Naruto heräili pikku hiljaa unestaan, avaamatta kuitenkaan silmiään. Jokin oli kuitenkin kummasti; hänen tyynynsä oli jotenkin kova. Hän sokkona tunnusteli sormellaan tyynyä, kohdaten yllättäen jotain lämmintä ja sileää. Hän hämmästyi pienesti ja kosketteli vielä lisää, koskien johonkin joka ei todellakaan kuulunut tyynylle. Hän räväytti silmänsä auki ja huomasi, että hänen kätensä oli Sasuken kasvoilla. Hän säikähti ja nousi istumaan vetäen kätensä pois.
      
Sasuke kurtisti kulmiaan tuntiessaan toisen kylmät sormet kasvoillaan ja avasi silmänsä. Hänen katseensa kohtasi hieman säikähtäneen näköisen Naruton, joka katsoi Sasukea kuin hullua.
      
’Miksi Sasuke on sängyssäni..?’ ajatteli Naruto ja punastui muistaessaan mitä aiemmin oli tapahtunut. Hän vilkaisi nopeasti kelloa ja totesi päivän olevan vasta alkanut.
   ”Nukuitko hyvin, rakas?” Sasuke kysyi naurahtaen noustessaan istumaan. Hän kietoi kätensä Naruton ympärille ja hymyili tuntiessaan toisen vastaavan halaukseen.
   ”Nukuin kyllä…” Naruto hymähti ja katsoi sitten Sasukea. Hän jäi tuijottamaan toisen silmiä, ehkä hieman liian pitkäksi aikaa.
   ”Mitä tuijotat?” Sasuke kysäisi ja kurtisti kulmiaan huomatessaan toisen tuijotuksen. Ei kai hän näyttänyt mitenkään typerältä? Hän tajuamattaan haroi hiuksiaan laittamalla niitä järjestykseen. Naruto levitti kasvoilleen maailman suloisimman hymyn. No, ainakin Sasuken mielestä se oli suloisinta, mitä hän oli koskaan nähnyt.
   ”Silmäsi ovat vain niin kauniit…” Naruto kertoi ja siirsi toisen hiuksia pois tämän silmiltä. Sasuke kohotti aavistuksen toista kulmaansa. Hänellä? Kauniit silmät?
   ”Ne ovat liian tummat.” Sasuke tokaisi kylmästi. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että jos jollakulla oli kauniit silmät, se oli Naruto eikä hän.
   ”Eivät ole, ne ovat kauniit!” Naruto tivasi eikä selvästikään aikonut luovuttaa. Sasuke naurahti hiljaa ja antoi voiton toiselle.
   ”Okei, okei. Mutta sinulla onkin kauniimmat silmät kuin minulla!” Sasuke huudahti ja kaatoi yllättäen Naruton alleen makaamaan. Naruto katsoi silmät suurina Sasukea. Hän punastui aavistuksen asennolle, jossa he nyt olivat. Sasuke hymyili hellästi ja kumartui suutelemaan Narutoa. Mustat hiukset kutittelivat Naruton hiuksia saaden tämän hihittämään pienesti. Sasuke katsoi toista virnistäen pienesti.
   ”Hihität.” hän kommentoi naurahtaen pienesti. Naruto punastui vain lisää.
   ”Ehhehh…” Naruto virnisti ja vei kättään toisen niskan taakse, vetäen sitten toisen pitkään suudelmaan.
      
Heidän vihdoin lopetettua suudelman, Naruto nousi sängystä ja paineli tekemään ruokaa. Sasuke jäi istumaan sängylle miettimään. Hän tunsi olonsa niin onnelliseksi. Hän ei jaksanut edes epäillä Naruton ruoanlaittokykyjä. Hän arveli tosin, että ruoka olisi ramenia.
      Naruto pyöri keittiössä etsien jotain pakettia. Hän veti tuolin erään kaapin viereen ja nousi tuolille seisomaan ja kurotti kättään saadakseen haluamansa paketin käsiinsä. Jotenkin hän kuitenkin onnistui kadottamaan tasapainonsa ja kaatui lattialle ryminällä.
   ”Aih…” hän mumisi ja sulki silmänsä.
      
Sasuke kuuli ryminän ja siirsi katseen makuuhuoneen ovelle.
   ”Naruto?” hän nousi nopeasti sängyltä ja säntäsi ovelle, siirtyen keittiöön. Hän säikähti ja pahasti huomatessaan toisen makaavan lattialla silmät kiinni.
   ”Naruto! Miten sinulle kävi?” Sasuke hyökkäsi toisen vierelle ja helpottui huomattavasti toisen avatessa silmänsä.
   ”Minä vain horjahdin…” Naruto naurahti hiljaa ja nousi istumaan. Hänet yllätti Sasuke, joka oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Hän katsoi toista hetken kummastuneena, kunnes hymyili.
   ”Mitä sanoisit jos menisimme minun luokseni syömään..?” Sasuke kysyi hiljaa Narutolta, vetäytyen hieman kauemmaksi nähdäkseen vaaleahiuksisen pojan kunnolla. Naruto katsoi häntä hetken kunnes sitten nyökkäsi. Sasuke hymyili ja nousi seisomaan ojentaen kättään toiselle. Naruto tarttui hänen käteensä ja Sasuke veti pojan seisomaan.
   ”Älä säikäyttele minua noin enää.” Sasuke naurahti ja pörrötti toisen vaaleita hiuksia. Naruto virnisti leveästi.
   ”Anteeksi, en tee enää niin.” hän sanoi ja suukotti Sasukea. Sasuke asteli sitten ovelle päin ja veti toista perässään. He astuivat ulos talosta ja Naruto sulki oven perässään.
      
He kävelivät Sasuken kotia kohti hieman erillään toisistaan, sillä he eivät olleet aivan valmiita vielä paljastamaan suhdettaan muille. Sasuken kasvot olivat kylmät, mutta jos tarkkaan katsoi, hänen silmistään loisti lämpöä. Naruto asteli yhtä pirteän näköisenä kuin yleensäkin. Naruto veti ilmaa syvään keuhkoihinsa ja hymyili.
   ”Ainakin ilma on hyvä.” hän totesi vilkaisten ujosti Sasukeen. Sasuke hymähti hiljaa. Hän ei ollut ihan varma, miten hänen kannattaisi puhua toiselle.
   ”Hn.” oli hänen vastauksensa. Ehkä oli parempi käyttäytyä kuin ennen. He eivät näyttäisi silloin niin epäilyttäviltä. Naruto katsoi Sasukea ja huokaisi raskaasti. Miksi Sasuke oli aivan ihana silloin kun he olivat kaksin, mutta julkisella paikalla niin kylmä? No, siihen kylmään Sasukeen hän oli rakastunut, mutta joka tapauksessa hän piti enemmän siitä lämpimästä henkilöstä.
      
He astelivat siinä hiljaisuudessa eteenpäin, kunnes Naruto rikkoi sen.
   ”Anteeksi…” hän mumisi. Sasuke katsahti Narutoon.
   ”Mistä muka..?” hän kysyi ihmeissään. Mitä Naruto oli mukamas tehnyt? Naruto vain tuijotti eteensä samalla kun käveli.
   ”Olen rasittava… pelkkä taakka…” hän mumisi sitten hiljaa ja laski katseensa maahan.
   ”Et todellakaan ole, mikä sinut noin saa ajattelemaan?” Sasuke kysyi hämmentyneenä. Miksi toinen ajatteli noin? Hän halusi tietää ja heti!
   ”En tiedä…” Naruto katsoi maata ja vaikeni.
   ”Onko joku sanonut sinulle niin?” Sasuke oli melkein vihainen. Jos joku oli sanonut noin Narutolle, hän halusi varmistaa että se henkilö tulisi katumaan ja pahasti.
   ”Aika useastikin…” Naruto vastasi ja tämä sai Sasuken hätkähtämään. Mitä? Viha nousi tämän mieleen, mutta Naruto laski kätensä hänen olkapäälleen juuri ennen kuin Sasuke olisi sokaistunut vihasta. Naruto pudisti päätään hieman ja hymyili.
   ”Älä kuuntele heitä.” Sasuke tuhahti sitten, kääntäen katsettaan pois. Hän ei jaksanut odottaa, että he pääsisivät perille. Hän halusi pitää Narutoa tiukasti sylissään.
      
Naruto hymyili pienesti, mutta sekin hymy katosi hänen huomatessaan erään henkilön kauempana. Sakura.
   ”Sasuke-kun~!” pinkkihiuksinen tyttö huusi ja kipitti heitä kohti. Sasuke murahti jotain epämääräistä ja Naruto päätti teeskennellä. Hän veti kasvoilleen virneen.
   ”Hei Sakura-chan!” Naruto huudahti virnuillen, mutta Sakura ei kiinnittänyt huomiota häneen.
   ”Sasuke-kun, mitä sinä teet täällä..?” Sakura kysyi pieni puna poskillaan. Naruto tunsi itsensä ulkopuoliseksi, joten hän lähti astelemaan poispäin. Häntä myös ahdisti olla siinä.
   ”Mitä jos vaikka menisim-” tyttö aloitti jo, mutta lause keskeytyi Sasuken äänen takia.
   ”Anteeksi nyt vain, Sakura, mutta minulla ei ole aikaa kuunnella kälätystäsi.” Sasuke ärähti ja lähti Naruton perään. Sakura jäi katsomaan hieman hämmentyneenä Sasuken perään, mutta lähti sitten omaan suuntaansa.
      
”Naruto! Odota nyt!” Sasuke huusi ja saadessaan toisen kiinni hän laski kätensä Naruton olkapäälle. Naruto pysähtyi ja siirsi katseensa Sasukeen.
   ”Mikä sinulle tuli?” Sasuke kysyi katsoessaan Naruton sinisiä silmiä. Naruto huokaisi hiljaisesti.
   ”Ei mikään.” Naruto vastasi ja hymyili hieman. Sasuke näki kuitenkin Naruton valheen läpi. Hän halasi pikaisesti Narutoa ja irrottautui pian tarkistaen ettei kukaan ollut näkemässä. Hänen onnekseen kukaan ei ollut sillä hetkellä samalla kadulla heidän kanssaan.
   ”Saat luvan kertoa minulle asioita kun pääsemme kotiini.” Sasuke totesi kylmän viileästi ja lähti jälleen kävelemään. Naruto seurasi hänen perässään kuin mikäkin koira.
   ”Minun pitäisi varmaan hankkia töitä jostain…” Naruto totesi hymähtäen. Se oli totta, hän oli pärjäillyt vain juuri ja juuri viime aikoina. Sasuke katsoi Narutoa vakavana.
   ”No taluta vaikka koiria.” Sasuke hymähti ajatukselle.
   ”No jaa.. en tiedä onnistuisinko edes siinä…” Naruto naurahti ja haroi hiuksiaan. Sasuke katsoi Narutoa pitkään.
”Okei, sinä tulet asumaan minun kanssani.” Sasuke ilmoitti toiselle viileällä äänellään.

-------------------

Juujuu, tiedän että se on lyhyt. Mutta miusta oli kivaa lopettaa se tuohon. ^^;; Tästä lähtien (ehkä?) tämä muuttuu hieman dramaattisemmaksi... Tapahtuu kurjia ja vähemmän kurjia juttuja. Saa nähdä tuleeko vielä seuraavassa osassa tapahtumaan mitään, katsotaan nyt.. Kommenttia kiitos, ne oikeasti innoittaa ja auttaa tämän kanssa. Jos löydätte virheitä, kertokaa ja muutenkin, mitä haluaisitte muuttaa kirjoituksissani..?
Miulla on omituinen tyyli kirjoittaa, näissä se ei ehkä ihan näy, mutta kuiteskin..