4.  Elämänsä ainoa


- Ja hyppy!


Minä hyppäsin ison puun oksalle huohottaen, viikatesiivet ojossa ja katsoin hieman alemmas kohti valkohiuksista miestä. Hymyillen mies viittoi minua luokseen.
Muutin viikatteet siiviksi, lehahdin lentoon ja laskeuduin maahan miehen viereen yhtä pehmeästi, kuin pumpuliin pudonnut. Hidan silitti päätäni hyväksyvästi.


- Nyt päästään sitten astetta vaikeammalle tasolle.


Mies käveli kohti ulko ovea ja meni sisään. Minä jäin seisomaan ja katsomaan miehen perään. Hidan ilmestyi ovelle ja katsoi minuun.

- No tuletko vai etkö tule?


Minä juoksin iloissani toisen luokse ja katsoin ylös tähän päin.

-Nyt pomo haluaa nähdä miten olet edistynyt.


Minä katsoin toista  hieman ymmälläni sillä en tiennyt mitä tuleman piti. Kävelimme valkoista käytävää  pitkin siihen samaan mustaan huoneeseen, jossa olin ollut ensimmäisellä kerrallani tässä talossa. Yhtäkkiä tuli kamalan kirkas valo ja minä siristelin silmiäni.

Valo sattui silmiini.

En ollut koskaan pitänyt valosta.

Pimeys oli enemmän minua varten.

Edessäni oli iso kasa ninjoja. Katsoin niitä kummastuneena. Miksi he täällä olivat?  Kuulin äänen kaiuttimesta.


- Hyvät uhrit... jos haluatte säilyttää henkenne niin teidän pitää tappaa tuo susi.


Hidan älähti takanani ja minä käänsin katseeni häneen. Hän katsoi minua surullisesti ja epätoivon raatelemana. Hidan perääntyi ovalle ja sanoi minulle:

- Sinä voitat ne kyllä... luotan sinuun.


Minä katsoin surullisena miestä ja viha ninjoja kohtaan velloi sisälläni. Viha joka johtui siitä, että mies oli poistunut luotani. Ninjojen ohi katsoessani näin kaikki muut akatsukin jäsenet ison ikkunan takana. Kaikki katsoivat tapahtumia.
Ninjat edessäni naurahtelivan tehtävän helppoudelle ja lasin läpi näin Hidanin saapuvan  ikkunan taakse. Hän katsoi minuun.


Surullinen katse viipyi miehen kasvoilla.

Rintaani osui jokin. Katsoin alas ja näin kunain törröttävän rinnastani.

Veri valui.

Veri.

Minun vereni.

Minä katsoin ninjoihin jäätävällä katseella ja tunsin kuinka vartaloni jännittyi. Kaikki lihakseni huusivat kuolemaa ja pääni täytti suurensuuri viha. Punamusta chakra vuoti joka paikasta ja asettui ympärilleni. Silmäni muuttuivat punaisiksi.
Kokonaan. Viikate siipeni pommahtivat ulos selästäni ja asettuivat hyökkäys asentoon.


Saatoin  haistaa pelon, joka tulvi jokaisesta. Jopa parista akatsukista. Muut olivat vain hämmentyneen yllättyneitä.

Viha tulvi ylitseni voimakkaana kun hyökkäsin vihollisten kimppuun. Silvoin ja raastoin ninjoja kaikin voimin ja rintaan tullut haavakin oli jo umpeutunut. Minä karjuin, pyörin ja hypin. Viimein oli enää yksi ninja pystyssä. Minä nostin vihaisen katseeni ninjaan ja siinä samassa, kun silmäni kohtasivat toiset hän kuoli.


Mahtavat voimat minulla. Olinhan minä pieni, mutta minulla oli enemmän voimaa, kuin useimmilla. Olen tappanut nyt 30 ninjaa. 70 enää. Tosin en tiennyt halusinko enää muuttua takaisin ihmiseksi, kun oli ihanaa ollaa pentu. Mutta pennutkaan eivät elä ikuisesti.

Ovi aukeni takanani ja katsoin tulijaan. Valkohiuksinen oli jo juoksemassa luokseni, kunnes se iso sininen mies pysäytti hänet.


- Mitä?! Päästä irti! Hidan huusi Kisamelle.


- Katso häntä, Kisame sanoi.


Hidan katsoi minuun. Minä murisin kaikille huoneessa nyt oleville akatsukeille. Chakra oli kadonnut ympäriltäni ja minulla oli heikko olo. Seisominen tuntui tuskalliselta. Minun pääni oli vielä täynnä vihaa ja tahdoin purkaa sitä kaikkiin joitka nyt tulivat minun tielleni.

Minä asetin tassuni hieman leveämmin ja viikatteet olivat valmiina hyökkäykseen. Minä juoksin kohti miehiä ja viilsin edessä ollen punahiuksisen miehen vartalon poikki. Deidara huudahti jotain ja minä hyppäsin taas kauemmas. Viikatteet olivat vetäytyneet, sinetin takia. Minkä sinetin?


Katsoin Hidania, jonka käsi oli läppäissyt selkääni sinetin. Viha sumensi silmiäni ja minä karjahdin.

Minä juoksin kohti valkohiuksista ja painoin terävät hampaani syvälle hänen käteensä. Hidan huusi tuskasta ja kaatui taaksepäin. Tunsin kovan otteen niskassani ja  seuraavaksi tuntui isku mikä johtui siitä kun minut paiskattiin vasten seinää.


Minä makasin siinä hetken aikaa ja kaikki viha tuli pois ruumiistani. Viha muuttui hämmennykseksi ja hämmennys muuttui peloksi.  Minä näin Hidanin istuvan maassa katsomassa minuun ja pitelemässä vertavuotavaa kättään.

Minä nousin varovasti, tärisevin tassuin,  ylös ja korvat anteeksipyytävästi alhaalla kävelin hitaasti kohti miestä. Saavuin Hidanin luokse ja aloin nuolla verta pois hänen kädestään.


- Hyvin on treenannut. Pomo sanoi. En edes katsonut pomoon. En jaksanut.


Verenvuoto oli minun syytäni ja minun se piti hoitaa. Miten saatoin menettää hallinnan noin pahasti? Miksi minun piti olla se kirottu? Asetuin toisen syliin ja nuolin kädestä lopunkin veren pois.

Johtaja ja muut akatsukilaiset tekivät lähtöä huoneesta, mutta Tobi ei jostain syystä mennyt vaan jäi huoneeseen. Hidan katsoi Tobia ja kysyi miksei tämä mennyt. Tobi ojensi jotakin Hidanille ja juoksi pois.


Katsoin Hidanin kädessä olevaa kaulapantaa ja peräännyin tämän sylistä kauemmas. Hidan katsoi minuun ja sitten kaulapantaan ja taas minuun. Albiino nousi ylös ja läheni minua hitaasti. Minä uikutin pienesti ja yritin juosta pois toisen läheltä. Mies kuitenkin sai minusta kiinni ja painoi minut maahan.


Minä rimpuilin pois toisen alta ja kiidin ovelle ja siitä käytävän poikki ulko-ovelle. Hyppäsin särkyneen ikkunan läpi ulkoilmaan ja kuulin huutoa takaaltani. He olivat yrittäneet kahlita minut pantaan. Ainoa asia mitä en tahtonut.


Olin tappanut ninjat ja nyt kun etsisin vielä parikymmentä niin olisin taas ihminen. Yksinäinen ihminen.

Heikko olo palasi tajuntaani ja ruumiini tuntui siltä, kun se alkaisi rapistua. Inhosin tätä tunnetta.


Minä hyppäsin lähimpään puuhun ja näin Hidanin ja Itachin, sekä Kisamen ja Deidaran juoksemassa perässäni. Minä en voinut ottaa siipiä esiin sinetin takia.


Minä juoksin nopeasti. Niin nopeasti
kun vain voin.

Hyppäsin puusta nopeasti alas vain nähdäkseni savipallon räjähtävän vieressäni. Minä lensin räjähdyksen voimasta päin puuta. Minä jäin makaamaan maahan kyljelleni ja silmäni olivat auki. Minä näin ninjoja.


Konohan ninjoja.

He auttaisivat.

Ninjat katsoivat ensin minuun ja sitten jonnekkin taakseni. Luultavasti Akatsukeihin. Kuulin Kisamen äänen huutavan Hidanille että heidän pitäisi jäättää minut jälkeen koska taisteleminen ei nyt ollut hyvä vaihtoehto. Ihmettelin noita sanoja ja näin kuinka ninjat
tulivat minun luokseni.


Katsoin sumein silmin ninjoihin ja katsoin heitä anovalla katseella. Yksi ninjoista otti minut syliinsä ja he kääntyivät samaan suuntaan mistä olivat tulleet. Ajatus kuolemasta nousi päähäni minun alkaessa miettiä etten jaksaisi enää.

Suljin silmäni maailmalta.