Uusia tuttavuuksia osa 8

Sasuke ryntäsi kaatuneen blondin luokse ja lyyhistyi polvilleen tämän viereen tarkistaakseen tämän voinnin. Naruto oli menettänyt tajuntansa ja tämän kasvoihin oli jo muodostumassa hyvää vauhtia mustelma. Takaraivossa ei näkynyt mitään, mutta siihen varmasti tulisi kuhmu. Uchiha nosti hyvin varovasti rakkaansa syliinsä ja nousi ylös.

“Tätä vielä kadut Sai”, korppi sihisi mulkaisten samalla toista poikaa ja lähti sitten hölkkäämään terveydenhoitajan luokse.

Kaksikko keräsi monta uteliasta katsetta, mutta Sasuke ei välittänyt niistä, vaan jatkoi matkaansa. Hyvin pian hän olikin jo etsimänsä oven takana ja potkaisi sen auki astuen sisään.

“Miksi paukuttelet ovea tuolla tavoi-, voi herran jumala! Mitä on tapahtunut?” Iruka parahti nousten äkisti ylös työtuolistaan.

“Naruto.. tuli minun ja Sain tappelun väliin ja sai osumia itseensä.”

“Laske hänet vuoteelle. Miksi te oikein tappelitte?” Iruka jatkoi tiedusteluaan ja samalla tutki nuorukaista.

“Sai.. tuota.. satutti Narutoa, joten menin väliin.”

Sasuke vaihtoi jalkansa painoa edestakaisin tuntien syyllisyyttä Naruton tilasta ja siitä että valehteli Irukalle. Olihan Sai satuttanut blondia, mutta henkisesti enemmänkin, joten tavallaan hän valehteli.

“Minun täytyy kertoa tästä rehtorille, mutta jos selität asian hänelle, et varmaankaan kärsi mitään seurauksia. Hmm… näyttäisi siltä että Naruto on kunnossa, tosin lievän aivotärähdyksen hän on tainnut saada”, Iruka kertoi etsiessään laatikosta lääkkeitä.

“Hänen pitää ottaa näitä muutaman päivän ajan, kunnes kipu häipyy. Mikäli kipu kestää kauemmin kuin kolme päivää, tulkaa käymään luonani, sillä kyseessä saattaa silloin olla jotakin vakavampaa. Mutta tuskin mitään vakavampaa on sattunut”, Iruka jatkoi ystävällisellä äänellään nähdessään Sasuken olevan selvästi huolestunut ystävänsä voinnista.

“Selvä. Tuota.. vienkö hänet kotiin?”

“Olisi tosiaan parempi, että hän lepäisi, minä heitän teidät molemmat hänen luokseen. Pysy tämä loppupäivä hänen luonaan.”

Sasuke nosti vaaleaverikön uudelleen käsivarsilleen ja odotti Irukaa.

“Mene jo vain edeltä, en jostain syystä löydä auton avaimiani mistään.. Kyllä minä ne jossain näin hetki sitten.. Odota minua etupihan parkkipaikalla olevan hopeisen auton vieressä.”

Iruka kaiveli lipastojaan ja takin taskujaan vimmatusti Sasuken mentyä. Mihin ihmeeseen avaimet olivat kadonneet? Hetki sitten ne kyllä olivat olleet hänen pöydällään.. Iruka lopetti paikkojen penkomisen huomattuaan harmaan pilkahduksen ikkunan takana.

“Kakashi, anna avaimeni takaisin. Heti”, Iruka komensi jäätävällä äänellä.

Kakashi pujahti ikkunasta huoneeseen, muttei antanut avaimia vaan tuijotti Irukaa sekä varuillaan että surullisena.

“Meidän pitää puhua. Miksi et tullut treffeille?” Kakashi kysyi luoden eripari silmiensä katseen itseään hivenen lyhyempään mieheen.

“Meillä ei ole mitään puhuttavaa, ei sen jälkeen mitä teit. Minä olin kyllä siellä.”

Kakashin vaativa katse oli muuttunut hämmästyneeksi. Mitä hän muka oli tehnyt? Hänhän oli odottanut Irukaa vaikka kuinka kauan. Hän ei ollut odottanut, että Iruka lähtisi pois tapaamispaikalta, vaikka hän olikin ollut vähän myöhässä.

“Mitä olen muka tehnyt?”

Iruka nappasi avaimet miehen kädestä ja veti takin päälleen. Juuri kun hän oli pääsemässä ulos huoneesta, hän tunsi otteen käsivarressaan.

“Haluan tietää, mitä muka olen tehnyt.”

“Vai haluat muka tietää? Älä leiki typerää, tiedät kyllä aivan hyvin mitä olet tehnyt! Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa, ei todellakaan kun sinulla on jo toinen mies!” Iruka huudahti ja repäisi itsenä irti toisen otteesta ja  juoksi nopeasti pois paikalta.

Iruka pidätteli kyyneleitään. Miksi tuon idiootin oli pitänyt tulla hänen työhuoneeseensa? Hän oli koko päivän ja viime viikonlopun onnistunut välttelemään miestä. Hän ei ollut vastannut tämän puheluihin ja koulussa aina nähtyään Kakashista pienenkin vilahduksen, hän oli vaihtanut kulkureittiään.

Iruka pääsi vihdoinkin autolleen ja avasi ovet päästäen Sasuken sisälle. Uchiha laski Naruton takapenkille mennen itse myös taakse ja laskien blondin pään hellästi syliinsä.

Matka taittui hiljaisena, mutta kumpaakaan se ei tuntunut haittaavan. Sasuke antoi välillä ajo-ohjeita, ja kohta he olivatkin jo Naruton kodin edessä.

“Kiitos avusta.”

“Ei mitään, pidä hänestä huolta.”

Irukan poistuttua, Sasuke asteli oven luokse ja kokeili josko ovi olisi auki. Hänen onnekseen se oli ja hän pääsi ilman vastoinkäymisiä sisään. Päästyään eteisestä olohuoneeseen hän säikähti pahemman kerran kuullessaan Kushinan huudahtavan hädissään:

“Mitä minun pikku mussukalleni on tapahtunut!”

Sasuke katsoi vaivaantuneena naista. Hänelle hän ei missään nimessä halunnut valehdella, mutta tuntui kamalta myöntää tälle, että hän oli osasyyllinen Naruton sen hetkiseen tilaan.

“No, tuota.. Naruto hyppäsi minun ja Sain välisen tappelun tielle ja.. lopputulos on tämä. Olen pahoillani”, Sasuke sanoi luoden katuvan katseensa naisen sinisiin silmiin ja sen jälkeen jalkoihinsa.

Kushina näytti hetken miettivän korpin sanoja kunnes nousi ja asteli aivan pojan eteen. Sasuke pelkäsi saavansa haukut ja kiellon tulla enää lähellekään Narutoa. Yllätyksekseen hän tunsikin naisen käden hartiallaan.

“Uskon ettei tämä ole sinun vikasi. Viehän Naruto lepäämään huoneeseensa.”

Suunnattoman huojentuneena Sasuke hymyili Kushinalle ja lähti viemään blondia tämän huoneeseen. Nopeasti hän kulki portaat ylös ja pääsi blondin huoneeseen. Varovasti hän laski enkelinsä vuoteelle ja peitteli tämän.

Uchiha asettui makaamaan pörröpään viereen ja kietoi kätensä suojelevasti tämän ympäri ja veti tämän aivan kiinni itseensä ummistaen silmänsä.

--------

Orochimaru istui työpöytänsä ääressä rennosti nojaten pehmeään tuolinselkään jalat levällään. Hän nyrpisteli samalla kun kuunteli pöydällä olevasta pienestä mikistä oppilaiden yksityiskeskusteluja.

“Miksi kaikki aina aloittavat sanalla ’sadistinen’? Ooh, tuo oli uusi nimitys!” Orochimaru hihkaisi penkoessaan laatikostosta pienen muistion ja kirjatessaan uusimman haukkumanimen talteen.

“Tästä kokoelmasta voi olla jo ylpeä”, mies hymähti selatessaan lukemattoman monia sivuja pienestä kirjasestaan ja seuratessaan sivusilmällä valvontakameroista oppilaiden touhuja.

Orochimaru pyyhkäisi kasvoilleen heilahtaneet pitkät mustat hiukset olkansa yli ja ryhtyi kelaamaan videonauhuria taaksepäin löytääkseen tänään käydyn tappelun. Iruka oli soittanut hänelle asiasta vain hetki sitten.

Keltaiset silmät seurasivat tarkkaan videolla olevia tapahtumia. Kuinka Sai oli käynyt käsiksi Narutoon ja Sasuke oli rynnännyt apuun. Oli ilmiselvää, että Sai oli vastuussa tilanteen kehittymisestä. Hänen tulisi kuitenkin harkita tarkkaan, laittaisiko hän myös Uchihan pojan kärsimään rangaistuksesta, sillä tappelu oli kiellettyä koulussa.

Oven avaus keskeytti hänen ajatuksensa. Hän nosti ärsyyntyneen katseen häiritsijäänsä, mutta ilme suli saman tien hellään hymyyn hänen tunnistaessa oman rakkaansa astelevan häntä kohti.

“Aina vain olet yhtä kaunis, Itachi-san. Taidat vain kaunistua päivä päivältä.”

Itachi kohotti toista kulmaansa seisahtuessaan pöydän toiselle puolelle ja hento puna hehkui hänen poskillaan.

“Etkö voisi sanoa minua vaikka komeaksi? Miksi aina kauniiksi?” Itachi marisi.

“Mutta kun sinä olet kaunotar, ja minä se komistus”, rehtori vastasi virnistäen edessään seisovalle miehelle.

Itachi tuhahti ja käänsi huomionsa paussille laitettuun videoon. Hetken tiirailtuaan hän tunnisti ketkä kuvassa tappelivat.

“Onko Sasuke joutunut ongelmiin?” Itachi kysyi äänessään selvä huolestuneisuus.

“Se riippuu ihan siitä mitä päätän.”

“Tiedät että suutun sinulle, mikäli rankaiset Sasukea aivan turhaan.”

“Jaa-a, onko ystävän puolesta tappeleminen sinusta rangaistavaa?” Orochimaru kysyi luoden keltaisten silmiensä katseen kultaansa.

“Ei ole.” Itachi ilmoitti tehden asian täysin selväksi.

“Hmm.. jos saat minut oikein hyvälle tuulelle, en rankaise häntä”, Orochimaru sanoi luoden ilkikurisen katseensa Itachiin. “Ja miksi sinulla on ulkotakki ylläsi? Se peittää kaikki seksikkäät muotosi.”

Itachi katsahti mustaan pitkään villakangastakkiinsa ja punastus hänen kasvoillaan syveni muutaman asteen. Nopeasti hän asteli ovelle lukiten sen ja seisahtui vähän matkan päähän vanhemmasta miehestä.

“Koska.. koska halusin viihdyttää sinua”, Uchiha mutisi punastellen rajusti.

Hitaasti hän napitti takin auki ja tiputti sen jalkoihinsa. Alta paljastui verenpunainen verkkokangaspaita ja mustat nahkahousut, jotka eivät jättäneet mitään arvailujen varaan miehen muodoista.

Orochimaru tuijotti näkyä edessään silmät selällään ja suu roikkuen auki. Itachi oli jumalaisen kaunis ja seksikäs tuollaisissa vetimissä.

Itachi keinautti viettelevästi lantiotaan ja istui Orochimarun syliin hajareisin. Vanhempi kiersi välittömästi kätensä nuoremman täydellisen vartalon ympäri. Toisella kädellään hän liu’utti Itachin hiuksia kiinni pitävän pompulan irti ja silitteli silkkisen pehmeitä hiuksia. Aukinaiset hiukset koristivat miehen kasvoja kauniisti ja tekivät tästä vielä haluttavamman näköisen.

Orochimaru vetäisi Uchihan aivan kiinni itseensä ja hamusi huulillaan tämän vaaleaa kaulaa, samalla antaen käsiensä vaellella nuorempansa alaselällä. Itachi taivutti kaulaansa taaksepäin antaen miehelle enemmän pintaa täytettäväksi. Orochimaru liikkuikin vilkkaasti ihoa pitkin pureskellen ja imien sitä hellästi, mutta kuitenkin niin, että jälkiä tulisi paljon näkyviin.

Itachi tarttui lievästi huohottaen Orochimarun mustaan kauluspaitaan ja napitti nopeasti sen auki. Saman tien lähti myös nuoremman paita, ja se teki seuraa lattialla jo lojuvalle vaatekappaleelle.

Orochimaru siirtyi suutelemaan kaulan sijasta silmiä hiveleviä rintalihaksia. Hän puraisi hellästi toista nänniä ja sai palkakseen voihkauksen. Hän jatkoi nännin kiusaamista lipoen sitä ja pyöritellen kieltään sen ympärillä.

Itachi ynähti ja kiemurteli miehen otteessa himon kasvaessa sisällään. Hän olisi jo halunnut päästä itse asiaan, mutta hänen kumppaninsa tahtoi aina ensin leikkiä ennen asiaan siirtymistä. Itachi huudahti tuntiessaan äkillisen puristuksen elimensä ympärillä. Missä vaiheessa Orochimaru oli muka avannut hänen housunsa?

Orochimaru virnisteli tyytyväisenä aikaan saamastaan reaktiosta ja hetken kiusattuaan nuorempaansa hän tarttui molemmilla käsillään tämän takamuksen alta ja nousi ylös Itachi mukanaan.

Itachi yllättyi noustessaan ilmaan, mutta ei ehtinyt sanoa mitään huomatessaan Orochimarun pyyhkäisevän työpöydältään puolet tavaroista lattialle ja samassa hän tunsikin jo makoilevansa kyseisellä pöydällä.

“Mitä oikein suunnittelet?”

“Ajattelin vain harrastaa vähän työpaikkaliikuntaa”, Orochimaru vastasi kiskoessaan kultansa housut sekä boxerit tämän jaloista.

Itachin kasvot hohkasivat punaisina rehtorin sanoista ja toimista. Mielessään hän kiitti itseään siitä, että oli lukinnut oven. Olisi ollut erittäin noloa joutua yllätetyksi tällaisessa tilanteessa.

“Etkö voisi jo mennä asiaan?” Itachi puuskahti turhautuneena Orochimarun leikkiessä hänen alavatsallaan ja miehuutensa kimpussa.

“Pyydä oikein nätisti.”

Itachi loi murhaavan katseen vanhempaan mieheen. Tämä käytännössä halusi hänen siis anelevan. Ehei, ei onnistuisi.

Orochimaru nuolaisi edessään olevaa elintä tarkoituksellisen hitaasti. Hän näki Itachin kasvoista, että hänen puuhansa olivat tehdä tämän hulluksi. Hän kuitenkin jatkoi kiusaamista kaikessa rauhassa ottaen elimen suuhunsa ja liikuttaen päätään tasaisessa rytmissä lisäten vauhtia innostuttuaan Itachin päästämistä huudahduksista.

“O-orochimaru, ole kiltti…”

“Ja teen mitä?” Mies kysyi jättäen halkeamispisteessä olevan elimen rauhaan.

“Ota minut jo”, Itachi aneli haukkoessaan happea tiuhaan tahtiin.

Orochimaru hymyili tyytyväisenä ja päätti viimeinkin toteuttaa pienen ukensa toiveen. Nopealla liikkeellä hän avasi omat housunsa ja nakkasi ne lattialle. Hän vetäisi Itachin vähän lähemmäs itseään tarttuen tämän lantiosta ja työntyen hitaasti Uchihan sisään.

Itachi huohotti tuntiessaan Orochimarun sisällään ja tämän alkaessa liikkumaan. Valtava nautinnon aalto ja lämpö täyttivät hänet. Itachi kohotti kättään ja tarttui yläpuolellaan heiluviin mustiin hiuksiin vetäisten hellästi Orochimarun kasvot aivan omiensa yläpuolelle. Hän painoi heidän huulensa yhteen ja nautti suudelmasta.

Orochimaru pyysi lupaa päästä tutkimusmatkalle ja Itachi avasikin suutaan. Heti käynnistyi kielten valtataistelu, joka ei ehtinyt johtaa kummankaan voittoon, sillä Itachi irrottautui suudelmasta tuntiessaan Orochimarun osuvan herkimpään kohtaansa.

“Ahn.. lujempaa”, Itachi pyysi tämän selän taipuessa kauniille kaarelle nautinnosta.

Orochimaru noudatti pyyntöä mielihyvin painaen ensin rakkaansa takaisin pöydänpintaa vasten. Hän tiesi tulevansa kohta, ja samoin myös Itachin, sillä tämän sisäiset seinämät puristivat entistä tiukemmin hänen miehyyttään.
Hän nopeutti tahtia ja muutaman työnnön jälkeen he molemmat tulivat, Itachi huutaen hänen nimeään.

Voipuneena Orochimaru lysähti rakkaansa päälle. Molemmat huohottivat kuin olisivat juosseet maratonin juuri äsken. Orochimaru silitteli Itachin tummia hiuksia katsellen rakastavasti tämän kauniita kasvoja. Itachi avasi vieläkin hengästyneenä silmänsä ja hymyili.

“Sinä sotkit minut”, Orochimaru huomautti tuntiessaan heidän vatsojensa välissä tahmean nesteen.

“Ja sinä minut kun et putsannut ensin itseäsi.”

“Asia on korjattavissa.”

Orochimaru nousi hivenen ja lipoi tahmean nesteen Uchihan mahalta. Sormillaan hän putsasi itsensä ja nuoli lopuksi sormensa pitäen jatkuvasti katsekontaktin allaan olevan miehen kanssa.

“Joko lähdetään?” Itachi kysyi nousten istumaan.

“Minun pitäisi siivota täällä ja hoitaa muutama työasia vielä”, Orochimaru vastasi katsellessaan hävitystä lattialla.

“No, minä menen edeltä”, Itachi vastasi pukiessaan jo vaatteita ylleen.

“Tuohan on fuskausta!”

“Niin mikä?” Itachi kysyi napittaessaan valkoista kauluspaitaansa.

“Et kulkenutkaan koko päivää noissa seksikkäissä vetimissä!”

“No en tietenkään, olet ihan pöljä. Vaihdoin ne varta vasten sinua varten..”

Vanhempi mies vain hymähti. Hän oli jo saanut vaatteet ylleen ja nosteli parhaillaan tavaroita takaisin pöydälle. Nähdessään Itachin olevan jo ovella, hän huikkasi:

“Olen niin hyvällä tulella, että armahdan Sasuken tällä kertaa.”

Itachi soi suloisen hymyn miehelleen, ennen kuin katosi ovesta musta takki liehuen.

-------------------

Mustahiuksinen poika käveli ovelasti hymyillen tietä pitkin määränpäänään Naruton talo. Hän oli päättänyt käydä tämän luona hoitamassa keskeneräiset asiat päätökseen. Vaaleankeltainen talo osui hänen silmiinsä. Hetkessä hän oli tarkistanut postilaatikosta olevansa oikean talon kohdalla. Tyytyväisenä hän pomppi pimputtamaan ovikelloa. Kuullessaan askeleita, hän veti kasvoilleen ystävällisen hymyn.

“Hei, mahtaakohan Naruto olla kotona?”

“Oletko hänen ystävänsä?”

“Olen, tutustuimme silloin kun hän tuli samalle luokalla kanssani.”

“Onpa mukavaa että Naruto on saanut uusia ystäviä. Mene vain sisään odottamaan. Hän on vielä tajuton jonkin tappelun takia, mutta herää varmasti pian”, punahiuksinen nainen sanoi hymyillen ja jättäen oven auki suunnistaessaan itse autonsa luokse.

Sai astui sisään ja kuulosteli hetken. Ilmeisesti talossa ei ollut ketään hänen ja Naruton lisäksi. Sai tutki alakerran ja sai huomata että hänen Narutonsa huone ei ollut siellä. Äkättyään portaat, hän nousi niitä pitkin yläkertaan. Heti oikealla näkyi huoneen ovi.

Avatessaan sen, hän näki pienen enkelinsä nukkumassa suloista untaan parisängyllä. Hän hiipi Naruton luo ja istahti tämän viereen silitellen tämän kasvoja. Hitaasti hän painoi heidän huulensa yhteen ja kietoen toisen kätensä tämän selän ympärille.

Naruto heräsi unimaailmastaan tuntiessaan lämpöiset huulet omillaan. Hitaasti hän avasi silmänsä ja luuli näkevänsä Sasuken. Unihiekan karistessa silmistä, hän tajusi suutelijan olevan Sai. Nopeasti hän työnsi Saita kauemmas, mutta tämä oli häntä nopeampi, sillä Sai kietoi kätensä tiukasti blondin ympärille estäen tämän paon.

“Sa-sai! Mitä sinä täällä teet? Ja näpit irti minusta!” Blondi kiljui täyttä kurkkua.

Ennen kuin Sai ehti vastata mitään, he molemmat kuulivat käytävältä juoksuaskeleita. Huoneeseen ryntäsi mustat hiukset viuhuen Sasuke. Tämä tuijotti murhaavasti toista mustahiuksista poikaa.

“Irrota saastaisten käsiesi ote minun Narutostani, HETI!”

Sai mittaili hetken toista poikaa arvioivasti, mutta päästi kuitenkin irti blondista. Hän käveli Sasukea kohti ja ohitti tämän mennen ulos huoneesta.

“Tapaamisiin söpöliinini. Ja Sasuke, sinä et aina voi olla suojelemassa Narutoa”, Sai sanoi pahaenteisesti ja häipyi. Pian kuului ulko-oven avaus ja kolaus sen sulkeutuessa.

Sasuke istahti Naruton viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille suojelevasti.

“Oletko kunnossa? Ja mikä on vointi?”

Vasta nyt kun järkytys Sain näkemisestä oli laantunut, Naruto tunsi jomottavaa kipua päässään ja kasvoissaan.

“Muuten ihan hyvä, mutta päätä jomottaa.”

“Ota näitä, ne auttavat. Iruka määräsi ne sinulle.”

Naruto otti vastaan korpin ojentaman lääkepurkin ja nappasi yhden pillereistä suuhunsa huuhtoen sen alas yöpöydällään olleella vesilasillisella. Saatuaan lääkkeen alas, hän nojasi Sasuken rintaa vasten.

“Miten Sai pääsi sisään?”

“Ehkä äitisi päästi hänet, olin itse yläkerran vessassa enkä tiennyt hänen tulleen.”

“Mahtaakohan hän jättää minua koskaan rauhaan?” Blondi kysyi luoden huolestuneen katseensa korppiin.

“Jättää hän, minä pidän siitä huolen. Minä suojelen sinua häneltä”, Sasuke vastasi suudellen pörröpäätä ja halaten tätä hellästi.

-----------------

Toivottavasti pystyitte nauttimaan tästä osasta, oli hankaluuksia tämän tuottamisessa. Ja pliis, älkää tappako mua xD

Kommentteja? :)