1. Äitihahmo

Heräsin keskellä yötä kummaan ääneen ja nostin päätäni ylös pehmoisesta sängystä. Katsoin pimeän läpi ovelle, joka oli hieman ja salaavasti raollaan. Oven raosta kiilsi jotain Kummallista ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Nousin ylös sängystä, nukkuvan jouninin viereltä ja menin oven luo etsien.


Äkkiä joku tarttui minua niskasta. Minä vinkaisin ihan pienesti ja yritin ulvoa miehelle, joka nukkui edelleen sängyllä. Se joku työnsi kuonooni jonkinlaista koppaa ja sitoi sen pääni takaa tiukasti kiinni. Rimpuilin vahvassa ja pitävässä ottessa ja kun katsoin ylös, näin ison miehen.

Ison sinisen miehen.

Minua pelotti.

Minä yritin vetää viikatteet selästäni, mutta mitään ei tullut. Mies oli painanut selkääni sinetin, joka varmisti etten saanut niitä esille. Olin voimaton. Hitto.
Olen pulassa. Mies alkoi kävellä pitkin käytävää minua niskasta roikuttaen. Mitä mies minusta halusi? Miksi juuri minä? Raavin etutassuillani kuonokoppaa ja potkin miestä takajaloillani.

Hyödytöntä.

Mies käveli ulos majatalosta ja saapui risteykseen missä hän ojensi minut punahiuksiselle miehelle, joka oli saapunut kulman takaa. Minä potkin ja raavin miestä, mutta mikään ei auttanut. Minä murisin entistä kovempaa. En voinut ulvoa apua kuonokopan takia. En voinut puolustautua sinetin takia. En voinut liikkua miehen takia.

Tunnin päästä, kun olin taistellut uupumusta ja väsymystä ja ennen kaikkea miestä vastaan näin edessäni talon. Ison talon. Talossa oli kyltti, jossa luki AT. Mitähän sekin tarkoitti. Punahiuksinen mies käveli talon ovelle ja avasi oven. Juuri kun mies oli päässyt sisään ja laittanut oven kiinni,
hänen minua kantanut käsi lähti irti. Minä tipahdin maahan. Katsoin järkyttyneenä kättä joka lojui maassa. Punahiuksinen huokaisi raskaasti.

Kun pääsin järkytyksestä ohi minä sinkouduin juoksuun ja juoksin pitkää käytävää pitkin. Kuulin juoksuaskelia perässäni, mutta en kääntynyt katsomaan taakseni, vaan juoksin auki olevasta ovesta sisään.

Näkökenttääni osui toinen punahiuksinen maskia pitävä mies ja hieman vanhemman oloinen blondi. Miehet katsoivat minuun, mutta minä etsin jo uloskäyntiä. Näin ikkunan, hyppäsin siihen ja yritin avata sen.


-Deidara! Pysäytä se elukka!


Kuulin sen punahiuksisen huutavan, joka oli kannellut  minua. Blondi poika sävähti ja juoksi ripeästi kohti minua. Minä hyppäsin vikkelästi pois ikkunalta, kun huomasin sen olevan lukossa ja kiidin toisten ohi toiseen huoneeseen.

Tällä kertaa huoneessa istui penkillä kahvia juoden mustahiuksinen mies. Huoneessa oli myöskin ikkuna ja tälläkinkerralla juoksin siihen ja yritin avata sitä.


- Itachi pysäytä se! Kuulin blondin huutavan. Mustahiuksinen huokaisi raskaasti ja katsoi minuunpäin. Hän nousi ylös ja nappasi nopealla otteella niskastani kiinni. Roikuin taas paikallani.


Seuraava teko hämmästytti minua suuresti. Mies repäisi selästäni sinetin pois. Minä vedin viikatteet nopeasti esiin ennenkuin palasiksi hajonnut punahiuksinen kerkesi huutamaan ei.

Viilsin minua pitelevän miehen käteen syvän haavan ja pudottauduin lattialle. Harmi vaan, ettei mies huutanut tai älähtänyt. Olisin halunnut kuulla tuskanhuutoja. Minä taiteilin viikatteen kuonokopan alle ja katkaisin kiristävän nauhan. Koppa liukui pois kuononi päältä. Minä murisin kaikille huoneessa oleville ja laitoin viikatteet uhkaavaan asentoon eteen. Liikkukaa ja kuolkaa.  


- WAAA!


Säikähdin hirveästi. Silmäni pyöristyivät isoiksi ja vedin viikatteet hieman taakse. Kyyristyin säikähtäneenä ja näin ovella valkohiuksisen kolmiviikatetta kantavan miehen.

Mies yritti tulla luokseni, mutta nostin viikattet suojakseni. Mies pysähtyi vähän matkan päästä minusta ja jäi katsomaan minuun. Minä murisin ja yritin pitää kaikkia silmällä. Viimein punahiuksinen minut tänne tuonut sanoi:


- Ottakaa se jo kiinni, sillä minun pitää viedä se pomolle. Jos tuo ei vastustele niin siitä tulee yksi Akatsukeista.


- Sasori on hyvä ja ottaa kiinni koiranpennun... Maskipäinen poika sanoi Blondin takana.


-Tobi pää kiinni, Deidara nappaa se.


- Enkä nappaa! Itachi saa ottaa sen kiinni koska otti sinetin pois!


-Okeiokei otan sen kiinni, Itachi sanoi ja minä käänsin viikatteet puolustukseen. Itachi kuitenkin vain seisoi ja painoi silmänsä kiinni. Itachi suhisi jotain ja avasi silmänsä.


Sharinganit.


Tuokin oli Uchiha. Ihan varmana oli. Katsoin Itachin silmiin ja näin kasvavan hämmennyksen toisen silmissä.


-Miksei tämä toimi tuohon?


Muut käänsivät katseensa Itachiin ja siitä minuun. Minä vilkuilin kultaisilla silmilläni toisia ja hätkähdin, kun valkohiuksinen polvistui eteeni. Minä kohotin viikatteitani taas. Mies edessäni ei katsonut minuun, vaan siipiini ja hänen katseestaan kuultasi ihailua.


- Hei mistä olet saanut nuo siivet? Hidan kysyi. Minä hämmästyin kysymyksestä enkä edes huomannut kuinka Itachi meni taakseni.


Tunsin nykäisyn siivissäni ja huomasin, että minun siipeni oli taas sinetöity. Itachi oli ollut asialla. Minä ampaisin kohti oviaukkoa, mutta se valkohiuksinen tarttui niskastani kiinni ja nosti minut syliinsä. Katsoin miestä vihaisena ja painoin hampaani hänen käteensä. Veri vuosi suuhuni ja nielaisin ne kaikki. Ihana maku.

Siinä samassa Hidan työnsi sormensa suuhuni ja minä vinguin. En tiedä miksi. Kiedoin tassuni hänen kätensä ympäri ja aloin nuolla verta hänen kädestään. Kaikki katsoivat minua ja Hidania ihmeissään.


-Okei äitihahmo nyt viedään pentu isähahmon luokse, Punahiuksinen sanoi. Hidan tunkeutui toisten ohi ja lähti kulkemaan käytävää minun yhä nuollessa hänen kättään puhtaaksi verestä.


Saavuimme synkkään huoneeseen, mutten välittänyt koska minulla oli kiire nuoleskella verta. Tuon Albiinon veri maistui hyvälle. Ihanalle suoraansanottuna.


- Ai, te saavuittekin jo...

Käännyin nopeasti katsomaan äänen suuntaan ja näin varjoissa istuvan miehen. Koetin katsoa tarkemmin, mutta kun en nähnyt miestä, kyllästyin ja jatkoin veren nuolemista.


- Kouluttakaa tuo jokainen vuoron perään kunnolla. Sen pitää olla tappovalmis kuukauden päästä.


-Selvä on, pomo. Minä pidän huolta siitä.  Hidan sanoi.

Minä päästin lopultakin irti miehen kädestä ja jäin lipomaan huuliani. Sylissä oli kiva olla. Tuntui lämpimältä. Ihan niinkuin Kakashin kanssa. Ihanaa...

AI NIIN! Kakashi! Olin unohtanut kokonaan että minut kaapattiin.

No....

Mitä väliä.

Suljin silmäni ja otin parempaa asentoa toisen sylistä.

----------------------------------

Hidanin näkökulmasta:

Se on aivan ihana. Täydelliset viikatteet selässä ja kultaiset silmät jotka torjuvat sharinganitkin. Täydellinen pentumaisuus. Söpö.

Harmi, että siitä koulutetaan tappaja. Lemmikkinä se olisi paljon suloisempi.  Oi! Nyt se nukahti. Katson häntä ja tajuan olevani hieman heikompi, kun olin antanut toisen juoda vertani.

No jos tykkää mikäs siinä.

Ai vittu!

Katson alas ja huomaan kunain. Kuka saatanan kyrpänjatko on jättänyt tän vitun aseen keskelle tätä perkeleen käytävää?!

Vittu!

----------------------------
-------------------------
---------------------
----------------
------------
--------
---
-
Huoh noniin nyt loppui. Siis tää osa. Yritän tehdä mahdollisimman vähän näitä osia ettette kärsi liikaa. Joo kirjoitusvirheitä on taas niin saatanasti mutta word ei suostunu korjaan. Kommentoikaa.

See Ya!