Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Mikään ei ole helppoa - Lilie
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 838 sanaa, 5047 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-01-04 20:41:50
Kansio: Muu - K13-K15

Melko lyhyt, ensimmäinen osa..

Arvostelu
4
Katsottu 2159 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
      Sasuke seisoi sillalla nojaten kaiteeseen samalla kun mietti jotain. Katse seurasi alla hiljalleen virtaavaa vettä mustien hiusten valuessa silmille. Hän sulki silmänsä ja henkäisi syvään, oli aamu ja hiljaisuus vielä vallannut Konohan. Sasuke kuuli ainoastaan lintujen laulavan ilokseen uuden aamun, uuden alun merkiksi.

      Oli kevät. Elämä alkoi uudelleen talven jälkeen, auringon lämpö tuntui mukavalta kasvoilla ja vielä viileä ilma virkisti keuhkoja. Talvi oli vihdoin väistymässä ja sai ihmiset ulos kodeistaan. Yksi heistä oli Naruto. Vaikka Naruto pitikin talvesta, oli silti mukavaa tuntea jälleen auringon lämpö. Naruto hyppelehti pirteänä hiekkaisella tiellä, vaikkakin jokin tuntui tätä vaivaavan. Hän kuitenkin hymyili ja katseli iloisena ympärillään vihertäviä puita, ajatukset olivat tosin jossakin muualla. Hän pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan aamun ääniä, ja lintujen laulu oli tulos. Se sai hänet hymähtämään; Naruto ei osannut laulaa. Ei ainakaan hyvin.

      Sasuke huokaisi kevyesti ja pudotti syksystä jääneitä lehtiä juuri sulaneeseen jokeen katsoen virtaa hetken. Hän nousi sitten jälleen täyteen mittaansa, laittoi kädet taskuihinsa ja lähti astelemaan pois sillalta päättäväisin askelin. Hän toivoi, ettei tapaisi ketään, ei ainakaan yhtäkään niistä tytöistä, jotka kuolasivat hänen peräänsä. Ei, häntä ei juuri nyt huvittanut kuunnella heidän kaakatustaan.

      Naruto virnisti leveästi, vaikka jostain syystä hän ei halunnut hymyillä. Hän ei halunnut olla se typerä itsensä, jona hänet tunnettiin kaikkialla. Virne katosi hiljalleen kasvoilta hänen laskiessa katseensa maahan. Hitaat askeleet kuljettivat häntä eteenpäin, eikä hän nostanut katsettaan ylös.

      Eikä aikaakaan, kun Sasuke huomasi seisovansa häntä aavistuksen lyhyemmän pojan edessä. Hän pudisti päätään hieman tajutessaan sen olevan Naruto, ja nosti itsensä välinpitämättömyyden tasalle ja tuhahti hiljaa.
   ”Kannattaa katsoa eteensä eikä raahata naamaa maata pitkin.” hän tokaisi katsoessaan kylmästi Narutoa, joka, hätkähtäen pienesti, nosti juuri katsettaan Sasuken tummiin silmiin. Naruton katse oli jotenkin erilainen, se näytti jotenkin haikealta. Naruto kuitenkin huomasi miltä näytti ja veti kasvoilleen virneen.
   ”Ehhehee…” hän yritti keksiä jotain sanomista tuohon, mutta eihän sieltä mitään tullut. Sasuke katsoi toista tympääntyneenä ja huoahti hiljaa.
   ”Mikä idiootti…” hän mutisi ääneen ja mietti samalla, miksi toisen ilme oli ollut aiemmin sellainen. Naruton virne laantui ja hän tuijotti Sasukea hetken ilmeettömänä, tajuamatta sitä itse. Häntä ei juuri nyt huvittanut väitellä kenenkään kanssa, ei ainakaan Sasuken, hänen pahimman vihollisensa, mutta samalla myös… parhaimman ystävänsä kanssa. Hän nosti kuitenkin ärsyyntyneen ilmeen kasvoilleen.
   ”Ketä sinä idiootiksi kutsut kun itse olet tuollainen?” oli ainut mitä Naruto hiljaisuuteen keksi vastata. Hän ohitti tummahiuksisen pojan kävellen kohtuullisen nopeaan tahtiin. Hän halusi pois. Hän huokaisi huomaamattomasti astellessaan, toivoen että Sasuke lähtisi sinne minne olikaan menossa. Mutta eihän näin voinut käydä.

      Ärtymisen tunne kohahti Sasuken mielessä ja hän kääntyi toisen menosuuntaan.
   ”Ai minä vai?” hän tuhahti äänekkäästi, ”Sinun kannattaisi tukkia tuo turpasi ennen kuin käy huonosti.” Hän näki Naruton pysähtyvän ja katsovan eteensä.
   ”Ihan kuin välittäisin…” kuului Naruton suusta kun hän lähti uudelleen kävelemään. Nuo sanat jäivät soimaan Sasuken korvissa. Mitä toinen oli sanonut? Tuo ei kyllä todellakaan ollut se Naruto, jonka hän tunsi, ei sitten millään. Hän kuitenkin puristi kätensä nyrkkiin ja vaihtoi katseensa jäätäväksi.
   ”Niinpä niin, miten sinä muka voisit jostain välittää?” Sasuke murahti ja tarkkaili Naruton reaktiota; hän pysähtyi.

      Naruto melkein tunsi jäätävän katseen selässään ja se sai kylmät väreet kipittämään hänen selkäänsä pitkin. Miksei Sasuke vain voinut mennä? Hän ei edelleenkään halunnut väitellä mistään.
   ”Tuskin voinkaan mistään välittää, kun…” hän aloitti, mutta jätti lauseensa kesken lähtiessään astelemaan hieman nopeampaa.


--------------------

Noniin... Siinä sitten oli pieni alku... Ran-chan tietää varmaankin mistä tämä tulee tämä ficci.. ^^; Eli tämä perustuu miun ja Ran-chanin juttuihin...
Niin että kannattaisiko tätä jatkaa? Ensimmäinen ficci, eli ehkei ole niin hyvä, mutta noh.. Virheitäkin varmasti löytyy monta.. Kertokaa, kannattaako tätä jatkaa..? Jätin tämän nyt vähän tällaiseen kohtaan, kun en välttämättä halua kirjoittaa jotain todella huonoa...
Ja kauhea pälätys, mutta tuosta nimestä... En keksinyt mitään järkevää nimeä, niin laitoin nyt tuollaisen hämärän. Se voi ehkä jopa sopia tälle.

Kommentit (Lataa vanhempia)
Lilie - 2006-01-05 14:39:00
Eli siis teen jatkoa... Jos ehdin niin tänään pitäisi tulla lisää sitten...

Rin - 2006-01-05 22:30:11
minäkin olen sokea.. kiva tarina nyt hyökkään seuraavan kimpuun! :P

Oni-Chan - 2007-07-17 17:45:25
OSAA NARU-CHAN LAULAA!! PROTESTI!! HÄN OSAA LAULAA!!!

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste