinen olinkin. Näin kuinka Nauto juoksi ryhmänsä luo ja tervehti heitä iloisesti. Seurasin kultaisella katseellani poikaa ja tarkkailin salassa tämän ryhmää. Pinkkihiuksinen, vihreäsilmäinen tyttö ja ushihan kaunis-poika. Ja tietysti ryhmän johtaja.


Hatake Kakashi. Näin sivusilmällä kuinka jounin katsoi minuun hieman arvioiden. Ohitin katseet tylysti, menin ilmoittautumiskopille ja sanoin nimekseni Mitsu.


Luukun nainen katsoi minuun ja kiinnitti kaulaani numerolapun. Numero 12. Taistelisin ensimmäisten joukossa. Mikäs sen mukavempaa. Menin sisään kisa-areenalle ja huomasin tiimi 7: män istuvan jo osallistujien puolella. Miten he olivat kerenneet ennen minua?

Huokaisin raskaasti.


What are you douing?
Do you remember now?


Olin vajaan puolen kilometrin päässä Hataken tiimistä ja päätin mennä sen jouninin viereen istumaan. Ihan vain huvin vuoksi. Jokin tuossa miehessä kiinnosti minua ja hänen läsnäolonsa kiehtoi. Olisi kiva pästä joskus tappelemaan hänen kanssaan.

Minä ponnistin lujasti maata takajaloillani, hyppäsin korkealle ja liisin jouninin viereen. Naruto katsoi minua hämmentyneenä ja jouninin silmässä pilkahti yllättyneisyys. Osallistuikohan jouninikin kisaan? Toivottavasti. Harmi ettei täällä saannut tappaa. Haavoittaa kylläkin, mutta ei tappaa. Hitto!


- Hyvät ninjat! Tervetuloa jokavuotiseen kamppailuturnaukseen! Pääpalkintona tänävuonna on 15000 jenin arvoinen kultapysti, mainetta ja kunniaa! Sekä juonioripalkinto on 10000 jenin arvoinen hopeapysti, mainetta ja kunniaa. Viimeisimpänä on kolmanneksi tullut ninja joka saa kunnia maininnan ja asunnon kaupungin liepeiltä, sekä kodinhoitajan.


Kuului keskeltä areenaa. Nousin seisomaan lattialle ja katsoin miestä. Wuhuu... Tosi kivat palkinnot. Mä tartten vaan luvan poistuu kylästä ja mennä tappamaan ihmisiä yms. muita ninjoja. Tää on vaan kokeilu.


-Pitemmittä puheitta aloitetaan kamppailu! Yleisö raikui innoissaan.

Katsoin taas mieheen areenalla ja näin hänen odottavan, että yleisö rauhottuisi.
Kun yleisö viimein tukki turpansa mies pääsi jatkamaan:

- Saanen siis toivottaa ensimmäiset taistelijat. Ushiha Sasuke ja Hyuga Neji tulkaa areenalle.


Näin sivusilmällä miten mustatukkainen uchihan poika hyppäsi kaiteen yli areenalle. Vähän matkan päässä ruskea hiuksinen poika teki samoin.

Katselin ottelua hieman innostuneena ja huomasin paljon kivoja asioita. Uchihan sharingan oli tosi hieno. Se oli aivan uskomattoman upea. Olisin halunnut katsoa enemmänkin, mutta ottelu päättyi tasapeliin kun kumpikaan ei enää päässyt ylös. Chakran tuhlausta.


Kun kumpikin oli raahattu pois kentältä kuuluttaja tuli taas paikalle ja sanoi mikrofoniinsa:

-Siis tasapeli! Aika tasaväkistä mutta kumpikin ovat nytten toimintakyvyttömiä ja eivät pysty jatkamaan. Seuraavat taistelijat ovat...

Kuuluttaja tutki paperiaan ja oli hetken hiljaa.

-Mitsu ja Hatake Kakashi!


Sydämeni löi hullua tahtia. Rukouksiini vastattiin ja sain otella tuon jouninin kanssa. Pitää voittaa se! Näin kuinka jounin hyppäsi kaiteelta alas, laskeutui pehmeästi maahan ja käveli areenan toiselle puolelle. Minä hyppäsin kepeästi kaiteen yli ja saavuin maahan sulavasti kuin balettitanssija.


Katsoin vastustajani silmään, koska maski peitti toisen. Kuka hullu nyt maskia pitää? Sehän estää näkökyvyn toisesta silmästä! Pähkähullua!

Jounin vain seisoi paikoillaan ja katsoi minuun. Sitten hän kaivoi taskustaan kirjan ja ryhtyi lukemaan sitä. Yleisö nauroi railakkaasti. Minua nolotti ja hävetti. Miten tuo mies kehtasi kesken ottelun. Tunsin suuttuvani ja kaikki muutkin huomasivat sen. Yleisö oli vaiennut ja vastustajani oli hämmästynyt. Myös itse Hogake oli noussut seisomaan.

Jounin laittoi nopeasti kirjan pois ja minä lähdin hyökkäykseen. Tumman mustapunaiset liekit seurasivat minua maata pitkin. Juoksin kovalla vauhdilla kohti paikalleen jähmettynyttä miestä ja vetäisin isot miekkasiivet selästäni.


Lävistin miehen toisella siivelläni. Verta oli ensin kaikki alla kunnes kuului poksahdus ja paikalle tuli puunrunko. Vaistoni käski kääntyä impäri ja käännyinkin vain vastaanottamaan istun suoraan rintaani. Älähdin mutten liikkunut minnekkään.


Lävistin miehen taas siivelläni, mutta kuten edellinen tämäki oli vain klooni. Vilkuilin ympärilleni vihaisena ja näin kakashin seisovan n. kuuden metrin päästä minusta.


-Mikä sinä olet? Kuulin miehen kysyvän.

-Taistele! Huusin ja hyökkäsin taas kohti miestä kunnes tunsin päässäni äänen "Pysähdy"

Tottelin.

"Tapa se" Ääni sanoi minulle.

Jähmetyin paikoilleni ja katsoin miestä murhanhimoisena. Virnistin.

-Tervetuloa helvettiin.

-----------------------------

Olkaa niin kilttejä ja....

commatkaa!!!